A teki 20.7.2011 vakuutusyhtiölle vakuutushakemuksen, joka koski kotivakuutusta.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö kieltäytyi kotivakuutuksen myöntämisestä ja ilmoitti tästä 20.7.2011 A:lle kirjallisesti. Ratkaisu perustui vakuutusyhtiön mukaan siihen, että A:lla on maksuhäiriömerkintä julkisessa rekisterissä ja vakuutusyhtiön omissa asiakastiedoissa. Vakuutusyhtiö ilmoitti, että sen arvion mukaan maksuhäiriömerkintä ennakoi myös haetun vakuutuksen vakuutusmaksun laiminlyöntiä tulevaisuudessa.
Valitus
A:n mukaan hän on puolisonsa kanssa yrittänyt saada perheelle kotivakuutusta, koska heidän vuokranantajansa edellyttää sitä. Vakuutusyhtiö ei suostu myöntämään kotivakuutusta maksuhäiriömerkintöihin viittaamalla. A:n mukaan he ovat tarjoutuneet maksamaan vakuutusmaksut etukäteen vuoden tai kahden ajalle, mutta kotivakuutusta ei ole myönnetty.
Vakuutussopimuslain muutoksen myötä maksuhäiriömerkintä ei voi olla ainoa syy hakemuksen hylkäämiselle. Vakuutusyhtiön tulee myöntää kotivakuutus.
Vakuutusyhtiön vastine
Lainsäädäntö ja hyvä vakuutustapa
Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan vakuutussopimuslain 6 a §:ään ja sitä koskeviin esitöihin (hallituksen esitys 63/2009 ja talousvaliokunnan mietintö 3/2010 vp). Lain mukaan jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai kuluttajaan 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettavalle, vakuutusta hakeneelle on ilmoitet-tava hylkäysperuste, jollei hylkäys perustu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) 26 §:ään. Peruste on ilmoitettava kirjallisesti. Hylkäysperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen.
Vastineen mukaan vakuutussopimuslaki tai mikään muukaan laki ei sisällä säännöstä, joka nimenomaisesti kieltäisi luottotietojen käytön vakuutusyhtiön asiakasvalinnassa. Lain sanamuoto ei anna tarkempaa määritelmää sille, mikä hylkäysperuste on hyvän vakuutustavan mukainen ja mikä ei. Lain esitöissä todetaan, että pelkkä maksuhäiriömerkinnän olemassaolo sinänsä ei automaattisesti oikeuta vakuutushakemuksen hylkäämiseen. Hallituksen esityksessä todetaan kuitenkin kyseisen lainkohdan perusteluissa, että maksuhäiriömerkintä voi olla hyväksyttävä syy kieltäytyä vakuutuksen myöntämisestä, jos sen perusteella voidaan objektiivisesti arvioida, että asiakas tulee vastaisuudessakin laiminlyömään vakuutusmaksun suorittamisen. Eduskunnan talousvaliokunta on mietinnössään todennut kyseiseen lainkohtaan liittyen, että vakuutussopimuslaki koskee vapaaehtoisia vakuutuksia, joiden luonteeseen lähtökohtaisesti kuuluu sopimusvapaus. Sopimusvapauden periaatteesta seuraa mm. se, ettei vakuutuksenantajalla ole velvollisuutta tehdä vakuutussopimusta jokaisen sitä haluavan kanssa.
Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto (nykyinen Finanssialan Keskusliitto) on jo vuonna 2002 antanut Vastuunvalinnan yleiset periaatteet vakuutustoimin-nassa nimisen ohjeen. Tämän ohjeistuksen mukaan luottotietorekisterissä olevat maksuhäiriömerkinnät voivat olla syy kieltäytyä sopimuksen tekemisestä, jos merkintöjen perusteella voidaan objektiivisesti arvioida, että asiakas tulee vastaisuudessa laiminlyömään vakuutusmaksujen suorittamisen. Aikaisemmin maksamatta jääneiden vakuutusmaksujen osalta mainitussa ohjeessa todetaan lisäksi, että perusteltuja syitä kieltäytyä tarjouksen tekemisestä tai hylätä va-kuutushakemus ovat esimerkiksi se, että asiakas on toistuvasti laiminlyönyt vakuutusmaksujensa maksamisen.
