Tapahtumatiedot

Puolisot A ja B (synt. 1980) sopivat vakuutusyhtiö C:n kanssa pariturvaehdolla kuolemanvarahenkivakuutuksesta, jota koskeva vastuu alkoi 5.10.2011. B teki itsemurhan 2.8.2012. Vakuutusyhtiö epäsi edunsaaja A:n hakeman henkivakuutus­korvauksen sillä perusteella, että lain ja sopimusehtojen mukaan korvausta ei suoriteta, jos vakuutustapahtuman syynä on itsemurha, joka on tehty ennen kuin yksi vuosi on kulunut vakuutusyhtiön vastuun alkamisesta.

Asiakkaan valitus

A esittää valituksessaan ja lisäkirjelmässään seuraavaa. Hän ja B ostivat omakotitalon vuonna 2007. Lapsen syntymän jälkeen vuonna 2011 he sopivat henkivakuutuksesta vakuutusyhtiö E:n kanssa. Myöhemmin samana vuonna he siirsivät vakuutuksensa henkivakuutusta lukuun ottamatta C:n yhtiöryhmään. He tiedustelivat mahdollisuutta siirtää myös henkivakuutus C:n yhtiöryhmään. Vakuutusyhtiön toimihenkilön D:n mukaan tämä oli mahdollista, mutta edellytti sekä A:lta että B:ltä terveysselvitystä. A:n mukaan hän kysyi monta kertaa vakuutusyhtiön toimihenkilöltä, oliko olemassa seikkoja, jotka voisivat heikentää heidän henkivakuutusturvaansa verrattuna aikaisempaan. Toimihenkilö D:n mukaan näin ei olisi ollut, mikäli A:n ja B:n terveydentilassa ei ollut tapahtunut muutosta. A:n mukaan he jäivät siihen käsitykseen, että vanha henkivakuutus jatkuu entisenlaisena henkivakuutusyhtiö C:ssä.

A katsoo, että häntä ja B:tä on vakuutusta päätettäessä johdettu harhaan. He eivät ymmärtäneet, että kysymys on täysin uudesta vakuutuksesta, ei vanhan jatkumisesta. Jos he olisivat tienneet itsemurhakarenssia koskevasta rajoituksesta, he eivät olisi ottaneet riskiä siitä, että toinen sairastuu mieleltään ja päätyy tällaiseen ratkaisuun. A kertoo, että tuolloin sekä hänellä että edesmenneellä B:llä oli kokemuksia läheisen tekemästä itsemurhasta. He eivät olisi ottaneet riskiä, jos olisivat tienneet itsemurhakarenssia koskevasta rajoituksesta. Tässä tapauksessa ei ole kysymys tilanteesta, jossa itsemurha-aikeissa ollut henkilö olisi tehnyt ison henkivakuutuksen. B:llä ei ollut aikaisempia mielenterveysongelmia eikä A:lla ja B:llä ollut taloudellisia ongelmia.

Vakuutusyhtiön päätös johtaa A:n mukaan kohtuuttomuuteen. Hänelle on B:n kuoleman jälkeen jäänyt noin 210 000 euroa asuntolainaa. A lapsineen joutuu muuttamaan kodistaan ilman vakuutuskorvausta. Vakuutushakemus on lisäksi tehty syyskuussa 2011, joten kysymys on karenssiehdon soveltamisen osalta yhden kuukauden ajasta.

A:n mukaan vakuutusyhtiön toimihenkilö D:n olisi tullut ennen vakuutussopimuksen tekemistä kertoa, että heidän vakuutusturvansa heikkenee aikaisempaan verrattuna itsemurhakarenssia koskevan ehdon johdosta. A:n mukaan hän ja B olivat siinä uskossa, että vanha vakuutus jatkuu uudessa yhtiössä. Asiakirjat käytiin läpi D:n kanssa. A kertoo, että hän ei itse tutustunut kovin tarkasti papereihin, vaan kysyi mieltä askarruttavista asioista D:ltä. D kertoi, että mikäli ter­veysselvityksestä ei muuta johdu, vakuutus jatkuu entisenlaisena. A:n mukaan ei voida edellyttää, että asiakkaat itse lukevat ja ymmärtävät ehdot dokumenteista. Vakuutusyhtiö on tietoinen, että valtaosa asiakkaista ei tutustu kovinkaan hyvin yhtiön antamaan materiaaliin.

Vakuutusyhtiöillä on omat ehdot ja hinnat, mutta tästä huolimatta ajoneuvovakuutuksia ja niihin liittyviä bonuksia siirretään vakuutusyhtiöltä toiselle. A kertoo, että heidän aikaisempi henkivakuutuksensa päättyi maksamattomana vasta tammikuussa 2012. Jos hän olisi ymmärtänyt, että vanha vakuutus ei siirry uuteen yhtiöön, olisi vanha vakuutus irtisanottu, kun uusi otettiin. Toimihenkilö ei myyntihetkellä ollut tietoinen siitä, että heidän vanha vakuutuksensa oli ollut voimassa vain viisi kuukautta. A tiedusteli D:ltä, onko olemassa seikkoja, jotka voivat heikentää vakuutusturvaa. D kertoi turvan jatkuvan samanlaisena.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan vakuutuskantojen luovutukset pois lukien vakuutukset eivät siirry sellaisenaan vakuutusyhtiöiden välillä. Jokaisella vakuutusyhtiöllä on omat tuotteensa, joihin sovelletaan niiden omia ehtoja. Sama tilanne koskee myös ajoneuvovakuutuksia, joissa jokaisella vakuutusyhtiöllä on omat ehtonsa. Niissä bonusten siirtyessä toiseen yhtiöön on kyse riskiin liittyvästä historiaan perustuvasta hinnoittelusta, ei vakuutuksen siirtymisestä. Toimihenkilö D on tehnyt A:lle 8.8.2011 tarjouksen pariturvana myönnettävästä henkivakuutuksesta vakuutusehdotus -nimisellä asiakirjalla. Vakuutusehdotus jo nimenä kertoo, että kyse on uudesta vakuutuksesta. Ehdotuksella on kerrottu vakuutuksen hinta sekä vakuutukselle myönnettävä lisäetu, mitkä ovat poikenneet aikaisemman henkivakuutuksen hinnasta ja lisäedusta. Vakuutusehdotuksella on myös kerrottu, että vakuutuksen myöntäminen on ehdollista ja riippuu vakuutetun terveydentilasta. Ehdotuksen liitteenä A on saanut myös tuote-esitteen. A on vakuutusehdotuksen saamisen jälkeen allekirjoittanut vakuutushakemuksen. Samassa yhteydessä hän sekä B ovat täyttäneet vakuutusyhtiö C:n terveysselvitykset. Vakuutusyhtiö katsoo, että A:n olisi pitänyt ymmärtää, ettei kyseessä ole vanhan vakuutuksen siirtäminen sellaisenaan vakuutusyhtiö C:hen vaan täysin uusi samankaltainen vakuutus siihen liittyvine omine ehtoineen ja aikarajoineen.

Vakuutussopimuslain 11 § 1 momentin ja vakuutusehtojen mukaan vakuutuksenantajan vastuu alkaa, jollei muusta ajankohdasta ole sovittu vakuutuksenottajan kanssa, kun vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja antaa tai lähettää hyväksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen. A:n hyväksymä vakuutusehdotus on saapunut vakuutusyhtiö C:hen 5.10.2011, mistä alkaen vakuutus on ollut voimassa. Vakuutussopimuslain 28 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutettu on tahallaan aiheuttanut vakuutustapahtuman. Säännöksen 2 momentin mukaan itsemurhatapauksessa vakuutuksenantaja on kuitenkin korvausvelvollinen, jos vakuutuksen alkamisesta on ennen itsemurhan tekemistä kulunut yli vuosi. Vakuutusehtojen mukaan yhtiöllä ei ole velvollisuutta maksaa korvausta, jos vakuutustapahtuman syynä on itsemurha, joka on tehty ennen kuin yksi vuosi on kulunut tämän vakuutusyhtiön vastuun alkamisesta. Ehto on alalla yleisesti käytetty.

Vastineen mukaan vakuutusalan käytännön, alaa koskevan kirjallisuuden ja Vakuutuslautakunnan käytännön mukaan vakuutuksenottajalla itsellään on velvollisuus perehtyä vakuutusyhtiöltä saamiensa kirjallisten asiakirjojen, kuten tuote-esitteen ja vakuutusehtojen, sisältöön. Vakuutuksenottaja ei voi vedota edukseen puutteelliseen tietojen saantiin, jos hän olisi voinut saada oikean kuvan vakuutuksen sisällöstä esimerkiksi saamastaan tuote-esitteestä tai muusta materiaalista. A on saanut vakuutusehdotuksen mukana tuote-esitteen, jonka sivulla kuusi esitetään korvauksen maksamista koskevat rajoitukset ja josta käy selkeästi ilmi rajoitusehto, jonka mukaan vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta maksaa henkivakuutuskorvausta, jos vakuutetun kuolema on aiheutunut itsemurhasta vuoden sisällä vakuutuksen alkamisesta. A:lle on lisäksi vakuutuskirjan yhteydessä lähetetty vakuutusehdot, joissa kohdassa 16 on myös kerrottu em. itsemurhaa koskeva rajoitusehto.

A:n mukaan B:llä ei ollut ollut mielenterveysongelmia tai muitakaan viitteitä, joista olisi voinut aavistaa hänen tekevän itsemurhan. Vaikka itsemurhaehdosta olisi suullisesti kerrottu A:lle, ei se vakuutusyhtiön käsityksen mukaan olisi tässä tapauksessa vaikuttanut A:n päätökseen ottaa vakuutus vakuutusyhtiö C:stä. A:n edellinen vakuutus oli alkanut maaliskuussa 2011, joten vakuutus oli uuden vakuutuksen hakuhetkellä ollut voimassa vain viisi kuukautta. Vakuutuksen oli myynyt hänelle sama D kuin uudenkin vakuutuksen, koska D oli aikaisemmin ollut toisen vakuutusyhtiön palveluksessa. Huomioiden edellisen vakuutuksen lyhyt voimassaoloaika A:n on täytynyt olla tietoinen edellisessä vakuutuksessa olleesta ehtorajoituksesta. Hänen olisi pitänyt tietää, että vastaava rajoitus on voimassa myös uudessa vakuutuksessa, tai hänen olisi pitänyt kysyä asiasta myyntitilanteessa, jos olisi halunnut asiaan tarkennusta. D:n ei voida katsoa jättäneen kertomatta olennaisesta rajoituksesta, vaikka hän ei erikseen kertonut itsemurhaa koskevasta ehtorajoituksesta.

Vakuutusyhtiö katsoo täyttäneensä sopimusta tehtäessä lain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa. B on tehnyt itsemurhan 2.8.2012 eli ennen kuin vakuutus on ollut vuoden voimassa. Vakuutusyhtiö ei ole korvausvelvollinen. Yhtiön mukaan jos asiassa päädyttäisiin siihen lopputulokseen, että itsemurhaehdosta olisi pitänyt kertoa suullisesti, on edunsaajilla jatkossa aina tällaisissa tapauksissa mahdollisuus vedota päätökseen ja väittää, ettei rajoitusehdosta ole erikseen suullisesti kerrottu. Päätös olisi alalle merkittävä ja johtaisi helposti väärinkäytöksiin korvaustilanteessa. Vakuutusyhtiön on vaikea täyttää todistustaakkansa ja näyttää, että tiedonantovelvollisuus rajoitusehdosta on suullisesti täytetty.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään lautakuntamenettelyn kirjelmien ja vakuutusyhtiön antamien päätösten (25.2.2013, 12.4.2013 [selvitys] ja 6.11.2013) ohella seuraavat selvitykset: A:n sähköpostiviestit vakuutusyhtiölle 19.3.2013 ja 15.4.2013, vakuutusyhtiön toimihenkilön sähköpostiviesti A:lle 16.4.2013, toimihenkilö D:n sähköpostiviesti A:lle 30.5.2013, vakuutusehdotus 8.8.2011, vakuutusote 20.8.2013, tuoteseloste, voimassa 1.6.2011 alkaen, vakuutusehdot, voimassa 1.11.2010 alkaen, henkivakuutusyhtiö E:n sopimusasiakirja 24.3.2013 ja kirje 17.9.2013.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että B on tehnyt itsemurhan 2.8.2012. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen henkivakuutuksesta, jota koskeva vastuu on alkanut 5.10.2011 itsemurhakarenssia koskevan rajoituksen perusteella. Asiassa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiö vakuutussopimusta päätettäessä laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan itsemurhakarenssia koskevan rajoituksen osalta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5.1 §:n (Tiedot ennen sopimuksen päättämistä) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Vakuutussopimuslain 9.1 §:n (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutussopimuslain 11.1 §:n (Vastuun alkaminen) mukaan vakuutuksenantajan vastuu alkaa, jollei muusta ajankohdasta ole yksilöllisesti sovittu vakuutuksenottajan kanssa, kun vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja antaa tai lähettää hyväksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen.

Vakuutussopimuslain 28.1–2 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen henkilövakuutuksessa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutettu on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu tekee itsemurhan, vakuutuksenantaja vastaa kuitenkin henkivakuutuksessa, jos vakuutuksenantajan vastuun alkamisesta on ennen itsemurhan tekemistä kulunut yli vuosi.

Vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutus alkaa, kun [vakuutusyhtiö] on antanut tai lähettänyt hyväksyvän vastauksen vakuutushakemukseen. Erikseen voidaan sopia vakuutuksen alkamisesta jonakin muuna ajankohtana. --

Vakuutusehtojen kohdan 16.1 (Korvauksen maksamista koskevat rajoitukset) mukaan henkivakuutuskorvausta ei makseta, jos vakuutustapahtuman syynä on itsemurha, joka on tehty ennen kuin yksi vuosi on kulunut [vakuutusyhtiön] vastuun alkamisesta, rajoitusta sovellettaessa ei vakuutetun iällä tai mielentilalla ole merkitystä.

Asian arviointi

Väitteet ja keskeiset selvitykset

A:n mukaan hän jäi tätä henkivakuutusta päätettäessä siihen käsitykseen, että aikaisemmin vakuutusyhtiö E:ssä ollut vakuutus jatkuu tässä vakuutusyhtiössä entisenlaisena. A kertoo kysyneensä monta kertaa toimihenkilö D:ltä, oliko olemassa seikkoja, jotka voisivat heikentää heidän henkivakuutusturvaansa verrattuna aikaisempaan. Edelleen A kertoo, että toimihenkilö D:n mukaan näin ei ollut, mikäli A:n ja B:n terveydentilassa ei ollut tapahtunut muutosta. A katsoo, että D:n olisi tullut kertoa A:lle suullisesti itsemurhakarenssista.

Vakuutusyhtiö katsoo täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa. Yhtiö viittaa tuoteselosteessa (tuote-esite) itsemurhakarenssista todettuun.

Vakuutuslautakunnalle toimitetussa 30.5.2013 päivätyssä sähköpostiviestissä  toimihenkilö D kirjoitti A:lle”Sinun kanssasi käymissämme keskusteluissa henkivakuutuksestanne, muistaakseni sanoin, että turva jatkuu samanlaisena kunhan ensin [vakuutusyhtiö ]on käsitellyt hakemuksen ja en erikseen muistanut maininta sinulle henkivakuutuksen 1 vuoden itsemurhakarenssista.” Lautakunta pitää asiassa selvitettynä, että A ja toimihenkilö D ovat käyneet A:n kuvaileman kaltaisia keskusteluja uuden vakuutusturvan sisällöstä verrattuna A:lla ja B:llä tuolloin voimassa olleeseen vakuutusyhtiö E:n henkivakuutusturvaan. Selvityksen perusteella toimihenkilö D ei myöskään ole suullisesti huomauttanut A:lle itsemurhakarenssia koskevasta ehdosta ennen vakuutuksen päättämistä.

Vakuutuslautakunnalle toimitetun vakuutusehdotuksen (8.8.2011) kopion, jonka A ja B ovat allekirjoittaneet päiväyksellä 13.9.2011, mukaan ”Hyväksyn edellä olevan vakuutusehdotuksen, samalla ilmoitan että minulle on selostettu vakuutusten keskeinen sisältö olennaisine rajoituksineen ja annettu tuote-esite.”

Vakuutusyhtiö on lautakuntamenettelyssä esittänyt sen henkivakuutusta koskevan tuoteselosteen, joka on voimassa 1.6.2011 alkaen. Vakuutuslautakunta pitää uskottavana, että A on saanut ennen sopimuksen päättämistä tätä tuoteselostetta sisällöltään vastaavan tuoteselosteen. Kyseisen tuoteselosteen sivulla kuusi todetaan otsikon Korvauksen maksamista koskevat rajoitukset yhteydessä: ”Jos vakuutetun kuolema on aiheutunut itsemurhasta vuoden sisällä vakuutuksen alkamisesta, ei [vakuutusyhtiöllä] ole velvollisuutta maksaa henkivakuutuskorvausta.”

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus

Vakuutussopimuksen tekemistä edeltävästä vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta vakuutuksen hakijaa kohtaan säädetään vakuutussopimuslain 5 §:ssä. Lain mukaan vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Vakuutussopimuslain hallituksen esityksen (HE 114/1993, s. 26–27) mukaan vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta.

Vakuutussopimuslain 5 §:ssä ei säädetä lähemmin siitä, millä tavalla ja missä yhteydessä tietoja on annettava, eikä siitä, kuinka yksityiskohtaisia tietoja kulloinkin on annettava. Hallituksen esityksen mukaan vakuutusten merkitys, sisältö ja vakuutuksenottamistilanteet vaihtelevat niin paljon, ettei täsmällisiä vaatimuksia tältä osin voida asettaa. Hakijan tiedon tarve esimerkiksi yksilöllisessä eläkevakuutuksessa eroaa olennaisesti tiedon tarpeesta lyhytaikaisessa matkavakuutuksessa tai pakollisessa liikennevakuutuksessa. Tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö yksittäistapauksessa ovat näin ollen riippuvaisia vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista.

Hallituksen esityksen mukaan pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Hallituksen esityksen mukaan yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Hallituksen esityksen mukaan rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä. Hakijan yksilöllisiin olosuhteisiin on kiinnitettävä huomiota silloin, kun vakuutuksen ottaminen perustuu vakuutuksen hakijan ja vakuutuksenantajan edustajan välisiin keskusteluihin. Vakuutuslautakunta on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään katsonut, että vakuutussopimuslain 5 §:n perusteella vakuutusyhtiölle voi tällaisissa vakuutuksen hakijan ja vakuutuksenantajan edustajan välisissä keskusluissa muodostua velvollisuus kiinnittää vakuutuksen hakijan erityistä huomiota vakuutuksen rajoitukseen tai muuhun ominaisuuteen esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa olosuhteista ilmenee, että sanotulla seikalla on vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi keskeistä merkitystä.

Vakuutussopimuslain 9 §:ssä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnille on määritelty sopimuksen sisältöön vaikuttava seuraamus. Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Hallituksen esityksen mukaan vakuutuksenottajan aiheellisen käsityksen arvioinnin tulee perustua objektiivisiin näkökohtiin. Lähtökohtana on sen arviointi, mihin käsitykseen tavallinen vakuutuksen hakija kyseisessä tilanteessa perustellusti voi päätyä. Jos vakuutuksenottajalle syntynyt väärä käsitys johtuu esimerkiksi siitä, ettei hän ollut kohtuullisen huolellisesti perehtynyt saamiinsa tietoihin, hän ei voi vedota säännökseen.

Edellä todettu huomioiden lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain mukainen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksenottajan velvollisuutta itsekin perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Mikäli hän ei näin tee, hän on lain mukaan lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä.

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus tässä tapauksessa

Vakuutussopimuslaista ilmenevän pääsäännön mukaan vakuutusyhtiö on henkilövakuutuksissa vastuusta vapaa, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti. Laissa on kuitenkin määrätty poikkeuksesta, jonka mukaan henkivakuutuskorvaus suoritetaan itsemurhatapauksissa, jos vakuutuksenantajan vastuun alkamisesta on ennen itsemurhan tekemistä kulunut yli vuosi.

Tässä tapauksessa henkivakuutussopimuksen solmimiseen on liittynyt vakuutusyhtiön tekemä kirjallinen vakuutustarjous (vakuutusehdotus), jossa on kuvattu vakuutussopimuksen keskeistä sisältöä. Vakuutustarjouksen oli antanut eri vakuutusyhtiö kuin se, joka oli myöntänyt A:n ja B:n aikaisemman henkivakuutuksen. A ja B ovat allekirjoituksillaan hyväksyneet vakuutustarjouksen ja heillä on ollut ennen sopimuksen päättämistä käytössään vakuutuksen tuoteseloste. Vakuutuksen myöntämiseen on liittynyt myös terveysselvityksen tekeminen. Näiden olosuhteiden ja saamansa kirjallisen materiaalin perusteella A:n on tullut ymmärtää, että kysymyksessä on ollut uuden vakuutussopimuksen solmiminen.

A on ennen vakuutussopimuksen päättämistä saanut tätä henkivakuutusta koskevan tuoteselosteen, jossa on kerrottu itsemurhakarenssia koskevasta vuoden karenssiajasta. Vakuutuslautakunta katsoo, että tuoteselosteesta ilmenee vakuutukseen sisältyvä vuoden mittainen itsemurhatapauksia koskeva karenssiaika. Tuoteselosteeseen normaalilla huolellisuudella tutustuva vakuutuksen hakija ei voi perustellusti myöskään jäädä siihen käsitykseen, että tähän vuoden määräaikaan laskettaisiin aika, jonka vakuutus on vastaavansisältöisenä ollut voimassa jossakin toisessa vakuutusyhtiössä.

Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja annettavien tietojen sisältö yksittäistapauksissa ovat riippuvaisia vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Vakuutuksen ottaminen on tässä tapauksessa perustunut vakuutuksen hakijan ja vakuutusyhtiön edustajan välillä käytyyn keskusteluun. Se seikka, että vakuutuksen ottaminen on perustunut tällaisiin keskusteluihin, ei kuitenkaan merkitse sitä, että vakuutuksen hakija voisi jättää tutustumatta hänelle annettuun kirjalliseen materiaaliin. Vakuutuksen päättämistä edeltävissä keskusteluissa vakuutusyhtiön edustaja D on käytettävissä olevan selvityksen perusteella kertonut vakuutusturvan jatkuvan samanlaisena kuin A:n ja B:n aikaisempi henkivakuutus oli. Sekä vakuutusyhtiö C:n että vakuutusyhtiö E:n myöntämissä vakuutuksissa vakuutusturvan sisältönä on kuolintapaussumman korvaaminen vakuutetun kuollessa.

A:n mukaan hän on tiedustellut ennen sopimuksen päättämistä D:ltä, voiko vakuutusturvaan tulla heikennyksiä. Kysymyksessä on ollut vakuutusturva, joka sisällöltään on vastannut A:n ja B:n aikaisemmin vakuutusyhtiö E:n kanssa sopimaa henkivakuutusta. Vakuutusyhtiö on antanut A:lle ennen sopimuksen päättämistä tuoteselosteen, jossa kerrotaan itsemurhakarenssista. Vakuutuksen hakijan tulee tutustua hänelle ennen sopimuksen päättämistä annettuun materiaaliin. Selvityksestä ei ilmene, että myyntitilanteessa olisi keskusteltu itsetuhoisuudesta. Selvityksestä ei myöskään ilmene seikkoja, joiden nojalla D:n olisi tullut olosuhteista ymmärtää itsemurhakarenssilla voivan olla A:lle ja B:lle keskeistä merkitystä.

Vaikka A on tiedustellut vakuutusyhtiön edustajalta vakuutusturvaan mahdollisesti tulevista heikennyksistä, asiassa esitetystä selvityksestä ei kuitenkaan ilmene syitä, joiden nojalla vakuutusyhtiön edustajan olisi A:n ja B:n olosuhteiden tai muun seikan johdosta tullut kiinnittää A:n erityistä huomiota itsemurhakarenssia koskevaan ehtoon. Vakuutuslautakunta katsoo henkivakuutussopimuksen syntyneen itsemurhakarenssia koskevan vakioehdon sisältävänä. Näin ollen kun B on tehnyt itsemurhan ennen kuin vuosi on kulunut tämän vakuutusyhtiön vastuun alkamisesta, vakuutusyhtiö voi lain ja vakuutusehtojen mukaan kieltäytyä henkivakuutuskorvauksen suorittamisesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole laiminlyönyt sopimusta edeltävää tiedonantovelvollisuuttaan. Vakuutussopimus sisältää vakioehtojen mukaisen itsemurhakarenssia koskevan rajoituksen. Yhtiön asiassa antama päätös on lain ja vakuutusehtojen mukainen. Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Rissanen, puheenjohtaja                               
Korkeamäki, sihteeri

Jäsenet:
Ahlroth
Kummoinen
Lehti
Niklander