Tapahtumatiedot

Asianajaja V toimi P:n ja J:n asiamiehenä marraskuusta 2008 alkaen. Alkuperäinen toimeksianto koski O Oy:n kanssa tehdyn urakkasopimuksen purkamista ja korvausvaatimuksen esittämistä. Sopimus purettiin joulukuussa 2008. P ja J palkkasivat N Oy:n suorittamaan urakan loppuun. Urakka maksoi yhteensä 2 920 493,70 euroa, josta summasta O Oy:lle oli ehditty suorittaa 1 260 000 euroa. P:n ja J:n mukaan heille on syntynyt yhteensä 1 472 677,89 euron vahingonkorvaussaatava O Oy:ltä.

O Oy hakeutui 3.3.2009 saneerausmenettelyyn. Saneerausohjelmaehdotus tehtiin 19.10.2009. Siinä P:n ja J:n saatava on merkitty epäselväksi saatavaksi ja selvittäjä on esittänyt saatavan osoittamista erillisoikeudenkäyntiin. V:n mukaan käräjätuomari on ennen saneerausohjelman vahvistamista soittanut V:lle selvittääkseen saatavan tilaa. Puhelun jälkeen saneerausohjelmaan on otettu merkintä: ”asiamiehen suullisen ilmoituksen mukaan velkojat eivät tässä vaiheessa asian ollessa vielä kesken vaadi asian osoittamista riitaisena oikeuteen”. V oli puhelun perusteella ymmärtänyt, että oikeus määrää osoituksen määräajan myöhemmin. Käräjäoikeus vahvisti 18.12.2009 selvittäjän saneerausohjelmaehdotuksen. Vahvistuspäätös tuli lainvoimaiseksi 17.1.2010.

P ja J vaativat 1.11.2010 päivätyllä haastehakemuksella saataviaan O Oy:ltä. Käräjäoikeus jätti 11.3.2013 vaatimuksen tutkimatta saneerausohjelman negatiivisen oikeusvaikutuksen vuoksi. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Lisäksi P ja J jättivät 30.8.2012 käräjäoikeuteen hakemuksen yrityssaneerauslain mukaisen osoituksen ja siihen liittyvän määräajan antamisesta. Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen 15.10.2012. Hovioikeus ei päätöksellään 11.3.2013 muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

P ja J ovat katsoneet, että heille on aiheutunut taloudellista vahinkoa siitä, että he ovat menettäneet oikeuden saada vahingonkorvaussaatavansa perusteella jako-osuuden O Oy:n yrityssaneerauksessa. Tämä oikeudenmenetys on perustunut siihen, että heidän vahingonkorvaussaatavaansa ei ole huomioitu saneerausohjelmaehdotuksessa, joka on käräjäoikeuden lainvoimaiseksi tulleella päätöksellä vahvistettu.

Näin P:n ja J:n saatavaa ei ole huomioitu O Oy:n yrityssaneerausmenettelyssä. P ja J ovat katsoneet, että heidän oikeudenmenetyksensä ja heille siten aiheutunut taloudellinen vahinko on johtunut asianajaja V:n virheistä tai huolimattomuudesta toimeksiannon hoidossa.

P ja J ovat 23.8.2013 esittäneet vahingonkorvausvaatimuksen sekä asianajaja V:lle että asianajotoimistoille, joiden palveluksessa V on ollut toimeksiantoa hoitaessaan. Korvausvaatimus on 265 668,81 euroa. Summa sisältää saneerausmenettelyssä valvomatta jääneen velan lisäksi myös P:n ja J:n oikeudenkäyntikuluja sekä vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, jotka määrättiin P:n ja J:n maksettaviksi oikeudenkäynneissä, joissa P ja J velkoivat saatavaansa O Oy:ltä.

V on ollut osakkaana asianajotoimisto X Oy:ssä 24.5.2007–1.9.2010. Tämän jälkeen hän siirtyi osakkaaksi asianajotoimisto Y Oy:öön. Asianajotoimisto X Oy on tehnyt asiassa vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiö A:han ja asianajotoimisto Y Oy on tehnyt vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiö B:hen, joissa yhtiössä asianajotoimistoilla on vastuuvakuutukset.

Vakuutusyhtiö A ei ole korvannut vahinkoa, koska vahinko on todettu vasta sen jälkeen, kun V on siirtynyt Y Oy:n palvelukseen. Vahinko on todettu viimeistään 31.8.2012, kun V on tehnyt hakemuksen yrityssaneerauslain mukaisen osoituksen antamisesta. Tuolloin V on jo ollut vakuutettuna vakuutusyhtiö B:n vakuutuksesta. Vakuutuksesta korvataan vain vakuutuskauden aikana todettuja vakuutustapahtumia.

Vakuutusyhtiö B ei ole korvannut vahinkoa, koska korvausvaatimus on esitetty liian myöhään. Vahinko on aiheutunut 17.1.2010 lainvoimaiseksi tulleesta saneerausohjelmasta. Vakuutusehtojen mukaan vahingosta on tehtävä vahinkoilmoitus vakuutusyhtiölle kolmen vuoden kuluessa vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta vahingonkärsineelle. Vahinkoilmoitus on tehty 9.12.2013 eli kolmen vuoden määräajan päätyttyä.

Asiakkaan valitus

Valituksen mukaan vakuutusyhtiö A katsoo, että vahinko on voitu ensimmäisen kerran todeta kesällä 2012, jolloin asianajaja V ei ole enää ollut asianajotoimisto X Oy:n palveluksessa. Vakuutusyhtiö B puolestaan katsoo, että vahinko on voitu ensimmäisen kerran todeta 17.1.2010, jolloin saneerausohjelman vahvistuspäätös oli tullut lainvoimaiseksi.

Jos vahingon toteamishetkeä tulkitaan vakuutusyhtiö B:n tulkitsemalla tavalla, määräytyy vakuutusturva vakuutusyhtiö A:n vastuuvakuutuksen perusteella. Vastaavasti jos vahingon toteamishetki määräytyy vakuutusyhtiö A:n tulkitsemalla tavalla, vakuutusturva määräytyy vakuutusyhtiö B:n vastuuvakuutuksen perusteella. On siksi selvää, että jompikumpi vastuuvakuutuksista tulee asiassa sovellettavaksi ja keskeinen kysymys siten koskee sitä, mikä on vahingon toteamishetki.

P:n ja J:n vahingonkorvausvaatimus perustuu siihen, että toimeksiantoa hoidettaessa olisi laiminlyöty velvollisuus huolehtia siitä, että P:n ja J:n (riitainen) saatava on kirjattu oikein saneerausohjelmaan ja että P:llä ja J:llä olisi säilynyt oikeus saada saatavalleen suorituksia saneerausohjelman mukaisesti.

Kysymyksessä on siten sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu ja vastuuperuste on asianajajan huolimattomuus. Vahingonkorvausvastuun syntymisen kannalta ratkaisevaa on se, millä toiminnalla tai laiminlyönnillä ("vahinkoteko") vahinko on aiheutettu.

Lisäksi on huomattava, että jokaista vahinkoa on arvioitava itsenäisesti ja toisaalta jos vahinkotapahtumaan liittyy useita erillisiä vahinkotekoja, on erikseen arvioitava kunkin vahinkoteon merkitystä vahingon synnyn kannalta.

Saneerausvahingon osalta ratkaisevaksi seikaksi on osoittautunut se, että käräjäoikeuden lainvoimaisesti vahvistamassa saneerausohjelmassa P:n ja J:n saatavan määräksi on merkitty 0 euroa. Vahvistetun saneerausohjelman negatiivinen oikeusvaikutus on johtanut siihen, ettei P:n ja J:n saatavaa ole enää voitu vahvistaa erillisessä oikeudenkäynnissä eikä ottaa mukaan saneerausohjelmaan. Näin ollen lainvoiman saanut saneerausohjelma on ollut sisällöltään sellainen, että P ja J ovat menettäneet saatavansa (saneerausvahinko).

Vahinkoteon kannalta ratkaiseva ajankohta on saneerausohjelmaehdotuksen päiväyksen (19.10.2009) ja käräjäoikeuden vahvistuspäätöksen lainvoiman (17.1.2010) välinen aika. Saneerausvahingon aiheuttanut mahdollinen vahinkoteko on tapahtunut tuona aikana (19.10.2009–17.1.2010).

Omien kulujen osalta on perusteltua väittää, että ne liittyvät toimenpiteisiin, joilla on pyritty rajoittamaan saneerausvahinkoa. Ne ovat siis toimenpiteitä, joihin saneerausvahingon aiheuttanut asiamies on ollut jopa velvollinen ryhtymään. Näihin toimenpiteisiin ei siten liity mitään erillistä omaa huolimattomuutta, vaan toimenpiteet ovat olleet perusteltuja. Ottaen huomioon saneerausvahingon määrän, sen syntyyn liittyneiden tapahtumien erikoisuus sekä omien kulujen määrän, voidaan toimenpiteitä pitää perusteltuina. Ne ovat siten saneerausvahingon rajoittamiseen liittyviä kuluja ja tulevat arvioitavaksi saman vastuuvakuutuksen perusteella kuin saneerausvahinko. Samoin tulee arvioida myös vastapuolen kuluja, jotka on tuomittu P:n ja J:n maksettaviksi.

