Korvauspäätöksessään 24.11.2005 vakuutusyhtiö toteaa tapahtumatiedot.

 

Vakuutuksenottaja D Oy:n ja NAM Oy:n välinen sopimus on syntynyt sähköpostin välityksellä vahvistamalla tarjouspyyntö liitteineen. Tarjouspyynnön liitteenä olevan sähköasennusten työtapaselvityksen mukaan porauksissa ja reikien teossa (pölyävissä työvaiheissa) on käytettävä imurilla varustettua porakonetta tai työn laajuuden vuoksi ympäröitävä työskentelyalue suojaseinillä.

 

Yhtiön vahinkotarkastajalta saaman selvityksen mukaan imuria, joka imee pölyä pois, ei ollut käytetty eikä suojauksia tehty.

 

Vakuutuksenottaja esittää vakuutusyhtiön käsiteltäväksi vahingosta aiheutuneet kulut vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Yritysvakuutuksen toiminnan vastuuvakuutusta koskevien ehtojen kohdan 2.1.11 mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa omaisuudelle, joka vahingon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli

-         vakuutuksenottajan tai jonkun muun tämän lukuun valmistettavana, asennettavana, korjattavana, säilytettävänä taikka muulla tavoin käsiteltävänä

-         suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri

-         taikka muulla tavoin huolehdittavana.

 

Vakuutusyhtiöllä olevien selvityksien mukaan kivipölyä oli päässyt leviämään kaapeliläpivientien porauksen yhteydessä huoneeseen aiheuttaen huoneessa oleville aktiivilaitteille mahdollisen vaurioitumisvaaran. Sähköasennusten työtapaselvityksen mukaan porauksissa ja reikien teossa (pölyävissä työvaiheissa) on käytettävä imurilla varustettua porakonetta tai työn laajuuden vuoksi ympäröidä työskentelyalue suojaseinillä. Yhtiön vahinkotarkastajalta saaman selvityksen mukaan imuria, joka imee pölyä pois, ei ollut käytetty eikä suojauksia tehty.

 

Kyseisessä vahinkotapahtumassa suojaustoimenpiteet on laiminlyöty ja tästä syystä huoneessa olevat aktiivilaitteet ovat pölyyntyneet. Näin ollen aktiivilaitteet ovat olleet vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminta tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri. Näin ollen vakuutusyhtiö ei voi käsitellä vahinkoa vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö toimittaa päätöksen ohessa Vakuutuslautakunnan ratkaisun asiassa VKL 535/99, jossa on käsitelty samantyyppistä vahinkoa.

 

Kirjeessään vakuutusyhtiölle 18.12.2005 asianajaja J.R. ilmoittaa toimivansa asiassa vakuutuksenottaja D Oy:n asiamiehenä. Päämiehensä pyynnöstä asiamies pyytää vakuutusyhtiötä tekemään asiassa uuden korvauspäätöksen, koska korvauspäätöksen perusteluissa esitetyssä tosiseikastossa on oikeudellisen johtopäätöksen kannalta merkityksellisiä puutteita.

 

Jäljempänä asiamies esittää selostuksen vahinkotapahtumaan liittyvästä tapahtumien kulusta, minkä jälkeen hän esittää perustelut siitä, minkä vuoksi vakuutusyhtiön tekemää korvauspäätöstä on vakuutuksenottajan käsityksen mukaan pidettävä virheellisenä.

 

Tapahtumien kulusta asiamies toteaa, että vahingon tapahtumapaikkana on ollut Kiinteistö Oy OV 30 Tampereella. Urakka-alueena olivat osoitteessa sijaitsevien työn teettäjä N Oy:n eri rakennuksissa ja tiloissa tehtävät tietoliikenteen infrastruktuuriin liittyvät työt A-, B- ja C-taloissa. B-talossa työt kohdistuivat mm. kellarissa olevaan tilaan DK65.

 

Vahinko on tapahtunut tilassa DK65 asentajan poratessa oman harkintansa jälkeen kaapelivetojen edellyttämää kahta suurta läpivientireikää tiiliseinään. Molempien läpivientireikien koko on noin 30 x 10 cm. Kaapeleiden asennus on tapahtunut eri tiloissa päättyen mm. kyseessä olevaan aktiivilaitteita sisältävään laitetilaan. Tilassa on aktiivilaitteita tilan molemmilla sivuilla yli kahden metrin korkeudessa.

 

Työn käynnistysvaiheessa ja asentajaa kohteeseen lähetettäessä vakuutuksenottaja D Oy:llä ei ollut tiedossa, että tilaan DK65 tarvittaisiin lisää läpivientejä sinne jo tulevien läpivientien lisäksi. Läpivientien rakentamista ko. tilaan ei esitetä myöskään suunnitelma-asiakirjoissa, eikä niitä ole esitetty asiakirjoissa tähän urakkaan kuuluviksi. Työtapaselvityksen mukaan asennuksessa käytetään jo olemassa olevia johtoreittejä, ja mahdollisten reikien tekeminen on työtapaselvityksen mukaan kuulunut rakennusurakoitsijalle.