Marraskuun 2010 alussa voimaan tulleella lainmuutoksella ei vakuutusyhtiön mukaan muutettu perusteita, joilla vakuutusyhtiö voi kieltäytyä myöntämästä vakuutusta. Vakuutussopimuslain esitöiden sisältö ja sanamuoto ovat asian osalta täysin yhteneväiset vuodesta 2002 voimassa olleiden Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton ohjeiden kanssa. Jo ennen lain muutosta kieltäytymiselle tuli olla hyvän vakuutustavan mukainen peruste ja olemassa oleva asiaintila ainoastaan kirjattiin lakitekstiin. Tämä ilmenee esimerkiksi hallituksen esityksestä, jossa viitataan muun muassa vakuutusyhtiölain yleissäännökseen hyvän vakuutustavan noudattamisesta ja Vakuutusyhtiöiden Keskusliittoon hyväksymiin periaatteisiin.
Vakuutusyhtiöllä on edelleen oikeus kieltäytyä vakuutuksen myöntämisestä vakuutusta hakevan henkilön julkisten maksuhäiriömerkintöjen perusteella, mikäli näiden merkintöjen perusteella voidaan objektiivisesti arvioida, että asiakas ei tule jatkossa suorittamaan vakuutusmaksujaan. Koska kyseessä on tulevaisuuteen kohdistuva arviointi, ei täyttä varmuutta vakuutusta hakevan henkilön maksukäyttäytymisestä voida käytännössä koskaan saada. Kyseessä on siten aina käytettävissä oleviin tietoihin perustuva todennäköisyysarviointi.
Keskusliiton ohjeen ja hyvän vakuutustavan mukaan asiakkaan vakuutushakemus voidaan hylätä, mikäli asiakas on aikaisemmin toistuvasti laiminlyönyt kyseessä olevan yhtiön vakuutusmaksujen suorittamisen. Vakuutusyhtiön mukaan on selvää, että aikaisemmat laiminlyönnit juuri kyseessä olevan vakuutusyhtiön kohdalla synnyttävät hyvin helposti perustellun olettaman siitä, ettei maksuja tulla jatkossakaan maksamaan. Tällaisessa tilanteessa hyvän vakuutustavan mukaisen kieltäytymisperusteen on katsottava syntyvän määrältään vähäisempien ja harvalukuisempien maksujen laiminlyöntien osalta kuin tilanteessa, jossa vakuutushakemuksen hylkääminen perustuu julkisiin maksuhäiriömerkintöihin.
Lausunnonpyytäjän maksuhäiriöt ja niiden merkitys kyseessä olevassa asiassa
Vakuutusyhtiön vastineen mukaan A on jättänyt maksamatta sille vakuutusmaksuja 299,67 euroa vuonna 2010. Määrä koostuu kotivakuutuksen sekä kasko- ja liikennevakuutuksen maksuista. Yhtiön mukaan nämä määrät ovat maksamatta 22.9.2011. A:n koti- ja kaskovakuutus ovat vastineen mukaan päättyneet maksamattomina 1.10.2010.
A:n julkisista maksuhäiriömerkinnöistä ilmenee, että hänellä on perinnässä huomattava määrä saatavia. Ajalla 29.6.2010–15.6.2011 on rekisterissä kaikkiaan 24 merkintää. Merkinnät, joiden osalta ilmenee määrä, ovat määrältään 50 eurosta 3 596 euroon. Vakuutushakemusta edeltävän vuoden aikana hakijaa kohtaan on annettu velkomusasioissa 16 yksipuolista tuomiota, joiden yhteismäärä on lähes 20 000 euroa.
Vakuutusyhtiön mukaan kyseessä on vakuutussopimuslain esitöissä tarkoitettu tilanne, jossa jo yksin julkisten maksuhäiriömerkintöjen perusteella voidaan ob-jektiivisesti arvioida, että A tulee tulevaisuudessakin laiminlyömään vakuutusmaksujensa suorittamisen. Tätä käsitystä tukee vakuutusyhtiön mukaan voimakkaasti se, että A on aikaisemmin toistuvasti laiminlyönyt vakuutusmaksujen suorittamisen myös vastineen antaneelle vakuutusyhtiölle.
Vakuutusyhtiön mukaan käteismaksuehdon käyttäminen ei muuttaisi asiassa tilannetta. A:n hakema tämän vakuutusyhtiön vakuutus on vakuutussopimuslain 40 §:ssä tarkoitettu, niin sanottu ulosottokelpoinen jatkuva vahinkovakuutus. Ensimmäisen kauden käteismaksun myötä vakuutus uudistuisi automaattisesti seuraavalle, vuoden mittaiselle vakuutuskaudelle. Laki ei tunne mahdollisuutta ulottaa käteismaksuehtoa ensimmäistä vakuutuskautta pitemmälle eikä vakuutusyhtiöllä ole mahdollisuutta vaatia uutta käteismaksua vakuutusten uudistuessa. Seuraavan vakuutuskauden aikana tapahtuva maksun laiminlyönti ei mahdollistaisi vakuutuksen päättämistä ennen vakuutuskauden loppumista. Tästä syystä vakuutuksen myöntäminen tarkoittaa automaattisesti vähintään yhden vuoden mittaisen jakson luottotappioriskin syntymistä vakuutusyhtiölle. On erittäin todennäköistä, että tämä riski myös realisoituisi.
Vakuutusyhtiö katsoo, että sillä on ollut vakuutussopimuslain 6 a §:n ja hyvän vakuutustavan mukainen peruste kieltäytyä A hakemien vakuutusten myöntämisestä.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Lainsäädäntö
Vakuutussopimuslain 6 a §:n (Tieto hylkäysperusteesta) mukaan jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai kuluttajaan 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettavalle, vakuutusta hakeneelle on ilmoitettava hylkäysperuste, jollei hylkäys perustu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) 26 §:ään. Peruste on ilmoitettava kirjallisesti. Hylkäysperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen.
Vakuutussopimuslain 11.3 §:n (Vastuun alkaminen) mukaan vakuutusehdoissa voidaan määrätä, jos siihen vakuutuksen laadun tai muun erityisen syyn vuoksi on aihetta, että vakuutuksenantajan vastuun alkamisen edellytyksenä on vakuutusmaksun suorittaminen. Vakuutuksenantajan on saadakseen vedota tällaiseen vakuutusehtojen määräykseen tehtävä siitä merkintä vakuutusmaksua koskevaan laskuun.
Vakuutussopimuslain 16 §:n (Jatkuvan vahinkovakuutuksen irtisanominen) mukaan vahinkovakuutuksen ehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajan vastuu jatkuu vakuutuskauden kerrallaan, jollei jompikumpi sopimuspuoli irtisano sopimusta (jatkuva vahinkovakuutus).
Vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa jatkuva vahinkovakuutus päättyväksi vakuutuskauden lopussa. Irtisanomiselle on oltava hyvän vakuutustavan mukainen peruste. Irtisanomista koskeva ilmoitus on lähetettävä vakuutuksenottajalle viimeistään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä. Ilmoituksessa on mainittava irtisanomisperuste, jollei irtisanominen perustu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 26 §:ään. Jos irtisanomista ei tehdä siten kuin tässä momentissa säädetään, irtisanominen on mitätön.
Vakuutussopimuslain 38.1 §:n (Vakuutusmaksun suorittaminen) mukaan vakuutusmaksu on suoritettava kuukauden kuluessa siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle vakuutusmaksua koskevan laskun. Ensimmäistä maksua ei kuitenkaan tarvitse suorittaa ennen vakuutuksenantajan vastuun alkamista, ellei maksun suorittaminen ole vakuutusehtojen mukaan vakuutuksenantajan vastuun alkamisen edellytys, eikä myöhempiä maksuja ennen sovitun vakuutusmaksukauden tai vakuutuskauden alkamista. Jos vakuutuksenantajan vastuu alkaa joltakin osin myöhemmin, tätä osaa koskevaa vakuutusmaksua ei tarvitse suorittaa ennen vastuun alkamista.
Vakuutussopimuslain 39.1 §:n (Vakuutusmaksun viivästyminen) mukaan jos vakuutuksenottaja on laiminlyönyt vakuutusmaksun suorittamisen 38 §:ssä säädetyssä määräajassa, vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi 14 päivän kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä. Vakuutusmaksun laiminlyönnin takia ei kuitenkaan saa irtisanoa 40 §:n 1 momentissa tarkoitettua jatkuvaa vahinkovakuutusta.
Vakuutussopimuslain 40.1 §:n (Vastuun jatkuminen ja vakuutusmaksun ulosottokelpoisuus jatkuvassa vahinkovakuutuksessa) mukaan jos jatkuvan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa on määrätty, että vakuutuksenantajan vastuu ei lakkaa ennen vakuutuskauden päättymistä vaikka vakuutuskautta koskevaa maksua ei olisikaan määräaikana suoritettu, vakuutuksenantaja saa periä vakuutusmaksun viivästyskorkoineen ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään edellyttäen, että vakuutuksenantaja on tehnyt tästä merkinnän vakuutusmaksua koskevaan laskuun.
Vapaaehtoisen vakuutuksen myöntämisestä
Vakuutushakemuksen hylkäysperusteista
Vakuutussopimustoimintaa koskevassa lainsäädännössä ei säädetä vapaaehtoisia vakuutuksia koskevasta sopimuspakosta, joka nimenomaan velvoittaisi vakuutusyhtiötä solmimaan vakuutussopimuksen. Vakuutussopimuslain 6 a § edellyttää, että vakuutusyhtiö perustelee vakuutuksen myöntämisen epäämisen laissa tarkoitetuissa tilanteissa. Lainkohdan mukaan vakuutusyhtiön käyttämän hylkäysperusteen tulee olla lain sekä hyvän vakuutustavan mukainen ja se on ilmoitettava kirjallisesti.
Vakuutussopimuslaissa ei ole vahinkovakuutusten myöntämistä koskevia erityissäännöksiä. Lain esitöiden (HE 63/2009, s. 18) mukaan lainsäädäntöön sisältyvistä muista säännöksistä tärkeä on perustuslain 6 §:ään sisältyvä yhdenvertaisuuden periaate, jota on myös noudatettava vakuutushakemuksista päätettäessä. Tämä merkitsee sitä, että vakuutusyhtiöt eivät ilman hyväksyttävää perustetta saa asettaa vakuutuksen hakijoita eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Vakuutussopimuslain hallituksen esityksessä 63/2009 kuvataan hyvän vakuutustavan mukaisten hylkäysperusteiden lähtökohtia. Vakuutusyhtiöillä on vastuunvalintaperiaatteet, joissa määritellään minkälaisia riskejä ja millä ehdoilla vakuutuksenantaja vakuuttaa. Jos vakuutusta ei myönnetä, tulee hakemuksen hylkäämisen lähtökohtaisesti perustua vakuutuksenantajan vastuunvalintaperiaatteisiin eli siihen, minkälaisille riskeille vakuutusyhtiö tarjoaa vakuutuksia. Hallituksen esityksen mukaan vakuutettavaan riskiin liittyvien syiden lisäksi vakuutuksenantajalla saattaa olla erityisiä, vakuutuksen hakijan henkilöön liittyviä syitä, joiden vuoksi on hyväksyttävää hylätä vakuutushakemus. Hyväksyttäviä henkilöön liittyviä syitä ovat muun muussa vakuutuksen hakijan aikaisempi petosrikos vakuutusasioissa taikka uhkaava käytös vakuutusyhtiön edustajaa kohtaan.
Vakuutushakemuksen hylkääminen pelkästään luottotietorekisterissä olevan maksuhäiriömerkinnän vuoksi ei ole hallituksen esityksen mukaan hyväksyttävää. Vakuutuksenantajalla on tällaisissa tapauksissa lähtökohtaisesti oikeus vaatia tapauskohtaisen harkinnan perusteella käteismaksua. Hallituksen esityksen mukaan maksuhäiriömerkintä voi olla hyväksyttävä syy kieltäytyä vakuutuksen myöntämisestä, jos sen perusteella voidaan objektiivisesti arvioida, että asiakas tulee vastaisuudessakin laiminlyömään vakuutusmaksun maksamisen.
Maksuhäiriömerkintä, käteismaksuehto ja vakuutusyhtiön tarjoamat vakuutustuotteet
Vakuutussopimuslain 6 a §:n mukaan vakuutusyhtiön käyttämän vakuutushakemuksen hylkäysperusteen tulee olla hyvän vakuutustavan mukainen. Hyvän vakuutustavan mukaisten hylkäysperusteiden joukkoa tai täsmällistä sisältöä ei ole laissa tai sen esitöissä määritelty. Maksuhäiriömerkinnän käyttämistä hylkäysperusteena on käsitelty aikaisemmin Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton hallituksen vuonna 2002 hyväksymissä periaatteissa, joiden sisältö maksuhäiriömerkinnän vaikutuksen osalta vastaa keskeisiltä osiltaan edellä käsiteltyä vakuutussopimuslain hallituksen esitystä. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan nämä kirjalliset lähteet luonnehtivat keskeisesti hyvän vakuutustavan sisältöä maksuhäiriöihin liittyvissä kieltäytymistilanteissa.
Menettely, jossa vakuutushakemus hylätään automaattisesti pelkästään vakuutuksen hakijan maksuhäiriömerkinnän perusteella, ei ole asianmukainen. Hyvän vakuutustavan voidaan katsoa edellyttävän, että tällaisissa tilanteissa vakuutuksen hakijan maksuhäiriömerkintöjen sisältö selvitetään ja niiden perusteella arvioidaan vakuutuksen hakijan mahdollisuudet suoriutua vakuutusmaksujen maksamisesta.
Vapaaehtoisissa jatkuvissa vahinkovakuutuksissa osapuolten sopimussuhde jatkuu vakuutuskauden vaihtuessa, jollei toinen sopimuspuolista irtisano vakuutusta. Sopimussuhteen lähtökohtainen jatkuminen vakuutuskauden vaihtuessa on osa sopimuksen sisältöä. Tämän takia tilanteissa, joissa vakuutuksen hakijalla on maksuhäiriömerkintä, voidaan maksuhäiriömerkintöjen laadun ja sisällön perusteella tarkastella myös sitä, miten vakuutuksen hakijan voidaan arvioida jatkossa voivan suorittaa vakuutusmaksuja.
Jos vakuutuksen hakijan maksuhäiriöiden perusteella voidaan objektiivisesti arvioida, että hän ei jatkossa tulisi suorittamaan vakuutusmaksuja, voidaan maksuhäiriöperustetta pitää hyvän vakuutustavan mukaisena kieltäytymisperusteena. Arvio tulevasta vakuutusmaksujen suorittamisesta tulee tehtäväksi tapauskohtaisesti. Pääsääntöisesti keskeisinä seikkoina arvioita tehtäessä voidaan pitää aikaisempien maksuhäiriöiden ajankohtaa, kohdistumista, lukumäärää, toistuvuutta, yksittäisten hoitamattomien velvoitteiden suuruuksia sekä hoitamattomien velvoitteiden kokonaismäärää.
Hyvä vakuutustapa ei edellytä vapaaehtoisen jatkuvan vahinkovakuutuksen myöntämistä silloin, kun on ilmeistä, että vakuutuksen hakija tulisi myöhemmin laiminlyömään päävelvoitteensa eli vakuutusmaksun maksamisen. Käteismaksuehtoa eli menettelyä, jossa ensimmäisen vakuutuskauden vakuutusmaksu maksetaan ennen vakuutusyhtiön vastuun alkamista, voidaan vapaaehtoisten jatkuvien vahinkovakuutusten osalta yleensä pitää maksuhäiriömerkintöjä koskevissa tapauksissa hyvän vakuutustavan edellyttämänä vaihtoehtona silloin, kun vakuutuksen hakijan maksuhäiriömerkinnät eivät ole vakavia ja vakuutuksen hakijan voidaan arvioida tulevaisuudessa todennäköisesti suorittavan vakuutusmaksut. Sen sijaan pelkästään merkitykseltään vähäisen maksuhäiriömerkinnän ei yleensä tulisi johtaa vapaaehtoisissa vakuutuksissa käteismaksuehdon käyttämiseen.
Vakuutuslautakunta ei pidä käteismaksuehdon käyttämistä arvioitaessa merkityksellisenä sitä, onko vakuutusmaksu vakuutussopimuslain 40 §:n mukaisesti suoraan ulosottokelpoinen vai voiko vakuutusyhtiö irtisanoa vakuutuksen vakuutusmaksun laiminlyönnin perusteella vakuutussopimuslain 39 §:n mukaisesti. Lautakunnan näkemyksen mukaan mainitun seikan mahdolliselle vaikutukselle vakuutusyhtiön luottotappioriskin suuruuteen ei voida antaa merkitystä arvioitaessa vakuutuksen myöntämistä ja vakuutuksen hakijan kykyä suoriutua vakuutusmaksuista tulevaisuudessa
Vapaaehtoisten vakuutusten kohdalla vallitsee lähtökohtaisesti sopimusvapaus vakuutustuotteiden sisällön osalta. Sen mukaisesti vakuutusyhtiö voi harkita, minkälaisia vakuutustuotteita se tarjoaa yleisölle. Markkinoilla olevat kotivakuutukset ovat yleensä jatkuvia vahinkovakuutuksia ja niiden vakuutuskaudet ovat pääsääntöisesi yhden vuoden mittaisia. Vakuutussopimuslain 38 §:n mukaan vakuutusyhtiö ei voi edellyttää vakuutuksenottajan suorittavan myöhempien vakuutuskausien vakuutusmaksuja ennen uuden vakuutuskauden alkamista.
Lainsäädäntö ei edellytä, että vakuutusyhtiö tarjoaisi esimerkiksi kotivakuutuksia, jotka sovittaisiin ja maksettaisiin kerralla usean vuoden määräajaksi. Kun vakuutustuotteiden sisällön määrittämisen osalta vallitsee lähtökohtainen tuotekehittelyvapaus, ei hyvän vakuutustavan voida katsoa edellyttävän, että vakuutusyhtiö välttämättä tarjoaisi tällaisia vakuutustuotteita.
Vakuutussopimuslain 6 a §:n hallituksen esityksen mukaan vakuutussopimuslain 11.3 §:ssä tarkoitetun käteismaksuehdon käyttäminen on mahdollista maksuhäiriötapauksissa. Edellä kuvatun mukaisesti käteismaksuehdon tarjoamista voidaan pitää perusteltuna menettelynä sellaisissa maksuhäiriötilanteissa, joissa vakuutuksen hakijan voidaan arvioida jatkossa suoriutuvan vakuutusmaksujen suorittamisesta.
Vakuutusyhtiön asiakastiedot
Julkisten maksuhäiriömerkintöjen ohella voidaan vakuutusta myönnettäessä huomioida myös se, onko vakuutuksen hakija aikaisemmin laiminlyönyt vakuutusmaksujen suorittamisen sille vakuutusyhtiölle, josta vapaaehtoista vakuutusta haetaan. Jos vakuutuksen hakija on toistuvasti laiminlyönyt vakuutusmaksujen maksamisen kyseisen vakuutusyhtiön aikaisemmin myöntämissä vakuutuksissa tai vakuutusyhtiöllä on häneltä riidattomia avoimia vakuutusmaksusaatavia, voidaan tällaisia seikkoja yleensä pitää hyvän vakuutustavan mukaisina vakuutushakemuksen hylkäysperusteina vakuutusta myönnettäessä.
Ratkaisu
Vakuutusyhtiö on ilmoittanut kirjallisesti A:lle, että se ei myönnä hänelle kotivakuutusta. Hylkäysperusteina se on viitannut maksuhäiriömerkintään julkisessa rekisterissä sekä omissa asiakastiedoissaan. Vakuutusyhtiö katsoo, että merkinnät ennakoivat tulevaa vakuutusmaksujen laiminlyöntiä.
A on vakuutusyhtiön vastineen mukaan laiminlyönyt sille vakuutusmaksujen maksamisen vuonna 2010. A:lla on vakuutusyhtiön toimittaman maksuhäiriö-luettelon mukaan ollut vakuutusta haettaessa 24 häiriömerkintää, jotka vaihtelevat suuruudeltaan 50 eurosta 3 596 euroon. Merkinnät on rekisteröity noin vuoden ajalla ennen vakuutushakemusta.
Maksuhäiriöluettelosta ilmenevien tietojen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo vakuutusmaksujen suorittamisen laiminlyönnin riskin olleen A:n kohdalla vakuutusta haettaessa niin merkittävä, että kieltäytymistä kotivakuutuksen myöntämisestä maksuhäiriöperusteella voidaan pitää hyväksyttävänä. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön arviota tulevasta vakuutusmaksujen laiminlyönnistä asianmukaisena, eikä lautakunnalla ole perusteita suosittaa vakuutuksen myöntämistä käteismaksuehdollakaan. Lautakunta pitää tapauksessa hyväksyttävänä kieltäytymisperusteena myös avoinna olevia aikaisempia vakuutusmaksusaatavia, joissa tämä vakuutusyhtiö on velkojana. Käytettävissä olevasta selvityksestä ei myöskään ilmene, että A:n tilanteessa olisi edellä kuvatuilta osin tapahtunut vakuutuksen hakemisen jälkeen sellaista muutosta, jonka perusteella asiaa tulisi arvioida tällä hetkellä toisin. Vakuutusyhtiön kieltäytyminen on ollut lain ja hyvän vakuutustavan mukainen. Tällaisessa tilanteessa vakuutusyhtiö voi kieltäytyä vapaaehtoisen vakuutuksen myöntämisestä, vaikka vakuutuksen hakijalla olisi vakuutuksen saamiselle perusteltu tarve.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Uimonen ja Laapotti sekä varajäsen Pesonen. Sihteerinä toimi Korkeamäki.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA