Tapahtumatiedot

Asiakas työskenteli kuorma-autonkuljettajana M Oy:n palveluksessa. Epäselvää on, koska asiakkaan työsuhde päättyi. Asiakas aloitti kuitenkin uuden työnantajan, K Oy:n, palveluksessa 24.10.2011. Asiakas antoi vakuutuksenottajana olevalle asianajajalle toimeksiannon periä saamatta jääneitä työsaatavia M Oy:ltä. Epäselvää on myös se, milloin toimeksianto annettiin.

Asianajaja oli 31.10.2013 yhteydessä asiakkaaseen ja ilmoitti, ettei ehdi hoitaa toimeksiantoa. Asianajaja ehdotti toimeksiannon siirtämistä kollegalleen. Asiakas otti yhteyttä kollegaan 14.11.2013. Kollega ilmoitti asiakkaalle, että asia on vanhentunut eikä saatavia voida enää saada M Oy:ltä.

Asianajaja vaati korvausta vakuutusyhtiöltä vastuuvakuutuksestaan. Yhtiö katsoi päätöksessään asianajajan toimineen törkeän huolimattomasti ja kieltäytyi korvaamasta vahinkoa.

Asiakkaan valitus

Asiakkaan mukaan hänen työsuhteensa M Oy:ssä on päättynyt viimeistään 24.10.2011, jolloin hän aloitti työt K Oy:ssä. Asiakas työskenteli täysipäiväisesti sekä M Oy:ssä että K Oy:ssä, joten hän ei voinut työskennellä molemmissa paikoissa samanaikaisesti. Hän ei myöskään ollut sairaslomalla aloittaessaan työt K Oy:ssä.

Asiakkaalta on jäänyt saamatta työsaatavia M Oy:ltä seuraavasti: palkkasaatavia 8.217,17 euroa, päivärahoja 2.107,60 euroa, näille viivästyskorkoa 25.10.2011 lukien sekä odotusajan palkkaa kuudelta päivältä 624 euroa. Asiakas kertoo antaneensa työsaatavien perintää koskevan toimeksiannon asianajajalle kesällä 2012. Asianajaja on kuitenkin esittänyt saaneensa jutun asiakirjat ja siten toimeksiannon vasta kesällä 2013. Asianajaja ei tehnyt asiassa mitään ennen syksyä 2013, jolloin hän kehotti asiakasta kääntymään kollegansa puoleen. Asiakas otti yhteyttä kollegaan 14.11.2013. Kollega totesi kanneajan umpeutuneen 25.10.2013, jolloin työsuhteen päättymisestä oli kulunut kaksi vuotta.

Asiakas katsoo, että asianajajan toiminta on ollut asiassa huolimatonta, mutta ei törkeän huolimatonta. Vakuutus on otettu juuri tällaisia vahinkoja varten. Asianajajalla on ollut työkiireitä ja hän on ollut pitkään sairaana. Lisäksi asianajaja ei ole perehtynyt työoikeuteen, joten hän ei välttämättä ole tiennyt työsuhdesaatavien erityisiä vanhentumisaikoja, vaan olettanut asiaan sovellettavan yleistä kolmen vuoden vanhentumisaikaa. Tietämättömyys lain säännöksistä ja siitä aiheutuneet laiminlyönnit eivät osoita törkeää huolimattomuutta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa asianajajan muistelleen saaneensa toimeksiannon kesällä 2013. Asiakkaan mukaan asiaan liittyvät asiakirjat on kuitenkin viety asianajajan toimistoon jo kesällä 2012. Tämän jälkeen asiakas on useaan kertaan tiedustellut asianajajalta asian etenemisestä. Asianajaja on välillä vastannut heille, että ei ole kiireiltään ehtinyt hoitaa asiaa vielä ja välillä, että asia on hoidossa. Asianajaja ei ole kuitenkaan ryhtynyt toimiin asiassa. Vasta syksyllä 2013 hän on ehdottanut toimeksiannon siirtämistä kollegalleen.

Määräaikojen noudattaminen on keskeistä päämiehen oikeuksien kannalta, koska niiden laiminlyönti voi aiheuttaa lopullisia oikeudenmenetyksiä. Tehtävien hoitamista ei saa jättää muistin ja sattuman varaan. Mikäli asianajajalla ei ole aikaa ryhtyä hoitamaan toimeksiantoa joutuisasti, toimeksiantoa ei tulisi ottaa vastaan. Asioiden hoitamista ei tule jättää viime hetkeen. Asianajajan sairasloma ei ole peruste toimeksiannon hoitamisen lykkäämiselle. Asianajajan on luovuttava tehtävästä asiakkaan edun vaarantuessa, vaikka esteen pitkäaikaisuudesta ei olisi varmuutta. Asianajajan ei tule ottaa hoitaakseen tehtävää, jos hänellä ei ole ammattitaitoa tehtävän hoitamiseen.

Kanteen nostamisen viivästymiselle ei ole esitettävissä mitään hyväksyttävää syytä. Asianajajan toiminta on olennaisella tavalla poikennut siitä, mitä asianajajalta voidaan edellyttää.

Asiassa on epäselvyyttä koska asiakkaan työsuhde M Oy:ssä on päättynyt. Vakuutusyhtiölle toimitetun M Oy:n antaman, 29.11.2011 päivätyn, selvityksen mukaan M Oy:n sen hetkisen tiedon mukaan asiakas oli sairaslomalla eikä ollut ilmoittanut työnantajalleen irtisanoutumisestaan. Voimassa olevasta oikeudesta ei ole johdettavissa estettä sille, etteikö henkilöllä voisi olla yhtäaikaisesti voimassa useampaa työsuhdetta. Näin ollen määräaika ei olisi vielä ollut umpeutunut asiakkaan otettua yhteyttä asianajajan kollegaan 14.11.2013.

Mikäli katsotaan, että työsuhde on päättynyt 25.10.2011 ja vahinko on seurausta asianajajan laiminlyönnistä, on asianajajan toimintaa pidettävä törkeän huolimattomana. Kummassakaan tapauksessa vahinkoa ei korvata vastuuvakuutuksesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko asianajaja laiminlyönyt kanteen nostamiselle asetetun määräajan noudattamisen ja aiheuttanut siten asiakkaalle vahingon. Mikäli asianajaja on vastuussa aiheutuneesta vahingosta, arvioitavaksi tulee onko vahinko aiheutettu törkeällä huolimattomuudella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan työntekijän palkkasaatava raukeaa, jos kannetta ei nosteta kahden vuoden kuluessa siitä, kun työsuhde on päättynyt.

Laissa asianajajista 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa.

Vakuutuksesta ei sen ehtojen mukaan korvata vakuutuksenottajan tai muun henkilön, jonka puolesta vakuutuksenottaja on korvausvastuussa, tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttamaa vahinkoa.

Asian arviointi

Saatavan vanhentuminen

Vakuutuslautakunta toteaa, että palkkasaatava raukeaa, ellei kannetta nosteta kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Asiakas on K Oy:n antaman työtodistuksen mukaan aloittanut uudessa täysipäiväisessä työssä 24.10.2011. M Oy:n 29.11.2011 antaman lausunnon mukaan asiakas oli edelleen sairaslomalla eikä ilmoittanut irtisanoutumistaan.

Korkein oikeus on ratkaisussaan 1979-II-100 käsitellyt vastaavanlaista tapausta. Kyseisessä tapauksessa työntekijä oli loukkaannuttuaan työtapaturmassa ollut työkyvytön sekä työkyvyttömyyden päätyttyä edelleen poissa työstä yli viikon ilmoittamatta työnantajalle syytä poissaoloonsa. Koska työnantaja oli saanut tapaturmapäivänä tiedon loukkaantumisesta, hänellä oli oikeus käsitellä työsopimusta purkautuneena vasta työkyvyttömyyden päättymistä seuranneesta päivästä lukien.

Käsillä olevassa tapauksessa asiakas on M Oy:n käsityksen mukaan ollut sairaslomalla, kun hän aloitti vastaavan työn tekemisen K Oy:n palveluksessa 24.10.2011. Vakuutuslautakunta katsoo asiakkaan olleen työkykyinen viimeistään 24.10.2011, joten M Oy:llä on ollut oikeus käsitellä työsopimusta purkautuneena työkyvyttömyyden päättymistä seuranneesta päivästä lukien. Lautakunta katsoo siten, että M Oy:tä koskevien palkkasaatavien vanhentumisajan katsotaan alkaneen kyseisenä päivänä.

Asianajaja on ehdottanut asiakkaalle asian käsittelyn siirtämisestä työkiireisiinsä vedoten kollegalleen sähköpostitse 31.10.2013, jolloin asiakkaan saatavat olivat jo rauenneet. Asianajaja on saanut tehtävän hoitaakseen joko kesällä 2012 tai 2013 ja asia on rauennut hänen pöydälleen. Vakuutuslautakunta katsoo siten, että asianajaja vastaa asian vanhentumisesta aiheutuneesta vahingosta.

Törkeä huolimattomuus

Korkein oikeus on käsitellyt vastuuvakuutuksen törkeää huolimattomuutta koskevan rajoitusehdon tulkintaa ratkaisussaan 1997:103 seuraavasti:

”Korkein oikeus toteaa, että törkeä tuottamus sekä rajanveto esimerkiksi tuottamuksen ja törkeän tuottamuksen välillä eivät ole yksiselitteisesti määriteltävissä. Rajanveto edes vakuutussopimuslain eri säännöksiä sovellettaessa ei välttämättä määräydy samojen perusteiden mukaan.

Vahingonkorvausoikeudessa on huolimattomuutta pidetty tärkeänä usein silloin, kun toiminta on ollut lähellä tahallista menettelyä ja siten häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen. Esimerkiksi hallituksen esityksessä 1.7.1995 voimaan tulleeksi vakuutussopimuslaiksi (HE n:o 114/1993 vp. s. 43) katsotaan, että törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta.

Vakuutuskorvauksen epäämistä tai vähentämistä harkittaessa on otettava yhtäältä huomioon, että vakuutusyhtiöt tarjoavat vakuutuksia liiketoimintanaan ja että vastuuvakuutus otetaan juuri sen kaltaisten vahinkojen varalta, joista nyt on kysymys. Toisaalta vakuutus ei saa johtaa vakuutuksenantajan kustannuksella tapahtuvaan tietoiseen riskinottoon. Vastuuvakuutuksen tarkoitus ammatinharjoittajan virheellään aiheuttamien vahinkojen korvaamisessa vaatii siten, että törkeän huolimattomana pidetään vain tekoa tai laiminlyöntiä, joka osoittaa ammatinharjoittajassa selvää piittaamattomuutta menettelyssään.”

Hyvää asianajotapaa koskevien ohjeiden mukaan asianajajan on hoidettava tehtävänsä huolellisesti, täsmällisesti ja tarpeellisella joutuisuudella. Ohjeen mukaan asianajaja ei saa ottaa tehtävää vastaan, jos hänellä ei ole sen edellyttämää ammattitaitoa tai jos hän ei muulla tavoin kykene huolehtimaan tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta. Edelleen ohjeen mukaan asianajaja on velvollinen luopumaan tehtävästä, jos laillinen este tai siihen verrattava pakottava syy estää tehtävän täyttämisen.

Asiakas on katsonut, ettei asianajaja ole toiminut törkeän huolimattomasti. Hän on vedonnut asianajajan pitkään sairaslomaan ja työkiireisiin sekä siihen, että asianajaja ei ollut työoikeuden asiantuntija. Asianajaja oli kertomansa mukaan jalkaleikkauksessa tammi-helmikuun vaihteessa ja sen jälkeen useamman kuukauden sairaslomalla.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vanhentumista koskevat asiat kuuluvat asianajajan oikeudellisen erityisosaamisen piiriin ja vanhentumissäännöksillä on keskeinen asema asianajotoimintaa harjoitettaessa. Asianajajan sairasloma on ollut vuoden 2013 alkupuolella. Lautakunta katsoo, että asianajajan olisi pitänyt luopua asian hoitamisesta, mikäli hän ei olisi ehtinyt asiaa hoitaa. Edelleen lautakunta katsoo, että asianajajan olisi pitänyt kieltäytyä vastaanottamasta tehtävää, mikäli hänellä ei ollut riittävää ammattitaitoa sen hoitamiseksi.

Päämiehen on voitava pystyä luottamaan asianajajan osaamiseen ja huolellisuuteen asiassa. Lautakunta katsoo, että tämän luottamuksen rikkominen osoittaa selvää piittaamattomuutta päämiehen etujen ja oikeuksien valvomisessa. Lautakunta katsoo siten, että asianajaja on laiminlyönyt tehtäviensä hoitamisen tavalla, joka osoittaa törkeää huolimattomuutta. Lautakunta katsoo siten, että vakuutusyhtiöllä on oikeus evätä korvaus kokonaan.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita korvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Rusanen, puheenjohtaja
Heino, sihteeri

Jäsenet:
Eskuri
Korpiola
Pesonen