Tapahtumatiedot

Vakuutusyhtiö oli 12.8.2011 myöntänyt T Oy:lle oikeusturvaedun irtaimen kaupan purkua ja vahingonkorvausta koskeneeseen käräjäoikeudessa käsiteltyyn riita-asiaan, jossa T Oy oli ollut vastaajana. T Oy oli sittemmin 18.7.2011 hakenut takaisinsaantia käräjäoikeuden 16.5.2011 antamaan yksipuoliseen tuomioon.

Vakuutusyhtiö oli lähettänyt T Oy:lle niin ikään 12.8.2011 päivätyn merkinnöillä ”valtakirja” ja ”vakuutusmaksujen kuittaus” otsikoidun asiakirjan. Asiakirjan mukaan vakuutusyhtiöryhmällä oli avoimia vakuutusmaksusaatavia T Oy:ltä. Vakuutusyhtiö pyysi T Oy:ltä kirjeeseen sisältyneen valtakirjan antamista, jos T Oy suostui siihen, että edellä mainitun oikeusturva-asian perusteella maksettava korvaus käytettäisiin T Oy:llä vakuutusyhtiöryhmässä ”avoinna olevien vakuutusmaksujen kuittaamiseen”. T Oy:n toimitusjohtaja oli antanut valtakirjan 22.8.2011. Laukunnalle toimitetuista sähköpostiviesteistä ilmeni myös, että T Oy:n asiamies oli 10.11.2011 pyytänyt vakuutusyhtiön palveluneuvojaa ilmoittamaan vakuutusyhtiön perintäosastolle siitä, että ”olette valmiita kuittaamaan otsikkoasian palkkiosta, mikäli se on tarpeen”.

Riita-asia oli päättynyt sovintoon 12.12.2011. Asiamiehen vakuutusyhtiölle toimittaman laskun summa oli 17 200 euroa ja siitä vakuutuksen 15 prosentin omavastuulla vähennetty osuus 14 620 euroa. Vakuutusyhtiö ilmoitti 23.12.2011 päivätyllä päätöksellä korvaavansa oikeusturvavakuutuksesta 14 000 euron osuuden T Oy:n oikeudenkäyntikuluista eli 2 100 euron omavastuuosuudella vähennettynä 11 900 euroa. Korvauksella oli kokonaisuudessaan kuitattu vakuutusyhtiöryhmään kuuluvan työeläkevakuutusyhtiön ajalla 21.2.2011 - 21.11.2011 erääntyneitä vakuutusmaksusaatavia.

T Oy:n asiamies oli pyytänyt päätöksen muuttamista sillä perusteella, että saamiset eivät olleet vastakkaisia, joten kuittauksen edellytykset eivät täyttyneet. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt 6.11.2012 päivätyllä päätöksellään muuttamasta ratkaisua vedoten T Oy:n 22.8.2011 antamaan suostumukseen.

T Oy:n toimitusjohtaja oli 29.11.2012 lähettämässään sähköpostissa kertonut olleensa puhelinyhteydessä vakuutusyhtiöön ennen valtakirjan antamista. Toimitusjohtaja oli kertomansa mukaan antanut kuittaussuostumuksen vain 22.8.2011 avoinna olleiden enintään 3 000 euron vakuutusmaksusaatavien kuittaamiseen. T Oy:n asiamiehen mielestä vakuutusyhtiö olikin ylittänyt toimivaltansa kuitatessaan saatavia yli 3 000 euron osuudelta.

Vakuutusyhtiö on asiamiehelle 18.1.2013 lähettämässään sähköpostissa kiistänyt saaneensa tietoa siitä, että valtuutus, joka oli annettu avointen maksujen kuittaukseen, olisi koskenut vain allekirjoitushetkellä avoimia maksuja. T Oy:n toimitusjohtajan 22.8.2011 käydyksi väittämää puhelinkeskustelua ei löytynyt vakuutusyhtiön asiakastiedoista, mutta valtakirjan antamisen jälkeen 25.8.2011 käydyssä puhelinkeskustelussa T Oy:n toimitusjohtajalle oli selvitetty syy valtakirjan pyytämiseen ja se, mistä saatavista oli kyse. Lisäksi oli kerrottu, että kuittaus tehtäisiin vasta korvauksen tultua maksettavaksi ja tuon ajankohdan tilanteen perusteella.

Asiakkaan valitus

T Oy:n asiamies, joka on esittänyt lautakunnalle T Oy:n puolesta 1.11.2012 annetun avoimen asianajovaltakirjan ja jolle T Oy oli 27.5.2013 allekirjoitetun siirtokirjan mukaan siirtänyt oikeusturvavakuutuksen perusteella maksettavan vakuutuskorvauksen, on pyytänyt Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta seuraavista kysymyksistä:

1. Onko vakuutusyhtiön toiminta ollut sopimusehtojen ja lain mukaista tilanteessa, jossa juridisesti merkityksellisiä asiakirjoja lähetetään pyytämättä ja jotka oleellisesti vaikuttavat yrityksen oikeusturvaan?

2. Tulkitaanko asiassa annettua valtuutusta kuittaukseen kirjallisen valtuutuksen vai kirjallisen valtuutuksen jälkeen annetun suullisen täsmennyksen mukaan?

3. Toteuttaako vakuutusyhtiön oikeus kuittaukseen vakuutussopimuksessa määriteltyä oikeusturvaa siten kuin asiakas on oikeutettu odottamaan?

Perusteluinaan asiamies on esittänyt, että vakuutusyhtiö ei ollut valtakirjapyynnössään selvittänyt sitä, että kysymys oli vapaaehtoisesta toimenpiteestä. Asia oli saatu näyttämään rutiinitoimenpiteeltä ja T Oy:n toimitusjohtaja oli allekirjoittanut asiakirjan tietämättä oikeuksistaan.

Asiamiehen mukaan tapaus tuli arvostella valtuusoppien perusteella. T Oy:n toimitusjohtaja oli allekirjoituksen jälkeen puhelimitse tiedustellut vakuutusyhtiöltä asiakirjan merkitystä, joten lienee selvää, että vakuutusyhtiö ei ollut riittävästi selventänyt valtakirjan tarkoitusta. Keskustelu oli koskenut vain valtakirjan oikeudellista merkitystä. Koska valtakirja oli annettu puutteellisen tiedon varassa, voitiin väittää, että puhelinkeskustelu oli täsmentänyt valtakirjan saajan toimivaltaa.  Valtakirjanhan olisi voinut peruuttaa milloin vain. Keskustelussa oli puhuttu vain soittohetken veloista ja todettu, ettei niitä maksuhetkellä välttämättä enää olisi. Asiamiehen mielestä tulkintana ei voinut olla muu kuin se, että puhelussa T Oy:n toimitusjohtaja oli täsmentänyt toimivallan koskeneen vain valtakirjan allekirjoitushetken velkoja. Keskustelu oli tallennettu vakuutusyhtiössä ja asiamies on viitannut lautakunnalle sittemmin toimittamaansa kopioon nauhoitteesta.

Asiamies on lausunut, että vakuutusyhtiön oikeus kuitata saataviaan asiamiespalkkioista ei edistä oikeusturvaa. Kuittausoikeus merkitsee käytännössä sitä, että velkaa olevat yritykset eivät saa oikeudellista apua, joten asiamies on kysynyt, onko kuittausoikeutta pidettävä lain tai sopimuksen tavoitteisiin nähden hyväksyttävänä.

Vakuutusyhtiön vastine

Ratkaisusuosituksen antamisesta

Vakuutusyhtiö on ensiksikin pyytänyt lautakunnan kannanottoa siihen, oliko asiamies ylipäätään oikeutettu pyytämään Vakuutuslautakunnan ratkaisua. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan asiamies oli pyytänyt ratkaisusuositusta omasta puolestaan. Asianajovaltakirjan merkitys jäi epäselväksi.

Vakuutusyhtiön mukaan kuitatun vakuutussuorituksen peruste oli asianajotoimisto H Oy:n 1.12.2011 päivätty lasku. Vakuutuksenottajan mukaan korvaus oli tullut maksaa H Oy:lle. Koska saatava oli kuitattu ja saamisoikeus siten lakannut, oli epäselvää, minkä saatavan T Oy oli siirtänyt asiamiehelleen. Asiakirjojen mukaan saatava oli ilmeisesti siirretty asiamiehelle henkilökohtaisesti. Vakuutusyhtiö on huomauttanut, ettei sille ollut toimitettu kuittia siitä, että T Oy olisi maksanut oikeusturvavakuutuksesta korvattavan suorituksen sille taholle, jolta se oli hankkinut juridisia palveluja.

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan asiamiehelle ei siten ollut voitu väitetyllä tavalla siirtää korvaussaatavaa, minkä perusteella hän olisi oikeutettu pyytämään lautakunnan ratkaisua. Asiamies ei ole ollut vakuutuskorvaukseen oikeutettu taho kuittaushetkellä. Korvaussaatava kuului joko H Oy:lle tai vakuutuksenottaja T Oy:lle. Siinä tapauksessa, että kuittaus katsottaisiin perusteettomaksi, T Oy:n yleisluontoinen saatavien siirto ei ollut voinut koskea oikeusturvavakuutuksen korvausta. Asiamies ei siten ollut korvaukseen oikeutettu taho eikä muutoinkaan oikeutettu pyytämään Vakuutuslautakunnan ratkaisua.

Kuittausvaltakirjapyynnön sopimusehtojen ja lain mukaisuus.

Tältä osin vakuutusyhtiö on lausunut, että valtakirjalomakkeen oli lähettänyt oikeusturvavakuutuksen myöntänyt vahinkovakuutusyhtiö. Kun kyse on ollut vahinkovakuutusyhtiön velasta T Oy:lle, eläkevakuutusyhtiö ei ollut voinut omissa nimissään pyytää valtakirjaa saatavan kuittaamiseen.

Oma-aloitteinen asiakirjojen lähettäminen kuuluu normaaliin toimintaan. T Oy:n oikeusturva ei ollut millään tavalla vaarantunut kuittaustoimenpiteellä. Vakuutusyhtiö on huomauttanut, että sillä olisi ollut omasta saatavastaan kuittausoikeus suoraan ilman valtakirjaa. Nyt valtakirjaa oli pyydetty samassa yhtiöryhmässä toisella vakuutusyhtiöllä avoinna olleen saatavan vuoksi, mikä seikka oli kerrottu valtakirjapyynnössä ja mihin oli palattu T Oy:n edustajan kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa. Vain asiamiehen mahdollisuus saada suoritus tekemästään työstä oli vaarantunut T Oy:n jouduttua konkurssiin.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan valtakirjapyynnön sisällön perusteella T Oy:n oli täytynyt tietää toimenpiteen olleen vapaaehtoinen. Sitä oli korostettu kahdessa kohdassa. Kyse oli ollut rutiinitoimenpiteestä ja oli tavanomaista, että valtakirjaa ei annettu eikä vakuutettua voitu siihen velvoittaakaan. Vakuutusyhtiö on kiistänyt rikkoneensa sopimusehtoja ja lakia, sillä valtakirjapyyntö ja valtakirjan perusteella tehty kuittaus eivät olleet perustuneet niihin vaan asiakkaan vapaaehtoisesti antamaan valtakirjaan.

Siltä osin kuin ratkaisupyynnössä oli vedottu valtuutuksen myöhempään suulliseen täsmentämiseen, vakuutusyhtiö on lausunut valtakirjan olleen selvä ja yksiselitteinen. Sanamuoto "maksettava korvaus... avoinna olevien vakuutusmaksujen kuittaamiseen" ei ole sisältänyt rajausta sen enempää siitä, mikä osa korvauksesta voitiin käyttää kuittaamiseen, kuin siitäkään, että oikeus rajoittuisi vain allekirjoitushetken velkoihin.

T Oy:n edustaja oli soittanut valtakirjan allekirjoittamisen jälkeen vakuutusyhtiön palveluneuvojalle haluten tarkentaa valtakirjan sisältöä ja oikeudellista merkitystä. Puhelussa oli selvitetty muun muassa valtakirjaa pyydetyn siksi, että:

1) Kyseessä oli työeläkeyhtiön saatava, jota ei voitu kuitata ilman valtuutusta.

2) Kuittausta ei ollut vielä tehty.

3) Kyse oli eläkeyhtiön saatavasta, jolloin T Oy:n edustaja oli tiennyt tarkalleen, mistä velasta oli kyse. Vakuutuksenottajan edustajalle ei ollut kerrottu avoimen saatavan määrää, koska hän oli ilmoittanut sen tietävänsä. Hänellä ei ollut huomautettavaa kuittauksesta tai sen määrästä. Käsitystä, että kuittausoikeus oli rajautunut senhetkiseen saatavaan, ei kumpikaan osapuoli ollut esittänyt.

4) Kuittaus tultaisiin tekemään korvauksen maksun ajankohdan tilanteen mukaan. Pelkästään siitä huomautuksesta, että saatavan määrä voi kuittaushetkellä olla nolla, ei voitu päätellä, että valtuutus olisi rajattu enintään keskusteluhetken erääntyneen saatavan määrään, mikä olisi selvästi poikennut kuittausvaltakirjan sisällöstä.

Puhelinkeskustelun perusteella asiassa ei ollut mitään epäselvää eikä T Oy:n edustaja ollut mitenkään halunnut rajoittaa valtakirjalla myöntämäänsä kuittausoikeutta. Valtuutusta ei siis ollut valituksessa väitetyllä tavalla suullisesti rajattu, vaan puhelun aikana oli todettu yhteisymmärryksessä, että kuittaus tehtäisiin maksuhetken tilanteen perusteella ja että tällöin saatavaa ei välttämättä enää olisi. Vakuutuksenottaja olisi voinut koska tahansa kirjallisesti tai suullisesti perua antamansa valtakirjan tai tarkentaa sitä, mitä ei ollut tapahtunut.

Kysymys asiakkaan odotuksista ja oikeusturvasta

Vakuutusyhtiö on katsonut tältä osin esitetyt väitteet asian ratkaisemisen kannalta merkityksettömiksi. Asiamiehellä ei voinut olla korvauksensaajaa parempaa oikeutta korvaukseen eikä yli korvauksensaajan nimenomaisen kuittaustahdonilmaisun. Saatava oli lisäksi tässä tapauksessa siirretty asiamiehelle vasta tammikuussa 2013 eli kuittauksen jälkeen, jolloin sitä ei itse asiassa ollut enää olemassa. Asiakkaan heikko maksukyky ei ole vakuutusoikeudellinen ongelma eikä peruste rajoittaa korvauksensaajan oikeutta määrätä hänelle tulevasta korvauksesta. Väitetty ongelma olisi ollut vältettävissä jättämällä kuittausvaltakirja antamatta tai peruuttamalla se, mitä ei nyt ollut tehty.

Vakuutusyhtiön kanta

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asiassa ei ollut mitään epäselvää. Asiakkaalle oli myönnetty oikeusturvaetu, ja asiakas oli nimenomaisella valtuutuksella sallinut tulevan korvauksen käyttämisen toisen yhtiön saatavan maksamiseksi. Korvausta maksettaessa korvauksen määrä oli ollut saatavaa pienempi, jolloin valtuutuksen mukaisesti oli kuitattu koko saatava. Väite siitä, että kuittaus olisi tehty valtuus ylittäen, ei pitänyt paikkaansa. Kuittaus oli perustunut kirjalliseen valtuutukseen, jota ei ollut antamisensa jälkeen rajattu tai peruttu. Vakuutusyhtiö on kiistänyt toimineensa hyvän tavan vastaisesti.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Lautakunnan ratkaistavaksi saatetun asian osapuolina olevat T Oy:n asiamies ja vakuutusyhtiö ovat ensinnäkin erimielisiä siitä, onko asiamiehellä oikeus saada lautakunnan ratkaisusuositus käsillä olevasta T Oy:n ja vakuutusyhtiön väliseen oikeusturvavakuutukseen perustuvasta riidasta. Itse asia koskee oikeusturvavakuutuksesta maksetun korvauksen käyttämistä eläkevakuutusyhtiön saatavan suorittamiseen T Oy:n 22.8.2011 vakuutusyhtiölle antaman valtakirjan perusteella ja kyseisen valtuutuksen ulottuvuutta.

Asian arviointi

Ratkaisusuosituksen antaminen

Asiamies ei ole tässä tapauksessa väittänytkään, että vakuutusyhtiö olisi antanut oikeusturvaedun myöntämistä koskeneessa 12.8.2011 päivätyssä päätöksessään laskutusluvan tai muun sitoumuksen vakuutuskorvauksen suorittamisesta nimenomaan asiamiehelle itselleen. Vakuutusyhtiön päätös on ollut osoitettu
T Oy:lle vakuutuksenottajana ja se oli lähetetty asiamiehelle ja hänen yhtiölleen H Oy:lle ainoastaan tiedoksi. Vakuutusyhtiö on päätöksessä myös erikseen huomauttanut siitä, että se tulisi kuittaamaan mahdolliset kuittauskelpoiset T Oy:ltä olevat saatavansa maksettavasta korvauksesta.

Asiamies on vedonnut ratkaisupyyntönsä perusteeksi T Oy:n toimitusjohtajan 1.11.2012 antamaan avoimeen asianajovaltakirjaan sekä T Oy:ltä saamaansa 27.5.2013 päivättyyn siirtokirjaan, jolla T Oy:n toimitusjohtaja on ilmoittanut siirtäneensä kaikki oikeudellisista riidoista maksettavat vakuutuskorvaukset asiamiehelle, ja että kyseiset siirrot olivat tapahtuneet tammikuussa 2013.

Kaupparekisteritietojen mukaan T Oy on asetettu konkurssiin 26.3.2013 ja sen toiminta on lakannut 25.9.2013. Lautakunnan käytettävissä ei ole tarkempaa selvitystä T Oy:n konkurssista tai sen toiminnan mahdollisesta jatkumisesta konkurssin jälkeen. Ottaen huomioon että asiamies on kuitenkin esittänyt ratkaisupyynnön omasta ja T Oy:n puolesta lautakunta on katsonut, että se voi käsitellä asian ja antaa siitä ratkaisusuosituksensa myös asiamiehen tekemän ratkaisupyynnön perusteella.

Kysymys T Oy:n antaman kuittaussuostumuksen sisällöstä ja laajuudesta

Lautakunnalle toimitetun asiakirjakopion mukaan T Oy:n toimitusjohtaja on 22.8.2011 allekirjoittanut oikeusturvavakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön lähettämän otsikoilla ”valtakirja” ja ”vakuutusmaksujen kuittaus” laaditun asiakirjan. Asiakirja on päivätty 12.8.2011 eli samalle päivälle kuin vakuutusyhtiön antama päätös oikeusturvaedun myöntämisestä T Oy:n riita-asiassa.

Asiakirjan mukaan:

”Kirjanpitomme mukaan [vakuutusyhtiö]-ryhmällä on teiltä avoimia vakuutusmaksusaatavia.

Pyydämme teitä ystävällisesti palauttamaan tämän kirjeen allekirjoitettuanne alla olevan valtakirjan, jos suostutte siihen, että yllä mainitun oikeusturva-asian perusteella maksettava korvaus voidaan käyttää teillä [vakuutusyhtiö]-ryhmässä avoinna olevien vakuutusmaksujen kuittaamiseen.

Pyydän ilmoittamaan mahdollisimman pian, mikäli ette suostu kuittaamiseen. Ilmoituksen voitte tehdä esimerkiksi alla olevaan sähköpostiini.”

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön oikeusturvaedun myöntämistä koskeneen päätöksen yhteydessä T Oy:lle esittämää pyyntöä kuitata tulevasta vakuutuskorvauksesta kolmannen osapuolen saatavia epätavallisena. Valtakirjapyynnössä ei myöskään ole ollut yksilöitynä asiakkaalle olennaisen tärkeitä tietoja, kuten kuitattavaksi tulevia saamisia ja niiden määrää, eikä sitä, että kuittaussuostumuksen antaminen voisi johtaa myös maksettavan vakuutuskorvauksen kuittaamiseen kokonaisuudessaan. Lautakunta katsoo, ettei näin puutteellisena esitetty valtakirjapyyntö ole ollut hyvän vakuutustavan mukainen, vaan pyydettävän valtuutuksen sisältö ja laajuus olisi pitänyt selvittää asiakkaalle perusteellisesti. Vakuutuslautakunta katsookin, ettei vakuutusyhtiön menettely ole tältä osin ollut moitteetonta.

Asiakirjasta on kuitenkin nimenomaisesti ilmennyt, että siinä pyydetyn suostumuksen ja valtuutuksen antaminen oli vapaaehtoista. Vakuutuksenottaja T Oy:tä edustaneen toimitusjohtajan 22.8.2011 allekirjoittamasta valtuutuksesta tai muustakaan lautakunnalle annetusta kirjallisesta selvityksestä ei ilmene, että vakuutuksenottaja olisi ilmoittanut vakuutusyhtiölle kuittausvaltuutuksen määrällisestä rajoittamisesta.

Valtuutuksen antamisen jälkeen T Oy:n toimitusjohtajan ja vakuutusyhtiön edustajan välillä oli 25.8.2011 käyty puhelinkeskustelu, jota koskevan nauhoitteen lautakunta on kuunnellut.  Nauhoituksesta ilmenee, että T Oy:n toimitusjohtajalle oli viimeistään tuolloin selvitetty, että kuittaus tulisi koskemaan työeläkeyhtiön vakuutusmaksusaatavia, joista toimitusjohtaja ilmoitti olleensa selvillä. Vakuutuksenottajalle oli tuolloin myös ilmoitettu, että kuitattavaksi tuleva määrä ratkeaisi vasta korvauksen maksamishetken tilanteen perusteella, minkä T Oy:n toimitusjohtaja oli myös ilmoittanut ymmärtävänsä.  Näin ollen kuitattavaksi tuleva määrä on jäänyt T Oy:n tieten avoimeksi eikä asiassa ole selvitetty, että vakuutuksenottaja olisi tuolloin tai myöhemminkään ennen kuittausta ilmoittanut vakuutusyhtiölle antamansa kuittaussuostumuksen peruuttamisesta.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että T Oy:n suostumus ja kuittausta varten antama valtuutus on ollut T Oy:tä sitova eikä vakuutusyhtiö ole kokonaisuutena arvostellen rikkonut sille lain ja vakuutusehtojen mukaan asiassa kuuluneita velvollisuuksia. Koska oikeusturvavakuutuksen perusteella suoritettavaksi tullut korvaus on selostetuin tavoin kokonaisuudessaan käytetty T Oy:n suostumuksella sen eläkevakuutusmaksuvelkojen kuittaamiseen, vakuutusyhtiö ei ole ollut velvollinen maksamaan korvausta T Oy:n asiamiehelle.

Lopputulos

Lautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön ratkaisun lopputulokseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Löppönen

Makkula

Nyyssölä

Pesonen

Sarpakunnas

Sjögren