Tapahtumatiedot

Autokauppaa harjoittavan vakuutuksenottajan omistama Range Rover -merkkinen henkilöauto oli vahinkoilmoituksen mukaan jätetty palauttamatta koeajon jälkeen 8.8.2014. Korvausta on haettu autovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö ei ole päätöksellään 4.11.2014 suorittanut korvausta, koska vakuutuksenottajan esittämä selvitys oli ristiriitaista ja puutteellista, eikä sen perusteella ollut voitu päätellä, mistä ja kenen omistamasta autosta oli kyse.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on lausunut valituksessaan, että vakuutusyhtiölle oli esitetty katkeamaton saantoketju viimeisestä rekisterimerkinnästä lähtien. Kolmen asiassa esitetyn kauppakirjan perusteella vakuutuksenottaja oli ajoneuvon omistaja. Ajoneuvo oli yksilöity sen valmistenumeron perusteella. Ajoneuvon alkuperäinen italialainen rekisteriote oli varastettu Tallinnassa joulukuussa 2013, mistä oli tehty rikosilmoitus poliisille. Vakuutusyhtiölle toimitetusta rikosilmoituksesta kävi ilmi ajoneuvon valmistenumero. Valmistenumero oli merkitty myös tullin 11.3.2014 myöntämään väliaikaiseen käyttölupaan sekä katsastuskonttorin myöntämään siirtolupaan. Vakuutusyhtiön väite puutteellisesta yksilöinnistä ei pitänyt paikkaansa.

Vakuutusyhtiö oli perustanut kielteisen korvauspäätöksensä muun muassa A-nimisen henkilön antamaan selvitykseen ajoneuvon omistuksesta. A oli ilmoittanut vakuutusyhtiölle, että vahingoittunut ajoneuvo oli ollut vakuutuksenottajan myyntitilillä B-nimisen virolaisen henkilön toimeksiannosta. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Auto oli ollut entisen omistajan B:n lukuun myyntitilillä ennen kuin vakuutuksenottaja oli ostanut ajoneuvon 2.12.2013 päivätyllä ja vakuutusyhtiöön toimitetulla kauppakirjalla.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut vastineessaan, että asian oikeudellinen arvio edellyttäisi henkilötodistelua usean seikan osalta. Ajoneuvo oli ostettu 7.3.2007 uutena Itävallassa, josta se oli käytettynä viety Italiaan 10.12.2012. Auto oli poistettu rekisteristä Italiassa 17.6.2013. Tämän jälkeen auto kerrottiin tuodun Latvian ja Viron kautta Suomeen, jossa autoa ei ollut rekisteröity tai katsastettu. Viranomaiset eivät siten olleet identifioineet autoa lainkaan. Siirtolupa oli myönnetty ainoastaan sähköisen hakemuksen perusteella.

Autoa koskevat asiakirjat ilmoitettiin varastetuksi vasta vakuutusyhtiön tiedustellessa asiaa elokuussa 2014. Tämän jälkeen asiassa oli tehty rikosilmoitus takautuvasti. Autoa oli myyty, vaikka asiakirjojen ilmoitettiin olleen varastettu. Vakuutuksenottaja ei ollut esittänyt selvitystä kauppahinnan maksamisesta B:lle, joten omistussuhteita koskeva selvitys oli myös puutteellista. Vakuutuksenottaja oli 6.3.2015 pyytänyt, että vakuutuskorvaus suoritettaisiin B:lle. Myös tämä seikka on ristiriidassa auton omistussuhteista annetun selvityksen kanssa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, oliko vakuutusyhtiöllä oikeus evätä korvaus asiassa esitetyn selvityksen ristiriitaisuuden perusteella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksen kohteena ovat mm.

- vakuutuksenottajan omistamat tai pysyvässä hallinnassa olevat omaan vähittäiskaupan Suomessa sijaitsevaan myynti- ja kaupintavarastoon kuuluvat tai esittelykäytössä olevat moottorikäyttöiset ajoneuvot kiinteästi asennettuine varusteineen ja rekisteröitävät hinattavat ajoneuvot

- liikkeen asiakkaiden omistamat tai pysyvässä hallinnassa olevat moottorikäyttöiset ajoneuvot kiinteästi asennettuine varusteineen ja rekisteröitävät hinattavat ajoneuvot niiden ollessa liikkeen hallussa myynti-, korjaus- tai huoltotarkoituksessa.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, ettei vakuutuksenottajan esittämä selvitys auton omistussuhteista ole ristiriidassa vakuutusyhtiölle annettujen tietojen kanssa. Ottaen huomioon kuitenkin sen seikan, ettei ajoneuvoa ollut rekisteröity tai muutoin identifioitu Suomessa ja ajoneuvon rekisteröintiasiakirjojen 12.3.2013 tapahtuneesta varkaudesta oli ilmoitettu vakuutusyhtiölle ja poliisille vasta elokuussa 2014, ei vakuutuksenottajan asiassa esittämää selvitystä voida pitää luotettavana, vaikka ajoneuvo olisi sinänsä identifioitavissa sen valmistenumeron perusteella. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole velvollisuutta suorittaa ajoneuvon varkauden perusteella haettua korvausta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:

Jaakkola

Makkula

Nyyssölä

Pesonen

Sarpakunnas