Tapahtumatiedot

Poliisin tutkintailmoituksen mukaan A:n ja B:n omakotitaloon oli murtauduttu 12.7.2010 vääntämällä ulko-oven viereinen talon yläikkuna auki jollakin raudalla. Tutkintailmoituksen mukaan talosta oli viety rahaa seteleinä ja kolikkoina ainakin 6 000 euroa sekä kaupan lahjakortteja 200–300 euron edestä. Lisäksi oli viety pienoispistooli ja B:n tekemiä kultaisia ja hopeisia kaulaketjuja, sormuksia, riipuksia ja korvakoruja ainakin 1 000 euron arvosta. Vakuutetut antoivat vakuutusyhtiölle tutkintailmoituksen liitteenä vahinkoluettelon, jonka mukaan korujen yhteisarvo oli huomattavasti suurempi ja varastetun rahan määrä pienempi kuin poliisin tutkintailmoitukseen oli merkitty. Lisäksi tällöin ilmoitettiin viedyn työkaluja ja puukkoja. Vahinkoluettelon mukaan käteistä rahaa oli viety 2 450 euroa ja kolikoita 1 200 euroa sekä lahjakortteja 380 euron arvosta. Koruja oli vahinkoluettelon mukaan varastettu yli 10 000 euron arvosta.

Korvauksia haettiin kodin varkaus- ja ilkivaltaturvasta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö maksoi korvauksia vahingoista 3 355 euroa. Vakuutusyhtiö katsoi, että oli jäänyt luotettavasti selvittämättä, mikä todellisuudessa oli vahingon määrä ja mitkä varastetuista koruista olivat omia henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja koruja ja mitkä oli tarkoitettu myyntiin. Vakuutusyhtiö korvasi varastetuista koruista riidattomana osuutena poliisille ilmoitetun määrän 1 000 euroa. Koko korvauksesta vakuutusyhtiö vähensi 1/3 väärien, ristiriitaisten ja puutteellisten tietojen antamisen takia.

Asiakas valitti asiasta vakuutusyhtiön sisäiseen muutoksenhakuelimeen, joka ei muuttanut aiempaa korvauspäätöstä.

Valitus

Vahingon tapahduttua vakuutettu toimi poliisin ohjeen mukaan eli hän ei saanut alkuun mennä lainkaan asuntoon, vaan hänen tuli odottaa, että poliisi kävi tutkimassa asunnossa olevat rikosjäljet. Tämän jälkeen hän pystyi tarkoin selvittämään ja listaamaan anastetun omaisuuden määrän. Poliisin kanssa sovittiin, että A ja B tekevät myöhemmin tarkemman luettelon viedystä omaisuudesta. A katsoo, etteivät vakuutetut ole antaneet vääriä ja virheellisiä tietoja vahingosta. Lisäksi vakuutusyhtiön tuli todistaa nämä virheelliset tiedot. He ovat antaneet kaiken heiltä kohtuudella vaadittavan tiedon.

Vakuutusyhtiön vastine

Poliisin tutkintailmoituksen, toimitetun lisäselvityksen sekä vahinkoluettelon osalta käteisen rahan ja korujen arvot ovat toisistaan suuresti poikkeavia. Lisäksi lisäselvityksen mukaan on viety työkaluja ja puukkoja, joita ei mainittu poliisille tehdyssä tutkintailmoituksella. Kummaltakin vakuutetulta pyydettiin selvitystä vahinkoluettelon ja tutkintailmoituksen ristiriitaisuuksista. A oli ilmoittanut, että noin puolet varastetuista koruista oli hänen ja perheen henkilökohtaisia lahjaksi saatuja koruja ja loput B:n itse valmistamia. B oli ilmoittanut, että hän myi valmistamiaan koruja silloin tällöin ja että vahinkoluettelossa mainittu romukulta 1 592,20 euroa oli yrityksen omaisuutta. B:llä oli oma yritys, jonka toimialana oli jalokivikorujen ja muiden kultasepäntuotteiden valmistus.

Vakuutusyhtiö katsoi, että vahingosta annettujen ristiriitaisten tietojen vuoksi ei pystytty luotettavasti selvittämään, mikä oli anastettujen korujen ja rahan todellinen määrä. Lisäksi epäselväksi jäi, mitkä koruista olivat henkilökohtaista omaisuutta ja mitkä koruista olivat B:n yrityksen myyntiin tarkoitettuja koruja.

Kaikkea anastettavaa omaisuutta ei aina heti huomannut ja siksi ensimmäinen ilmoitus menetetystä omaisuudesta saattoi poiketa siitä, mitä todellisuudessa oli menetetty. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa poliisille ilmoitetun omaisuuden määrä ja laatu poikkesivat niin huomattavasti myöhemmin vakuutusyhtiölle ilmoitetusta, ettei vahinkoluetteloa voitu pitää luotettavana. Lisäksi vakuutetut ovat antaneet ristiriitaista tietoa vielä vahinkoluettelon laatimisen jälkeenkin ja asia on jäänyt epäselväksi. Vakuutus on korvannut riidattomana osuutena A:n poliisille ensin ilmoittaman määrän arvosta koruja. Kaikesta korvauksesta on yhtiö tehnyt 1/3-vähennyksen annettujen ristiriitaisten tietojen perusteella.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut muun muassa:

- Poliisin tutkintailmoitus, päivätty16.7.2010.
- Käsinkirjoitettu, 3,5-sivuinen vahinkoluettelo.
- Vakuutusyhtiön 4.10.2010 tekemä kirjallinen selvitys, joka on koskenut nyt kyseessä olevaa vahinkotapahtumaa.
- Vakuutuskirja vakuutuskaudelta 22.1.2010–21.1.2011, joka on koskenut nyt kyseessä olevien vakuutettujen vakuutuspakettia. Tähän vakuutuskirjaan on sisältynyt nyt kyseessä oleva kotivakuutus.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot ja lainkohdat

Yleisten sopimusehtojen  9.1 kohdan 6-kappaleen mukaan, jos korvauksenhakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutustapahtuman ja vakuutusyhtiön vastuun selvittämisen kannalta, voidaan korvausta alentaa tai korvausta ei makseta sen mukaan, kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Vahinkohetkellä voimassa olleen vakuutussopimuslain 72 §:n mukaan, jos korvauksenhakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutustapahtuman ja vakuutuksenantajan vastuun selvittämisen kannalta, voidaan hänen korvaustaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan, kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Ratkaisu

Korvausmäärä

A:n ja B:n kotiin on murtauduttu 12.7.2010 ja sieltä poliisille on ilmoitettu viedyn mm. noin 6 000 euron edestä rahaa, 200–300 euron edestä lahjakortteja sekä koruja ainakin 1 000 euron arvosta. Myöhemmin tehdyssä vahinkoluettelossa korujen määrä on kasvanut moninkertaiseksi eli yli 10 000 euroksi ja toisaalta rahan määrä on alentunut. Lisäksi tässä vaiheessa on ilmoitettu arvokkaiden puukkojen ja työkalujen varkauksista.

Korvauksenvaatijan tulee osoittaa korvausmäärä. Toisaalta ensiarviossa ei välttämättä heti pysty arvioimaan varkaudessa anastetun omaisuuden laatua ja määrää. Toisaalta suuruusluokan sekä omaisuuden laadun ja määrän suuri muuttuminen vaatii ainakin jonkinasteista näyttöä tuekseen.

Asiakirjoista ilmenee, että toisella vakuutetulla on ollut toiminimi, jonka puitteissa tämä vakuutettu on valmistanut ja myynyt jossain määrin koruja. Korvauksia on haettu kotivakuutuksesta, jossa vakuutettuina ovat olleet koti-irtaimisto sekä ammattityökaluja. Sen sijaan toiminimen lukuun tehtyjä koruja tai materiaaleja ei ole vakuutettu tällä vakuutuksella.

Vakuutettujen ilmoittamien korujen määrä sekä varastetuksi ilmoitetun irtaimen omaisuuden määrä on suurentunut moninkertaiseksi poliisille ilmoitettuun määrään nähden. Mitään todisteita lopullisen vahinkoluettelon tueksi ei ole esitetty. Ei ole myöskään tarkoin selvitetty, mikä osa varastetuiksi ilmoitetuista koruista on ollut yksityiskäytössä ja mikä on ollut toiminimen omaisuutta.  Vakuutuslautakunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, etteivät vakuutetut ole pystyneet osoittamaan, että heille olisi aiheutunut enempää vahinkoa, kuin mitä vakuutusyhtiö on vahingon määräksi arvioinut.

Vakuutussopimuslain 72 §:n mukaisten tietojen arviointi

Jotta vakuutusyhtiö voi vähentää korvausmäärästä 1/3 vakuutettujen vahingon jälkeen vilpillisesti antamien väärien tai puutteellisten tietojen vuoksi, tulee vakuutusyhtiön osoittaa tämä vilpillinen menettely. Tällaisena voidaan pitää menettelyä, joka on hyvin lähellä rangaistavalla teolla aiheutettua vahinkoa tai tekoa, joka on tehty tahallisesti tarkoituksena saada oikeudetonta etua hyötymistarkoituksessa.

Vakuutetut ovat muuttaneet vahingoittuneen irtaimiston laatua ja määrää suuresti poliisille tekemän ilmoituksen ja vakuutusyhtiölle tekemän vahinkoluettelon sekä vakuutusyhtiön tekemän haastattelun välillä. Tiedot ovat olleet osittain ristiriidassa keskenään. Vakuutuslautakunnan tiedossa ei ole, että vakuutettujen menettelystä olisi tehty rikosilmoitusta.

Kun vahingon määrää ja laatua on pystytty arvioimaan vakuutettujen antamien tietojen perusteella ja kun vakuutusyhtiö ei ole esittänyt tarkempaa selvitystä vakuutettujen eli korvauksenhakijoiden rikosoikeudellisen vastuun tai tahallisen menettelyn arvioimiseksi, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut vakuutettujen antaneen vilpillisesti vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutustapahtuman ja vakuutuksenantajan vastuun selvittämisen kannalta vakuutussopimuslain 72 §:n tarkoittamalla tavalla. Tämän vuoksi vakuutusyhtiöllä ei ole ollut oikeutta vähentää 1/3 korvauksen määrästä.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA