Tapahtumatiedot

Asianajaja V toimi P:n ja J:n asiamiehenä marraskuusta 2008 alkaen. Alkuperäinen toimeksianto koski O Oy:n kanssa tehdyn urakkasopimuksen purkamista ja korvausvaatimuksen esittämistä. Sopimus purettiin joulukuussa 2008. P ja J palkkasivat N Oy:n suorittamaan urakan loppuun. Urakka maksoi yhteensä 2 920 493,70 euroa, josta summasta O Oy:lle oli ehditty suorittaa 1 260 000 euroa. P:n ja J:n mukaan heille on syntynyt yhteensä 1 472 677,89 euron vahingonkorvaussaatava O Oy:ltä.

O Oy hakeutui 3.3.2009 saneerausmenettelyyn. Saneerausohjelmaehdotus on päivätty 19.10.2009. Siinä P:n ja J:n saatava on merkitty epäselväksi saatavaksi ja selvittäjä on esittänyt saatavan osoittamista erillisoikeudenkäyntiin. V:n mukaan käräjätuomari on ennen saneerausohjelman vahvistamista soittanut V:lle selvittääkseen saatavan tilaa. Puhelun jälkeen saneerausohjelmaan on otettu merkintä: ”asiamiehen suullisen ilmoituksen mukaan velkojat eivät tässä vaiheessa asian ollessa vielä kesken vaadi asian osoittamista riitaisena oikeuteen”. V oli puhelun perusteella ymmärtänyt, että oikeus määrää osoituksen määräajan myöhemmin. Käräjäoikeus vahvisti 18.12.2009 selvittäjän saneerausohjelmaehdotuksen. Vahvistuspäätös tuli lainvoimaiseksi 17.1.2010.

P ja J vaativat 1.11.2010 päivätyllä haastehakemuksella saataviaan O Oy:ltä. Käräjäoikeus jätti 11.3.2013 vaatimuksen tutkimatta saneerausohjelman negatiivisen oikeusvaikutuksen vuoksi. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Lisäksi P ja J jättivät 30.8.2012 käräjäoikeuteen hakemuksen yrityssaneerauslain mukaisen osoituksen ja siihen liittyvän määräajan antamisesta. Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen 15.10.2012. Hovioikeus ei päätöksellään 11.3.2013 muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

P ja J ovat katsoneet, että heille on aiheutunut taloudellista vahinkoa siitä, että he ovat menettäneet oikeuden saada vahingonkorvaussaatavansa perusteella jako-osuuden O Oy:n yrityssaneerauksessa. Tämä oikeudenmenetys on perustunut siihen, että heidän vahingonkorvaussaatavaansa ei ole huomioitu saneerausohjelmaehdotuksessa, joka on käräjäoikeuden lainvoimaiseksi tulleella päätöksellä vahvistettu.

Näin P:n ja J:n saatavaa ei ole huomioitu O Oy:n yrityssaneerausmenettelyssä. P ja J ovat katsoneet, että heidän oikeudenmenetyksensä ja heille siten aiheutunut taloudellinen vahinko on johtunut asianajaja V:n virheistä tai huolimattomuudesta toimeksiannon hoidossa.

P ja J ovat 23.8.2013 esittäneet vahingonkorvausvaatimuksen sekä asianajaja V:lle että asianajotoimistoille, joiden palveluksessa V on ollut toimeksiantoa hoitaessaan. Korvausvaatimus on 265 668,81 euroa. Summa sisältää saneerausmenettelyssä valvomatta jääneen velan lisäksi myös P:n ja J:n oikeudenkäyntikuluja sekä vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, jotka määrättiin P:n ja J:n maksettaviksi oikeudenkäynneissä, joissa P ja J velkoivat saatavaansa O Oy:ltä.

V on ollut osakkaana asianajotoimisto X Oy:ssä 24.5.2007–1.9.2010. Tämän jälkeen hän siirtyi osakkaaksi asianajotoimisto Y Oy:öön. Asianajotoimisto X Oy on tehnyt asiassa vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiö A:han ja asianajotoimisto Y Oy on tehnyt vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiö B:hen, joissa yhtiössä asianajotoimistoilla on vastuuvakuutukset.

Vakuutusyhtiö A ei ole korvannut vahinkoa, koska vahinko on todettu vasta sen jälkeen, kun V on siirtynyt Y Oy:n palvelukseen. Vahinko on todettu viimeistään 31.8.2012, kun V on tehnyt hakemuksen yrityssaneerauslain mukaisen osoituksen antamisesta. Tuolloin V on jo ollut vakuutettuna vakuutusyhtiö B:n vakuutuksesta. Vakuutuksesta korvataan vain vakuutuskauden aikana todettuja vakuutustapahtumia.

Vakuutusyhtiö B ei ole korvannut vahinkoa, koska korvausvaatimus on esitetty liian myöhään. Vahinko on aiheutunut 17.1.2010 lainvoimaiseksi tulleesta saneerausohjelmasta. Vakuutusehtojen mukaan vahingosta on tehtävä vahinkoilmoitus vakuutusyhtiölle kolmen vuoden kuluessa vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta vahingonkärsineelle. Vahinkoilmoitus on tehty 9.12.2013 eli kolmen vuoden määräajan päätyttyä.

Asiakkaan valitus

Valituksen mukaan vakuutusyhtiö A katsoo, että vahinko on voitu ensimmäisen kerran todeta kesällä 2012, jolloin asianajaja V ei ole enää ollut asianajotoimisto X Oy:n palveluksessa. Vakuutusyhtiö B puolestaan katsoo, että vahinko on voitu ensimmäisen kerran todeta 17.1.2010, jolloin saneerausohjelman vahvistuspäätös oli tullut lainvoimaiseksi.

Jos vahingon toteamishetkeä tulkitaan vakuutusyhtiö B:n tulkitsemalla tavalla, määräytyy vakuutusturva vakuutusyhtiö A:n vastuuvakuutuksen perusteella. Vastaavasti jos vahingon toteamishetki määräytyy vakuutusyhtiö A:n tulkitsemalla tavalla, vakuutusturva määräytyy vakuutusyhtiö B:n vastuuvakuutuksen perusteella. On siksi selvää, että jompikumpi vastuuvakuutuksista tulee asiassa sovellettavaksi ja keskeinen kysymys siten koskee sitä, mikä on vahingon toteamishetki.

P:n ja J:n vahingonkorvausvaatimus perustuu siihen, että toimeksiantoa hoidettaessa olisi laiminlyöty velvollisuus huolehtia siitä, että P:n ja J:n (riitainen) saatava on kirjattu oikein saneerausohjelmaan ja että P:llä ja J:llä olisi säilynyt oikeus saada saatavalleen suorituksia saneerausohjelman mukaisesti.

Kysymyksessä on siten sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu ja vastuuperuste on asianajajan huolimattomuus. Vahingonkorvausvastuun syntymisen kannalta ratkaisevaa on se, millä toiminnalla tai laiminlyönnillä ("vahinkoteko") vahinko on aiheutettu.

Lisäksi on huomattava, että jokaista vahinkoa on arvioitava itsenäisesti ja toisaalta jos vahinkotapahtumaan liittyy useita erillisiä vahinkotekoja, on erikseen arvioitava kunkin vahinkoteon merkitystä vahingon synnyn kannalta.

Saneerausvahingon osalta ratkaisevaksi seikaksi on osoittautunut se, että käräjäoikeuden lainvoimaisesti vahvistamassa saneerausohjelmassa P:n ja J:n saatavan määräksi on merkitty 0 euroa. Vahvistetun saneerausohjelman negatiivinen oikeusvaikutus on johtanut siihen, ettei P:n ja J:n saatavaa ole enää voitu vahvistaa erillisessä oikeudenkäynnissä eikä ottaa mukaan saneerausohjelmaan. Näin ollen lainvoiman saanut saneerausohjelma on ollut sisällöltään sellainen, että P ja J ovat menettäneet saatavansa (saneerausvahinko).

Vahinkoteon kannalta ratkaiseva ajankohta on saneerausohjelmaehdotuksen päiväyksen (19.10.2009) ja käräjäoikeuden vahvistuspäätöksen lainvoiman (17.1.2010) välinen aika. Saneerausvahingon aiheuttanut mahdollinen vahinkoteko on tapahtunut tuona aikana (19.10.2009–17.1.2010).

Omien kulujen osalta on perusteltua väittää, että ne liittyvät toimenpiteisiin, joilla on pyritty rajoittamaan saneerausvahinkoa. Ne ovat siis toimenpiteitä, joihin saneerausvahingon aiheuttanut asiamies on ollut jopa velvollinen ryhtymään. Näihin toimenpiteisiin ei siten liity mitään erillistä omaa huolimattomuutta, vaan toimenpiteet ovat olleet perusteltuja. Ottaen huomioon saneerausvahingon määrän, sen syntyyn liittyneiden tapahtumien erikoisuus sekä omien kulujen määrän, voidaan toimenpiteitä pitää perusteltuina. Ne ovat siten saneerausvahingon rajoittamiseen liittyviä kuluja ja tulevat arvioitavaksi saman vastuuvakuutuksen perusteella kuin saneerausvahinko. Samoin tulee arvioida myös vastapuolen kuluja, jotka on tuomittu P:n ja J:n maksettaviksi.

V katsoo, että P:n ja J:n vahingonkorvausvaatimusta on arvioitava joko vakuutusyhtiö A:n tai vakuutusyhtiö B:n vastuuvakuutuksen perusteella. Ratkaiseva merkitys on sillä, miten vahingon toteamishetki määräytyy.

Jos toteamishetkenä pidetään 17.1.2010, korvauspäätöstä on arvioitava vakuutusyhtiö A:n vastuuvakuutuksen perusteella. Jos taas vahinko on voitu todeta ensimmäisen kerran vasta kesällä 2012, korvauspäätöstä on arvioitava vakuutusyhtiö B:n myöntämän vastuuvakuutuksen perusteella. Tällöin vakuutusyhtiö B:n vahinkoilmoitusta koskeva kolmen vuoden määräaikaa koskeva ehto ei tule sovellettavaksi.

Vakuutuslautakunnalta pyydetään lausuntoa siitä, kumman vakuutusyhtiön vastuuvakuutuksesta vahingonkorvausvaatimusta tulee tarkastella.

Vakuutusyhtiö A:n vastine

Vakuutusyhtiö A:n mukaan asianajotoimisto X:n vastuuvakuutuksessa noudatetaan vakuutusehtojen mukaan toteamisperiaatetta. Vakuutusehdon sanamuodon mukaan ratkaisevaa on siis se, milloin vahinko todetaan. Merkitsevää ei sen sijaan ole se, milloin vahingosta vastuullinen taho voidaan vahvistaa, milloin vahingosta esitetään vakuutettua kohtaan korvausvaatimus taikka milloin vahingon aiheuttanut toimenpide tai laiminlyönti on tapahtunut.

Vahingon toteamishetken avulla vahinko kohdistetaan vakuutuskauteen ja sillä tarkoitetaan sitä hetkeä, jolloin vahinkoseuraamus ensimmäisen kerran havaittiin.

Urakka on valmistunut elokuussa 2010. V on toimittanut 1.11.2010 käräjäoikeudelle haastehakemuksen, jossa hänen päämiehensä ovat vaatineet O Oy:tä suorittamaan yllä kuvatut saatavat. Käräjäoikeus on antanut 11.2.2013 tuomion, jolla se on jättänyt vaatimukset tutkimatta perustuen vahvistetun saneerausohjelman negatiiviseen oikeusvaikutukseen.

V:n suorittamista prosessitoimista voidaan päätellä, että hän tuli tietoiseksi vahvistettuun saneerausohjelmaan otetun lauseen ”velkojat eivät vaadi asian osoittamista riitaisena oikeuteen” merkityksestä todennäköisesti kesällä 2012, viimeistään kuitenkin 30.8.2012, jolloin V on jättänyt päämiestensä puolesta käräjäoikeuteen hakemuksen yrityssaneerauslain 75 §:n mukaisen osoituksen antamisesta. Mitään näyttöä siitä, että vahinko olisi todettu jossakin vaiheessa aiemmin, ei ole esitetty.

Myös asianajotoimisto Y:n vakuutus vakuutusyhtiössä B on toteamisperusteinen. Vakuutusyhtiö B:n vastuuvakuutusehtojen mukaan vahinko, joka on todettu vakuutuskauden aikana, mutta joka on aiheutettu ennen vakuutuksen voimaantuloa, korvataan vain siinä tapauksessa, että vahinkoilmoitus on tehty kolmen vuoden kuluessa vahinkoseuraamuksen aiheuttamisesta vahingonkärsineelle.

Vakuutusyhtiö B:n päätöksessä ei katsota, että vahinko olisi todettu jo 17.1.2010, vaan että vahinko on tosiasiallisesti aiheutettu, kun saneerausohjelma on tullut lainvoimaiseksi. Vakuutusyhtiön kielteinen päätös ei perustu siihen, että vahinkoa ei olisi todettu vakuutuksen voimassaoloaikana, vaan vakuutusyhtiö on perustanut kielteisen päätöksensä siihen, että vahinko on aiheutettu 17.1.2010 eikä vahinkoilmoitusta ole tehty ehtojen mukaisessa määräajassa eli kolmen vuoden kuluessa vahingon aiheuttamisesta lukien.

Vakuutusyhtiö A:n mukaan vahinko on todettu vasta V:n siirryttyä Y Oy:n palvelukseen ja pyytää, että lautakunta hylkää lausunnonpyytäjän vaatimuksen perusteettomana.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko vahinkoa tarkastella vakuutusyhtiö A:n vastuuvakuutuksen perusteella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 210 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän toiselle aiheuttaman taloudellisen vahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Vakuutussopimuksessa määritellään vakuutustapahtuman ajallinen kohdistaminen vakuutuskauteen. Vastuuvakuutuksissa kohdistamissäännöt yleensä ovat joko aiheuttamis-, sattumis-, toteamis- tai ilmoitusperiaatteen mukaisia.

Tässä asiassa vakuutusturva kattaa vahinkoja toteamis- eli ilmenemisperiaatteen mukaisesti eli vakuutus korvaa vakuutuksen voimassaoloaikana todettuja vahinkoja. Vahinko kuuluu siten siihen vakuutuskauteen, jonka aikana vahinko todetaan. Toteamisajankohta ei välttämättä ole sama kuin vahingon aiheutumisajankohta. V:n vastuuvakuutus vakuutusyhtiö A:ssa on ollut voimassa 1.9.2010 asti. Jotta vahinko voisi tulla korvattavaksi tästä vakuutuksesta, olisi vahinko tullut todeta vakuutuksen voimassa ollessa eli ennen kuin 1.9.2010.

Lautakunta toteaa, että todistustaakka vakuutustapahtumasta on vakuutetulla. Tässä asiassa vakuutetun tulisi siis näyttää, että vahinko on todettu vakuutuskauden aikana. Vakuutusyhtiö A:n mukaan vahinko on todettu kesällä 2012 ja viimeistään 30.8.2012, jolloin V on jättänyt käräjäoikeuteen hakemuksen yrityssaneerauslain mukaisen osoituksen ja siihen liittyvän määräajan antamisesta. Valituksessa on vedottu siihen, että vahinko on aiheutettu 19.10.2009–17.1.2010. Valituksessa ei kuitenkaan ole otettu kantaa siihen, milloin vahinko on todettu.

Asiassa saneerausvelkaa koskeva vahinko on aiheutettu 19.10.2009–17.1.2010 ja vahinko on tapahtunut 17.1.2010, kun saneerausohjelma on tullut lainvoimaiseksi ja P:n ja J:n saatava on samalla lakannut. Omia ja vastapuolen oikeudenkäyntikuluja koskeva vahinko on aiheutettu samaan aikaan kuin vahingonkorvausvelkaa koskeva vahinko, mutta vahinko on tapahtunut vasta oikeudenkäyntien päätyttyä muutoksenhakutuomioistuimissa, eli vakuutuksen päättymisen jälkeen. Oikeudenkäyntikuluja koskevat vahingot on siten voitu havaita vasta vakuutuksen päättymisen jälkeen.

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ei käy ilmi, että V olisi todennut saneerausvelkaa koskevan vahingon ennen 1.9.2010 eikä valittaja ole myöskään vedonnut tähän. Vaikka vahingon toteamishetki jää asiassa epäselväksi, lautakunta katsoo, että vahinko on todettu 1.9.2010 jälkeen, jolloin vakuutusyhtiö A:n vakuutusturva ei ole enää ollut voimassa. Tämän vuoksi vahinkoa ei vakuutusehtojen mukaan käsitellä vakuutusyhtiö A:n vakuutuksesta.

Lopputulos

Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös on vakuutusehtojen mukainen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Mäenpää

Jäsenet:

Korpiola

Rantala

Rusanen

Toimi