Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan A Oy oli ottanut 27.4.2012 rahtikirjalla paluukuljetukseen yhden kollin lasielementtejä B Oy:ltä kuljetettavaksi X:n kaupungista C Oy:lle Y:n kaupunkiin. A Oy toteutti kuljetuksen alihankintana B Oy:ltä.

Kuljetuksen aikana kuljettaja kävi tankkaamassa ajoneuvoa ja huoltoase­malta lähtiessä puoliperävaunun oikeanpuoleiset renkaat osuivat kuop­paan, minkä seurauksena perävaunun päällä pystyssä olleet lasielementit alkoivat heilua. Tämän seurauksena lasielementit kaatuivat tielle ja vaurioituivat. Lasielementtien kaatumisesta aiheutui C Oy:lle 10.841,47 euron vahinko.

C Oy on esittänyt A Oy:lle korvausvaatimuslaskun 11.6.2012, määrältään jo edellä mainittu 10.841,47 euroa. A Oy on tämä jälkeen hakenut vahingon korvaamista tienkuljetusvastuuvakuutuksensa perusteella.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se viittaa tiekuljetussopimuslain 29 §:ään, jonka mukaan rahdinkuljettajalla ei ole vastuuta vahingoittumisesta, jonka syynä on sellaisten tavaroiden puuttuva tai puutteellinen pakkaus, jotka laatunsa puolesta ovat pakkaamattomina tai puutteellisesti pakattuina vähentymiselle tai vahingoittumiselle alttiita. Tiekuljetussopimuslain 29 § 2 momentin mukaan, jos rahdinkuljettaja näyttää, että vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen on voinut johtua 1 momentissa tarkoitetusta vaarasta, vahingon oletetaan siitä aiheutuneen, jollei muuta näytetä.

Vakuutusyhtiö toteaa päätöksessään, että lasielementtien rikkoutumisen jälkeen koko kuorma purettiin huoltoasemalla yhdessä pelastuslaitoksen kanssa. Päätöksen mukaan myös poliisi oli tutkinut kuorman ja todennut sen hyvin sidotuksi liinoilla, mutta lähettäjän tekemät puiset tuet olivat olleet riittämättömät. Päätöksen mukaan pakkauksen tehtävänä on suojata tavaraa kuljetuksen aiheuttamilta rasituksilta. Näillä perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, ettei rahdinkuljettajalla ole vastuuta siitä, jos pakkaus pettää kesken kuljetuksen ja aiheuttaa tuotteelle vauriot.

Valitus

C Oy oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassa ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksen mukaan vakuutusyhtiö on perustanut näkemyksensä puutteellisesta pakkauksesta yksinomaan poliisin tekemään tutkintailmoitukseen. C Oy:n mukaan tutkintailmoitus on kuitenkin ristiriitainen ja siten on kohtuutonta, että asiassa jätetään huomioimatta muu esitetty selvitys. Poliisin tutkintailmoituksessa todetaan, että esitutkinnassa ei edes ryhdytty selvittämään lasien kuormaamisvaiheessa rakennettujen puutuentojen osuutta asiaan ja niiden rakentamisesta vastuussa olevaa henkilöä. C Oy:n näkemyksen mukaan tutkintailmoituksessa toisin sanoen tuodaan ilmi, ettei pakkauksen merkitystä vahingon aiheutumiselle edes tutkittu. Yhtiön päätös olla korvaamatta nyt aiheutunutta vahinkoa on siis perustunut ainoastaan oletukseen pakkauksen riittämättömyydestä.

C Oy toteaa valituksessaan myös, ettei siltä missään vaiheessa pyydetty lisäselvitystä pakkauksen toteutuksesta. C Oy kertoo laatineensa jokaisesta tekemästään pakkauksesta tarkat rakenne- ja kaavakuvat, joiden perusteella voidaan jälkeenpäin todeta pakkausten olleen riittävät ja asianmukaiset. C Oy:llä ei myöskään ole koko sen toiminnan aikana ollut minkäänlaisia ongelmia pakkausten suhteen, eikä millään kuljetusliikkeellä ole ollut huomauttamista pakkauksista.

C Oy toteaa, että A Oy:n 9.1.2013 päivätyn selvityksen mukaan lasielementit ovat päässeet kaatumaan lavalla, koska lasielementin ylimenevä sidonta on päässyt löystymään kuljetuksen aikana, mikä on johtanut elementin rikkoutumiseen. Näin ollen myös A Oy:n oman näkemyksen mukaan vahinko on johtunut sidonnasta, ei pakkauksesta. Valituksessa todetaan, ettei asiassa kuitenkaan ole varmuutta siitä, onko edellä mainittu selvitys missään vaiheessa saapunut vakuutusyhtiöön.

A Oy on myös alkuperäisessä kuljetusvahinkoilmoituksessaan 24.8.2012 ilmoittanut vahingonkärsineen lasielementin pakkauksen olleen riittävä ja todennut olevansa vastuussa aiheutuneesta vahingosta. Tämä voidaan C Oy:n käsityksen mukaan ymmärtää ainoastaan siten, että vahingon on aiheuttanut huolimattomuus kuljetuksessa ja sidonnassa eikä puutteellinen pakkaus, niin kuin nyt on esitetty.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa 19.6.2013 päivättyyn korvauspäätökseensä ja toistaa siinä lausutun asian tapahtumatiedosta. Vastineessa yhtiö vetoaa kuitenkin tiekuljetussopimuslain 41 §:ään ja katsoo C Oy:n oikeuden vedota sen ja A Oy:n väliseen kuljetussopimukseen vanhentuneen.

Tiekuljetussopimuslain 41 §:n mukaan tiekuljetussopimuslain mukaista kuljetusta koskeva kanne on pantava vireille vuoden kuluessa siitä kun ta­vara on vahingoittunut. Kyseinen lasielementtikolli vaurioitui 27.4.2012 liikenneonnettomuudessa. Tiekuljetussopimuslain mukainen yhden vuoden määräaika on umpeutunut siten 27.4.2013.

Vastineessaan yhtiö varaa kuitenkin mahdollisuuden lausua pääasiasta erikseen, mikäli Vakuutuslautakunta päätyy katsomaan, ettei yhtiö voi vedota vanhentumiseen.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuslautakunta on varannut A Oy:lle tilaisuuden antaa asiassa vastineensa. A Oy ei ole antanut asiassa kommenttia.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat vakuutusehdot

Rahdinkuljettajan tiekuljetusvastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 1.1. mu­kaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainittujen kotimaisten tai kan­sainvälisten moottoriajoneuvolla tapahtuvien kuljetusten yhteydessä kulje­tettavalle tavaralle tapahtuneesta katoamisesta, vähentymisestä ja vahin­goittumisesta tai tavaran luovutuksen viivästymisestä aiheutuneet vahin­got, joista vakuutettu on kulloinkin voimassaolevan tiekuljetussopimuslain tai CMR -yleissopimuksen mukaan korvausvastuussa.

Lainkohdat

Tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana.

Lain 29 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettajalla ei ole 27 §:ssä tarkoitettua vastuuta, jos vahingoittuminen johtuu sellaisesta erityisestä vaarasta, jonka syynä on

- sellaisten tavaroiden puuttuva tai puutteellinen pakkaus, jotka laatunsa puolesta ovat pakkaamattomina tai puutteellisesti pakattuina vähentymiselle tai vahingoittumiselle alttiita

- tavaran käsittely, kuormaaminen, ahtaminen tai purkaminen lähettäjän tai vastaanottajan taikka jonkun muun heidän puolestaan toimivan henkilön toimesta.

Tiekuljetussopimuslain 41 §:n mukaan tässä laissa tarkoitettua kuljetusta koskeva kanne on pantava vireille vuoden kuluessa tai, jos kanteen perusteena on tahallisuus tai törkeä huolimattomuus, kolmen vuoden kuluessa. Tämä määräaika alkaa:

1) kun tavara on vähentynyt tai vahingoittunut tai sen luovutus on viivästynyt, tavaran luovutuspäivänä

2) kun tavara on kadonnut, kolmenkymmenen päivän kuluttua sovitusta luovutuspäivästä tai, milloin erityistä luovutuspäivää ei ole sovittu, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun rahdinkuljettaja otti tavaran kuljetettavakseen; sekä

3) muussa tapauksessa kolmen kuukauden kuluttua kuljetussopimuksen tekemisestä

Kansainvälisessä kuljetuksessa kirjallinen vaatimus keskeyttää vanhentumisen siihen päivään asti, jolloin rahdinkuljettaja kirjallisesti torjuu vaatimuksen ja palauttaa siihen liitetyt asiakirjat. Jos vaatimus osaksi myönnetään, jatkuu vanhentumisajan kuluminen vaatimuksen vielä riitaiselta osalta. Näyttövelvollisuus vaatimuksen tai siihen annetun vastauksen vastaanottamisesta tai asiakirjan palauttamisesta on sillä, joka siihen vetoaa. Samaa asiaa koskevan vaatimuksen uudelleen esittäminen ei keskeytä vanhentumista.

Jos kanne nostetaan suomalaisessa tuomioistuimessa, on muutoin sovellettava Suomen oikeuden vanhentumisajan katkaisemista ja pidentämistä koskevia säännöksiä. Muussa tapauksessa sovelletaan sen maan lakia, jossa kanne on pantu vireille.

Vanhentunutta saatavaa ei voida saattaa voimaan vastakantein tai kuittausvaatimuksin.

Ratkaisusuositus

Käsillä olevassa tapauksessa on ollut riitaa siitä, ovatko vakuutuksenottaja A Oy:n 27.4.2012 kuljettavana olleet lasielementit rikkoutuneet puutteellisen pakkauksen vuoksi vai oliko kuorma kiinnitetty huonosti. C Oy on esittänyt A Oy:lle korvausvaatimuslaskun 11.6.2012.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan rahdinkuljettajan vastuuvakuutuksesta korvataan sellainen kuljetuksen yhteydessä aiheutunut vahinko, josta vakuutettu on voimassaolevan tiekuljetussopimuslain mukaan vastuussa.

Vakuutusyhtiö on asian saavuttua Vakuutuslautakuntaan esittänyt väitteen siitä, että C Oy on menettänyt asiassa tiekuljetussopimislain mukaisen kanneoikeutensa A Oy:tä vastaan.

Tiekuljetussopimuslain 41 §:n mukaan laissa tarkoitettua kuljetusta koskeva kanne on pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun tavara on vahingoittunut. Mikäli kannetta ei tänä aikana nosteta, vahinko kärsinyt menettää oikeutensa vaatia korvausta rahdinkuljettajalta tiekuljetussopimuslain nojalla. Myöskään asian käsittely vakuutusyhtiössä ei katkaise lain mukaista vanhentumisaikaa.

Kuten edellä lausutusta käy ilmi A Oy:n kuljetettavaksi annetut lasielementit vaurioituivat 27.4.2012. Kanne olisi siten tullut nostaa viimeistään 27.4.2013. Koska C Oy ei ole tähän mennessä nostanut kannetta tai sopinut vakuutuksenottajan kanssa kanneajan pidentämisestä, on hän menettänyt oikeutensa vaatia korvausta vakuutuksenottajalta.

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön vakuutussopimuksen perustuva korvausvastuu ei vakuutusehtojen mukaan ole vakuutetun tiekuljetussopimuslain mukaista vastuuta laajempi. Lautakunnan näkemyksen mukaan voi vakuutusyhtiö siten vedota eduksensa samoihin korvausvastuun poistaviin tekijöihin kun vakuutuksenottaja. Näin ollen, koska korvausvaatimusta ei tässä vaiheessa kanneoikeuden vanhentumisen vuoksi voida esittää vakuutuksenottajaa vastaan, ei myöskään vakuutusyhtiö ole korvausvastuussa vahingosta.

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että C Oy:n oikeus vaatia korvausta A Oy:ltä on vanhentunut. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.

Tämän ratkaisun antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen Sihteerinä toimi Hanén.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA