Tapahtumatiedot

A (s. 1956) kompastui syyskuussa 2012 terveyskeskuksen tiloissa mattoon ja loukkasi oikean kätensä IV sormen keskinivelen. Sormeen jäi haittaava ojennusvaje ja turvottelua. Korvausta A:n henkilövahingosta haettiin kunnan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että kysymyksessä on vastuuvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Yhtiö maksoi A:lle korvausta mm. vahingosta aiheutuneista haitoista. Kivun, säryn ja muun tilapäisen haitan osalta korvausta maksettiin 1120 euroa, pysyvästä toiminnallisesta haitasta haittaluokan 1 mukaan 2140 euroa ja pysyvästä kosmeettisesta haitasta 880 euroa.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin haittakorvausten osalta ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. A katsoo, että yhtiö on jättänyt haittakorvauksissa huomiotta A:lle aiheutuneen yksilöllisen, tavallista vaikeamman haitan. Kyse on henkisestä haitasta. Henkisistä vammoista ja kärsimyksistä ei ole olemassa mitään yleistä korvaustaulukkoa, vaan jokainen tapaus on erilainen ja korvaus tulee määrittää yksilöllisesti.

Kosmeettisen haitan korvaus 880 euroa on liian alhainen. Kyseessä on pahasti koukussa oleva sormi, jossa A ei voi enää pitää isoäidiltään perimäänsä arvokasta sormusta. Sormi on ruma ja A joutuu häpeämään ja peittelemään sitä jatkuvasti. Pysyvän haitan korvaus on samoin liian alhainen. A on soittanut pianoa varhaislapsuudestaan saakka ja hän olisi aikanaan voinut valita pianonsoiton opiskelun Sibelius-Akatemiassa. Pianonsoitto on A:lle keskeinen terapeuttinen elämän laatukysymys, koska A sairastaa MS-tautia ja monet muut harrastusmahdollisuudet on suljettu pois. Haittakorvausta tulee korottaa elämänlaadun erityisen heikentymisen vuoksi. Kivun ja säryn korvauksen osalta A toteaa, että sormikipu on varsinkin alussa ollut eritäin tuskallinen. Nyttemmin kipu on hellittänyt, mutta sormi on ajoittain erittäin kosketusherkkä ja se kylmettyy ja kangistuu selvästi muita sormia nopeammin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että A:lle on syyskuussa 2012 sattunut kunnan vastuuvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Korvattavaksi vammaksi yhtiö katsoo sormen vamman oikeassa nimettömässä. Vamman hoito on edellyttänyt fysioterapiaa ja vammasta on jäänyt pysyvä haitta sormeen.

Tilapäisen haitan osalta korvausta ratkaistaessa sovelletaan henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia ja liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. Tilapäisen haitan kestoaika tarkoittaa aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kun vammat ovat parantuneet tai niiden jälkitilaa voidaan pitää vakiintuneena (pysyvä haitta voidaan määritellä). Tässä tapauksessa A:lle aiheutuneen pysyvän haitan on katsottu kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 2 (lievät vammat), jota vastaava korvaus on 200–1200 euroa. A:n vamma täyttää joitakin henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksissa tarkoitetun kohtalaisen jännevamman kriteereistä. Tällaisesta vammasta maksettava tilapäisen haitan korvaus on suositusten mukaan 1000–2000 euroa. Koska vamma ei ole vaatinut leikkaushoitoa eikä tiettävästi myöskään aktiivilastaa, se on vaatimansa hoidon perusteella lähempänä lievää jännevammaa, jota vastaava korvaus on 500–1000 euroa. Yhtiö pitää tilapäisestä haitasta maksamaansa 1120 euron korvausta riittävänä ja asianmukaisena.

Pysyvä haitta määritetään sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslain 18 a §:ään perustuvan haittaluokituksen mukaan. Korvausmäärä lasketaan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan ja siinä huomioidaan myös vahingonkärsineen ikä. A:n osalta haittaluokaksi on katsottu haittaluokka 1, mikä sisältää IV sormen keskinivelen (PIP-nivelen) ojennusvajeen eli jäykkyyden. Haittaluokkaa 1 vastaavat esimerkiksi yhden III–V sormen menetys sekä etusormen kärki- ja keskijäsenen menetys. Haittaluokan 2 mukainen korvaus edellyttäisi esim. III–IV sormen ja välikämmenluun menetystä ja haittaluokan 3 mukainen korvaus esimerkiksi kahden sormen (ei peukalon) menetystä. Yhtiö pitää haittaluokkaa oikein määriteltynä ja sen mukaista 2140 euron korvausta riittävänä ja asianmukaisena.

