Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja K Oy oli sopinut D Oy:n kanssa 18.5.2012 tehdyllä konsulttisopimuksella D Oy:n tuottamista projektinjohtopalveluista K Oy:n kolme asuinrakennusta käsittäneessä rakennuskohteessa. Palveluihin olivat kuuluneet rakennuskohteen rakennuttamis- ja valvontatehtävät sekä projektin ja rakennustyömaan johtamisen ja päätoteuttajan velvollisuudet D Oy:n laatiman projektisuunnitelman mukaisesti.
Asiakirjojen mukaan D Oy oli 18.6.2014 lopettanut konsulttisopimuksen mukaisten tehtävien hoitamisen. D Oy oli sittemmin ilmoittanut purkavansa sopimuksen sen johdosta, että K Oy oli jättänyt maksamatta sopimukseen perustuneita palkkioita eikä asiaa ollut saatu neuvotteluissa ratkaistua. K Oy oli puolestaan 26.8.2014 päivätyssä kirjelmässään lausunut D Oy:n toimineen huolimattomasti ja sopimuksen vastaisesti, mistä oli aiheutunut K Oy:lle huomattava taloudellinen vahinko rakennusprojektin kustannusten kohoamisena ja projektin viivästymisenä.
Tilanteen johdosta D Oy oli käynnistänyt 29.8.2014 konsulttisopimuksen mukaisen välimiesmenettelyn K Oy:tä vastaan laskusaataviensa perimiseksi. K Oy puolestaan vaati nostamallaan vastakanteella D Oy:ltä konsulttisopimukseen perustunutta vahingonkorvausta. K Oy:n mukaan D Oy oli muun muassa laiminlyönyt hankkeen kustannus- ja aikatauluseurannan raportoimisen, ylittänyt sovitun tilausvaltuutensa ja syyllistynyt työmaan johdossa lukuisiin virheisiin.
K Oy oli hakenut vahinkoilmoituksellaan 16.6.2015 riitaan oikeusturvaetua, jonka vakuutusyhtiö myönsi päätöksellään 8.7.2015. Marraskuussa 2015 vakuutusyhtiö ilmoitti K Oy:n asiamiehelle, että vakuutuskorvauksina oli maksettu koko vakuutuksessa sovittu 75 000 euron enimmäiskorvausmäärä, joten enempää korvausta ei suoritettaisi. K Oy uudisti vaatimuksensa lisäkorvauksesta katsoen, että asiassa oli kyse kahdesta eri vakuutustapahtumasta. Vakuutusyhtiö on K Oy:n asiamiehelle 22.1.2016 lähettämässään sähköpostissa kuitenkin kieltäytynyt muuttamasta kantaansa.
Asiakkaan valitus
K Oy on pyytänyt Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta vakuutusyhtiön päätöksestä katsoa kaksi riita-asiaa vain yhdeksi vakuutustapahtumaksi. Vakuutusyhtiö oli vedonnut vakuutusehtojen kohdan 105.3 sanamuotoon, jonka mukaan kysymyksessä on yksi vahinkotapahtuma silloin, kun vakuutetulla on useita riita-, rikos- tai hakemusasioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen tai jos kyseessä on sama tai samanlainen vaikkakin eriperusteinen vaatimus.
K Oy on lausunut, ettei vakuutusyhtiön esittämä peruste oikeuttanut kieltäytymään oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Asiassa ei ollut erimielisyyttä siitä, että K Oy:n erillisinä vakuutustapahtumina pitämät oikeudenkäynnit olivat riita-asioita. Kyse oli kahdesta erillisestä vakuutustapahtumasta ja toinenkin oikeusturvaetu tuli myöntää.
D Oy oli nostanut välimiesmenettelyssä kanteen K Oy:tä vastaan. Kanteen perusteena olivat väitetyt työpalkkasaamiset K Oy:ltä. K Oy oli nostanut kanteen välimiesmenettelyssä D Oy:tä vastaan. Tämän kanteen perusteena oli K Oy:n väittämä D Oy:n vahingonkorvausvelvollisuus K Oy:tä kohtaan. Kumpikin riitajuttu oli oma vakuutustapahtumansa. Jutut eivät perustuneet samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen, vaan molempien kanteiden vaatimusten ja niiden perusteiden pohjana oli eri tapahtuma, olosuhde, oikeustoimi tai oikeudenloukkaus.
Vakuutuslautakunta on linjannut ehtokohdan 105.3 kaltaisten vakuutusehtojen soveltamista siten, että ehto rajoitti tosiasiallisesti oikeusturvavakuutuksen korvauspiiriä ja yleisen vakuutussopimuksia koskevan tulkintaperiaatteen mukaan rajoitusehtoja oli tulkittava suppeasti. K Oy on vedonnut Vakuutuslautakunnan samankaltaisista asioista antamiin ratkaisusuosituksiin VKL 510/04, VKL 220/13, VKL 485/13 ja VKL 722/14.
K Oy on lisäkirjelmässään 31.5.2016 kiistänyt, että sen ja D Oy:n kanteet ja vaatimukset olisivat perustuneet ”samaan olosuhteeseen”. Tältä osin oli ratkaistava, mitkä seikat oli otettava huomioon arvioitaessa vakuutusehtojen soveltamista ja ehtojen ilmaisua "sama olosuhde".
D Oy:n kannevaatimuksiin olivat olosuhteina johtaneet seuraavat seikat:
a) D Oy:n laskutuksen virheet,
b) K Oy:n maksuvaikeudet ja haluttomuus maksaa D Oy:n laskuttamaa työtä,
c) K Oy:n käsitys D Oy:n työkustannuksia suuremmasta vastasaamisestaan, ja
d) K Oy:n kieltäytyminen maksaa D Oy:n laskuttamia työkustannuksia.
K Oy:n kannevaatimuksiin olivat olosuhteina johtaneet seuraavat seikat:
a) D Oy:n tekemät virheet projektinjohtotöissä,
b) mainituista virheistä K Oy:lle aiheutunut taloudellinen vahinko, ja
c) D Oy:n kieltäytyminen maksaa virheillä aiheutettua taloudellista vahinkoa.
K Oy:n mielestä yksikään kannevaatimusten perusteina olleista seikoista ei ollut sama kuin vastapuolen vaatimusten perusteet.
K Oy:n mukaan osapuolten kanteet eivät myöskään perustuneet samaan oikeustoimeen. Vakuutusyhtiö oli väittänyt, että konsulttisopimuksessa 18.5.2012 olisi sovittu molempien osapuolten päävelvoitteista. D Oy:n palkkiosta oli sovittu konsulttisopimuksen sivulla 7 kuitenkin siten, että käytettävistä tuntiveloituksista oli sovittu erikseen työohjelmassa ja työmääräarviossa, jotka olivat konsulttisopimuksen liitteinä. K Oy:n kannevaatimusten perusteena ei ollut konsultti-sopimus eikä kanteessa ollut kyse esimerkiksi konsulttisopimuksen velvoitteiden täyttämiseen tähdänneistä vaatimuksista. K Oy:n kanteessa oli ollut kysymys vaatimuksista, jotka olivat perustuneet K Oy:n väitteisiin
a) D Oy:n huolimattomasta menettelystä,
b) tästä huolimattomuudesta K Oy:lle aiheutuneesta vahingosta ja
c) huolimattomuuden ja vahingon välisestä syy-yhteydestä.
K Oy ei ollut vaatinut D Oy:tä täyttämään mitään konsulttisopimuksessa sovittua tekemättä jätettyä velvoitetta. K Oy:n kanteessa oli kyse ainoastaan vahingonkorvauksesta, jonka perusteina olivat D Oy:n tekemät virheet projektinjohtotyössä. K Oy ei perustanut kannevaatimuksiaan D Oy:n kanssa tekemiinsä oikeustoimiin tai niiden täyttämättä jättämiseen, vaan virheisiin, joita D Oy oli tehnyt muiden kuin K Oy:n kanssa tekemissään oikeustoimissa.
K Oy:n kanteen perusteet eivät olleet konsulttisopimuksen pää- tai sivuvelvoitteiden täyttämättä jättämistä koskevia. D Oy:n laskutus ja vaatimukset välimiesmenettelyssä perustuivat taas sopimuksessa 18.5.2012 sovitun projektinjohtokonsulttityön perusteella tehtyyn työhön ja siitä laskutettuun konsultin palkkioon.
Lisäkirjelmässään 6.7.2016 K Oy on vaatinut asiamieskulujensa korvaamista lautakunnassa myöhemmin toimitettavan laskun mukaan, koska vakuutetun edun turvaaminen ei ollut mahdollista ilman asiamiehen käyttämistä.
Muutoin K Oy on vedonnut siihen, että sen prosessuaalinen asema vastaajana ja kantajana oli jutuissa erilainen, vaatimukset oli esitetty erillisinä ja eri aikaan, molemmat vaatimukset olivat olleet esitettävissä toisistaan riippumatta, D Oy:n vaatimuksissa oli kyse laskusaamisista K Oy:n kannevaatimuksen koskiessa vahingonkorvausta ja vaatimukset ja niiden perusteet oli ratkaistu välitystuomiossa erillisinä.
Lisäksi oli tarkasteltava oikeustoimen käsitettä. Oikeustoimi määritellään yleisesti tahdonilmaisuksi, jolla oikeussuhde perustetaan, muutetaan tai kumotaan. Kummankaan osapuolen kannevaatimukset eivät perustuneet konsulttisopimukseen. Vaatimusten perusteet olivat aiemmin todetuin tavoin toiset.
K Oy on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 15/16 maanvuokrasopimussuhteen aikana nostetuista kanteista. Lautakunta on katsonut, ettei osapuolten välistä maanvuokrasopimusta ollut pidettävä asiassa vakuutusehtojen tarkoittamana oikeustoimena, joka oli ollut osapuolten riitojen perusteena. Lautakunta piti tapauksessa riitojen perusteina osapuolten vuokrasuhteen perusteella esittämiä vaatimuksia. Kyse oli ollut kahdesta vakuutustapahtumasta. K Oy:n mielestä myöskään nyt käsiteltävässä asiassa konsulttisopimusta ei tullut pitää vakuutusehtojen tarkoittamana oikeustoimena. K Oy on vedonnut myös lautakunnan ratkaisusuosituksiin VKL 113/08 ja VKL 237/13.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt K Oy:n vaatimuksen ja lausunut, että molemmat riita-asiat olivat perustuneet samaan 18.5.2012 allekirjoitettuun konsulttisopimukseen, jonka mukaan D Oy oli tuottanut K Oy:lle sopimuksessa yksilöidyt projektinjohtopalvelut rakennuskohteissa. D Oy:n K Oy:tä vastaan nostaman kanteen perusteena olivat olleet väitetyt työpalkkasaamiset K Oy:ltä. K Oy oli puolestaan vaatinut D Oy:ltä vahingonkorvausta huonosti tehtyjen töiden ja muutoinkin puutteellisesti täytettyjen sopimusvelvoitteiden vuoksi.
Konsulttisopimuksen perusteella konsultin päävelvoite oli suorittaa sovitut toimenpiteet ja asiakkaan päävelvoite puolestaan oli maksaa konsultin lasku. Konsultin laskun maksamista koskeneessa riidassa oli siten kyse asiakkaan sopimuksen mukaisen päävelvoitteen täyttämisestä. Konsultin työsuoritusta koskeneessa riidassa puolestaan oli kyse konsultin sopimuksen mukaisen päävelvoitteen täyttämisestä. Molemmat osapuolet olivat väittäneet toisen osapuolen laiminlyöneen konsulttisopimuksen mukaisen päävelvoitteen täyttämisen sovitun mukaisesti. D Oy oli vaatinut paikkojaan, koska sopimuksen mukainen suoritus oli sen mukaan tehty ja se oli omasta mielestään oikeutettu maksuun. K Oy ei ollut maksanut konsultin palkkiota, koska sen mukaan konsultti ei ollut täyttänyt sopimusvelvoitteitaan sovitusti. D Oy:n ja K Oy:n esittämät vaatimukset ja kiistämiset olivat saman riitaisuuden eri puolia. Molemmissa riita-asioissa oli kyse saman konsulttisopimuksen mukaisen suoritusvelvollisuuden täyttämisestä.
Koska molemmat riita-asiat perustuivat sekä samaan olosuhteeseen että oikeustoimeen, riita-asiat oli katsottava oikeusturvavakuutusehtojen mukaiseksi yhdeksi vakuutustapahtumaksi. Vakuutusyhtiö on katsonut täyttäneensä suoritusvelvollisuutensa maksamalla oikeusturvavakuutuksen enimmäiskorvausmäärän, joten lisäkorvaukselle ei ollut perustetta. K Oy:n viittaamien lautakuntaratkaisujen osalta vakuutusyhtiö on lausunut ratkaisussa VKL 510/04 käsitellyn tilanteen olleen osittain nyt käsiteltävää asiaa vastaava ja siltä osin lautakunta olikin katsonut riita-asiat yhdeksi vakuutustapahtumaksi. Muilta osin ratkaisuissa ei ollut esitetty nyt käsiteltävään asiaan sovellettavissa olevia kannanottoja.
Lautakunnalle toimittamassaan 14.6.2016 päivätyssä lisävastineessa vakuutusyhtiö on vedonnut D Oy:n ja K Oy:n asiassa toisiaan kohtaan esittämiin vaatimuksiin. Vakuutusyhtiö on lausunut olleen selvää, että K Oy:n vahingonkorvausvaatimusten osalta vahingonkorvauksen edellytysten oli täytyttävä. Vaatimukset perustuivat kuitenkin sellaisiin D Oy:n väitettyihin huolimattomiin tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka oli tehty D Oy:n suorittaessa kyseisessä rakennusprojektissa sovittuja projektinjohtopalveluja. Myös K Oy oli todennut, että vaatimusten perusteina olivat D Oy:n väitetyt virheet projektinjohtotyössä.
D Oy:n vaatimukset taas perustuivat väitettyihin töihin koskien samaa rakennusprojektia. Vaatimukset perustuivat samaan oikeustoimeen eli konsulttisopimukseen ja samaan olosuhteeseen eli D Oy:n ja K Oy:n väliseen sopimussuhteeseen ja sen perusteella tehtyihin tekoihin, laiminlyönteihin tai suorituksiin. Näin ollen oikeusturvavakuutuksen samanperusteisuutta koskeva ehto soveltui tapaukseen ja riita-asiat oli katsottava yhdeksi vakuutustapahtumaksi. Oikeusturvavakuutusta koskevassa kirjallisuudessa on todettu, että hyvinkin lievä asiayhteys saattoi riittää siihen, että vakuutustapahtumia voitiin pitää samanperusteisina (Teos Eskuri, Jyrinjärvi, Pirinen: Oikeusturvavakuutus, s. 44).
Vakuutusyhtiö on vedonnut myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 376/05, jossa käsiteltiin samaan olosuhteeseen perustuvien riita-asioiden kohtelua oikeusturvavakuutuksen näkökulmasta. Ensimmäisessä riidassa vakuutettu vaati asunto-osakeyhtiötä korjaamaan puutteet ja kosteusvauriot kylpyhuoneessa. Toisessa riidassa asunto-osakeyhtiö, korjattuaan vauriot, velkoi vakuutetulta sitä osuutta korjauskustannuksista, jonka se katsoi kuuluneen vakuutetun vastuulle. Lautakunnan käsityksen mukaan molemmat riidat perustuivat samaan olosuhteeseen eli vakuutetun huoneiston kylpyhuoneen kosteuseristykseen ja sen puutteellisuudesta aiheutuneisiin kosteusvahinkoihin. Näin ollen yhden oikeusturvaedun myöntäminen oli asianmukaista.
