Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olevan yrityksen ajoneuvoyhdistelmä syttyi palamaan moottoritilasta 25.1.2013, jolloin sekä vetoauto että puoliperävaunu suistuivat tieltä. Vakuutusyhtiö oli suorittanut vahinkotarkastuksen jälkeen vahingosta kertakorvauksena 3 720 euron korvauksen. Autovakuutuksesta oli lisäksi suoritettu keskeytyskorvausta 14 vuorokaudelta.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on ilmoittanut 16.7.2014 päivätyssä valituksessa olevansa tyytymätön vakuutusyhtiön suorittamaan korvaukseen, joka ei ollut vakuutuksenottajan mukaan kattanut korjauskuluja. Ajoneuvosta ei tullut korjauksen jälkeen liikennekelpoista.

Vakuutuksenottajan mukaan ajoneuvon käypä arvo vahinkohetkellä oli 35 838,26 euroa, joka oli saatu vähentämällä hankintahinnasta 44 000 euroa käyttöiän mukaiset ikäpoistot viisi prosenttia vuodessa. Vakuutuksenottajan mukaan korjauskustannukset tulisivat olemaan korjausyrityksen arvion mukaan noin 22 250 -27 000 euroa. Koska korjauskulut olisivat vähintään kaksi kolmasosaa käyvästä arvosta, on vakuutuksenottaja vaatinut, että ajoneuvoyhdistelmä olisi tullut lunastaa vahinkoa edeltäneestä arvostaan ja yhtiön olisi lisäksi tullut suorittaa keskeytyskorvausta 30 päivältä, koska ajoneuvo ei ollut liikennekelpoinen korjauksen jälkeen. Korvausta oli vaadittu myös valituksen tekemisestä aiheutuneista asianajokuluista.

Vakuutuksenottaja on kiistänyt, että hänen ja vakuutusyhtiön välillä olisi tehty sopimus yhtiön vastineessaan mainitsemasta 3 000 euron kertakorvauksesta.

Vakuutuksenottaja on lausunut 9.3.2015 päivätyssä lisävastineessaan, ettei kysymys ollut korjaamon virheestä vaan siitä, että suoritettu korjaustoimenpide ei ollut riittävä ajoneuvon liikennekelpoiseksi saattamiseksi. Vakuutuksenottaja oli vaatinut lisäksi vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen ajoneuvon arvon alenemisesta ja siitä, ettei ajoneuvoa voitu käyttää korjauksen jälkeen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut 6.9.2014 päivätyssä vastineessaan, että yhtiöllä oli lunastusvelvollisuus vain silloin, kun korjauskustannukset ylittävät kaksi kolmasosaa ajoneuvon käyvästä arvosta, josta on vähennetty romun arvo. Vakuutuksenottaja ei ollut esittänyt perusteita väitteelleen, että korjaus ei olisi ollut oikein tehtynä riittävä saattamaan ajoneuvoa vahinkoa edeltäneeseen kuntoon. Ajoneuvon puutteellisesta kunnosta oli esitetty ainoastaan valmistajan Suomen edustajan korjaustapaselvityksessä annettu lausuma, jonka mukaan perävaunun runkoon jäi kiertymää. Kiertymästä ei ole kuitenkaan esitetty tarkempaa mittaustulosta, joten asiassa oli jäänyt näyttämättä, että korjaustoimenpide olisi ollut riittämätön. Vakuutusyhtiö katsoo edellä mainituin perustein, että suoritettu korvaus oli kattanut vahinkotapahtumasta aiheutuneen vahingon.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, onko vakuutusyhtiöllä velvollisuus lunastaa ajoneuvoyhdistelmä ja onko yhtiöllä velvollisuutta suorittaa korvausta seisontapäivistä 14 päivän ylittävältä osin ja suorittaa korvaus asianajokuluista.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 6.2.1 (Vahingon määrä) mukaan, jos korjaus voi tapahtua kohtuullisin kustannuksin, korvataan vakuutuksesta korjauskulut tai niitä vastaava rahamäärä.

Jos vakuutuksen kohde tai sen osa on vahingoittunut niin pahoin, ettei sitä kohtuullisin kustannuksin voida korjata, vahingon määrä on vakuutuksen kohteella välittömästi ennen vakuutustapahtumaa ja sen jälkeen olleen käyvän arvon erotus.

Kohdan 6.2.3 (Lunastus käyvästä arvosta) mukaan jos vahingon määrän arvioidaan olevan vähintään kaksi kolmasosaa (2/3) vahinkohetken käyvästä arvosta. Vakuutusyhtiöllä on oikeus lunastaa vakuutuksen kohde käyvästä arvosta. Esimerkki: jos ajoneuvon käypä arvo on 15 000 euroa, vahingon määrän on oltava vähintään 10 000 euroa.

Asian arviointi

Korjausyritys on arvioinut 16.5.2014 päivätyssä korjauslaskelmassa, että korin irrotus, oikaisu ja takaisin laittaminen sekä rungon oikaisu tulisivat maksamaan noin 22 250- 27 000 euroa. Ajoneuvon valmistajan Suomen edustajan 20.5.2013 päivätyn korjaustapaselvityksen mukaan perävaunun runko oli vääntynyt, kun auto oli kaatunut ojaan. Rungon sivuvääryys oikaistiin perävaunusta, mutta vaunuun jäi kuitenkin kiertymää. Kiertymän oikaisussa oli riskinä, että korin kiinnitys irtoilee rungosta, joka oli kiinnitetty liimalla. Vaarana oli myös, että komposiittivalmisteiset elementit murtuvat, kun runkoa joudutaan vääntämään suoraksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus vahingon määrästä. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutuksenottaja ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, että perävaunuun oli jäänyt turvallisuuspuutteen aiheuttava kiertymä, ja että ajoneuvo olisi ollut liikennekelvoton korjauksen jälkeen.

Vakuutuslautakunta ei ohjesääntönsä 6 §:n mukaan käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Vakuutuslautakunta voi kuitenkin käsitellä riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Tässä tapauksessa ei ole käsitelty oikeusturvavakuutusta koskevaa riita-asiaa eikä lautakunta näin ollen anna ratkaisusuositusta asianajokuluja koskevasta asiasta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:

Löppönen

Makkula

Nyyssölä

Pesonen

Sarpakunnas

Sjögren