Pysyvä kosmeettinen haitta määritellään liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden perusteella. Korvauksen suuruus määräytyy vammakohtaisen luokittelun perusteella ja siinä otetaan huomioon vahingoittuneen ikä vahinkohetkellä, rumentuman laatu, laajuus, muoto, väri, sijainti ja näkyvyys. A:n tapauksessa pysyvän kosmeettisen haitan on katsottu sijoittuvan luokkaan 1 (lievä kosmeettinen haitta), johon kuuluvat mm. raajan lievä epämuotoisuus esim. ranteen seudun murtuman jälkeen ja yhden tai kahden sormen kärkinivelen menetys. Luokkaan 2 (lievää suurempi kosmeettinen haitta) kuuluvat esimerkiksi selvästi näkyvä kasvoarpi, huomiota herättävät pakkoliikkeet pään ja kaulan alueella ja alaraajan menetys säärestä. Luokkaan 2 kuuluvat pysyvät kosmeettiset haitat ovat selvästi näkyvämpiä ja vakavampia kuin A:lle aiheutunut sormen jäykistyminen. Yhtiö pitää kosmeettisen haitan luokkaa oikein määritettynä ja maksettua 880 euron korvausta asianmukaisena.

Siltä osin, kun A on vaatinut yksilöllisten olosuhteidensa huomioimista korvauksissa, yhtiö toteaa, että korvauksen määrä perustuu henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen sekä sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan perusteella tehtyyn objektiiviseen kokonaisarvioon. Vahinkoa kärsineen subjektiivisilla tuntemuksilla ei pääsääntöisesti ole merkitystä korvausta määrättäessä. Yhtiö toteaa, ettei A:n sairastama MS-tauti vaikuta sormen parantumiseen, eikä A:n sairautta myöskään oteta huomioon henkilövahingon korvaussummaa määritettäessä.

Siltä osin, kuin A on viitannut pianonsoittoharrastuksensa vaikeutumiseen, yhtiö toteaa, että pysyvän haitan korvausta korottavana tekijänä voidaan vahingonkorvauslain mukaan ottaa huomioon vahingonkärsineen elämänlaadun erityinen heikentyminen. Lain esitöiden (HE 167/2003) mukaan elämänlaadun erityistä heikentymistä koskeva korvausperuste on kuitenkin tarkoitettu suppeaksi. Tavanomaisten vapaa-ajan käyttöön liittyvien toimintojen menetys ja vaikeutuminen tulee yleensä otetuksi huomioon asianmukaisella tavalla jo määrättäessä korvaus pysyvästä haitasta henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen perusteella. Korvausta tulee korottaa vain siinä tapauksessa, että vahinko yksittäistapauksessa heikentää vahingonkärsineen elämänlaatua enemmän kuin vastaavanlaisen henkilövahingon kärsineiden elämänlaatua yleensä. Yhtiö viittaa liikennevahinkolautakunnan asiaa koskeviin suosituksiin. A:n kohdalla kyse on oman vapaa-ajan käyttöön liittyvän pianonsoittoharrastuksen vaikeutuminen, joka on otettu huomioon jo maksetussa korvauksessa. A ei ole opiskellut pianonsoittoa ammattitasolla eikä tiettävästi ole ollut ennen vahinkoakaan esiintyvä pianisti/säestäjä. Yhtiö katsoo, ettei perusteita haittakorvauksen korotukselle ole.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle kunnalle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa. Kunnan puolesta on ilmoitettu lautakunnalle, ettei kunnalla ole asiassa lisättävää.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytössä on E-lausunto 9.12.2014, sairauskertomusteksti 22.8.2013 sekä värivalokuva A:n sormivammasta.

E-lausunnon 9.12.2014 mukaan A on ollut vahingon jälkeen ensimmäisen kerran lääkärin tutkittavana terveyskeskuksessa 26.9.2012. Alkuvaiheessa on todettu oikean käden IV sormessa turvotus ja sinerrys tyvialueella ja arkuutta lähinnä keskinivelen alueella. Sormen liike on ollut kohtalaisen hyvä. Röntgenkuvassa ei ole todettu murtumaa. A on ollut vastaanotolla 8.11.2012, jolloin on todettu edelleen pieni ojennusvajaus sormessa ja turvotus keskinivelessä. Kun sormen tilanne ei ole kohentunut, A on käynyt kevättalvella 2013 viisi kertaa terveyskeskuksen fysioterapeutilla hoidossa, mutta tällä ei ole ollut vaikutusta ojennusvajaukseen. Ojennusvajausta on tuolloin ollut 40 astetta. Elokuussa 2013 A on ollut käsikirurgin arviossa. Tämä on todennut, että vammasta on jäänyt pysyvä haitta, mutta ei ole nähnyt aihetta mihinkään operatiiviseen hoitoon. Vammasta on haittaa mm. pianonsoitossa, A ei pysty pitämään sormusta ja ojennusvajaus häiritsee toimintaa kaikissa talousaskareissa.

Käsikirurgin sairauskertomustekstin 22.8.2013 mukaan A:n oikean käden IV sormessa on keskinivelessä lievä turvotus ja nivelen aktiivinen ja passiivinen ojennusvaje on 30 astetta. Taivutus onnistuu aktiivisesti ja passiivisesti kämmenpohjaan. Tunto on kunnossa, nivel on aristamaton ja sivusuuntiin vakaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys A:lle vastuuvahingon syyskuussa 2012 johdosta maksettavien haittakorvausten määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Lain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.

Lain 5 luvun 6 §:n (16.6.2004/509) mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä:

1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu;

2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty;

3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu;

4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.

Korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.

Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 203.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön

- toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon (…)

joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

1) Kipu ja särky sekä muu tilapäinen haitta

Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Lautakunta toteaa, että tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia.

Henkilövahingon edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika antavat viitteen siitä, minkä laatuisesta ja kuinka vaikea-asteisesta henkilövahingosta on kysymys. Samanlaatuinenkin vamma tai sairaus saattaa kuitenkin vahinkoa kärsineen yksilöllisistä ominaisuuksista tai muista olosuhteista johtuen aiheuttaa erilaista hoidon tarvetta. Korvauksen määrässä voidaan ottaa korottavana tekijänä huomioon esimerkiksi se, että vamma on yksittäistapauksessa edellyttänyt pidempiaikaista sairaalahoitoa tai useampia leikkauksia kuin vastaava vamma yleensä vaatii.

Tilapäisen haitan kestoajalla tarkoitetaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kunnes siitä ei enää aiheudu vahinkoa kärsineelle kipua ja särkyä tai muuta tilapäistä haittaa. Haitan kestoaika riippuu yleensä henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta. Samanlaatuisen vamman paraneminen saattaa kuitenkin eri henkilöillä kestää eripituisen ajan. Tämä voi johtua esimerkiksi vammaan tai sen hoitoon liittyvistä komplikaatioista. Korvauksen määrässä voidaan tämän vuoksi ottaa korottavana tai alentavana tekijänä huomioon se, että vammasta on aiheutunut tilapäistä haittaa tavallista pidemmän tai lyhyemmän ajan. Tilapäisen haitan tavallista pidempi kestoaika pitää kuitenkin olla todettavissa objektiivisin perustein. Korvausta ei yleensä ole aiheellista määrätä tavallista suuremmaksi esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo vammasta aiheutuneen kipua pidempään kuin vamman laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen on tavanomaista.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 2 (lievät vammat, korvausasteikko vuoden 2015 tasolla 200–1200 euroa) kuuluvat esimerkiksi ruhjevamma, sormijäsenen menetys, nivelen verenpurkauma tai yksinkertainen luunmurtuma tai nivelen sijoiltaanmeno, joka paranee oletetussa normaaliajassa eikä vaadi leikkaushoitoa. Lieville vammoille on ominaista, että ne eivät tarvitse elvytys- tai tehohoitoa, eivät vaadi leikkaustoimenpiteitä, tarvitsevat sairaalahoitoa enintään viikon, toiminnallinen toipuminen vaatii enintään 2 kuukautta ja vammojen pysyväisseuraukset ovat vähäiset. Luokkaan 3 (lievää vaikeammat vammat, korvausasteikko vuonna 2015 1200–3800 euroa) kuuluvat esimerkiksi sormen menetys ja leikkaushoitoa edellyttävä sormen jännevamma. Lievää vaikeammille vammoille on ominaista, että niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa, niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita, niiden jatkohoidossa ei tarvita vaativia korjausleikkauksia, niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1–3 viikkoa, toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3–7 kuukaudessa ja niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten (3. painos 2014) tilapäistä haittaa koskevan I osan kohdan 7.12 mukaan lievä jännevamma, joka vaatii 6 viikon ajan lastoitushoitoa ja aiheuttaa vamman laatuun nähden vähäistä tilapäistä haittaa 2–4 viikon ajan, ja josta ei jää pysyvää haittaa, oikeuttaa 500–1000 euron korvaukseen. Kohtalainen jännevamma, joka vaatii leikkaushoitoa ja jälkihoitona aktiivilastan 3 viikon ajaksi sekä sormen kuntoutushoidon, joka aiheuttaa vamman laatuun nähden keskimääräistä tilapäistä haittaa 1–3 kuukauden ajan ja jonka seurauksena vähäinen pysyvä haitta on mahdollinen, oikeuttaa 1000–2500 euron korvaukseen.

Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 1120 euroa, mikä vastaa liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 2 (lievät vammat) yläkolmannesta ja henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksissa tarkoitetun kohtalaisen jännevamman korvausasteikon alaosaa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:lle on vastuuvahingon syyskuussa 2012 seurauksena aiheutunut oikean käden IV sormen keskinivelen vamma, jonka hoito on vaatinut fysioterapiaa, mutta ei leikkaushoitoa tai lastoitusta. Vammasta on jäänyt pysyvä haitta. Verraten edellä esitettyyn koskien liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia Vakuutuslautakunta arvioi, että kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvaus on asianmukaisesti määritetty.

2) Pysyvä haitta

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n esitöiden (HE 167/2003, vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan pysyvänä haittana on tarkoitus korvata sellaiset henkilövahingon seuraukset, joiden voidaan korvauksen määräämishetken tietämyksen perusteella arvioida vaikuttavan vahinkoa kärsineen elämänlaatuun heikentävästi hänen loppuelämänsä ajan. Arvio haitan pysyvyydestä tulee pääsääntöisesti tehdä lääketieteellisin perustein. Pysyvä haitta on luonteeltaan tyypillisimmin joko toiminnanvajavuutta tai kosmeettista haittaa. Pysyvästä kiputilasta tai muusta pysyvästä epämiellyttävästä aistimuksesta tai oireesta henkilölle aiheutuva elinikäinen elämänlaadun heikentyminen tulee niin ikään korvattavaksi pysyvänä haittana.

Lain 5 luvun 2 c §:n esitöiden (HE 167/2003, vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan korvauskäytännön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi haittakorvauksia määrättäessä olisi otettava huomioon henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset, minkä lisäksi huomiota olisi aiheellista kiinnittää myös muihin yleistä korvauskäytäntöä säänteleviin normistoihin, kuten liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin sekä sosiaali- ja terveysministeriön antamaan päätökseen tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta.

Toiminnallinen haitta

Vahingon sattuessa on voimassa ollut sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokka-asetus 1649/2009. Asetus koskee toiminnallista haittaa. Haittaluokituksessa haittaluokka 20 tarkoittaa suurinta haittaa ja haittaluokka 1 pienintä haittaa. Jos haitan suuruudelle on säädetty tietty vaihteluväli, haittaluokan suuruus määräytyy vaihteluvälin sisällä sen mukaan, kuinka monta asianomaisen kohdan edellytyksistä täyttyy ja miten vaikea-asteisia ne ovat. Haittaluokituksen kohdan 1.1 (Sormet ja välikämmenluut) mukaan sormien III–V kukin jäsen vastaa 1/3 sormea. Laskemalla yhteen menetetyt sormien jäsenet ja jakamalla näin saatu luku luvulla 3 saadaan luku, joka osoittaa, kuinka monen kokonaisen sormen III–V menetystä vamma vastaa. Peukalon ja etusormen jäsenten menetykset käsitellään erikseen. Huonoon asentoon jäykistynyt sorminivel vastaa amputaatiota tästä nivelestä. Toiminnalliseen asentoon jäykistetystä nivelestä aiheutuva haitta on vähäisempi. Tunnoton tai kosketukselle huomattavan yliherkkä osa sormesta vastaa puolta kyseisen sormen osan menetyksestä. Vähintään puoleksi menetetty sormijäsen vastaa koko jäsenen menetystä. Yhden III–V sormen menetys vastaa haittaluokkaa 1. Haittaluokituksen kohdan 1.3 (Yläraajat kokonaisuutena) mukaan kyseessä on lievä toiminnanvajaus ja haittaluokka 0–3, kun karkea voima on vähän alentunut, näppäryys vähän alentunut, mutta raajalla voi kuitenkin kirjoittaa, napittaa ja ommella, ja liikkuvuus on vähän rajoittunut.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevan selvityksen mukaan A:lle on vamman seurauksena A:lle jäänyt sormen keskiniveleen ojennusvajaus. Vamma haittaa mm. pianonsoittoa, sormessa ei voi pitää sormusta ja kaikissa talousaskareissa ojennusvajaus häiritsee toimintaa. Vakuutusyhtiö on katsonut, että tilanne vastaa haittaluokituksessa tarkoitettua keskinivelen jäykkyyttä ja maksanut A:lle haittaluokan 1 mukaisen haittakorvauksen. Verrattuna siihen, että yhden III–V sormen menettäminen vastaa haittaluokka-asetuksen mukaan haittaluokkaa 1, Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön arvioimaa pysyvän toiminnallisen haitan haittaluokkaa riittävänä.

Kosmeettinen haitta

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan pysyvän kosmeettisen haitan korvauksen suuruus määräytyy vammakohtaisen luokittelun perusteella, jossa otetaan huomioon rumentuman näkyvyys, laatu, laajuus, muoto, väri ja sijainti. Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaista luokkaa 1 (lievä kosmeettinen haitta) vastaa mm. raajan lievä epämuotoisuus, kuten ranteen seudun murtuman jälkeen, sekä yhden tai kahden sormen menetys kärkinivelestä. Luokkaan 2 (lievää suurempi kosmeettinen haitta) kuuluu esimerkiksi yhden tai useamman sormen menetys.

Luokkaa 1 vastaava 18-vuotiaan henkilön peruskorvaus on 1.1.2015 alkaen 800–2200 euroa. Peruskorvauksesta tehdään vahingonkärsineen ikää vastaava vähennys siten, että vahingonkärsineen laskennallisena ikänä pidetään hänen vahinkohetken ikäänsä lisättynä yhdellä vuodella. Vahingonkärsineen iän ollessa vahingon sattuessa yli 17 vuotta vähennetään korvauksen perusmäärästä 1,5 %:a kutakin laskennallisen iän 18 vuotta ylittävää täyttä ikävuotta kohti laskennalliseen 75 vuoden ikään saakka. A:lle maksettu 880 euron korvaus kosmeettisesta haitasta vastaa noin 2100 euron peruskorvausta. Maksettu korvaus on siten sijoittunut luokan 1 korvausasteikon yläosaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n oikean käden IV sormi on vahingon seurauksena pysyvästi hieman koukussa (asiakirjojen perusteella 30–40 asteen ojennusvajaus), minkä lisäksi sormessa esiintyy turvotusta. Verrattuna edellä selostettuihin liikennevahinkolautakunnan pysyvää kosmeettista haittaa koskeviin normeihin ja ohjeisiin Vakuutuslautakunta pitää kosmeettisen haitan korvaustasoa oikein määritettynä.

3) Vaatimus haittakorvauksen korottamisesta elämänlaadun erityisen heikentymisen perusteella

Pysyvän haitan korvausta korottavana tekijänä voidaan eräissä tapauksissa ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:ää koskevien lain esitöiden (HE 167/2003, vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan kysymyksessä oleva korvauksen korottamisen perusteen soveltamisala on tarkoitettu suppeaksi, mitä tarkoitusta kuvataan ilmaisulla erityinen heikentyminen. Tavanomaisten vapaa-ajan käyttöön liittyvien toimintojen menetys ja vaikeutuminen tulee yleensä otetuksi huomioon asianmukaisella tavalla jo määrättäessä korvaus pysyvästä haitasta henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen perusteella. Korvausta tulisi tällä perusteella korottaa vain siinä tapauksessa, että henkilövahinko yksittäistapauksessa heikentää vahinkoa kärsineen elämänlaatua olennaisesti enemmän kuin vastaavanlaisen henkilövahingon kärsineiden elämänlaatua yleensä.

Elämänlaadun erityisestä heikentymisestä voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun kilpaurheilua aktiivisesti harjoittanut henkilö menettää pysyvästi liikuntakykynsä. Liikuntakyvyn menetyksen voidaan olettaa vaikuttavan tällaiseen henkilöön syvemmin kuin tavanomaisestikin liikuntaa harrastavaan henkilöön. Elämänlaadun erityisestä heikentymisestä voi olla kysymys myös esimerkiksi silloin, kun hyvin aktiivisesti laulamista harrastanut henkilö kärsii äänihuulihalvauksen jälkitilana äänen käheydestä, joka ei yleensä sanottavasti haittaa normaalia elämää, mutta estää häntä jatkamasta lauluharrastustaan ja siten heikentää hänen elämänlaatuaan enemmän kuin vastaavanlaisen henkilövahingon kärsineiden elämänlaatua yleensä. Korvausvelvollisen oikeusturvaan ja vahinkoa kärsineiden yhdenvertaiseen kohteluun liittyvät näkökohdat huomioiden on henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen voitava selkeästi todeta objektiivisin perustein.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan haittakorvausta voidaan korottaa elämänlaadun erityisen heikkenemisen perusteella mm. siinä tapauksessa, kun hyvin aktiivinen, tavoitteelliseen itsensä kehittämiseen tähtäävä harrastaja on vahingon seurauksena menettänyt edellytykset jatkaa harrastusta. Korotuksen määrää harkittaessa voidaan suuntaa antavasti käyttää seuraavia korotuskertoimia:

- Kerroin on 1,1, jos vahinkoa kärsinyt harrasti ennen vahinkoa aktiivisesti ja tavoitteellisesti yhdistyksessä tai muussa yhteisössä kansallisen tason kilpailu-, näyttely-, julkaisu- tai esiintymistoimintaan tähtäävää harrastustoimintaa, jossa hän on jo saavuttanut tulosta tai jos vahinkoa kärsineen elämänmuodossa tai -piirissä tapahtuu vahingon seurauksena jokin poikkeuksellinen muutos.

- Kerroin on 1,3, jos vahinkoa kärsineen edellisessä kohdassa tarkoitettu toiminta on ollut kansainvälistä tai jos vahinkoa kärsineeltä on jo ennen vahinkoa puuttunut yksi raaja ja hän on vahingon seurauksena menettänyt toisenkin raajan.

Kosmeettisen haitan korvausta voidaan korottaa elämänlaadun erityisen heikkenemisen perusteella yleisöpalvelutehtävissä toimiville tai henkilöille, jotka toimivat erilaisissa läsnä olevalle yleisölle esiintymistä edellyttävissä harrastuksissa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A on ilmoituksensa mukaan harrastanut pianonsoittoa lapsesta asti. Selvityksistä ei kuitenkaan ilmene, että kyseessä olisi ollut siinä määrin aktiivinen ja tavoitteellinen harrastus, kuin pysyvän haitan korvauksen maksaminen korotettuna edellyttäisi. A on selvitysten perusteella soittanut pianoa omaksi ilokseen, mutta ei ole esiintynyt julkisesti. A:n ei ole myöskään esitetty toimivan yleisöpalvelutehtävissä. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa ole esitetty perusteita sille, että haittakorvauksia tulisi korottaa elämänlaadun erityisen heikkenemisen perusteella.

4) Vaatimus henkisen kärsimyksen korvaamisesta

A on katsonut, että hänelle tulee suorittaa korvausta vahingosta aiheutuneesta henkisestä vammasta/kärsimyksestä. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei sille toimitetuista selvityksistä ilmene, että A:lle olisi vahingon seurauksena aiheutunut psyykkisen terveydentilan häiriö. Kärsimyksen korvaamisesta säädetään vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä. Pykälässä on lueteltu ne tilanteet, joissa vahinkoa kärsinyt on oikeutettu kärsimyskorvaukseen. Oikeus kärsimyskorvaukseen riippuu vahinkoa aiheuttaneen teon luonteesta.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan A:n henkilövahinko on ollut seurausta kompastumisesta terveyskeskuksen aulassa olleeseen, ilmeisesti käyttötarkoitukseensa nähden liian kevytrakenteiseen kuramattoon. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei terveyskeskuksen ylläpitäjänä olevan kunnan huolimattomuus vahingon aiheuttajana ole ollut sen laatuista, että A:lle syntyisi oikeus kärsimyskorvaukseen. Lautakunta ei siten suosita lisäkorvausta tälläkään perusteella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Toimi