Selvityksen mukaan A asioi 4.3.2011 vakuutusyhtiön konttorilla ja esitti liikennevakuutusta koskevan hakemuksen. A:lle kerrottiin, että hänelle myönnettäisiin liikennevakuutus käteismaksuehdolla. Liikennevakuutuksesta sovittiin 7.3.2011, ja selvityksen mukaan virkailija kertoi tämän käynnin aikana A:lle, että hänelle ei voida myöntää kotivakuutusta ja vapaaehtoista autovakuutusta eli kaskovakuutusta maksuhäiriömerkinnän johdosta. Seuraavan kerran A tiedusteli vapaaehtoisten vakuutusten myöntämistä 5.4.2011 ja esille tuli kirjallisen kieltäytymisilmoituksen antaminen. Neljännen kerran A kävi konttorilla 4.5.2011 ja kertoi, että hän ei ollut saanut kirjallista kieltäytymisilmoitusta.

Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö ilmoitti A:lle 5.5.2011 kirjallisesti, että hänelle ei myönnetä haettuja vapaaehtoisia vakuutuksia. Ratkaisu perustui vakuutusyhtiön mukaan siihen, että A:lla oli luottotietorekisterissä toistuvia ja vakavia maksuhäiriömerkintöjä. Maksuhäiriömerkintöjä on vakuutushakemuksen tekohetkellä ollut 38 kappaletta.

Valitus
A:n valituksen mukaan vakuutusyhtiöt eivät myönnä vakuutuksia liikennevakuutusta lukuun ottamatta, mikäli hakijalla on maksuhäiriömerkintä. A kertoo, että hän haluaisi saada hirvi-, palo-, varkaus- ja ilkivaltavakuutukset sisältävän osakaskovakuutuksen ja kotivakuutuksen. Näitä vakuutuksia A tarvitsee, koska hänellä on kaksivuotias lapsi, jonka asemaa hän haluaisi edes vähän turvata.

A kertoo olevansa halukas maksamaan molemmat vakuutukset vuodeksi kerrallaan. Hän viittaa vuonna 2010 voimaan tulleeseen lainmuutokseen, joka liittyy vakuutusten myöntämiseen.

Vakuutusyhtiön vastine ja lisävastine

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan vakuutusyhtiöllä on edelleen oikeus valita asiakkaansa. Maksuhäiriötilanteissa käytetään ensisijaisesti käteismaksuehtoa, mutta toistuvien ja vakavien maksuhäiriöiden kohdalla vakuutushakemus hylätään ja siitä ilmoitetaan kirjallisesti. A:lla on toistuvia ja vakavia maksuhäiriöitä, joiden perusteella on oletettavaa, ettei hän hoida tuleviakaan maksuvelvoitteita.
Lisävastine

Vakuutuslautakunta on pyytänyt vakuutusyhtiötä tarkemmin selvittämään kieltäytymisperusteena olleita A:n maksuhäiriömerkintöjä, esimerkiksi maksuhäiriöluettelolla. Vakuutusyhtiön lisävastineen mukaan A:lle on konttorilla asioinnin yhteydessä kerrottu suullisesti, ettei vapaaehtoisia vakuutuksia voida luottotietoihin perustuen myöntää. A ei tyytynyt päätökseen ja asia on siirretty toiseen yksikköön käsiteltäväksi. Vakuutusyhtiön mukaan se on halunnut selvittää tapauksessa A:ta koskevan luottoluokitustiedon ohella luottohäiriötietojen lukumäärän.

Vakuutusyhtiö on toimittanut lautakunnalle otteen A:n luottotietomerkinnöistä vakuutushakemuksen hylkäämisen ajalta. Yhtiö huomauttaa, että se ei tallenna luottotietoja koskevia merkintöjä järjestelmäänsä, vaan selvitys hankittu vastineen täydentämisen yhteydessä. Lisäksi vakuutusyhtiö huomauttaa, että merkinnät säilyvät luottotietorekisterissä vain tietyn määräajan, joka vaihtelee häiriömerkinnän mukaan. Määräajan päätyttyä merkinnät poistetaan rekisteristä. Lisäksi vakuutusyhtiö kertoo noudattavansa kuluttaja-asiakkaiden kohdalla sen omaa menettelytapaohjeistusta, jonka se on toimittanut Vakuutuslautakunnalle tiedoksi.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 6 a §:n (Tieto hylkäysperusteesta) mukaan jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai kuluttajaan 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettavalle, vakuutusta hakeneelle on ilmoitettava hylkäysperuste, jollei hylkäys perustu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) 26 §:ään. Peruste on ilmoitettava kirjallisesti. Hylkäysperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen.

Vakuutussopimuslain 11.3 §:n (Vastuun alkaminen) mukaan vakuutusehdoissa voidaan määrätä, jos siihen vakuutuksen laadun tai muun erityisen syyn vuoksi on aihetta, että vakuutuksenantajan vastuun alkamisen edellytyksenä on vakuutusmaksun suorittaminen. Vakuutuksenantajan on saadakseen vedota tällaiseen vakuutusehtojen määräykseen tehtävä siitä merkintä vakuutusmaksua koskevaan laskuun.

Vakuutussopimuslain 16 §:n (Jatkuvan vahinkovakuutuksen irtisanominen) mukaan vahinkovakuutuksen ehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajan vastuu jatkuu vakuutuskauden kerrallaan, jollei jompikumpi sopimuspuoli irtisano sopimusta (jatkuva vahinkovakuutus).

Vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa jatkuva vahinkovakuutus päättyväksi vakuutuskauden lopussa. Irtisanomiselle on oltava hyvän vakuutustavan mukainen peruste. Irtisanomista koskeva ilmoitus on lähetettävä vakuutuksenottajalle viimeistään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä. Ilmoituksessa on mainittava irtisanomisperuste, jollei irtisanominen perustu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 26 §:ään. Jos irtisanomista ei tehdä siten kuin tässä momentissa säädetään, irtisanominen on mitätön.

Vakuutussopimuslain 38.1 §:n (Vakuutusmaksun suorittaminen) mukaan vakuutusmaksu on suoritettava kuukauden kuluessa siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle vakuutusmaksua koskevan laskun. Ensimmäistä maksua ei kuitenkaan tarvitse suorittaa ennen vakuutuksenantajan vastuun alkamista, ellei maksun suorittaminen ole vakuutusehtojen mukaan vakuutuksenantajan vastuun alkamisen edellytys, eikä myöhempiä maksuja ennen sovitun vakuutusmaksukauden tai vakuutuskauden alkamista. Jos vakuutuksenantajan vastuu alkaa joltakin osin myöhemmin, tätä osaa koskevaa vakuutusmaksua ei tarvitse suorittaa ennen vastuun alkamista.

Vakuutussopimuslain 39.1 §:n (Vakuutusmaksun viivästyminen) mukaan jos vakuutuksenottaja on laiminlyönyt vakuutusmaksun suorittamisen 38 §:ssä säädetyssä määräajassa, vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi 14 päivän kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä. Vakuutusmaksun laiminlyönnin takia ei kuitenkaan saa irtisanoa 40 §:n 1 momentissa tarkoitettua jatkuvaa vahinkovakuutusta.

Vakuutussopimuslain 40.1 §:n (Vastuun jatkuminen ja vakuutusmaksun ulosottokelpoisuus jatkuvassa vahinkovakuutuksessa) mukaan jos jatkuvan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa on määrätty, että vakuutuksenantajan vastuu ei lakkaa ennen vakuutuskauden päättymistä vaikka vakuutuskautta koskevaa maksua ei olisikaan määräaikana suoritettu, vakuutuksenantaja saa periä vakuutusmaksun viivästyskorkoineen ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään edellyttäen, että vakuutuksenantaja on tehnyt tästä merkinnän vakuutusmaksua koskevaan laskuun.

Vapaaehtoisen vakuutuksen myöntämisestä

Vakuutushakemuksen hylkäysperusteista

Vakuutussopimustoimintaa koskevassa lainsäädännössä ei säädetä vapaaehtoisia vakuutuksia koskevasta sopimuspakosta, joka nimenomaan velvoittaisi vakuutusyhtiötä solmimaan vakuutussopimuksen. Vakuutussopimuslain 6 a § edellyttää, että vakuutusyhtiö perustelee vakuutuksen myöntämisen epäämisen laissa tarkoitetuissa tilanteissa. Lainkohdan mukaan vakuutusyhtiön käyttämän hylkäysperusteen tulee olla lain sekä hyvän vakuutustavan mukainen ja se on ilmoitettava kirjallisesti.

Vakuutussopimuslaissa ei ole vahinkovakuutusten myöntämistä koskevia erityissäännöksiä. Lain esitöiden (HE 63/2009, s. 18) mukaan lainsäädäntöön sisältyvistä muista säännöksistä tärkeä on perustuslain 6 §:ään sisältyvä yhdenvertaisuuden periaate, jota on myös noudatettava vakuutushakemuksista päätettäessä. Tämä merkitsee sitä, että vakuutusyhtiöt eivät ilman hyväksyttävää perustetta saa asettaa vakuutuksen hakijoita eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Vakuutussopimuslain hallituksen esityksessä 63/2009 kuvataan hyvän vakuutustavan mukaisten hylkäysperusteiden lähtökohtia. Vakuutusyhtiöillä on vastuunvalintaperiaatteet, joissa määritellään minkälaisia riskejä ja millä ehdoilla vakuutuksenantaja vakuuttaa. Jos vakuutusta ei myönnetä, tulee hakemuksen hylkäämisen lähtökohtaisesti perustua vakuutuksenantajan vastuunvalintaperiaatteisiin eli siihen, minkälaisille riskeille vakuutusyhtiö tarjoaa vakuutuksia. Hallituksen esityksen mukaan vakuutettavaan riskiin liittyvien syiden lisäksi vakuutuksenantajalla saattaa olla erityisiä, vakuutuksen hakijan henkilöön liittyviä syitä, joiden vuoksi on hyväksyttävää hylätä vakuutushakemus. Hyväksyttäviä henkilöön liittyviä syitä ovat muun muussa vakuutuksen hakijan aikaisempi petosrikos vakuutusasioissa taikka uhkaava käytös vakuutusyhtiön edustajaa kohtaan.

Vakuutushakemuksen hylkääminen pelkästään luottotietorekisterissä olevan maksuhäiriömerkinnän vuoksi ei ole hallituksen esityksen mukaan hyväksyttävää. Vakuutuksenantajalla on tällaisissa tapauksissa lähtökohtaisesti oikeus vaatia tapauskohtaisen harkinnan perusteella käteismaksua. Hallituksen esityksen mukaan maksuhäiriömerkintä voi olla hyväksyttävä syy kieltäytyä vakuutuksen myöntämisestä, jos sen perusteella voidaan objektiivisesti arvioida, että asiakas tulee vastaisuudessakin laiminlyömään vakuutusmaksun maksamisen.

Maksuhäiriömerkintä ja käteismaksuehto

Vakuutussopimuslain 6 a §:n mukaan vakuutusyhtiön käyttämän vakuutushakemuksen hylkäysperusteen tulee olla hyvän vakuutustavan mukainen. Hyvän vakuutustavan mukaisten hylkäysperusteiden joukkoa tai täsmällistä sisältöä ei ole laissa tai sen esitöissä määritelty. Maksuhäiriömerkinnän käyttämistä hylkäysperusteena on käsitelty aikaisemmin Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton hallituksen vuonna 2002 hyväksymissä periaatteissa, joiden sisältö maksuhäiriömerkinnän vaikutuksen osalta vastaa keskeisiltä osiltaan edellä käsiteltyä vakuutussopimuslain hallituksen esitystä. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan nämä kirjalliset lähteet luonnehtivat keskeisesti hyvän vakuutustavan sisältöä maksuhäiriöihin liittyvissä kieltäytymistilanteissa.

Menettely, jossa vakuutushakemus hylätään automaattisesti pelkästään vakuutuksen hakijan maksuhäiriömerkinnän perusteella, ei ole asianmukainen. Hyvän vakuutustavan voidaan katsoa edellyttävän, että tällaisissa tilanteissa vakuutuksen hakijan maksuhäiriömerkintöjen sisältö selvitetään ja niiden perusteella arvioidaan vakuutuksen hakijan mahdollisuudet suoriutua vakuutusmaksujen maksamisesta.

Vapaaehtoisissa jatkuvissa vahinkovakuutuksissa osapuolten sopimussuhde jatkuu vakuutuskauden vaihtuessa, jollei toinen sopimuspuolista irtisano vakuutusta. Sopimussuhteen lähtökohtainen jatkuminen vakuutuskauden vaihtuessa on osa sopimuksen sisältöä. Tämän takia tilanteissa, joissa vakuutuksen hakijalla on maksuhäiriömerkintä, voidaan maksuhäiriömerkintöjen laadun ja sisällön perusteella tarkastella myös sitä, miten vakuutuksen hakijan voidaan arvioida jatkossa voivan suorittaa vakuutusmaksuja.

Jos vakuutuksen hakijan maksuhäiriöiden perusteella voidaan objektiivisesti arvioida, että hän ei jatkossa tulisi suorittamaan vakuutusmaksuja, voidaan maksuhäiriöperustetta pitää hyvän vakuutustavan mukaisena kieltäytymisperusteena. Arvio tulevasta vakuutusmaksujen suorittamisesta tulee tehtäväksi tapauskohtaisesti. Pääsääntöisesti keskeisinä seikkoina arvioita tehtäessä voidaan pitää aikaisempien maksuhäiriöiden ajankohtaa, kohdistumista, lukumäärää, toistuvuutta, yksittäisten hoitamattomien velvoitteiden suuruuksia sekä hoitamattomien velvoitteiden kokonaismäärää.

Hyvä vakuutustapa ei edellytä vapaaehtoisen jatkuvan vahinkovakuutuksen myöntämistä silloin, kun on ilmeistä, että vakuutuksen hakija tulisi myöhemmin laiminlyömään päävelvoitteensa eli vakuutusmaksun maksamisen. Käteismaksuehtoa eli menettelyä, jossa ensimmäisen vakuutuskauden vakuutusmaksu maksetaan ennen vakuutusyhtiön vastuun alkamista, voidaan vapaaehtoisten jatkuvien vahinkovakuutusten osalta yleensä pitää maksuhäiriömerkintöjä koskevissa tapauksissa hyvän vakuutustavan edellyttämänä vaihtoehtona silloin, kun vakuutuksen hakijan maksuhäiriömerkinnät eivät ole vakavia ja vakuutuksen hakijan voidaan arvioida tulevaisuudessa todennäköisesti suorittavan vakuutusmaksut. Sen sijaan pelkästään merkitykseltään vähäisen maksuhäiriömerkinnän ei yleensä tulisi johtaa vapaaehtoisissa vakuutuksissa käteismaksuehdon käyttämiseen.

Ratkaisu

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut 5.5.2011 kirjallisesti A:lle, että se ei myönnä hänelle kotivakuutusta eikä vapaaehtoista autovakuutusta. Hylkäysperusteina se on viitannut A:n maksuhäiriömerkintöihin. Vakuutusyhtiön mukaan merkinnät ovat toistuvia ja vakavia. Niiden perusteella on oletettavaa, että A ei hoitaisi tulevia vakuutusmaksuja.

Selvityksen perusteella jää epäselväksi, onko A esittänyt vapaaehtoisia vakuutuksia koskevan vakuutushakemuksen jo 7.3.2011. Vakuutuslautakunta huomauttaa yleisesti, että kieltäytymisperusteesta on aina ilmoitettava vakuutusta hakeneelle kirjallisesti. Lisäksi lautakunta pitää hyvän vakuutustavan mukaisena, että kieltäytymisilmoituksen toimittamisessa vakuutuksen hakijalle ei viivytellä tarpeettomasti.

Vakuutusyhtiön toimittamasta maksuhäiriöluettelon mukaan A:lle on aikavälillä 3.7.2007–20.4.2011 rekisteröity 38 häiriömerkintää. Lautakunnalle toimitetusta luettelosta ei ilmene saatavien suuruus eikä niiden velkojien nimet. Häiriömerkintöjen selitteenä on ulosottomenettelyssä todettu varattomuus taikka muu este tai se, että velalliselta ei ole suppeassa ulosotossa löytynyt varoja velan suorittamiseksi.

Vakuutusyhtiön esittämän selvityksen perusteella A:lla on vakuutusta haettaessa ollut merkittävä määrä maksuhäiriöitä. Merkintöjä on neljältä vuodelta ja niiden perusteena on ulosottomenettely tai suppea ulosottomenettely. Vaikka Vakuutuslautakunnalle ei ole tässä tapauksessa esitetty tarkempaa selvitystä häiriömerkintöjen perusteena olevien saatavien suuruudesta ja velkojista, voidaan häiriömerkintöjen rekisteröintipäivien ja selitteiden perusteella A:n maksuhäiriöitä pitää pitkäaikaisina, laajoina ja vakavina. Esitetyn selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo vakuutusmaksujen suorittamisen laiminlyönnin riskin olleen A:n kohdalla vakuutuksia haettaessa niin merkittävä, että kieltäytymistä koti- ja autovakuutuksen myöntämisestä maksuhäiriöperusteella voidaan pitää hyväksyttävänä. Kun Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön arvioita tulevasta vakuutusmaksujen laiminlyönnistä asianmukaisena, ei lautakunnalla ole perusteita suosittaa vakuutusten myöntämistä käteismaksuehdollakaan. Käytettävissä olevasta selvityksestä ei myöskään ilmene, että A:n tilanteessa olisi edellä kuvatuilta osin tapahtunut vakuutusten hakemisen jälkeen sellaista muutosta, jonka perusteella asiaa tulisi arvioida tällä hetkellä toisin. Vakuutusyhtiön kieltäytymisperuste on ollut lain ja hyvän vakuutustavan mukainen. Tällaisessa tilanteessa vakuutusyhtiö voi kieltäytyä vapaaehtoisen vakuutuksen myöntämisestä, vaikka vakuutuksen hakijalla olisi vakuutuksen saamiselle perusteltu tarve.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Pesonen. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA