Tapahtumatiedot

Ratsastusterapiatyössä käytetty hevonen oli saanut 2.3.2012 ulkotarhassa ollessaan oi­keaan etujalkaansa haavan. Tästä oli aiheutunut imusuonen tulehdus ja hevonen oli alkanut ontua. Hoidosta huolimatta ontuminen paheni ja hevonen jouduttiin lopettamaan 13.6.2012. Korvauksia hevosen arvosta haettiin ratsuhevosvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään 25.7.2012 todennut, että vakuutuksesta korvattiin hevosen henki, kun hevonen oli sairastunut niin vaikeasti, että se oli asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättä lopetettava. Vakuutus ei korvannut hevosen henkeä, jos lopetuksen syynä olivat liikuntaelinten sairaudet tai vammat, jotka aiheuttivat ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä. Tämän vuoksi ei nyt kyseessä olevan hevosen lopetus ollut vakuutuksesta korvattava, sillä hevonen oli lopetettu 13.6.2012 oikean etujalan ontumisen vuoksi.

Valitus

Vakuutuksenottaja on lausunut, että hevosen lopettamisen syynä oli tapaturmasta johtunut jalan vammautuminen, jalan käytön kivulias häiriintyminen ja aiheutunut kipu ja kärsimys. Kyseessä oli röntgenkuvissakin näkynyt jalan vaurio, johon ei ollut parannuskeinoa. Hevosen tila oli huonontunut hoidosta huolimatta ja se oli kärsinyt kivuista myös laitumella vapaana ollessaan. Hevonen ei kyennyt liikkumaan kivun vuoksi normaalisti ja sen pitäminen elossa ja käyttäminen terapiaratsuna ei enää tullut kyseeseen. Vakuutuksenottaja on pitänyt vakuutusyhtiön päätöstä kohtuuttomana.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on viitannut vakuutusehtojen kohtiin 2.1 ja 2.2. Vakuutuksen­ottajan mukaan hevosen lopettamisen syy ei ollut vakuutusehdoissa mainittu ontuma, vaan tapaturmasta johtunut jalan vammautuminen ja siitä johtunut kivulias jalan käytön häiriintyminen ja hevoselle aiheutunut kärsimys. Vakuutusyhtiö on todennut, että hevosen alkuperäinen vamma (pieni haava) ei ollut sen sattumishetkellä niin vakava, että se olisi vaatinut hevosen välttämättömän lopetuksen heti vahinkotapahtuman yhteydessä. Näin ollen hevosen lopetusta ei voitu pitää vakuutusehtojen kohdassa 2.1 korvattavaksi määritettynä välttämättömänä välittömästi tapaturman yhteydessä tehtynä lopetuksena. Ontuma itsessään ei ollut sairaus, vaan sairauden tai muun kivun seuraus. Ontumalla oli aina syy, esimerkiksi nivelperäinen kiputila, jännevamma tai luustomuutokset, eikä ontuman syystä tai syntymekanismista riippumatta ontuma­vikojen vuoksi tehtyä lopetusta korvattu perushenkivakuutuksesta. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa hevonen oli lopetettu, koska sen haavaperäisestä infektiosta aiheutuneet muutokset aiheuttivat sille ontuman, joka ei parantunut kipulääkityksestä huolimatta.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut hevosen hoitavan eläinlääkärin lausunnot, jotka on päivätty 19.4.2012 sekä 13.6.2012.

13.6.2012 päivätyn eläinlääkärilausunnon mukaan hevonen oli tuona päivänä jouduttu lopettamaan enempien kärsimysten välttämiseksi, sillä sen oikean etujalan ontuma oli hoidosta huolimatta pahentunut niin, että se ontui voimak­kaasti myös kävellessään eikä eläimen pitäminen ollut eläinsuojelullisista syistä mahdollista.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Ratsuhevosvakuutukseen liittyvän hevosen perushenkivakuutuksen kohdan 2.1 mukaan vakuutuksesta korvataan koko vakuutusmäärä ilman omavastuuta, kun hevonen on vakuutuksen voimassaoloaikana:

• sairastunut niin vaikeasti, että se on asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättä lopetettava,
• vahingoittunut tapaturmaisesti niin pahoin, että se on asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan lopetettava välittömästi tapaturman yhteydessä.

Korvauksen edellytyksenä on, että hevonen on sairastunut tai loukkaantunut niin pahoin, ettei sitä jatkuvasta hoidosta huolimatta voida enää pitää elossa.

Vakuutusehtojen kohdan 2.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata kuolemaa tai lopetusta, kun sen syynä on:

• liikuntaelinten sairaudet tai vammat, jotka aiheuttavat ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä.

Yllä mainitut rajoitukset ovat voimassa myös, mikäli hevonen joudutaan lopettamaan eläinsuojelullisista syistä.

Ratkaisu

Vakuutuksenottajan hevosen oikea etujalka oli vammautunut, minkä seurauksena sanotun jalan vuohisen alueella ollut imusuoni oli tulehtunut. Tämän seurauksena hevonen oli ruvennut ontumaan oikeaa etujalkaansa. Hoidosta huolimatta ontuminen oli pahentunut ja hevonen oli lopetettu eläinsuojelullisista syistä.

Vakuutusehtojen mukaan eläimen lopetusta ei korvata, jos sen syynä on liikuntaelimen vamma tai sairaus, joka on aiheuttanut ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä. Vakuutuksenottajan hevonen on lopetettu jalan pahenevan ontumisen vuoksi eläinsuojelullisista syistä. Vakuutuksen rajoittavan ehdon mukaan tällainen hevosen lopettaminen ei ole ehtojen mukaan korvattava vahinkotapahtuma.

Vakuutusehtoihin sisältyy säännönmukaisesti erilaisia vastuunrajoitusehtoja. Eläinvakuutuksissa tyypillisiä ovat erilaiset sairauksiin liittyvät rajoitusehdot. Ne ovat lähtökohtaisesti hyväksyttäviä. Vakuutuslautakunta ei pidä nyt kyseessä olevaa rajoitusehtoa kohtuuttomana eikä katso, että se johtaa tässä yksittäisessä tapauksessa kohtuuttomuuteen.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheen­johtaja Raulos sekä jäsenet Löppönen, Makkula, Nyyssölä, Pesonen, Sarpakunnas ja Sjögren. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA