Lausunnonpyytäjä liukastui ja kaatui vakuutuksenottajan kunnossapitovastuulla olevalla tiellä 31.1.2006 saaden vasemman kyynärpään murtuman. Murtuma korjattiin leikkauksessa ja lausunnonpyytäjä oli sairaalahoidossa 3. – 4.2.2006. Murtuman hoidossa käytetyt k-piikit poistettiin 24.2.2006 sekä osteosynteesimateriaali 18.8.2006. Lausunnonpyytäjä oli vamman vuoksi työkyvyttömänä 1.2. – 12.3.2006, 12.4.2006 ja 18. – 27.8.2006.

 

26.9.2007 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan lausunnonpyytäjän kyynärvartta särkee rasituksen jälkeen ja lisäksi siinä on jonkin verran leposärkyä. Kyynärvarressa on juuri huomattavissa oleva 2^o:een ojennusvajaus verrattuna oikeaan. Muut liikkeet ovat normaalit.

 

Korvausta lausunnonpyytäjälle aiheutuneesta henkilövahingosta haettiin kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksen perusteella.

 

 

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on vastuuvakuutuksen perusteella korvattava vahinko. Vakuutusyhtiö maksoi mm. korvauksena kivusta ja särystä vuonna 2006 liikennevahinkolautakunnan normien mukaisen luokan 3 (lievää vaikeammat vammat) mukaisesti 2.000 euroa. Korvattavaa pysyvää vikaa ja haittaa vakuutusyhtiö ei vammasta katsonut jääneen.

 

 

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa tilapäisestä ja mahdollisesti pysyvästä vammasta. Lausunnonpyytäjä vaatii korvausta ainakin liikennevahinkolautakunnan suosituksen mukaisesti (1.000 – 3.100 euroa) säännöllisen fysioterapian järjestämiseksi vamman aiheuttamien olka-niskaongelmien vuoksi sekä myös käden toimintakyvyn parantamiseksi ja kipuilun helpottamiseksi. Lausunnonpyytäjä toteaa, että käsi ei suoristu kunnolla ja reagoi normaaliin rasitukseen kivulla ja haittaa lausunnonpyytäjän työtä.

 

 

Vakuutusyhtiö viittaa lääketieteelliseen selvitykseen, jonka mukaan lausunnonpyytäjälle jäi 2^o:een ojennusvajaus sekä ajoittainen särky. Vakuutusyhtiö katsoi, että tapaturmasta jääneet haitat ovat niin lieviä, että niistä ei ole jäänyt korvattavaa haittaa eli haittaa ei voi rinnastaa esim. yhden kokonaisen sormen menetykseen. Tilapäisestä haitasta vakuutusyhtiö on maksanut korvausta 2.000 euroa.

 

 

Lautakunnalle on puhelimitse ilmoitettu, että vakuutuksenottaja on kuollut eikä perikunnalla ole asiaan lisättävää.

 

 

Lautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon pysyvänä asiantuntijana käyttämältään kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Pauli Morrilta.

 

Morri toteaa lausunnossaan, että tapaturman seurauksena lausunnonpyytäjälle on syntynyt vasemman kyynärlisäkkeen murtuma, joka on hoidettu operatiivisesti jännitesidoksella. Menetelmään kuuluvassa toisessa leikkauksessa synteesimetallit poistettiin. Anatomisista leikkaustuloksista ei asiakirjoissa ole mainintoja, Morri otaksuu sen olevan hyvän. Murtuma-alueen tuntumassa kulkee kyynärhermo ja lausunnonpyytäjän jälkioireilu voi liittyä mahdollisesti sen ärtymiseen. Toiminnallinen tilankehitys on ollut asianmukaisen hyvä, ojennusvajaustakin on jäänyt vain 2^o, muutkin liikesektorisuunnat ovat normaalia luokkaa. Toimintahaitta tuntuu keskittyvän kipuoireisiin, joiden osasyy saattaa olla niska-hartiatasolla – ei vamma-alueella. 2^o:een ojennusvajauksen ei pitäisi aiheuttaa merkittävää ns. teknistä haittaa.

 

Kivun ja säryn ja muun tilapäisen haitan Morri arvioi kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 3, luokan keskikolmannekseen. Tilankehitystietojen perusteella ja toiminnallisen lopputuloksen huomioiden pysyvä haitta jää alle STM:n haittaluokan 1. Prosentteina arvioituna lausunnonpyytäjälle jäänyt pysyvä haitta on suuruudeltaan 1-2 %.

 

 

Kotivakuutukseen liittyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 4 mukaan vastuuturvan kohteena on vakuutetun yksityishenkilönä toiselle aiheuttama henkilö- tai esinevahinko. Korvattavuuden edellytyksenä on, että vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan velvollinen korvaamaan vahingon ja että vahinko on todettu vakuutuksen voimassaoloaikana.

 

Ehtokohdan 5 mukaan korvausmäärän määrittämisessä noudatetaan vahingonkorvauslain perusteita.

 

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1)      tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2)      ansionmenetyksestä;

3)      kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4)      pysyvästä haitasta.

 

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahingonkärsineen ikä.

 

Arvioidessaan vamman vahingonkärsijälle aiheuttamaa kipua ja särkyä ja muuta tilapäistä haittaa lautakunta on käyttänyt apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä. Lautakunnan mukaan kyseisiä normeja voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muut ilmene.

 

Vakuutusyhtiö on arvioinut vahingonkärsijän vamman kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien mukaiseen luokkaan 3, lievää vaikeammat vammat, jossa vakuutusyhtiö on maksanut korvausta 2.000 euroa vuoden 2006 tasossa.

 

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan lievää vaikeampia vammoja ovat mm. pitkien luiden murtuma tai murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa, vaikea sijoiltaanmeno, jossa on nivelsiderepeämiä ja josta jää pysyvää haittaa, sekä kaularangan retkahdusvamma, johon liittyy useita kuukausia jatkunut toiminnallinen haitta. Lievää vaikeammille vammoille on ominaista, että niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa, niihin tai niiden hoitoon ei liity komplikaatioita, niiden jatkohoidossa ei tarvita korjausleikkauksia, niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1-3 viikkoa, toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3-7 kuukaudessa ja niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä. Korvaukset tässä vammaluokassa vaihtelivat korvauksen maksuvuonna 2006 1.000–3.000 euroon.

 

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että lausunnonpyytäjä sai korvattavassa tapaturmassa vasemman kyynärlisäkkeen murtuman, joka hoidettiin jännitesidoksella. Myöhemmin synteesimetallit poistettiin. Murtuma parani hyvin ja lausunnonpyytäjälle jäi ojennusvajausta vain 2^o. Muuten liikelaajuudet olivat normaaleja. Lausunnonpyytäjällä on lisäksi kyynärvarressa rasituksen jälkeistä särkyä ja jonkin verran leposärkyä.

 

Käytettävissään olevan lääketieteellisen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo lausunnonpyytäjälle aiheutuneen kivun ja säryn ja muun tilapäisen haitan kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 3, lievää vaikeammat vammat. Vakuutusyhtiön tältä osin maksama korvaus, 2.000 euroa, on vakiintuneen korvauskäytännön mukainen eikä lautakunta suosita tältä osin lisäkorvausta.

 

Vamman aiheuttamaa pysyvää vikaa ja haittaa arvioidessaan lautakunta on käyttänyt STM:n päätöstä tapaturmavakuutuslain 18a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta. Haittaa arvioitaessa otetaan huomioon ainoastaan sairauden, vamman ja toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei yksilöllisiä olosuhteita kuten ammattia. Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn.

 

Vakuutusyhtiö on katsonut, että lausunnonpyytäjälle ei ole jäänyt pysyvää korvattavaa haittaa.

 

Vastuuvakuutuksesta korvaukset maksetaan vahingonkorvauslain mukaisesti. Vahingonkorvauslaissa todetaan, että henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen pysyvästä haitasta. Laissa ei ole pysyvän haitan korvattavuutta sidottu STM:n haittaluokkataulukkoon, joten vahingonkorvauslain mukaan korvattavaksi voi tulla myös alle haittaluokka 1:n suuruinen haitta, mikäli haitta on lääketieteellisesti arvioitavissa. Näin ollen myös hyvin lievä ja vähäinen haitta voi tulla vastuuvakuutuksesta korvattavaksi.

 

Lautakunnalle toimitetun lääketieteellisen selvityksen ja lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan lausunnonpyytäjälle on jäänyt vähäistä liikerajoitusta ja ajoittaista kipuoireilua. Lausunnonpyytäjälle jäänyt pysyvä haitta jää alle haittaluokka 1:n. Hänelle on kuitenkin jäänyt jonkinlaista pysyvää haittaa ja lautakunta arvioi tältä osin kohtuulliseksi korvaukseksi 500 euroa.

 

Vakuutusyhtiön päätös, josta lausunnonpyytäjä on valittanut, ei ole koskenut fysikaalisen hoidon korvaamista. Mikäli lausunnonpyytäjälle määrätään nyt kyseessä olevan vastuuvahingossa aiheutuneen vamman vuoksi fysikaalista hoitoa, sen korvattavuus arvioidaan erikseen.