 

Ottaen huomioon tilassa DK65 sijaitsevien aktiivilaitteiden määrän ja keskeisen merkityksen koko tilaajakonsernin liiketoiminnan kannalta sekä tilan pienuuden suhteessa laitteiden määrään on selvää, että työtapaselvityksen mukaisia suojaustoimia käyttäen näin suurten läpivientien tekeminen olisi ollut jokseenkin mahdotonta, ja joka tapauksessa olisi jäänyt merkittävä riski vahingon syntymisestä, jota tuskin tilaaja sen kummemmin kuin urakoitsijakaan olisivat olleet valmiita ottamaan.

 

Tilaajan ja vakuutuksenottaja D Oy:n jo noin 10 vuotta jatkuneen yhteistyön aikana vastaavanlaisissa sinänsä hyvin harvoin tapahtuneissa tilanteissa osapuolet ovat menetelleet siten, että vakuutuksenottajan työnjohtaja on kutsunut tilaajan edustajan paikalle arvioimaan läpiviennin toteuttamistapaa. Tilaajan edustaja on vastaavissa tilanteissa puolestaan käyttänyt sähkösuunnittelijaa ja laboratorioesimiestä apunaan toteuttamistavan suunnittelemisessa. Suunnittelun avulla on pyritty varmistamaan, että valitaan oikeat työtavat mm. pölyvahinkojen välttämiseksi, mutta myös rakennuksen rakenteellisen turvallisuuden säilyttämiseksi. Asentaja A.N. on joutunut yllättäen tilanteeseen, jossa muissa tiloissa suoritettua kaapelointia ei ole voitu saattaa loppuun olemassa olevia työselityksessä mainittuja johtoreittejä pitkin. Ottaen huomioon tilan DK65 laitemäärän, laitteiden sijoittelun, kriittisyyden ym. vastaavat seikat hän on tehnyt henkilökohtaisen virhearvioinnin tehdessään seinään sinänsä asennuksen kannalta välttämättömän läpiviennin. Esimies ei ole tiennyt sanotun läpiviennin tarpeellisuudesta eikä asentajan tekemästä henkilökohtaisesta ratkaisusta, vaan on kuullut tapahtuneesta vahingosta ensimmäisen kerran tilaajalta 17.11.2005 tämän kutsuessa toteamaan tapahtunutta vahinkoa. Kysymyksessä on siis äkillinen ja täysin odottamaton asentajan henkilökohtainen ja kuitenkin täysin tahaton virhearviointi.

 

Juridisena argumentaationa asiamies toteaa, että edellisessä kappaleessa viitatulla tavalla suunnittelijan laatiman työtapaselityksen mukaan asennustyössä piti käyttää olemassa olevia johtoreittejä, ja kaikkien reikien tekeminen kuului kolmannen tahon eli rakennusurakoitsijan suoritusvelvollisuuden piiriin. Näin ollen aktiivilaitteiden suojaus- ja vahingontorjuntavelvoite ei kuulunut läpivientien tekemisen yhteydessä muodostuvan pölyn leviämisen suhteen vakuutuksenottaja D Oy:lle, vaan työtapaselityksen mukaisella tavalla rakennusurakoitsijalle. Vakuutuksenottajalla ei ole ollut minkäänlaista mahdollisuutta varautua asianmukaisilla suojaustavoilla sen varalta, että asentaja ryhtyy puutteellisen harkintakykynsä vuoksi tekemään läpivientejä vakiintuneesta käytännöstä poiketen. Tällä perusteella kielteinen korvauspäätös perustuu virheelliseen oletukseen vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen laajuudesta.

 

Toisaalta tilaajan ohjeena ja käytäntönä on aina ollut, että vakuutuksenottajalla ei ole oikeutta tehdä isoja rakenteellisiin reikiin rinnastuvia läpivientejä ilman erityistä sopimusta, koska puheena olevan kokoisten läpivientien tekeminen edellyttää myös rakenteellisten seikkojen huomioon ottamista. Asentajalla ei luonnollisestikaan ole kykyä arvioida isojen läpivientien tekemismahdollisuutta rakennuksen rakenteellisesta näkökulmasta. Osapuolet eivät ole sopineet ennen vahinkotapahtumaa, että annetuista ohjeista ja noudatetusta käytännöstä voitaisiin tässä tapauksessa poiketa siten, että asentajan toteuttama läpivienti voitaisiin toteuttaa ilman erityistä suunnittelua ja ohjeistusta. Näin ollen vakuutuksenottaja ei ole edes teoriassa voinut varautua minkäänlaisin suojaus- ja vahingontorjuntatoimin asentajan omavaltaisen toiminnan varalta.

