Korvausta vahingoista haettiin tavaran kuljetusvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että yleisten tavarankuljetusvakuutusehtojen kohdan 9.1 mukaan vakuutuskorvausta kuljetusvakuutuksesta on haettava yhdeksän kuukauden kuluessa kuljetuksen päättymisestä. Lisäksi vakuutus päättyy, kun tavara on purettu varsinaiseen kuljetukseen käytetystä kuljetusvälineestä välittömästi sen sivulle, kuitenkin viimeistään 60 päivän kuluessa siitä, kun tavara on purettu merialuksesta tavaran lopullisessa purkaussatamassa.

 

Koska vahingosta ei ole ilmoitettu eikä vakuutuskorvausta ole haettu vakuutusehtojen määräämässä ajassa, oikeus korvaukseen on vanhentunut. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei käsitellyt vahinkoilmoitusta kuljetusvakuutuksen perusteella.

 

 

Vakuutettu oli tyytymätön yhtiön päätökseen ja pyysi yhtiötä käsittelemään asian uudelleen. Vakuutettu viittasi yleisten vakuutusehtojen kohtaan 10.2, jonka mukaan vakuutuskorvausta on haettava yhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija saa tietää mahdollisuudesta saada korvausta ja viimeistään 10 vuoden kuluttua vahingon sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vahingosta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

 

Vakuutettu totesi olleensa 2.8.2004 yhteydessä henkilökohtaiseen vakuutusasiamieheensä M.I:hin lähinnä vahinkojen korvaamisesta. Lisäksi hän keskusteli, tehdessään muutoksia vakuutuksiinsa, vakuutusyhtiössä 5.8.2004 H.J:n kanssa kuljetusvakuutuksesta ja asiaan liittyvästä viestistä M.I:lle. Vakuutettu katsoo siten täyttäneensä 10.2 –kohdan ilmoitusvelvollisuuden ja olevansa oikeutettu vakuutuskorvaukseen.

 

Vakuutusyhtiön asiakasasiamies totesi päätöksessään, että vahinkoon sovelletaan vanhentumisen osalta yleisten tavarankuljetusvakuutusehtojen kohtaa 9.1, jonka mukaan korvausta on haettava yhdeksän kuukauden kuluessa kuljetuksen päättymisestä. Sähköpostiviestin mukaan vakuutettu on pyytänyt vakuutuksia hoitaneelta henkilöltä vahinkoilmoituskaavakkeen 2.8.2004. Tällaista viestiä ei voida tulkita vielä korvausvaatimukseksi tai vahinkoilmoitukseksi, koska viestissä ei ole yksilöity korvausperustetta, -määrää eikä muitakaan vahinkoon liittyviä olosuhteita. Kaavaketta pyydetään lähinnä tulevaa korvaushakemusta varten. Asiakasasiamies katsoi päätöksessään, että korvaushakemus on selkeästi vanhentunut vakuutusyhtiön esittämin perustein. Tämän vuoksi asiakasasiamies ei suosittanut vahingon käsittelemistä kuljetusvahingon perusteella.

 

Vakuutettu on tyytymätön yhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa.

 

Vakuutettu toteaa olleensa 2.8.2004 yhteydessä henkilökohtaiseen vakuutusasiamieheensä M.I:hin vahinkojen korvaamisesta ja teki tällöin ilmoituksen vahingosta. Lisäksi vakuutettu keskusteli vakuutusyhtiön konttorissa tehdessään muutoksia vakuutukseensa H.J:n kanssa asiaan liittyvästä viestistä M.I:lle. Vakuutettu teki kirjallisen korvaushakemuksen 2.3.2006, mihin vakuutusyhtiö antoi hylkäävän päätöksen.

 

Vakuutettu kertoo, että M.I:n kanssa oli aikaisemmin sovittu, että kaikki vakuutukset tulevat voimaan ja vakuutusehtoja voidaan muuttaa sähköpostin välityksellä ilman muodollisia kaavakkeiden täyttöjä tai allekirjoituksia. Näin myös käytännössä tapahtui. Esimerkiksi kyseinen kuljetusvakuutus ilmoitettiin puhelimitse ja vahvistettiin sähköpostilla.

 

Vakuutetulle ei tullut missään vaiheessa mieleen, ettei olisi tarpeeksi selvästi ilmoittanut muuttotavaroilleen tapahtuneista vahingoista siten, että vakuutusyhtiön kanssa sovittu molemminpuolinen ilmoitusvelvollisuus olisi täyttynyt. Virallinen vahinkoilmoitus tarkkoine korvausmäärineen oli tarkoitus tehdä sen jälkeen kun vakuutettu selviäisi ulkomaankomennuksen rasituksesta ja tietäisi seuraavan asuin- ja työmaansa. Vakuutusyhtiön edustajien kanssa käytyjen keskustelujen yhteydessä hänelle ei missään vaiheessa tullut sellaista käsitystä, ettei hänen antamansa ilmoitus olisi tässä vaiheessa ollut riittävä.

 

Ottaen huomioon yhtiön edustajien kanssa käymänsä keskustelut vakuutettu katsoo täyttäneensä kohdan 10.2 ilmoitusvelvollisuuden ja olevansa oikeutettu hakemaansa vakuutuskorvaukseen.

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtoihin ja huomauttaa, että vakuutettu totesi esineitten vahingoittumisen 16.4.2004. Hän pyysi sähköpostitse vakuutusyhtiön edustajalta vahinkoilmoituskaavaketta 2.8.2004. Tässä yhteydessä ei ollut mitään tarkempaa kuvausta tapahtuneesta, vain toteamus ”Rahdissa oli osa tavaroista hajonnut”. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan pelkkää vahinkoilmoituslomakkeen pyytämistä ilman minkäänlaista tarkempaa kuvausta vahinkotapauksesta ei voida tulkita korvausvaatimukseksi tai vahinkoilmoitukseksi. Ehtokohtaan 9.1 viitaten vakuutusyhtiö katsoo oikeuden korvaukseen vanhentuneen.

 

Tavarankuljetusvakuutuksen yleisten vakuutusehtojen kohdan 4 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, jonka on aiheuttanut äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma.

 

Ehtokohdan 9.1 mukaan poiketen yleisten sopimusehtojen kohdasta 10.2 vakuutuskorvausta on kuljetusvakuutuksesta haettava yhdeksän kuukauden kuluessa kuljetuksen päättymisestä tai keskeytymisestä tai mikäli lähetys on kokonaan kadonnut, 10 kuukauden kuluessa kuljetuksen alkamisesta lukien.

 

Yleisten sopimusehtojen kohdan 10.2 mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja viimeistään 10 vuoden kuluttua vahingon sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vahingosta. Jos korvaushakemusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

 

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutettu totesi esineiden vahingoittumisen 16.4.2004. Hän lähetti 2.8.2004 vakuutusyhtiöön M.I:lle sähköpostin koskien vakuutusten muuttamista. Samalla hän ilmoitti, että rahdissa oli osa tavaroista hajonnut ja pyysi lähettämään kaavakkeen postitse korvausta varten. Vakuutetulle lähetettiin vahinkoilmoitus ja hän palautti sen täytettynä vakuutusyhtiöön 2.3.2006.

 

Vakuutussopimuslain 3 §:n 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksestä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan. Kyseisen pykälän 3 momentin mukaan mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske luottovakuutusta, elinkeinonharjoittajan ottamaa meri- tai muuta kuljetusvakuutusta eikä elinkeinonharjoittajan ottamaa vakuutusta jonka kohteena on ilma-alus.

 

Vakuutussopimuslain 73 §:n mukaan sopimukseen perustava korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksenhakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja joka tapauksessa 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

 

Koska tässä tapauksessa vakuutuksenottajana on kuluttaja, korvausoikeuden vanhentumiseen sovelletaan vakuutussopimuslain 73 §:n mukaista ehtokohtaa 10.2 eikä siitä poikkeavaa tavarankuljetusvakuutuksen yleisten vakuutusehtojen kohtaa 9.1.

 

Vakuutussopimuslain 73 §:ssä ja yleisten sopimusehtojen kohdassa 10.2 korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vahingosta. Vakuutussopimuslaissa tai sen esitöissä ei ko. ilmoitukselle ole asetettu mitään muotomääräyksiä. Vakuutettu on 2.8.2004 ilmoittanut vakuutusyhtiölle sähköpostitse, että rahdissa osa kuljetettavista tavaroista oli hajonnut. Lautakunta katsoo, että tätä sähköpostitse ilmoitettua seikkaa voidaan pitää vakuutussopimuslain 73 §:n mukaisena ilmoituksen tekemisenä vakuutustapahtumasta, koska viestistä käy ilmi vakuutuksenottaja, vakuutusyhtiö, vakuutus, jonka perusteella korvausta haetaan sekä pääpiirteissään myös vahinkotapahtuman laatu. Koska kyseinen ilmoitus on tehty vuoden kuluessa siitä, kun vakuutettu on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta, lautakunta katsoo ettei vakuutettu ole menettänyt oikeuttaan korvaukseen vanhentumisen vuoksi.