Lausunnonpyytäjän omistaman metallijyrsinkoneen jakolaite vaurioitui 6.7.2007 rahtilavan noston yhteydessä.

 

Korvausta vaurioituneesta esineestä haettiin kuljetusliikkeen tiekuljetusvastuuvakuutuksen perusteella.

 

 

Vakuutusyhtiö maksoi painonmukaisen enimmäiskorvauksen 800 euroa omavastuulla vähennettynä. Vakuutusyhtiö viittasi tiekuljetussopimuslakiin, jonka mukaan rahdinkuljettajan enimmäisvastuu tiekuljetusvahingoissa on rajattu 20 euroon/kilo.

 

 

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

 

Lausunnonpyytäjä kertoo vahingon todettuaan ilmoittaneensa asiasta kuljetusyrittäjälle ja pyytäneensä häntä tekemään vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön. Samalla lausunnonpyytäjä selvitteli kuljetusyrittäjän pyynnöstä laitteen arvon, koska sitä tultaisiin kysymään vakuutuslaitoksen taholta. Lausunnonpyytäjän mukaan laitteen uusarvo on keskimäärin noin 3.400 euroa. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja kuvasi laitteen ja tiedusteli, mitä laite painaa. Lausunnonpyytäjä arveli painoksi 40 kiloa. Vahinkotarkastaja kysyi, mikä olisi lausunnonpyytäjälle paras korvaustapa. Tarkastaja ehdotti korjaamista ja mahdollisuutta, että lausunnonpyytäjä korjaa laitteen itse ja yhtiö maksaa kertakorvauksen. Lausunnonpyytäjä ilmoitti vaativansa vastaavan toimivan laitteen tilalle tai vastaavan uuden. Vahinkotarkastaja sanoi, että asia selvä, lähdetään vahingonkärsineen ehdotuksesta ja arvosta. Lausunnonpyytäjän mukaan vakuutusyhtiön edustajat eivät missään vaiheessa tuoneet esille sitä seikkaa, että korvaus tulisikin olemaan kilomäärän mukaan. Lausunnonpyytäjä pitää vahinkotarkastajana toimintaa harhaanjohtavana. Lausunnonpyytäjä katsoo, että vakuutuksen tarkoituksena on saattaa tilanne vahinkoa edeltävälle tasolle ja hän vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan 3.400 euroa vastaavan jakolaitteen hankintaa varten.

 

 

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtoihin ja katsoo, että lausunnonpyytäjä on saanut jyrsinkoneen jakolaitteesta vakuutusehtojen mukaisen korvauksen. Rahdinkuljettajan vastuu on tiekuljetussopimuslain 34 §:n 2 momentissa ja 32 §:n 2 momentissa rajoitettu 20 euroon vahingoittuneen omaisuuden painon mukaan kiloa kohden. Laitteen painoksi on arvioitu 40 kiloa, joten korvauksen määräksi tulee omavastuulla vähennettynä 500 euroa.

 

Vakuutusyhtiö katsoo myös, ettei lausunnonpyytäjä ole saanut vahingon käsittelyn aikana väärää tietoa, josta olisi aiheutunut hänelle vahinkoa.

 

 

Tiekuljetusvakuutuksen ehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutus kattaa näissä ehdoissa määrätyin rajoituksin sen vahingonkorvausvelvollisuu^­den, jonka alaiseksi vakuutuksenottaja voi tiekuljetussopimuslain tai kansainvälisen CMR-yleissopimuksen perusteella kotimaisessa tai kansainvälisessä kuljetuksessa joutua tavaralle tapahtuneesta katoamisesta, vähentymisestä tai tavaran vahingoittumisesta taikka luovutuksen viivästymisestä.

 

Tiekuljetussopimuslain 32 §:n mukaan tavaran katoamisesta tai vähentymisestä suoritettava korvaus on laskettava tavaran arvon mukaan, joka sillä oli kuljetettavaksi otettaessa paikkakunnalla, jossa se otettiin kuljetettavaksi. Arvo lasketaan tavaran käyvän arvon mukaan. Jos tavaralla on pörssihinta tai markkinahinta, lasketaan tavaran arvo kuitenkin tämän mukaan.

 

Kotimaisessa kuljetuksessa rahdinkuljettajan vastuu on rajoitettu 20 euroon tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti. Vastuun enimmäismäärää voidaan tarkistaa valtioneuvoston asetuksella rahanarvon muutosta vastaavasti.

 

Kansainvälisessä kuljetuksessa korvaus ei saa ylittää 8,33 Kansainvälisen valuuttarahaston määrittelemää erityisnosto-oikeutta tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti.

 

Lisäksi on rahti, tullimaksut ja muut tavarankuljetukseen liittyvät kulut korvattava. Ne on korvattava kokonaan, jos tavara on kadonnut. Muussa tapauksessa niistä on korvattava tavaran vähentymistä vastaava osa.

 

Tiekuljetussopimuslain 34 §:n mukaan, jos tavara on vahingoittunut, rahdinkuljettajan on korvattava arvon vähennys laskettuna tavaran 32 §:n 1 ja 4 momenttien mukaisesti määrätyn arvon perusteella.

 

Korvaus ei kuitenkaan saa ylittää sitä määrää, joka olisi ollut suoritettava, jos koko lähetys tai, kun vain osa lähetyksestä on vahingoittumisen vuoksi arvoltaan vähentynyt, tämä osa lähetyksestä olisi kadonnut.

 

Vakuutuksenottajana olevan kuljetusyrityksen kuljettama ja lausunnonpyytäjän omistama jyrsinkoneen jakajalaite vaurioitui pudotessaan noston yhteydessä lavalta. Lausunnonpyytäjä vaati korvauksena vastaavan laitteen hankintahintaa (3.400 euroa). Vakuutusyhtiö maksoi korvausta vaurioituneen laitteen painon mukaisesti yhteensä 800 euroa, josta vähennettiin omavastuuosuus.

Tiekuljetussopimuslaissa rahdinkuljettajan vahingonkorvausvastuu on rajattu vain laissa mainittuun määrään. Laissa rahdinkuljettajan enimmäiskorvaus kotimaankuljetuksissa on rajattu 20 euroon kiloa kohti laskettuna vahingoittuneen tavaran kokonaispainosta. Mikäli todellinen vahinko on tätä suurempi, rahdinkuljettaja ei ole vastuussa vahingosta siltä osin. Tiekuljetusvakuutus kattaa vakuutusehtojen mukaan vain sen vahingonkorvausvelvollisuuden, jonka alaiseksi vakuutuksenottajana oleva rahdinkuljettaja voi tiekuljetussopimuslain perusteella joutua.

 

Vakuutusyhtiö on suorittanut korvauksen vaurioituneen jakolaitteen kokonaispainon mukaisesti. Lautakunta toteaa, että suoritettu korvaus on vakuutusehtojen ja tiekuljetussopimuslain mukainen.

 

Lausunnonpyytäjä on vedonnut myös siihen, ettei hänelle missään vaiheessa tuotu esiin sitä, että korvaus tulisi olemaan vain kilomäärän mukainen.

 

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan, jos vakuutuksenantajan edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä, kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Edellä todettu on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Vaikka vakuutusyhtiön edustaja olisikin tässä tapauksessa antanut lausunnonpyytäjälle tulevasta korvauksesta virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, vakuutusyhtiöllä ei vakuutussopimuslain 9 §:n perusteella ole velvollisuutta suorittaa virheellisten tietojen mukaista korvausta.

 

Lautakunta toteaa vielä, että tavaran painon mukaan laskettava korvausmäärä osoittaa korvauksen ylärajan. Mikäli korjauskustannukset tai jälleenhankintahinta alittaa kyseisen ylärajan, korvaus maksetaan todellisen vahingon mukaisesti. Näin ollen ei voida pitää virheellisenä, että vakuutusyhtiön edustaja on aluksi selvittänyt vaurioituneen jakolaitteen korjauskustannuksia ja jälleenhankinta-arvoa.