Tapahtumatiedot

Saunarakennuksessa syttyi tulipalo noin kaksi tuntia saunan lämmityksen aloittamisen jälkeen. Puulämmitteistä saunaa lämmitettiin ensimmäistä kertaa sen rakentamisen jälkeen. Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa vedoten rakennusvirheeseen, sillä vahinkotarkastuksen ja pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen mukaan vahingon syynä oli ollut kiukaan hormin puutteellinen suojaetäisyys syttyviin rakenteisiin.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja korostaa, että hän on valtuuttanut rakennusliikkeen hoitamaan ja allekirjoittamaan kaikki rakennuslupaan ja sen hankkimiseen liittyvät asiakirjat sekä tekemään ja allekirjoittamaan sopimuksia aliurakoitsijoiden kanssa ja suorittamaan kaikkia muita rakentamiseen liittyviä toimenpiteitä tontilla. Vakuutuksenottaja on käyttänyt rakentamisessa rakennusalan ammattilaisia. Näin ollen hän ei ole virheistä vastuussa eikä ole voinut niitä huomata. Vakuutuksenottajan kannalta palovahinko on ollut täysin ennalta arvaamaton.

Vakuutuksenottaja pyytää Vakuutuslautakuntaa tutkimaan, onko tulipalo ollut syy-yhteydessä rakennusvirheisiin. Vakuutuksenottaja katsoo, että kevytrakenteiset teräshormit ovat yleensäkin vaarallisia, ja niihin liittyvät palomääräykset osittain epätarkkoja. Niistä saattaa aiheutua tulipaloja vaikka ne olisi oikein asennettu ja vaikka palomääräyksiä olisi noudatettu. Näin ollen vakuutusyhtiön tulisi korvata vahinko. Vakuutuksenottaja pyytää myös lausuntoa siitä, onko sovellettava rajoitusehto kohtuuton

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että suoritettujen tutkimusten ja lisäselvitysten valossa ilmeni, että palon syttymissyynä oli lukuisia rakennusvirheitä. Näistä merkittävimpiä olivat se, että saunarakennuksen rakentamisessa ei ollut noudatettu kunnan rakennuslautakunnan myöntämän rakennusluvan mukaisia rakennuslain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten ehtoja sekä se, että rakentamisen yhteydessä ei ollut pidetty asianmukaisia viranomaiskatselmuksia. Yhtiön mukaan paloriskin aiheuttavia rakennusvirheitä oli useita. Esimerkiksi pääpiirustusten mukainen saunan sähkökiuas oli muutettu puulämmitteiseksi kiukaaksi ja muurattu hormi muutettu teräksiseksi kevythormiksi ilman muutospiirustuksia. Lisäksi kevythormin ja yläpohjan läpimenon kohdalla ei ole ollut A1-luokan paloeristevillaa ja suojaetäisyys syttyviin rakenteisiin oli ollut puutteellinen, yläpohjan lämmöneristeen paksuus kevythormin ympärillä oli ollut liian suuri (n. 400 mm), jolloin hormin pintalämpötila on noussut kriittiselle tasolle.  Hormi oli myös kiinnitetty yläpohjassa reikänauhalla ilman 100 mm:n suojaetäisyyttä suoraan kantaviin rakenteisiin, vaikka rakennusmääräykset (E 3 2007) ja horminvalmistajan asennusohjeet edellyttävät 100 mm suojaetäisyyttä.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vahinko on kiistatta aiheutunut lukuisista rakennusvirheistä ja että todetuilla rakennusvirheillä on selkeä syy-yhteys aiheutuneeseen palovahinkoon. Yhtiö toteaa, että myös lausuntopyynnön perusteella vahinkotarkastuksessa sekä pelastuslaitoksen tekemässä tutkinnassa todetut rakennusvirheet ovat sen käsityksen mukaan riidattomia seikkoja.

Rakennusvirheestä johtuvat vahingot eivät ole vakuutuksesta korvattavia vahinkoja, eikä vahinkoa voida myöskään pitää ennalta arvaamattomana. Näin ollen saunarakennuksen vaurioiden korjauksesta ei voida maksaa korvausta kotivakuutuksen perusteella. Yhtiö toteaa, että vakuutusalalla vakiintuneen käytännön mukaan vahingon ennalta arvaamattomuutta ei määritellä vakuutetun subjektiivisesta näkökulmasta vaan vahinkotapahtuman todennäköisyyttä on arvioitava objektiivisesti, jolloin siis tarkastellaan vahingon syntymahdollisuutta yleisesti arvioiden. Näin ollen sillä, että vakuutuksenottaja on käyttänyt rakentamisessa rakennusalan ammattilaisia eikä hän siten katso olevansa virheistä vastuussa eikä ole voinut niitä huomata, ei ole vaikutusta vahingon korvattavuuteen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu mm. rakennuslupahakemus ja rakennuslupapäätös, Pelastuslaitoksen hälytysseloste, vakuutusyhtiön vahinkoselvitys ja teräspiipun valmistajan asennusohjeet.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa arvioidaan, johtuuko palovahinko saunassa todetuista rakennusvirheistä ja mikä merkitys asiassa on annettava sille, että vakuutuksenottaja on rakennuttanut saunan ammattilaisilla, eikä siten ole voinut tietää rakennusvirheistä. Lisäksi arvioidaan, onko sovellettava rajoitusehto kohtuuton.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Sovellettavat kotivakuutusehdot:

3.1 Laaja turva

Laaja turva korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot sekä rikkoutumisvahingot.

3.5 Korvausrajoitukset

Vakuutuksesta ei korvata

- vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle itselleen

       - suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä

       - rakenne-, valmistus- tai aineviasta

       - perustamis- tai rakennusvirheestä rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta

       - rakenteen tai asennuksen keskeneräisyydestä tai puutteellisuudesta

Oikeustoimilaki (956/1982) 36 § 1 momentti:

Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Suomen rakentamismääräyskokoelma E3 (2007):

Pintalämpötilat ja suojaetäisyydet 5.1

Näkyvissä ja helposti kosketeltavissa olevien savupiipun osien pintalämpötila voi olla enintään 80 °C. Muilta osin pintalämpötila voi olla tätä korkeampi edellyttäen, että savupiipun viereisen muusta kuin A1 luokan rakennustarvikkeesta tehdyn rakenteen pintalämpötila ei nouse yli 85 °C:n. Saunan löylyhuoneessa voivat edellä mainitut lämpötilat ylittyä, kun paloturvallisuus ei tästä vaarannu. Hormituotteiden suojaetäisyydet selvitetään eurooppalaisten yhdenmukaistettujen tuotestandardien mukaisin lämpötila- ja nokipalonkestävyyskokein. Paikalla tehdyn savupiipun ja rakennusosan väliin jätetään vähintään noin 20 mm liikuntaväli, joka täytetään tarkoitukseen sopivalla A1 luokan rakennustarvikkeella. Rakennesuunnittelussa otetaan huomioon viereisten rakenteiden käyttötilan mukaiset muodonmuutokset suhteessa savupiippuun liikuntavälin leveyttä määritettäessä. Muun kuin A1 luokan rakennustarvikkeista tehdyt rakennusosat sijoitetaan vähintään 100 mm:n etäisyydelle savupiipun ulkopinnasta. Väli- tai yläpohjan läpimenokohtaan sekä seinän liittymäkohtaan asennetaan vähintään 100 mm paksu lämpöä eristävä kerros soveltuvaa A1 luokan rakennustarviketta. Tiilistä muuratun savupiipun suojaetäisyyttä muihin rakennusosiin voidaan pitää riittävänä, kun piipun seinämän paksuus on vähintään 230 mm. Suojaetäisyyksiä täsmennetään tarvittaessa täydentävillä laskelmilla tai kokeellisesti.

Hormituotteiden valmistaja ilmoittaa tuotteen asennusohjeissa miten hormin ja viereisten rakenteiden välinen tila on tehtävä. Jollei asennusohjeissa muuta esitetä, täytetään rakennusosan sekä hormituotteen välinen tila tarkoitukseen sopivalla A1 luokan rakennustarvikkeella. Hormituotteiden suojaetäisyydet täsmennetään täydentävillä laskelmilla tai kokeellisesti, jos savupiippu rakennuskohteessa läpäisee lämpötilan tai nokipalonkestävyyskokeessa käytettyä paksumman lämmöneristetyn rakenteen. Mikäli hormituotteen suojaetäisyystarve on pienempi kuin 20 mm, savupiipun ja väli- tai yläpohjarakenteen väliin jätetään kuitenkin vähintään noin 20 mm leveä liikuntaväli, jollei valmistaja ole testeillä muuta osoittanut. Rakennesuunnittelussa otetaan huomioon viereisten rakenteiden käyttötilan mukaiset muodonmuutokset suhteessa savupiippuun liikuntavälin leveyttä määritettäessä. Väli täytetään tarkoitukseen sopivalla A1 luokan rakennustarvikkeella.

Kuluttajansuojalain 4 luku 1 §:

Jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat. (15.12.2000/1072)

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Asian arviointi

Tapauksessa on sinänsä riidatonta, että saunassa on ollut rakennusvirheitä ja hormin suojaetäisyydet ja -eristeet ovat olleet puutteellisista. Vakuutuksenottaja kuitenkin katsoo, että vahinko olisi korvattava, sillä hän on rakennuttanut saunan ammattilaisilla, eikä siten ole voinut tietää rakennusvirheistä. Vakuutuslautakunta toteaa, että sekä Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen että vakuutusyhtiön vahinkotarkastuksen mukaan vahingon syynä on ollut kiukaan hormin puutteellinen suojaetäisyys syttyviin rakenteisiin. Mitään vaihtoehtoista syytä palon syttymiselle ei ole esitetty, eikä tapauksessa ole tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella esimerkiksi Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen luotettavuutta olisi syytä epäillä. Näin ollen lautakunta katsoo, että vahinko on ollut syy-yhteydessä todettuihin rakennusvirheisiin.

Lautakunta toteaa, että vahingon ennalta arvaamattomuutta on arvioitava objektiivisin kriteerein. Se, että vakuutuksenottajalla ei ollut tietoa rakennusvirheiden olemassaolosta, ei tee vahingosta ennalta arvaamatonta. Mikäli rakennusvaiheessa tehdään virheitä, ei ole ennalta arvaamatonta, että virheellisestä rakentamisesta voi syntyä vahinkoja. Rakennusvirheen johdosta aiheutuvaa vahinkoa on pidettävä rakennusvirheen luonnollisena seurauksena. Lisäksi vahingot, joilla on selvä syy-yhteys esimerkiksi rakennusvirheeseen taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakennustavan vastaiseen rakentamiseen, on erikseen rajattu vakuutusehdoissa korvauksen ulkopuolelle.  

Vakuutuksenottaja on myös esittänyt, että sovellettavien vakuutusehtojen rakennusvirhettä koskeva rajoitusehto olisi kohtuuton. Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten KKO 2001:135 mukaan vakuutusturvan laajuus on yleensä sopimuksenvarainen asia, ja vakuutusmaksun määrä riippuu siitä, kuinka laajaksi vakuutuksen perusteella korvattavien tapahtumien piiri on sovittu. Sellaiseen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee ennakkopäätösten mukaan suhtautua varsin pidättyvästi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että palovahingosta aiheutui vapaa-ajan rakennukselle merkittäviä vahinkoja. Rakennusvirhettä koskevat rajoitusehdot ovat kuitenkin hyvin yleisiä kotivakuutuksissa. Kohtuuttomuutta ei ole pelkästään se, että vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, vaikka kyseessä olisi merkittäväkin taloudellinen menetys. Asiassa ei ole esitetty perusteita sille, miksi rajoitusehdon soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen.  Lautakunta toteaa, että ottaen huomioon rakennusvirheiden laatu ja vahingon määrä, rajoitusehtoa ei tässä tapauksessa voida pitää kohtuuttomana.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vahinko on ollut syy-yhteydessä rakennusvirheisiin, eikä vahingon korvattavuuteen vaikuta se, että vakuutuksenottaja ei ole itse tiennyt rakennusvirheistä. Lisäksi lautakunta katsoo, ettei rajoitusehdon soveltaminen johda tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä asian mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Järvelä

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa