Tapahtumatiedot

A oli sopinut vuonna 1971 alkaneesta henkilövakuutuksesta, joka sisälsi säästöhenkivakuutuksen sekä henkivakuutuksen kuoleman varalta, tapaturmaista kuolemaa koskevan lisävakuutuksen, sairaalavakuutuksen, maksuvapautusedun ja työttömyyslisävakuutuksen. Säästöhenkivakuutukseen sovellettu laskuperustekorko oli 4,5 prosenttia. Vakuutusaika päättyi 1.6.2015, jolloin vakuutussäästön määrä oli 10 616,00 euroa ja lisähyvityksen 318,48 euroa.

A pyysi vakuutusyhtiöltä selvitystä vakuutussäästön kehityksestä. Yhtiön vastuksen mukaan vakuutusajan päättyessä maksettavaksi säästösummaksi oli vakuutuskirjassa sovittu 1 684,90 euroa (10 000 markkaa). Säästösumma on noussut indeksikorotusten eli asiakashyvitysten seurauksena. Lisäksi säästölle on maksettu kolmen prosentin lisähyvitys. Vakuutuksen kokonaiskorko on muodostunut kiinteästä perustekorosta ja vuosittain vahvistettavasta asiakashyvityksestä. Perustekorko ei enää vakuutuksen voimassaoloaikana korota päättyessä maksettavaa säästösummaa, sillä se on jo huomioitu vakuutusmaksuissa. Sopimuksen indeksiehdon mukaan vakuutusmaksuja ja vakuutuksen etuuksia tarkistetaan mahdollisilla indeksikorotuksilla. Indeksikorotus suurentaa etuja ja maksua samassa suhteessa.

Vakuutusyhtiön vastauksen mukaan vakuutusyhtiön indeksistä käytetään myös termiä asiakashyvitys. Sopimuksen indeksi ei ole sidottu elinkustannusindeksiin, vaan vakuutusyhtiön hallituksen vuosittain hyväksymään indeksikorotukseen, jota kutsutaan nykyisin asiakashyvitykseksi. Korkotasosta johtuen sopimukselle ei ole annettu vuoden 2008 jälkeen asiakashyvityksiä. Vakuutusyhtiö on vastauksessa listannut indeksikorotusten osuuden ja säästösumman määrän vuosilta 1971–2015. Laskelmassa ei ole esitetty voittolisäkertoimen eli lisähyvityksen vaikutusta. Voittolisäkerroin korottaa vakuutusturvan etujen määrää, mutta ei korota vakuutusmaksua. Vuodesta 2008 säästösumma on ollut 10 616,00 euroa, kun siinä on huomioitu viime vuosien voittolisäkerroin 0,8625 prosenttia.

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön hänelle maksetun vakuutussäästön määrään. Vakuutussäästö on sidottu elinkustannusindeksiin eikä se ole 2000-luvulla kasvanut sovitun mukaisesti. Hän viittaa indeksiehdon 1 §:ään. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt selvitystä A:n maksamista vakuutusmaksuista. Ne ovat vuosittain olleet 260 euroa. Henkivakuutuksen tuottoprosentti on ollut todella huono, vaikka vakuutusyhtiöiden sijoitukset ovat tuottaneet todella hyvin. Puolison vuonna 1975 samoilla ehdoilla tehty ja vuonna 2011 takaisin maksettu vakuutus tuotti 15 352,99 euroa. Millä perusteella tällainen on mahdollista?

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimuksen. Vastineessaan se uudistaa A:n vakuutuksen säästön määrästä esittämänsä ja toteaa lisäksi seuraavan. Indeksiehdon 1 § määrittelee indeksiehdon laskentatapaa (vertailu elinkustannusindeksiin), ja indeksiehdon enimmäismäärää. Indeksiehdon 2 §:n mukaan indeksikorotus voi olla enintään 1 §:ssä määritellyn suuruinen. Indeksiehdossa ei ole määritelty indeksikorotukselle alarajaa. Indeksiehdon vaikutus sopimukseen ei ole se, että indeksikorotukset maksettaisiin indeksikorotuksen enimmäismäärän suuruisina. Indeksiehdon 2 ja 3 §:ien mukaan indeksikorotuksesta päättää yhtiön hallintoneuvosto ottaen huomioon yhtiön sijoitustoiminnan tuloksen ja vakuutusyhtiölain edellyttämät turvaavuus- ja kohtuusperiaatteen. Indeksiehdon vaikutus sopimukseen on se, että vakuutusyhtiö voi antaa tuloksensa salliessa vakuutusyhtiölain kohtuusperiaatteen mukaisesti vakuutuksen säästösummalle korotuksia. Nämä korotukset suojaavat summaa inflaatiota vastaan, vaikka inflaatiosuojan antamiseen vakuutusyhtiö ei ole sitoutunut.

Vastineen mukaan tällaisten henkilövakuutuksien kokonaistuottoon vaikuttavat merkittävästi esimerkiksi vakuutuksiin liittyvistä riskiturvista perittävät vakuutusmaksut ja vakuutuksen voimassaoloaika. Esimerkiksi naisten ja miesten kuolevuuden perusteella perittävät riskimaksut eroavat merkittävästi.

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutukselle maksettaville hyvityksille haettiin aikaisemmista vakuutusyhtiöiden vakavaraisuusvalvontaan liittyvistä säännöksistä johtuen sosiaali- ja terveysministeriön hyväksyntä. Nykyisin säännöstö on EU:n myötä muuttunut siten, että yhtiön hallitus päättää hyvityksistä. Vakuutusehtojen termin indeksikorotus käytöstä on luovuttu vuonna 1987 ja korvattu termillä asiakashyvitys. Termin muuttuminen ei ole kuitenkaan muuttanut ehdon sisältöä. Tulossidonnaiset hyvitykset määräytyvät suurimmaksi osaksi sen tuoton perusteella, jolla vakuutusyhtiön sijoitusten tuotot ylittävät vakuutussopimuksen perustekoron. Siirtyminen termin asiakashyvitys käyttöön kuvaa paremmin sitä tosiseikkaa, että hyvitys on riippuvainen ainoastaan yhtiön taloudellisesta kyvystä maksaa korotuksia.

Vastineen mukaan vakuutusyhtiön hallitus päättää vuosittain asiakashyvityksistä vakuutusyhtiölain 13 luvun 2 §:n niin sanotun kohtuusperiaatteen mukaisesti. Sen mukaan vakuutusyhtiön on, mikäli yhtiön vakavaraisuus sen sallii, palautettava kohtuullinen osa ylijäämästä lisäetuina sellaisille vakuutuksille, joilla on oikeus ylijäämän perusteella jaettaviin lisäetuihin. Vakuutusyhtiö joutuu pitkäaikaisissa sopimuksissa sitoutumaan joskus vuosikymmeniksi perustekoron tasoon. Vakuutusyhtiölain säännökset huomioon ottaen vakuutusyhtiön on huolehdittava siitä, että se kykenee kaikissa olosuhteissa suoriutumaan sopimusvelvoitteistaan. Tämän takia vakuutusyhtiön hallitus vahvistaa asiakashyvityksen jälkikäteen edellisen vuoden tuloksen perusteella. Asiakashyvitysten jakamiseen vaikuttavat myös muut seikat kuin vakuutusyhtiön lyhyen aikavälin tulos. Vuosittaisia vaihteluita sijoitustoiminnan tuloksessa pyritään tasaamaan. Tämän varautumisen avulla myös heikkoina sijoitusvuosina voidaan vakuutussäästöjen kokonaiskorkotaso turvata. Asiakashyvitysten tason määräytymisen perusteena käytetään yhtiön vuosituloksen sijaan yhtiön pitkän aikavälin tulosta ja vakavaraisuusasemaa sekä edellä kuvattuja seikkoja, ottaen huomioon vakuutusyhtiön asiakashyvityksiä koskevat tavoitteet.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Nyt tarkasteltavassa sopimuksessa on kysymys laskuperustekorkoisesta (4,5 %) säästöhenkivakuutuksesta, jossa vakuutuksen päättyessä maksettavaksi säästösummaksi on vakuutusta tehtäessä sovittu 10 000 markkaa. Tapauksessa on riitaa siitä, minkälainen vaikutus A:n vakuutuksen indeksiehdolla voidaan katsoa olleen säästöhenkivakuutuksen lopullisen säästösumman muodostumiseen. Kysymys on erityisesti siitä, onko vakuutusyhtiö ehtojen mukaan sitoutunut suorittamaan vakuutuksen perusteella elinkustannusindeksin mukaisen vähimmäishyvityksen.

Sovellettavat vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan ”Indeksiehto” mukaan:

1 §. Vakuutusturvaa (so. niitä suorituksia, joihin yhtiö vakuutussopimuksessa on sitoutunut) ja vakuutusmaksua verrataan elinkustannusindeksiin seuraavasti:

a) Vertailu tapahtuu kerran vuodessa klo 0 sinä päivänä, jolloin kalenterivuoden ensimmäinen vakuutusmaksu erääntyy (= vertailuhetki); jos kuitenkin vakuutus-maksut on maksettu loppuun, on vertailuhetki klo 0 tammikuun 1. päivänä.

b) Vertailun perustana ovat elinkustannusindeksin (lokakuu 1951 = 100) lokakuun arvot siten, että vakuutuksen perusindeksinä pidetään vakuutuksen myöntämisvuoden lokakuun indeksiä ja vertailuindeksinä vertailuhetkeä lähinnä edeltäneen kalenterivuoden lokakuun indeksiä.

c) Mikäli vakuutusturvan ja vakuutusmaksun tarkistuksessa täysin seurattaisiin elinkustannusindeksiä, olisivat ne vertailuhetkestä alkaen yhtä monta prosenttia perusmääristään (so. niistä määristä, jotka olisivat voimassa ilman indeksiehtoa) kuin vertailuindeksi on perusindeksistä.

2 §. Sen jälkeen kun 1 §:ssä mainittu vertailu on suoritettu, määritetään sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti vakuutukseen sovellettava indeksikorotusprosentti ottamalla huomioon yhtiön sijoituksiin sisältyvät indeksikorotukset sekä ne varat, jotka yhtiön hallintoneuvosto päättäessään liiketulosten perusteella annettavista eduista osoittaa käytettäväksi vakuutusten hyväksi tässä muodossa.

Vakuutusturvaa ja vakuutusmaksua ei koroteta yli 1 §:n c-kohdassa mainitun tason eikä niitä alenneta perusmääriään pienemmiksi.

Indeksikorotusprosentti ilmoitetaan kokonaisina prosentteina.

3 §. Jos yhtiön hallintoneuvosto toteaa, ettei indeksiehdon soveltaminen vakuutusturvaan enää ole vakuutusyhtiölain edellyttämien turvaavuus- ja kohtuusperiaatteiden mukaisesti mahdollista, rajoitetaan indeksiehtoa seuraavan kalenterivuoden alusta sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti.

Jos lainsäätäjän toimenpiteiden takia on kokonaan tai osittain poistettava yhtiön antamiin lainoihin sisältyvät indeksikorotukset, lasketaan sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaan, onko ja mihin määrään vakuutusturvaan indeksiehdon perusteella tullut korotus sen johdosta alennettava. Vakuutetun hyväksi otetaan tällöin huomioon yhtiön sekä vakuutusmaksuista että indeksiehtoisista lainoista saamat indeksikorotukset.

4 §. Jos vakuutuksenottaja vähintään kuukautta ennen vertailuhetkeä pyytää, ettei vakuutusturvaa eikä vakuutusmaksua enää indeksin mukaan tarkisteta, suostuu yhtiö tähän.

Asian arviointi

A:n vakuutussopimukseen sisältyvän indeksiehdon mukaan vakuutusturvaa ja vakuutusmaksua verrataan elinkustannusindeksiin. Indeksiehdon 1 §:n c-kohdassa todetaan, että mikäli vakuutusturvan ja vakuutusmaksun tarkistuksessa täysin seurattaisiin elinkustannusindeksiä, olisivat ne vertailuhetkestä alkaen yhtä monta prosenttia perusmääristään kuin vertailuindeksi on perusindeksistä.

Indeksiehdon 2 §:n perusteella vakuutukseen sovellettava indeksikorotusprosentti määritetään sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti ottamalla huomioon yhtiön sijoituksiin sisältyvät indeksikorotukset sekä ne varat, jotka yhtiön hallintoneuvosto päättäessään liiketulosten perusteella annettavista eduista osoittaa käytettäväksi vakuutusten hyväksi tässä muodossa. Vakuutuslautakunta toteaa, että nykyisin voimassa oleva vakuutusyhtiölaki ei sisällä menettelyä, jossa viranomainen vahvistaisi perusteet vakuutusyhtiön maksamien hyvitysten määrälle. Indeksiehdon 3 §:n perusteella vakuutusyhtiöllä on oikeus rajoittaa indeksiehtoa, mikäli indeksiehdon soveltaminen vakuutusturvaan ei enää ole ollut vakuutusyhtiölain edellyttämien turvaavuus- ja kohtuusperiaatteiden mukaisesti mahdollista.

Edellä todettu huomioiden vakuutusyhtiö ei ole sitoutunut korottamaan henkivakuutussäästöä elinkustannusindeksin mukaisesti. Indeksiehdossa ei myöskään ole määritelty vakuutuksen indeksitarkistukselle alarajaa suhteessa elinkustannusindeksiin, vaan indeksiehdon perusteella vuotuisen indeksitarkistuksen määrä on ollut vakuutusyhtiön päätettävissä.

Vakuutusyhtiön menettely indeksiehdon soveltamisessa ja asiakashyvitysten maksamisessa on ollut vakuutusehtojen mukaista.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön menettelyä indeksiehdon soveltamisessa ja asiakashyvitysten maksamisen osalta vakuutusehtojen mukaisena. Lautakunta ei suosita muutosta A:n vakuutuksen säästösummaan.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Kummoinen

Niklander

Sario

Sibakov