Tapahtumatiedot

Vakuutettu A:n omistamat kaksi hevosta ja kolmas, toisen henkilön omistama hevonen karkasivat 13.12.2014 aitauksesta ja juoksivat läheiselle tielle sillä seurauksella, että ne tai osa niistä törmäsivät B:n ohjaamaan autoon. Korvausta vahingosta haettiin A:n kotivakuutukseen liittyvästä vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään, että omistajan korvausvastuu eläimen aiheuttamasta vahingosta edellyttää omistajan tuottamusta eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Yhtiö viittasi asiassa A:lta saamiinsa selvityksiin, joiden mukaan hevoset olivat ennen vahinkoa olleet toimivassa sähköaitauksessa. Ne olivat ilmeisesti säikähtäneet jotakin, vauhkoontuneet ja juosseet aidan läpi. Yhtiö katsoi, ettei vahingon syyksi ollut osoitettu A:n virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä hevosten pidossa. Näin ollen A:lle ei ollut syntynyt vahingosta korvausvastuuta eikä vahinkoa korvattu vastuuvakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

Vahingonkärsinyt B ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. B ilmoittaa, että kyseiset hevoset olivat karanneet aitauksesta ennenkin, mikä osoittaa, ettei sähköaitaus ole toiminut moitteettomasti. Tieto tästä aiemmasta karkailusta on saatu suullisesti vahingon jälkeen sen tilan isännältä, missä hevosia pidetään. Lisäksi hevoset ovat ”vikureita”, koska ne ovat aiheuttaneet maantiellä vaaratilanteita auton ohittaessa niitä. B:llä on kolmen todistajan lausunnot siitä, että auto tai traktori on jouduttu pysäyttämään tien viereen, sillä hevoset ovat vauhkoontuneet ja käyttäytyneet vaarallisesti ajoneuvon nähtyään. Ottaen huomioon hevosten luonne ja aitauksen sijainti tien läheisyydessä aitauksen olisi tullut olla kestävämpi. B viittaa hovioikeuden tuomioon. B katsoo, että A:n vastuu hevosten omistajana on korostunutta ja että A:n tulee siten osoittaa, että hän on toiminut korostuneen huolellisuusvelvollisuutensa mukaisesti aitauksen kuntoon liittyvissä asioissa.

B katsoo, että tilan, jossa hevosia pidetään, ympäristön kunnossapito on ylipäänsä puutteellista ja katsoo, että tämä antaa aiheen epäillä aidan kuntoa. B kehottaa Vakuutuslautakuntaa tekemään tarkastuksen hevostallille. B huomauttaa, että sähköpaimenaidan toiminta on talvisin epävarmaa lumen vuoksi ja toteaa, että A:n vakuutusyhtiölle lähettämissä kuvissa näkyy, että hevoset ovat tallanneet maan jopa sähköpaimenlankojen alta. Näin ei pitäisi tapahtua, mikäli langoissa kulkisi jatkuvasti jännite.  Tarha ei ole ollut valaistu, vaikka  A on näin väittänyt.

B ilmoittaa vielä varaavansa itselleen oikeuden vaatia oikeudenkäyntikuluja myöhemmin esitettävän laskun mukaisesti. Tältä osin kyse on oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuudesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. Yhtiö viittaa A:n kertomukseen hevosaitauksesta. Tilalla on kolme eri hevostarhaa. Tarha 3, josta hevoset karkasivat, tehtiin lokakuussa 2014 ja sen valmistumisen jälkeen hevoset pääsivät sinne lopputalveksi. Vahinkohetkellä tarha oli enintään noin kolme kuukautta vanha. B on käynyt ottamassa kuvia tarhasta. Nämä kuvat on kuitenkin otettu väärästä tarhasta (tarha 1), eikä tarhasta 3, jossa hevoset olivat ennen vahingon sattumista. Tarha 3 ei näy kunnolla tielle. Tarhan 3 aitauksessa oli uudet painekyllästetyt tolpat sekä uudet leveät langat. Talvella käytössä on akkupaimen, sillä tuolloin alue on herkkä sähkökatkoksille. Akkupaimen toimii, vaikka sähköt katkeaisivat. Akkupaimeneen oli vaihdettu akku pari päivää ennen vahinkoa, joten virtaa oli. Kesälaitumella on käytössä verkkopaimen. Hevoset olivat tallin takana olevassa hiekkapohjaisessa aitauksessa, sillä koko syksyn oli ollut kuraista. Tarha on valaistu tallin seinällä olevalla kahdella led-valaisimella.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei hevosten pidossa A:n kertoman tai kuvien perusteella ole osoitettavissa puutteita tai laiminlyöntejä. Aitaus on ollut uusi, asianmukaisessa kunnossa ja sähköaita on ollut toiminnassa hevosten karatessa. Tämä lauma ei ole myöskään koskaan ennen karannut, joten A:lla ei ole ollut mitään syytä vahvistaa aitausta tavanomaisesta poikkeavaksi eikä hänelle voida katsoa syntyneen korostettua huolenpitovelvollisuutta hevosten aiemman toiminnan vuoksi. B on kertonut, että hevosten aiemmasta käyttäytymisestä on kolmen todistajan lausunnot, mutta näitä lausuntoja ei kuitenkaan ole toimitettu vakuutusyhtiölle. Hevosten karkaaminen on ollut A:n näkökulmasta ennalta arvaamatonta. On todennäköistä, että hevoset ovat pelästyneet jotakin, kun kolme hevosta on yhtäkkiä samanaikaisesti karannut aitauksesta. Korvausvastuun puuttuessa vahinkoa ei korvata A:n vastuuvakuutuksesta.

Siltä osin, kuin B on viitannut mahdolliseen oikeudenkäyntikuluvaateeseen, vakuutusyhtiö katsoo, että osapuolet vastaavat omista kuluistaan Vakuutuslautakunnassa. Näin ollen ei ole perusteltua velvoittaa yhtiötä korvaamaan B:n asiamieskuluja.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettu A:lle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa. A on ilmoittanut lautakunnalle, ettei hänellä ole asiassa lisättävää.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytössä on vahingon tapahtumaolosuhteista seuraavat selvitykset:

- Vakuutusyhtiön selvitys A:n puhelimitse tekemän vahinkoilmoituksen sisällöstä (sähköposti Vakuutuslautakunnalle 26.2.2016)

- B:n sähköposti autokorjaamolle 14.12.2014

- B:n kirjelmät (sähköposteja ja kirjeitä) vakuutusyhtiölle 15.12.2014, 18.12.2014, 24.2.2015, 16.3.2015, 2.4.2015, 13.4.2015, 22.4.2015 ja 26.5.2015, B:n ottamia kuvia tilalta

- A:n selvitykset vakuutusyhtiölle 19.12.2014, 30.3.2015 ja 7.4.2015 (sähköposteja), A:n ottamia kuvia aitauksesta, josta hevoset karkasivat

- poliisin tutkintailmoitus 16.12.2014.

A on kertonut vahingosta, että hänen kaksi hevostaan ja kolmas hevonen ovat ilmeisesti pelästyneet jotakin, vauhkoontuneet ja juosseet sähköaidan läpi ja osuneet autoon. A:n omistama hevonen on saanut vammoja. (Vakuutusyhtiön selvitys puhelimitse tehdyn vahinkoilmoituksen sisällöstä 26.2.2016.). A on toimittanut vakuutusyhtiölle valokuvat aidasta, josta hevoset ovat menneet läpi. A on kertonut, että aita oli enimmillään noin kolme kuukautta vanha. Käytössä oli uudet painekyllästetyt tolpat ja uudet leveät langat. Talvella käytetään akkupaimenta, koska alue on silloin sähkökatkosherkkää. Akkupaimen toimii, vaikka sähköt katkeaisivat. Siihen oli pari päivää aikaisemmin vaihdettu ladattu akku. Hevoset olivat tallin takana olevassa aitauksessa. Tarha oli lisäksi valaistu. Tämä hevoslauma ei ollut karannut aikaisemmin. A on ilmoittanut vakuutusyhtiölle, että B on käynyt 19.12.2014 kuvaamassa aluetta maantieltä käsin. B on kuitenkin kuvannut väärää, talon takana sijaitsevaa tarhaa, jossa hevoset ovat olleet viimeksi edellisenä keväänä. Tarha, jossa hevoset olivat ennen vahinkoa, ei näy kunnolla maantielle. (A:n sähköpostiselvitys vakuutusyhtiölle 19.12.2014, valokuvat ja piirros alueesta.)

B on kertonut vahingosta, että kolme hevosta tuli rinnakkain laukaten auton eteen tien leveydeltä ja törmäsi B:n autoon. Yksi hevosista osui auton oikeaan kulmaan ja kaatui konepellin päälle ja toinen vasempaan kulmaan. B:n kyydissä ollut henkilö haki talon väen paikalle. Talon isäntä kertoi, että yksi hevonen usein ryntää aitauksesta ja muut välillä seuraavat. B sai sen käsityksen, että sähköpaimen ei ole aina päällä tai sitten yksi hevosista, ”aituri”, on hyvin häiriintynyt, vaarallinen yksilö, sillä hevoset yleensä pelkäävät sähköiskuja. (B:n sähköposti vakuutusyhtiölle 15.12.2014.) Hevoset eivät ole voineet säikähtää petoeläintä, koska paikallinen metsästysseura suoritti sunnuntaina 14.12.2014 alueella riistalaskennan, eikä hevostallin lähistöstä tai kauempaakaan löydetty suden tai muun petoeläimen jälkiä. (B:n kirjelmä vakuutusyhtiölle 24.2.2015.) B:n mukaan aitaus, josta hevoset karkasivat, on rakennettu alkukesästä 2014 ja se oli onnettomuushetkellä vähintään 5 kuukautta vanha. Onnettomuuden jälkeisellä viikolla B on ottanut valokuvia aitauksesta. Oksat pääsevät koskemaan lankoihin ja aitauksen takaosassa lankojen väli on liian suuri, jolloin hevoset pääsevät karkaamaan. Onnettomuuden jälkeen aitauksessa ei ole edes pidetty hevosia. (B:n kirjelmä vakuutusyhtiölle 16.3.2015.) B on ilmoittanut, että hänellä on todistajan lausunto, jonka mukaan 2.5.2015 ruskea hevonen pillastui auton tullessa ja oli vähällä aiheuttaa onnettomuuden. Edelliseltä vuodelta on samanlaisia tapauksia, joissa hevoset ovat pillastuneet henkilöauton ajaessa ohi. (B:n sähköposti vakuutusyhtiölle 26.5.2015.)

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko B:n autolle aiheutunut vahinko korvata A:n hyväksi voimassa olevasta vastuuvakuutuksesta. Lisäksi kyse on B:lle asiamiehen käyttämisestä lautakuntamenettelyssä aiheutuneiden kulujen korvaamisesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Yksityishenkilön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 2.1 (Turva vahingonkorvausvelvollisuuden varalta) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun toiselle aiheuttama, vakuutuksen voimassaoloaikana todettu äkillinen ja ennalta arvaamaton henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vahinkoa pidetään äkillisenä, kun se on aiheutettu äkillisesti ja vahinko (vaurio) todetaan yhden (1) vuoden sisällä vahingon aiheuttamisesta.

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan pelkkä eläimen omistaminen ei synnytä vastuuta eläimen aiheuttamista vahingoista. Vastuun edellytyksenä on omistajan tuottamus eläimen ylläpidossa, vartioinnissa, siitä huolehtimisessa tai muussa eläimeen kohdistuvassa toiminnassa ja tällaisen tuottamuksen syy-yhteys aiheutuneeseen vahinkoon. Tuottamuksella tarkoitetaan huolimattomuutta, varomattomuutta, laiminlyöntiä tai muuta moitittavaa menettelyä.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevan selvityksen mukaan vakuutettu A:n omistamat kaksi hevosta ja kolmas hevonen ovat 13.12.2014 karanneet aitauksesta ja juosseet tielle, jolloin ne ovat törmänneet B:n autoon vaurioittaen autoa. A on selvittänyt vakuutusyhtiölle, että hevoset ovat olleet tallin takana sijaitsevassa tarhassa, joka on ollut enintään 3 kuukautta vanha. Aitauksessa oli uudet painekyllästetyt tolpat ja leveät langat. Käytössä on ollut akkupaimen, johon oli paria päivää aiemmin vaihdettu akku. Akkupaimen toimii myös sähkökatkojen aikaan. A:n ilmoituksen mukaan hevoset ovat juosseet aidan läpi, mitä ilmoitusta tukevat myös lautakunnan käyttöön toimitetut värivalokuvat. Nämä hevoset eivät ole aikaisemmin karanneet. B on vahingon jälkeen valokuvannut talon takana olevaa aitausta, jossa hevoset eivät kuitenkaan A:n selvityksen mukaan ole olleet. B on lisäksi ilmoittanut, että hevoset ovat karanneet ennenkin. Tätä koskevia todistajanlausuntoja ei kuitenkaan ole toimitettu Vakuutuslautakunnan käyttöön.

Vakuutuslautakunta pitää uskottavana A:n selvitystä siitä, missä aitauksessa hevoset ovat ennen vahinkoa olleet. B:n käsitys siitä, missä aitauksessa hevosia on pidetty, on perustunut jälkikäteisoletukseen, kun hän on vahingon jälkeen käynyt kuvaamassa tilan pihapiiriä maantieltä käsin. Asiaa arvioidaan siten tallin takana olevan tarhan kunnon perusteella. A:n selvityksen mukaan kyseessä oli uusi, enimmillään 3 kuukautta vanha tarha, jossa oli uudet painekyllästetyt tolpat ja leveät langat. Käytössä oli myös talvella yleisten sähkökatkojen aikaan toimiva akkupaimen, jossa oli äskettäin vaihdettu akku. Vakuutuslautakunta katsoo, että aitaus on ollut asianmukainen myös talviolosuhteisiin. Myöskään siitä, että hevoset olisivat karanneet aiemmin, ei ole muuta selvitystä kuin B:n väite. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei sille toimitetusta selvityksestä ilmene, että A olisi toiminut huolimattomasti hevosten pidossa tai niiden valvonnassa. A:lle ei siten ole syntynyt korvausvastuuta B:n auton vaurioitumisesta. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

B on vielä valituksessaan ilmoittanut esittävänsä myöhemmin vakuutusyhtiölle vaatimuksen asiamieskuluistaan lautakunnassa siltä osin, kuin oikeusturvavakuutus ei kata kuluja. Ohjesääntönsä 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunta ei käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista muutoin kuin siltä osin, kun kyse on siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Näin ollen Vakuutuslautakunta ei ota kantaa asiaan asiamieskulujen osalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Toimi