V katsoo, että P:n ja J:n vahingonkorvausvaatimusta on arvioitava joko vakuutusyhtiö A:n tai vakuutusyhtiö B:n vastuuvakuutuksen perusteella. Ratkaiseva merkitys on sillä, miten vahingon toteamishetki määräytyy.

Jos toteamishetkenä pidetään 17.1.2010, korvauspäätöstä on arvioitava vakuutusyhtiö A:n vastuuvakuutuksen perusteella. Jos taas vahinko on voitu todeta ensimmäisen kerran vasta kesällä 2012, korvauspäätöstä on arvioitava vakuutusyhtiö B:n myöntämän vastuuvakuutuksen perusteella. Tällöin vakuutusyhtiö B:n vahinkoilmoitusta koskeva kolmen vuoden määräaikaa koskeva ehto ei tule sovellettavaksi.

Vakuutuslautakunnalta pyydetään lausuntoa siitä, kumman vakuutusyhtiön vastuuvakuutuksesta vahingonkorvausvaatimusta tulee tarkastella.

Vakuutusyhtiö B:n vastine

Vakuutusyhtiö B:n mukaan vahinkoseuraamus on aiheutunut 17.1.2010 ja vahinkoilmoitus on tehty 9.12.2013 eli kolmen vuoden määräajan päätyttyä. Koska korvausvaatimusta ei ole esitetty vakuutusehtojen sisältämässä määräajassa, on oikeus korvaukseen menetetty eikä vahinkoa voida käsitellä tai korvausta suorittaa asianajotoimisto Y:n vakuutusyhtiö B:ssä olleesta vastuuvakuutuksesta.

Vahingon ilmoittamista koskeva ehtokohta on selkeä ja helposti ymmärrettävä. Lisäksi tässä tapauksessa vakuutuksenottaja on asianajotoimisto, joka on profiloitunut myös vakuutusta koskevia riitoja hoitavaksi toimistoksi ja on muutenkin perehtynyt sopimusoikeuteen ja sopimuskokonaisuuksien läpikäyntiin. Voidaan katsoa, että asianajotoimisto Y:n tyyppinen ja osaamistason omaava asianajotoimisto kykenee helposti ymmärtämään sopimusten merkityksen sekä sopimusehtojen merkityksen sitoutuessaan sopimukseen.

Jos lautakunta vastoin vakuutusyhtiö B:n kantaa katsoisi, että vahinko on ilmoitettu ehtojen mukaisessa ajassa, yhtiö huomauttaa, ettei alkuperäisen urakoitsijan O Oy:n korvausvelvollisuutta P:lle ja J:lle, ole ratkaistu perusteeltaan tai määrältään. Joka tapauksessa asianajotoimisto Y Oy:n mahdollisen korvausvelvollisuuden määrä voisi enintään olla se määrä, josta O Oy olisi todettu korvausvelvolliseksi V:n päämiehille ja mikä summa olisi saatu perittyä O Oy:ltä.

Saneerausohjelmassa epäselville saataville oli varattu yhteensä vain 300 000 euroa. V:n päämiehet ovat purkaneet urakkasopimuksen urakan laatuvirheisiin ja viivästykseen vedoten. O Oy on käräjäoikeudessa kiistänyt purkuperusteen olemassaolon sekä kiistänyt V:n päämiesten vaatimuksen myös määrältään.

Yhteenvetona vakuutusyhtiö B toteaa, että vahinkoilmoitus on tehty myöhemmin kuin kolmen vuoden kuluttua siitä, kun vahinkoseuraamus on aiheutunut vahingonkärsineelle, minkä vuoksi korvauksenhakija on ehtojen mukaisesti menettänyt oikeutensa korvaukseen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vahinkoilmoitus tehty vakuutussopimuksen ja vakuutussopimuslain asettamien määräaikojen puitteissa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan varallisuusvastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa toiselle aiheutettu puhdas varallisuusvahinko, kun

• vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta

• vahinko on todettu vakuutuskauden aikana ja siitä on ilmoitettu vakuutusyhtiölle viimeistään 12 kuukauden kuluessa vakuutuksen päättymisestä.

Ehtokohdan 5.1 mukaan vahinkoilmoitus on joka tapauksessa tehtävä kolmen (3) vuoden kuluessa vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta vahingonkärsineelle.

Jos vahinkoilmoitusta ei tehdä vakuutusyhtiölle edellä mainituissa määräajoissa, korvauksenhakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Vakuutussopimuslain 3 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Lain 73 §:n mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Asian arviointi

Vakuutussopimuksessa määritellään vakuutustapahtuman ajallinen kohdistaminen vakuutuskauteen. Vastuuvakuutuksissa kohdistamissäännöt yleensä ovat joko aiheuttamis-, sattumis-, toteamis- tai ilmoitusperiaatteen mukaisia.

Tässä asiassa vakuutusturva kattaa vahinkoja toteamis- eli ilmenemisperiaatteen mukaisesti eli vakuutus korvaa vakuutuksen voimassaoloaikana todettuja vahinkoja. Vahinko kuuluu siten siihen vakuutuskauteen, jonka aikana vahinko todetaan. Toteamisajankohta ei välttämättä ole sama kuin vahingon aiheutumisajankohta. Vakuutusehdoissa on myös rajattu aikaa, jonka kuluessa vahingosta on ilmoitettava vakuutusyhtiölle.

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ei käy ilmi, että V olisi todennut saneerausvelkaa koskevan vahingon ennen kuin 1.9.2010. Vakuutusyhtiö B ei ole kiistänyt vakuutustapahtuman sattumista vakuutuksen voimassa ollessa. Lautakunta katsoo, että saneerausvelkaa koskeva vahinko on todettu 1.9.2010 jälkeen eli vakuutuskauden aikana.

Asiassa saneerausvelkaa koskeva vahinko on aiheutettu 19.10.2009–17.1.2010 ja vahinkoseuraamus on aiheutunut 17.1.2010, kun saneerausohjelma on tullut lainvoimaiseksi ja P:n ja J:n saatava on samalla lakannut. Oikeudenkäyntikuluja koskeva vahinko on aiheutettu samaan aikaan kuin vahingonkorvausvelkaa koskeva vahinko, mutta vahinkoseuraamus on aiheutunut vasta oikeudenkäyntien päätyttyä muutoksenhakutuomioistuimissa vuonna 2013. Oikeudenkäyntikuluja koskevien vahinkojen osalta kolmen vuoden määräaika vahinkoilmoituksen tekemiselle ei siten ole kulunut.

Saneerausvelkaa koskeva vahinkoilmoitus olisi vakuutusehtojen mukaan tullut tehdä viimeistään 17.1.2013, jolloin kolmen vuoden määräaika vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta on kulunut. Asiassa Y Oy on vakuutuksenottaja eikä sitä voida rinnastaa vakuutussopimuslain tarkoittamalla tavalla kuluttajaan. Tämän vuoksi vahingon ilmoittamisen määräaikaa koskeva sopimusehto on Y Oy:ta sitova. Koska vahinkoilmoitusta ei ole tehty vakuutusehtojen osoittamassa määräajassa, Y Oy on menettänyt oikeutensa korvaukseen siltä osin kuin vahinko koskee saneerausvelkaa.

Vakuutussopimuslaki on vakuutetun suojaksi pakottavaa oikeutta silloin kun vakuutettu ei ole vakuutuksenottaja. Tässä asiassa vakuutuksenottaja on Y Oy ja vakuutettu V, minkä vuoksi sellaiset vakuutussopimuksen ehdot, jotka poikkeavat vakuutussopimuslaista V:n vahingoksi, ovat mitättömiä.

Lautakunta toteaa, että vakuutusehtojen kohdassa 5.1 on asetettu korvauksenhakijalle vakuutussopimuslain 73 §:ää ankarampi ilmoitusvelvollisuus. Vakuutussopimuslain mukaan korvausvaatimus on esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta, joka siis tässä tapauksessa on vahingon toteaminen. Edellä kuvatulla tavalla vahingon toteamishetki on jäänyt epäselväksi, mutta vahinko on joka tapauksessa todettu 1.9.2010 jälkeen, minkä vuoksi vakuutussopimuslain mukainen määräaika vahingosta ilmoittamiselle ei ole kulunut. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei voi vakuutusehtojen kohdan 5.1 nojalla kieltäytyä korvaamasta vahinkoa siltä osin kun kysymys on V:hen kohdistuvasta vaatimuksesta.

Koska lautakunnalta on pyydetty lausuntoa vain siitä, kumman vakuutusyhtiön vastuuvakuutuksesta vahingonkorvausvaatimusta tulee tarkastella, ei lautakunta ota muuten kantaa V:n vahingonkorvausvastuuseen.

Lopputulos

Lautakunta katsoo, että vahinkoa tulee tarkastella vakuutusyhtiö B:n vakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Mäenpää

Jäsenet:

Korpiola

Rantala

Rusanen

Toimi