Lisävastineessaan 1.8.2016 vakuutusyhtiö on uudistanut aiemmin lausumansa. K Oy:n lautakuntamenettelyn kuluja koskevan vaatimuksen osalta vakuutusyhtiö on vedonnut oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohtaan 240.2, jonka mukaan vakuutusturva ei korvaa vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa, jossa on kysymys siitä, onko vakuutetun ilmoittamasta vahinkotapahtumasta aiheutuneet kustannukset joko kokonaan tai osittain korvattava tästä oikeusturvavakuutuksesta. Rajoitusehto tarkoitti, ettei vakuutettu voinut epäävän oikeusturvapäätöksen saatuaan käyttää oikeusturvavakuutustaan riidelläkseen kyseisen oikeusturvavakuutuksen kattavuudesta. Tästä syystä vakuutus ei kattanut K Oy:lle lautakuntakäsittelystä aiheutuneita kuluja.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan K Oy:lle myönnettävä kysymyksessä oleviin sen ja D Oy:n välisiin konsulttipalkkioita ja vahingonkorvausvaatimusta koskeneisiin riita-asioihin, joissa K Oy oli yhtäältä vastaajana ja toisaalta kantajana, yksi vai kaksi oikeusturvaetua.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Puheena olevaan oikeusturvavakuutukseen sovellettavien 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden yleisten vakuutusehtojen 100 kohdan 105.3 mukaan asiassa, jonka johdosta oikeusturvaa haetaan, tulee olla kysymys syytteestä tai riitautetusta vaatimuksesta. Vaatimuksen katsotaan olevan riitautettu silloin, kun asiassa on esitetty yksilöity vaatimus, joka on nimenomaisesti kiistetty joko perusteeltaan tai määrältään.
Kysymyksessä on yksi vahinkotapahtuma silloin, kun kaksi tai useampia tämän vakuutuksen vakuutettuja on riita-, rikos- tai hakemusasiassa samalla puolella tai vakuutetuilla/vakuutetulla on useita riita-, rikos- tai hakemusasioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen tai jos kyseessä on sama tai samanlainen vaikkakin eriperusteinen vaatimus.
Saman ehtokohdan mukaan vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana jokaisessa vahinkotapahtumassa.
Oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 240.2 mukaan vakuutusturva ei muiden muassa korvaa vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa, jossa on kysymys siitä, onko vakuutetun ilmoittamasta vahinkotapahtumasta aiheutuneet kustannukset joko kokonaan tai osittain korvattava tästä oikeusturvavakuutuksesta.
Asian arviointi
Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan K Oy ja D Oy olivat 18.5.2012 tekemällään konsulttisopimuksella sopineet siitä, että D Oy oli ottanut hoitaakseen K Oy:n kolme asuinrakennusta käsittäneen rakennuskohteen rakennuttamis- ja valvontatehtävät sekä projektin ja rakennustyömaan johtamisen ja päätoteuttajan velvollisuudet D Oy:n laatiman projektisuunnitelman mukaisesti. Osapuolet olivat sittemmin riitautuneet niin, että D Oy oli ilmoittanut K Oy:lle sopimuksen purkamisesta ja vaatinut konsulttisopimuksen mukaisessa välimiesmenettelyssä K Oy:ltä suorittamatta jääneitä palkkioitaan. K Oy oli puolestaan esittänyt D Oy:tä kohtaan vahingonkorvausvaatimuksia, jotka olivat perustuneet muun muassa D Oy:n väitettyihin laiminlyönteihin hankkeen kustannus- ja aikatauluseurannan raportoimisessa, sovittujen tilausvaltuuksien ylityksiin ja D Oy:n palveluksessa olleen henkilöstön työmaan johtamisessa tekemiin erinäisiin virheisiin.
K Oy:n ja vakuutusyhtiön välinen erimielisyys koskee sitä, onko K Oy:lle sattunut kuvatussa tilanteessa yksi vai kaksi oikeusturvavakuutuksen kattamaa vakuutustapahtumaa, eli olisiko vakuutusyhtiön tullut myöntää K Oy:lle kaksi oikeusturvaetua. Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusehtojen korvauksen laajuutta rajoittavaan kohtaan 105.3, jonka mukaan kysymyksessä on yksi vahinkotapahtuma silloin, kun vakuutetulla on useita riita-, rikos- tai hakemusasioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen tai jos kyseessä on sama tai samanlainen vaikkakin eriperusteinen vaatimus.
Lautakunta toteaa ensiksikin, että kyseinen rajoitus voi sanamuotonsa mukaan tulla sovellettavaksi nimenomaan tilanteissa, joissa vakuutetulla on useita riita-, rikos- tai hakemusasioita. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei vakuutusehtoa sovellettaessa voida antaa määräävää merkitystä vain sille, että K Oy oli ollut puheena olevissa asioissa yhtäältä vastaajana ja toisaalta kantajana, olisiko kyseiset asiat voitu viedä välimiesmenettelyyn toisistaan riippumatta eri aikoina tai oliko osapuolten vaatimuksia mahdollisesti arvioitu välitystuomiossa erillisinä vai ei. Sen sijaan ratkaisevaa asiassa on, onko osapuolten vaatimusten katsottava perustuneen vakuutusehdossa mainituin tavoin samaan olosuhteeseen tai oikeustoimeen.
Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että etenkään pitkäaikaisissa sopimussuhteissa ei ole välttämättä perusteltua pitää sopimusosapuolten välisen riidan perusteena aina juuri kysymyksessä olevaa sopimusta. Esimerkiksi erilaiset sopimuksen ulkoiset, osapuolista riippumattomat seikat ja tapahtumat, voivat muodostua osapuolten välisen riidan syyksi ja aiheuttaa sopimussuhdetta koskevia erimielisyyksiä, jotka eivät kuitenkaan perustu itse kyseiseen sopimukseen vakuutusehdossa mainittuna oikeustoimena tai olosuhteena. Lautakunta toteaa, että kysymyksessä oleva vakuutuksen korvauspiiriä rajoittava ehto on kuitenkin sanamuodoltaan laaja. Sen mukaisesti jo etäisempikin asiayhteys riittää siihen, että esimerkiksi riita-asioita on pidettävä samanperusteisina.
Tässä tapauksessa K Oy:n ja D Oy:n välillä 18.5.2012 solmittua konsulttisopimusta ei ole toimitettu lautakunnalle. Asiakirjojen perusteella on kuitenkin ilmeistä, että D Oy:n mahdollinen oikeus sen välimiesoikeudessa K Oy:ltä vaatimiin palkkioihin oli voinut perustua vain kyseiseen konsulttisopimukseen. K Oy:n väitteellä, että konsulttipalkkioiden tuntiveloituksista oli mahdollisesti sovittu vain konsulttisopimuksen liitteinä olleissa asiakirjoissa, ei ole sopimusoikeudellista merkitystä, kun kyseiset asiakirjat oli K Oy:n itsensäkin lautakunnalle esittämän mukaan sopimukseen liitetty. Näin ollen D Oy:n asiassa esittämien vaatimusten on katsottava perustuneen nimenomaan kyseiseen konsulttisopimukseen.
K Oy:n D Oy:tä kohtaan esittämä vahingonkorvausvaatimus on puolestaan perustunut K Oy:n väittämiin D Oy:n erinäisiin laiminlyönteihin ja virheisiin kysymyksessä olleen rakennushankkeen kustannus- ja aikatauluseurannan raportoimisessa, tilausvaltuuksien käyttämisessä ja työmaan johtamisessa. Vaikka kyse onkin ollut vahingonkorvausvaatimuksista, K Oy ei ole selvittänyt, mihin muihin seikkoihin kuin sen ja D Oy:n väliseen konsulttisopimukseen D Oy:n velvollisuus huolehtia mainituista toimista olisi voinut perustua. Lautakunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että myös K Oy:n välimiesoikeudelle esittämän 19.12.2014 päivätyn kannekirjelmän mukaan kyse oli ollut nimenomaan konsulttisopimukseen perustuneesta vahingonkorvausvaatimuksesta.
Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa sekä D Oy:n että K Oy:n esittämien vaatimusten osalta riidat olivat perustuneet nimenomaan osapuolten välillä 18.5.2012 solmittuun konsulttisopimukseen. Kysymys on siten ollut vakuutusehtojen kohdan 105.3 mukaisesti vain yhdestä vakuutustapahtumasta, joten vakuutusyhtiö on ollut velvollinen myöntämään K Oy:lle puheena oleviin riitoihin vain yhden oikeusturvaedun. Tämän vuoksi vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta maksaa K Oy:lle enempää korvausta asiassa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.
K Oy:n asian lautakuntakäsittelystä esittämän kuluvaatimuksen osalta lautakunta toteaa, että K Oy:n oikeusturvavakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 240.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia asiassa, jossa on kysymys siitä, ovatko vakuutetun ilmoittamasta vahinkotapahtumasta aiheutuneet kustannukset korvattavia tästä oikeusturvavakuutuksesta. Vakuutusehdon perusteella lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen korvaamaan K Oy:n vaatimia sille lautakuntamenettelystä aiheutuneita asiamieskuluja.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvausratkaisua asianmukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Paloranta
Sarpakunnas