 

Kuten edellä on jo todettu, vastaavanlaisten isojen läpivientien toteuttamistavasta on aina erikseen sovittu tilaajan ja vakuutuksenottajan välillä, eikä niitä ole koskaan toteutettu yksittäisen asentajan toimesta ilman erillistä sopimusta ja työn suunnittelua. Näin ollen otettaessa huomioon työsuorituksen poikkeuksellinen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri ei voida katsoa suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen kuuluvan missään olosuhteissa vakuutuksenottajalle. Edellä kuvatun vakiintuneen käytännön mukaan vastaavanlaisissa poikkeuksellisissa työsuoritteissa suojaus- ja vahingontorjuntavelvoite on kuulunut nimenomaan tilaajalle, koska työsuoritus on toteutettu tilaajan erityisen ohjeistuksen ja suunnitelmien mukaisella tavalla. Näin ollen tästäkään syystä korvauspäätöksessä mainittu rajoitusehto ei päde esillä olevaan vahinkotapahtumaan.

 

Kun vakuutuksenottajayrityksen asentaja kaapeleiden asennustyötä suorittaessaan havaitsi, että kaapeleiden asennustyön loppuunsaattamisen kannalta välttämättömiä läpivientejä ei kyseiseen huonetilaan ollut tehty rakennusurakoitsijan toimesta, asentaja teki oman, sinänsä riittämättömän harkinnan perusteella läpiviennit kyseiseen aktiivilaitteita sisältävän laitetilan seinään.

 

Edellä sanotun valossa on kysymys täsmälleen sellaisesta äkillisestä yksittäiseen laiminlyöntiin perustuvasta tapahtumasta, jonka varalta vastuuvakuutus on otettu, kun vakuutuksenottajan työntekijän puutteellisen harkintakyvyn seurauksena aiheutuu vahinkoa sivullisen omaisuudelle, joka ei ole kuitenkaan ollut vastuuvakuutusta koskevien ehtojen kohdan 2.1.11 mukaisella tavalla vakuutuksenottajan valmistettavana, asennettavana, korjattavana, säilytettävänä taikka muulla tavoin käsiteltävänä.

 

Vakuutuksenottajan käsityksen mukaan korvauspäätökseen oheistettu Vakuutuslautakunnan päätöksen merkitys asian ratkaisemisen kannalta on jokseenkin vähäpätöinen useasta syystä. Ensiksikin on huomattava, että tapaukset ovat vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen näkökulmasta huomattavan erilaiset siitä syystä, että kyseiseen tilaan sinänsä välttämättömän läpiviennin tekeminen ei kuulunut vakuutuksenottajan suoritusvelvollisuuden piiriin. Tapausta voitaisiin kenties arvioida toisin, mikäli vahinko olisi seurausta vakuutuksenottajan sopimuksen mukaisessa kaapeleiden asennustyössä tapahtuneesta virheestä. Toisaalta vahingonvaara tai sen laajuus eivät arkikokemuksen mukaan olleet asennustyötä suorittavan henkilön ymmärrettävissä tai ennakoitavissa. Näin erityisesti siitä syystä, että vakuutuksenottajan asentaja joutui yllättäen tilanteeseen, että hänen tehtävänään oleva kaapeleiden asennustyön loppuunsaattaminen olisi estynyt ilman seinään tehtävää läpivientiä. Kolmanneksi on syytä huomioida, että asentaja on toiminut sekä työnantajan että tilaajan antamien ohjeiden ja yrityksissä noudatetun käytännön vastaisella tavalla.

 

Lopuksi asiamies toteaa, että edellä sanotuilla perusteilla vakuutuksenottaja vaatii, että vakuutusyhtiö tekee asiassa myönteisen korvauspäätöksen, minkä jälkeen osapuolet ryhtyvät yhteisvoimin selvittämään aiheutuneen vahingon todellista määrää.

 

Korvauspäätöksessään vakuutuksenottaja D Oy:lle 10.5.2006 vakuutusyhtiö kertaa tekemänsä korvauspäätöksen sekä asiamies J.R:n uudelleenkäsittelypyyntökirjeessään esittämät perustelut.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, ettei asiamies J.R:n esiin tuomilla seikoilla ole merkitystä arvioitaessa vastuuvakuutuksen rajoitusehdon soveltuvuutta korvauksen epäämisperusteena sattuneeseen vahinkotapahtumaan. Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi asentajaan kohdistettujen väitteiden osalta, että kyseessä on vakuutuksenottajayrityksen vastuuvakuutus, jossa se on vakuutettuna eivät sen työntekijät. Työnantaja vain joutuu korvausvastuuseen työntekijöiden aiheuttamista vahingoista, jopa tahallisistakin. Tämän vastuun yrityksen vastuuvakuutus kattaa ehdoissa mainituin rajoituksin.

 

Vakuutusyhtiö viittaa ehtojen soveltamiskäytännön osalta 24.11.2005 antamansa korvauspäätöksen liitteenä olevaan Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 535/99 sekä lisäksi tämän korvauspäätöksen liitteenä olevaan lausuntoon VKL 394/05.

 

Vakuutuksenottaja on sähköpostiviestissään viitannut myös siihen, että vastuuvakuutukseen kuuluu korvausvastuun selvittämispalvelu. Vastuuvakuutuksessa vakuutetun voimassa olevan oikeuden mukainen korvausvastuu selvitetään silloin, kun sattunutta vahinkoa ei ole rajattu vastuuvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle millään rajoitusehdolla ja vahinko ylittää vakuutuksenottajan omavastuuosuuden. Muissa tapauksissa korvausvastuusta aiheutuneeseen riitaan on yrityksellä mahdollisuus käyttää vastuuvakuutuksensa sijaan oikeusturvavakuutustaan, josta sille voidaan myöntää vakuutusehtojen mukainen oikeusturvaetu.

 

Edellä lausutun perusteella vakuutusyhtiö toteaa, ettei asiassa ole esitetty mitään sellaista uutta, jonka perusteella yhtiöllä olisi aihetta muuttaa asiassa aiemmin antamaansa korvauspäätöstä.

 

Lausuntopyynnössään 17.7.2006 asiamies J.R. kertaa uudelleenkäsittelypyynnössään 18.12.2005 vahinkotapahtuman sattumisesta esittämänsä seikat. Niiden lisäksi hän toteaa, että vakuutuksenottajan ja työn teettäjän N Oy:n kesken on syntynyt sopimus N Oy:n laatiman tarjouspyynnön ja vakuutuksenottaja D Oy:n siihen vastineena toimittaman tarjouksen tultua hyväksytyksi. Varsinaista erillistä kirjallista ja allekirjoitettua sopimusta ei ole laadittu.

 

Vakuutuksenottaja on tehnyt työn tilaajana toimivalle yritykselle töitä kyseisessä kiinteistössä myös aikaisemmin. Myös näiden urakoiden yhteydessä asianosaisten välillä on vallinnut menettelytapa, jonka mukaisesti vakuutuksenottaja ei tee merkittäviä läpivientejä lukuun ottamatta pieniä valokatkoseinän lävistäviä reikiä. Edelleen on huomattava, että vakuutuksenottajan sopimusvelvoitteisiin ei nyt tehdyn sopimuksen eikä aikaisempienkaan sopimusten perusteella ole kuulunut suojaseinien teko.

 

Näissä olosuhteissa vakuutuksenottaja D Oy on sopimusta tehtäessä perustellusti ollut siinä käsityksessä, ettei läpivientejä tarvitse sen toimesta tehdä. Edelleen vakuutuksenottaja on perustellusti ollut siinä käsityksessä, ettei suojaseinien tekoon ole tarvetta eikä niiden tekeminen kuulu sen sopimusvelvoitteen piiriin. Vakuutuksenottaja on perustellusti voinut olettaa, että mahdolliset suojaustoimenpiteet ja merkittävät läpiviennit toteutetaan rakennusurakoitsijan toimesta.

 

Vahinkoselvittelyn kuluessa on käynyt ilmi, että DK65–tilassa on ollut työn tilaajan N Oy:n toiminnan kannalta erittäin keskeisiä hyvin vahinkoalttiita laitteita. Sopimusta tehtäessä tai työtä toteutettaessa vakuutuksenottajalla ei ole ollut tiedossaan, että tilassa DK65 sijaitsee erityisen tärkeitä tai vahinkoalttiita laitteita. Tilaaja ei ole millään tavoin erityisesti kartoittanut näiden laitteiden urakalle aiheuttamaa riskiä eikä selvittänyt näiden laitteiden suojaustarvetta tai suojauksen toteutusta urakkaan liittyen. Standardin mukainen menettelytapa olisi edellyttänyt, että tilaaja on laatinut asianmukaisen asennusspesifikaation, jossa vaara-alue tunnistetaan ja siellä suoritettava työ suunnitellaan yksityiskohtaisesti. Tällaista suunnittelua ja toimenpidettä tilaaja ei ole asiassa tehnyt, eivätkä ne ole kuuluneet myöskään vakuutuksenottajan sopimusvelvoitteen piiriin.

 

Juridisten perusteiden osalta asiamies toteaa, että vahinkotapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton johtuen yksittäisen työntekijän virheestä tai laiminlyönnistä. Näin ollen vahinkotapahtuma on lähtökohtaisesti vakuutuksesta korvattava vahinko.

 

Vakuutusyhtiö on todennut hyvin lyhyesti molemmissa kielteisissä korvauspäätöksissään ilman asianmukaisia perusteluja, että kysymys ei ole vakuutuksesta korvattavasta vahingosta rajoitusehdon 2.1.11 perusteella. Myöhäisemmässä kielteisessä korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö on vain todennut yhdessä virkkeessä, että vakuutetun kirjallisessa uudelleenkäsittelypyynnössä esittämillä seikoilla ei ole merkitystä rajoitusehdon soveltuvuuden arvioinnissa. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole esittänyt minkäänlaisia perusteluja kannanotolleen, vaan on tyytynyt viittaamaan kahteen Vakuutuslautakunnan aikaisempaan ratkaisuun, jotka poikkeavat oleellisessa suhteessa puheena olevasta vahinkotapahtumasta nimenomaan rajoitusehdon sovellettavuuden suhteen.

 

Edellisessä kappaleessa viitatulla tavalla suunnittelijan laatiman työtapaselityksen mukaan asennustyössä piti käyttää olemassa olevia johtoreittejä, ja kaikkien reikien tekeminen kuului kolmannen tahon eli rakennusurakoitsijan suoritusvelvollisuuden piiriin. Näin ollen aktiivilaitteiden suojaus- ja vahingontorjuntavelvoite ei läpivientien tekemisen yhteydessä muodostuvan pölyn leviämisen suhteen kuulunut vakuutuksenottajalle, vaan työtapaselityksen mukaisella tavalla rakennusurakoitsijalle.

 

Vakuutuksenottajan sopimuksen mukainen urakkasuoritus on ollut sisällöltään sellainen, että työsuorituksen tekemisestä ei ole syntynyt sellaista pölyä, jolta ympäristössä olevat esineet ja laitteet olisi tullut suojata. Tämä on se keskeinen kysymys, missä suhteessa esillä oleva vahinkotapahtuma poikkeaa olennaisessa suhteessa vakuutusyhtiön korvauspäätöstensä yhteydessä toimittamista Vakuutuslautakunnan tekemistä ratkaisuista (VKL 535/99 ja VKL 394/05). Molemmissa ratkaisuissa vakuutetun sopimuksen mukaisiin velvollisuuksiin on kuulunut suojausvelvollisuus, ja itse sopimuksen mukainen pääsuoritus on ollut luonteeltaan sellainen, että siitä on varmuudella tiedetty aiheutuvan pölyn leviämistä olosuhteet huomioon ottaen haitallisessa määrin.

 

Vakuutetulla ei ole ollut mitään mahdollisuutta varautua asianmukaisilla suojaustavoilla sen varalta, että asentaja ryhtyy puutteellisen harkintakykynsä seurauksena tekemään läpivientejä vastoin osapuolten välistä sopimusta ja työtapaselvitystä. Tällä perusteella vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös perustuu virheelliseen oletukseen vakuutuksenottaja D Oy:n suojaus- ja vahinkotorjuntavelvoitteen laajuudesta. Vakuutusehtojen rajoitusehdon tarkoituksena ei ole eikä voi olla, että suojaus- ja vahingontorjuntavelvoite ulottuisi kaikkiin niihin teoriassa äärettömiin tilanteisiin, joissa vakuutetun työntekijä aiheuttaa vahinkoa toimimalla vastoin tilaajan ja urakoitsijan välistä sopimusta. Mikäli tällainen tulkintatapa hyväksyttäisiin, johtaisi se sellaiseen rajoitusehdon sovellettavuuden ekspansioon, ettei mikään vahinko tulisi koskaan korvattavaksi sillä perusteella, että työnantajan olisi tullut ennakoida kaikki mahdolliset työntekijän laiminlyönnit siten, että kaikkein epätodennäköisimpienkin esinevahinkojen syntyminen olisi estetty vakuutuksenottajan suojaustoimin.

 

Edelleen rajoitusehdon sovellettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työntekijän menettelyn sopimuksenvastaisuus suhteessa sopimuksen mukaiseen työsuoritukseen. Näin ollen, vaikka rajoitusehdon katsottaisiinkin vastoin vakuutetun käsitystä periaatteessa soveltuvan kyseiseen tilanteeseen muutoin, niin sen soveltaminen estyy, kun otetaan huomioon vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri. Sopimuksen mukaisesta työsuorituksesta ei aiheutunut pölyämistä, mutta työntekijän sopimuksenvastaisesta menettelystä oli omiaan aiheutumaan pölyämistä haitallisessa määrin vallinneissa olosuhteissa. Kuitenkin on huomattava, että vahingonvaara tai sen laajuus eivät arkikokemuksen mukaan olleet asennustyötä suorittavan henkilön ymmärrettävissä tai ennakoitavissa.

 

Edellisissä kappaleissa kuvattua problematiikkaa voidaan valaista hypoteettisella esimerkillä. Oletetaan, että työntekijä olisi alkanut tomuttaa pölyisiä mattoja kyseisessä laitetilassa, josta olisi aiheutunut aktiivilaitteiden vahingoittuminen. Tällöin työntekijän toiminta on yhtä vähän tilaajan ja urakoitsijan välisen sopimuksen mukaista kuin reikien poraaminen seinään, mutta tuossa hypoteettisessa tilanteessa vahinko olisi selvästi vakuutuksesta korvattava. Mikäli taas siivousfirma olisi alkanut tomuttaa mattoja kyseisessä laitetilassa, jäisi vahinko epäilemättä rajoitusehdon vuoksi korvaamatta, koska siivousfirman velvollisuuksiin kuuluu huolehtia, ettei heidän sopimukseen kuuluvasta työstään aiheudu vahinkoa muulle omaisuudelle.

Kun vakuutuksenottajayrityksen asentaja kaapeleiden asennustyötä suorittaessaan havaitsi, ettei asennustyön loppuunsaattamisen kannalta välttämättömiä läpivientejä kyseiseen huonetilaan ollut tehty rakennusurakoitsijan toimesta, teki asentaja oman, sinänsä riittämättömän harkinnan perusteella läpiviennit kyseiseen aktiivilaitteita sisältävän laitetilan seinään. Tässä on kysymys täsmälleen sellaisesta äkillisestä yksittäiseen laiminlyöntiin perustuvasta tapahtumasta, jonka varalta vastuuvakuutus on otettu, kun vakuutuksenottajan työntekijän puutteellisen harkintakyvyn seurauksena aiheutuu vahinkoa sivullisen omaisuudelle, joka ei ole kuitenkaan ollut vastuuvakuutusta koskevien ehtojen kohdan 2.1.11 kohdan mukaisella tavalla vakuutuksenottajan valmistettavana, asennettavana, korjattavana, säilytettävänä taikka muulla tavoin käsiteltävänä.

 

Johtopäätöksenä asiamies toteaa, että vakuutusyhtiön kielteisen korvauspäätöksen perustelut ovat näennäiset ja ovat sovittamattomassa ristiriidassa vastuuvakuutusfilosofian ja vakuutusehtojen objektiivisen tulkinnan kanssa. Mikäli vakuutusyhtiön laatimien valmisehtojen tulkinta on epäselvä, tulee sopimusta jo sopimusoikeuteen kuuluvien sopimuksen tulkintaan liittyvien perusperiaatteidenkin vuoksi tulkita laatijansa vahingoksi. Edellä sanotuilla perusteilla vakuutusyhtiön olisi tullut tehdä asiassa myönteinen korvauspäätös, minkä vuoksi vakuutettu pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa asiassa.

 

Vastineessaan 25.7.2006 vakuutusyhtiö kertaa tapahtumatiedot, vakuutusehdot sekä vakuutuksenottaja D Oy:n ja työn tilaajan N Oy:n väliseen sopimukseen sisältyneen pölyimurin tai suojaseinien käyttöedellytyksen.

 

Af Hällström ja Ijäs toteavat kirjassa Vastuuvakuutus (2003, s. 127): ”Huolehdittavana tai säilytettävänä olevaa omaisuutta koskeva rajoitusehto tulee sovellettavaksi silloin, kun omaisuus ei ole vakuutuksenottajan työsuorituksen kohteena, mutta hänellä on velvollisuus huolehtia, että omaisuus ei vahingoitu... Jos suojausta ei tehdä ja vahinko aiheutuu, on vahinko aiheutettu huolehdittavana olevalle omaisuudelle. Toisaalta ehto tarkoittaa kaikkiin työsuorituksiin liittyvää vahinkojen estämistä välittömästi työsuorituksen uhkaamalle ympäröivälle omaisuudelle. Kuinka kaukana oleva omaisuus voi olla ehdon rajoituksen piirissä, riippuu työsuorituksen sisällöstä ja käytetystä tekniikasta... Suojaustoimenpiteistä voi olla määräyksiä myös urakkasopimuksessa, mikä helpottaa rajoitusehdon soveltamisalan määrittelyä vahingon jälkeen. Mutta vaikka tällaisia määräyksiä ei olisikaan, rajoitusehto toimii edellä kuvatulla tavalla jättäen korvauspiirin ulkopuolelle kunkin työsuorituksen yleisesti tunnetut välittömät vahingot.”

 

Edellä lausutun perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja on laiminlyönyt sille kuuluneet suojaustoimenpiteet, ja tästä syystä huoneessa olleet aktiivilaitteet ovat pölyttyneet porapölystä. Laitteet ovat siten olleet vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminta sekä vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri. Porapöly leviää tunnetusti luonteensa vuoksi koko tilaan, jossa työtä tehdään.

 

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan asiassa antamansa ja korvauspäätöksissä tekemänsä viittaukset rajoitusehdon soveltamiskäytännön osalta Vakuutuslautakunnan lausuntoihin VKL 535/99 ja VKL 394/05.

 

Lausunnossa VKL 535/99 on kyse vakuutuksenottajan ikkunaremontin yhteydessä liikehuoneistossa olleiden kameroiden ja muiden hienomekaanisten laitteiden peittymisestä pölyyn riittämättömän suojauksen vuoksi. Vakuutuslautakunta totesi lausunnossaan, että kyseessä olevan rajoitusehdon mukaan vakuutuksenottajan huolehdittavana olevien esineiden vahinkoja ei korvata. Tämän mukaan itse työn kohde ja sen välittömässä läheisyydessä olevat alueet ovat vakuutuksenottajan huolehdittavana, ja vakuutuksenottajan tulee suojata niitä vahingoittumasta eikä vakuutus korvaa aiheutuneita vahinkoja. Vakuutuslautakunta katsoi, että nyt kyseessä olevassa tilanteessa vakuutuksenottajan huolehdittavana on ollut koko yhtenäinen liikehuoneiston liiketila, sillä pöly leviää luonteensa vuoksi koko tilaan. Tästä syystä kaikki tässä liiketilassa olevat kamerat ovat olleet vakuutuksenottajan huolehdittavana ikkunaremontin aikana vakuutusehdon tarkoittamalla tavalla, eikä korvauksia vahingoista tule maksaa vakuutuksenottajan toiminnan vastuuvakuutuksesta.

 

Lausunnossa VKL 394/05 vakuutuksenottajayrityksen tehtävänä on ollut betonilattian purkaminen S Oy:n tiloissa. Betonipölyn leviämisen estämiseksi vakuutuksenottajayritys on rakentanut suojaseinän. Suojaseinä oli kiinnitetty liian pienillä kiinnikkeillä, jonka seurauksena suojaseinä on irronnut yläosastaan. Tämän seurauksena betonipölyä oli päässyt leviämään tuotantotiloihin. S Oy:n tehtävänä on ollut suojata tuotantotilaa siten, ettei helposti leviävä purkupöly leviäisi sinne. Kun suojaus on epäonnistunut, on syntynyt pölyvahinko. Vakuutuslautakunta katsoi lausunnossaan, että vahingon sattumishetkellä tuotantotila on ollut suojausvelvoitteen alainen, eikä korvausta tule tämän vuoksi suorittaa pölyvahingon osalta vakuutuksenottajayrityksen vastuuvakuutuksesta.

 

Lausuntopyynnössä on perusteltu vakuutuksenottaja D Oy:n korvausvelvollisuutta myös sillä, että kyseessä oli yksittäisen työntekijän eikä yhtiön laiminlyönti asentajan omavaltaisen toiminnan vuoksi. Tältä osin vakuutusyhtiö toteaa edelleen, että kyseessä on vakuutuksenottajayrityksen vastuuvakuutus, jossa se on vakuutettuna eivät sen työntekijät. Työnantaja vain joutuu korvausvastuuseen työntekijöidensä aiheuttamista vahingoista, jopa tahallisistakin. Tätä vastuuta yrityksen vastuuvakuutus kattaa vakuutusehdoissa mainituin rajoituksin.

 

Mitä tulee vahinkoon sovelletun rajoitusehdon epäselvyyteen, toteaa vakuutusyhtiö, että vakuutussopimuksen ehdon tulkitseminen epäselvyyssäännön mukaisesti tulee kysymykseen vain, jos ehto on sanamuodoltaan sellainen, ettei ratkaisua saada sisällöstä sanamuodon perusteella eikä silloinkaan yksinomaisena tulkintasääntönä (Saarnilehto – Hemmo – Kartio: Varallisuusoikeus 2001, s. 424). Eero Routamo on esittänyt lisäksi (Defensor Legis 3/96 s. 378) näkemyksenään epäselvyyssäännön mukaisesta tulkinnasta seuraavaa: ”Tulkinta ei siis tarkoita, että se osapuoli voittaa juttunsa, joka vetoaa ehdon epäselvyyteen. Tarkoituksena on, että jos voidaan objektiivisesti saavuttaa useita tulkintatuloksia, on niistä valittava se, joka on ehdon laatijan vastapuolelle edullisin. Tämä ei välttämättä ole tulkinta, jonka sopimuksen osapuoli – riidan jo synnyttyä – väittää itse sopimusehdolleen antaneensa.” Vakuutusyhtiö toteaa, ettei rajoitusehto ole sen mielestä epäselvä, ja katsoo, ettei ole osoitettu mitään perustetta tulkita sopimusehtoa sen laatijan vahingoksi.

 

Edellä lausutun perusteella vakuutusyhtiö katsoo, ettei se voi rajoitusehdon 2.1.11 johdosta käsitellä vahinkoa vakuutuksenottaja D Oy:n vastuuvakuutuksen perusteella, eikä sillä siten ole aihetta muuttaa asiassa aikaisemmin tekemiään korvauspäätöksiä.

 

 

 

 

Työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän sellaiselle itsenäiselle yrittäjälle, joka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet on rinnastettava työntekijään.

 

Vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa...

 

Kohta 2.1, Vakuutus ei korvaa
 

vahinkoa omaisuudelle, joka vahingon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli

-         vakuutuksenottajan tai jonkun muun tämän lukuun valmistettavana, asennettavana, korjattavana, säilytettävänä taikka muulla tavoin käsiteltävänä

-         suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri

-         taikka muulla tavoin huolehdittavana.

 

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse porauspölyn serveri- ja kytkinlaitteille aiheuttamasta vahingosta, työnantajan vastuusta työntekijän virheestä sekä suojaus- ja vahingontorjuntavelvollisuuden alaista omaisuutta koskevasta rajoitusehdosta.

 

Toimitetun selvityksen mukaan vakuutuksenottaja D Oy:n asentajan 7.11.2005 työn tilaajan N Oy:n konesalitiloista kytkintilaan suorittamien kahden, suuruudeltaan 30 x 10 cm:n suuruisten kaapeliläpivientien porauksen seurauksena kytkintilassa olleiden NAM Oy:n serveri- ja kytkinlaitteiden päälle on pudonnut porauksessa irronneita laastin- ja tiilenkappaleita sekä levinnyt porauspölyä. Vahinko on havaittu 17.11.2005, kun kaukokäytössä ollutta laitteistoa sisältäneessä kytkintilassa on käyty.

 

Vakuutuksenottajan puolelta vahingon on todettu johtuneen asentajan virhearviosta hänen tehdessään asennuksen kannalta välttämättömän läpiviennin. Tästä syntynyt vaara ja sen laajuus eivät ole olleet asentajan ennakoitavissa. Reikien tekeminen on kuulunut rakennusurakoitsijalle eikä vakuutuksenottajalle, jolla ei tämän vuoksi ole ollut suojaus- ja vahingontorjuntavelvollisuutta. Kytkintilaan tehdyn suuruisten läpivientien toteuttaminen laitteiden määrä ja tilan koko huomioon ottaen olisi ollut vakuutuksenottajan ja työn teettäjän N Oy:n välisessä sopimuksessa edellytetyillä suojaustoimilla mahdotonta tai olisi jäänyt merkittävä vahinkoriski. Mainitussa sopimuksessa on porauksissa edellytetty käytettävän imurilla varustettua porakonetta tai ympäröitävän työskentelyalue suojaseinillä.

 

Vahingon johdosta on haettu korvausta vakuutuksenottajayrityksen toiminnan vastuuvakuutuksesta. Se kattaa ehtojensa mukaan vakuutetussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, joista vakuutuksenottaja on korvausvastuussa. Vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu mm. vahingot omaisuudelle, joka vahingon aiheuttaneen teon tapahtuessa on ollut jonkun vakuutuksenottajan lukuun toimivan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri.

 

Lautakunta toteaa, että erilaisten työsuoritusten seurauksena työn varsinaisen kohteen ohella sen ympäristö joutuu yleensä tavallista suuremmalle vahingonvaaralle alttiiksi. Tällaisesta vaarasta, jonka välttäminen on työn suorittajan velvollisuutena, aiheutuva kohonnut riski ei kuulu perusehtoisesta vastuuvakuutuksesta korvattavaksi. Rajoitusehdon tarkoittama suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen kohteena oleva omaisuus määräytyy kulloinkin kyseessä olevan työsuorituksen luonteen perusteella.

 

Lautakunta toteaa, että vakuutuksenottajalla on ollut vahingon tapahtuessa vahingonkorvauslain mukainen isännänvastuu asentajansa virheellään tai laiminlyönnillään työssään aiheuttamasta vahingosta. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei korvaustilannetta tule tarkastella vakuutuksenottajalta yhtiönä edellytetyn toiminnan, vaan sen työntekijän menettelyn kannalta. Asiassa on todettu asentajan virheellinen menettely, hänen laiminlyömänsä pölyvahingon suojaus ja torjunta, ja tästä väistämättä aiheutunut vahinko. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että kyse on ollut tilanteesta, jossa vakuutuksenottaja D Oy työnantajana on ollut korvausvastuussa, mutta joka vakuutuksenottajan lukuun toimineen asentajan työsuorituksen luonne ja välitön vaikutuspiiri sekä hänen laiminlyömänsä suojaus- ja vahingontorjuntavelvoite huomioon ottaen on jäänyt ehtorajoituksen piiriin. Näin ollen lautakunta katsoo vakuutusyhtiön epäävän päätöksen ehtojen mukaiseksi.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann sekä jäsenet Kaivola, Kallioinen, Meincke, Nyyssölä ja Sjögren. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA