Tapahtumatiedot

Vakuutettu A Oy on kiinteistövälitysliike, jolla oli myyntitoimeksianto asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden myynnistä. Ostajaehdokkaat tekivät 9.3.2015 osakkeista ehdollisen ostotarjouksen. Ostotarjousehtojen mukaan myyjät ovat velvollisia maksamaan ostajille 15 000 euron vakiokorvauksen, jos myyjät kieltäytyvät tekemästä hyväksymäänsä tarjouksen mukaista kauppaa. Myyjät hyväksyivät tämän ostotarjouksen.

Edellä mainitun ostotarjouksen voimassaoloaikana myyjät saivat osakkeista korkeamman tarjouksen ilman oman asunnon myyntiehtoa. Myyjät hyväksyivät jälkimmäisen ostotarjouksen ja asunto-osakkeet myytiin tämän ostotarjouksen tekijälle.

Tapahtuneen seurauksena ensimmäisen ostotarjouksen tehneet ostajat vaativat 15 000 euron vakiokorvauksen maksamista myyjien kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella. A Oy:n mukaan se on vastuussa vahingosta, koska se ei kertonut myyjille, että he olivat sidottuja hyväksymäänsä aikaisempaan tarjoukseen ja että he eivät tämän vuoksi olleet oikeutettuja hyväksymään muita tarjouksia aikaisemman tarjouksen ehdollisuudesta huolimatta. A Oy hakee korvausta tästä vahingosta.

Vakuutusyhtiö ei ole korvannut vahinkoa, koska sen mukaan kyse on sopimussakosta, joka ei tule vakuutusehtojen mukaan korvattavaksi.

Asiakkaan valitus

A Oy:n mukaan kiinteistövälittäjän vahingonkorvausvelvollisuus ei ole kiinteistövälittäjän kannalta sopimussakko. Rajoitusehto koskee ainoastaan tilannetta, jossa kiinteistövälittäjä itse on sopinut maksavansa sopimussakkoa. Sillä, että A Oy:n korvausvastuun määrä tässä tapauksessa on sama kuin myyjän sopimussakon suuruus, ei ole merkitystä. Vakuutusyhtiön päätöksessä viitatut rajoitusehdot sanat "riippumatta siitä keneen tai mihin ne kohdistuvat" on A Oy:n mukaan ymmärrettävä siten, että se viittaa kiinteistönvälittäjän itse sopimaan sopimussakkoon ja täsmentää, että tällainen sopimussakko ei ole korvattava vahinko riippumatta kenelle tai mille kiinteistönvälittäjä on sitoutunut maksamaan sopimussakkoa.

Rajoitusehto on joka tapauksessa sanamuodoltaan epäselvä ja tulkinnanvarainen. Vakuutusyhtiö kantaa vakiosopimusmuotoisen vakuutussopimuksen ehtojen laatijana riskin rajoitusehdon tulkinnanvaraisuudesta. Epäselvässä tapauksessa tulkinta tulee tehdä vakuutuksenottajan eduksi. Näin varsinkin tässä tapauksessa, kun vakuutuksenottaja ei ole vakuutusalan asiantuntija.

Sopimussakkoa koskeva rajoitusehto on joka tapauksessa kohtuuton sillä perusteella, että vakuutusyhtiön mukaisella rajoitusehdon tulkinnalla olennainen osa välittäjän lain mukaan pakollisesta vastuuvakuutussuojasta putoaa pois.

A Oy on ottanut vastuuvakuutuksen suojautuakseen korvausvelvollisuudelta kiinteistövälitystoiminnassa aiheutetun taloudellisen vahingon johdosta. Tällaisena turvana vakuutus on myös myyty A Oy:lle vakuutusyhtiön toimesta. Tässä asiassa on nimenomaisesti kyse esitteessäkin tarkoitetusta kiinteistövälittäjän voimassaolevan oikeuden mukaisesta korvausvastuusta hyväksytyn ostotarjouksen osapuolille.

A Oy ei ole tehnyt sopimusta sopimussakosta minkään osapuolen kanssa. Vakuutusesitteessä luetellaan tärkeimmät vakuutusturvan rajoitukset. Luettelossa ei kerrota vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä mainitusta vastuuvakuutusturvaehdon tarkoittamasta poikkeuksesta. Tällaisen poikkeuksen olemassaolo ja sen väitetty soveltuminen A Oy:n tapaukseen on ollut yllätys A Oy:lle.

Asuntokaupan vakioehdoissa ja markkinakäytännössä käytetään lähes aina sopimussakkoa tai käsirahaa sen varmistamiseksi, että kaupan osapuolet tekevät hyväksytyn ostotarjouksen mukaisen lopullisen kaupan. Tätä taustaa vasten on luonnollista, että sopimussakkoon tai käsirahaan liittyviä epäselvyyksiä tai erimielisyyksiä esiintyy melko usein. Sopimussakon määrä perustuu lakiin. Ei ole harvinaista, että kiinteistövälittäjän virhe johtaa siihen, että jompikumpi osapuoli joutuu maksamaan sopimussakon tai menettää käsirahan toiselle osapuolelle. Tähänkin nähden on yllättävää, että vakuutusyhtiö korvauspäätöksessään nyt katsoo rajoitusehdon koskevan myös kiinteistövälittäjän korvausvastuuta, vaikka kiinteistövälittäjä ei ole edes osapuolena sopimussakkoehdon sisältävässä esisopimuksessa eikä ole muutenkaan sitoutunut sopimussakon maksamiseen tai päättänyt siitä.

Vaikka rajoitusehto vastoin A Oy:n käsitystä koskisikin tätä tapausta, on se joka tapauksessa sellainen yllättävä ja epäedullinen vakuutusehto, josta vakuutusyhtiön olisi tullut selvästi mainita ennen vakuutuksen ottamista vakuutusesitteessä. Yllätyksellisyyttä korostaa, että rajoitusehto vakuutusyhtiön mukaan koskee täysin tavanomaista asuntokaupan esisopimuksen sopimussakkokäytäntöä, johon sisältyy kiinteistövälittäjän virhetapauksessa riski voimassaolevaan oikeuteen perustuvasta korvausvastuusta.

Välittäjän vastuu perustuu lakiin. Kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain mukaan myyjä on vastuussa myös toimeksiantajan vastapuolelle. Sopimussakko on korkeimman oikeuden ennakkoratkaisusta KKO 2003:61 ilmenevän oikeusohjeen mukaan kokonaisuudessaan korvattavaa vahinkoa.

Vakuutusyhtiön viittaama ratkaisu VKL 627/08 ei ole onnistunut ja asia kaipaa kunnollista uudelleenarviointia. Vakuutuslautakunnan päätöksessä on jäänyt vaille tarpeellista huomiota muun muassa se, että välitysliikkeen vastuu perustuu toimeksiantajalleen samoin kuin vastapuoleen nähden suoraan lakiin ja että sopimussakkoehto ei tosiasiallisesti ole kaupan osapuolille valinnainen asia. Edelleen nyt käsillä olevassa tapauksessa on valittajan kannan tueksi esitetty perusteluja, joita ei ollut esillä aikaisemmassa vakuutuslautakunnan tapauksessa. Tällaisia perusteluja ovat muun muassa KKO 2003:61, rajoitusehdon epäselvyys ja kohtuuttomuus sekä vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti vakuutusta myytäessä.

Vakuutusyhtiön vastine

Sopimussakkoa koskeva rajoitusehto poissulkee kaikki sopimussakot ja nimenomaisesti ottaa kantaa siihen, että rajoitusehto koskee sopimussakkoja riippumatta siihen keneen tai mihin ne kohdistuvat. Tämä nimenomainen määritelmä tarkoittaa sitä, että kehen tahansa ensisijaisesti kohdistuva sopimussakko on poissuljettu vakuutuksen piiristä. Rajoitusehto koskee siis sopimussakkoja, jotka välitysliike on velvollinen maksamaan oman sopimuksensa perusteella, mutta myös muihin sopimuksiin perustuvia sopimussakkoja, joita välitysliikkeeltä saatetaan vaatia. Rajoitusehto on selvä ja yksiselitteinen: se koskee kaikkia niitä tilanteita, joissa esitetty vaatimus perustuu sopimussakkoon.

Rajoitusehdolla on suljettu korvausvastuun piiristä esimerkiksi nyt käsiteltävänä oleva tilanne, jossa kiinteistönvälittäjän päämiehenä oleva myyjä on sitoutunut maksamaan sopimussakkoa ostajalle ja jossa korvausta vaaditaan tuon sopimussakon osalta välitysliikkeeltä sillä perusteella, että tämä on huolimattomuudellaan aiheuttanut sopimussakon laukeamisen. Rajoitusehto selventää pääsääntöä, jonka mukaan vahingonkorvausoikeuteen perustuva vastuuvakuutus ei korvaa muita kuin todellisia menetyksiä. Jos taustalla ei ole aitoa vahinkoa, ei se sopimusketjussa muutu korvattavaksi varallisuusvahingoksi vain siksi, että joku on maksanut toiselle jotain.

Vahingon laji tai rajoitusehdon soveltuvuus vastuuvakuutuksessa ei muutu vaikka vahinko maksettaisiin sopimusketjussa usean perättäisen tahon toimesta. Sopimussakko ei muutu "todelliseksi vahingoksi" jos sen määrä joudutaan toiselle korvaamaan.

Varsinaisiin vahinkoihin verrattuna sopimussakko lankeaa maksettavaksi toisen osapuolen laiminlyödessä suoritusvelvollisuuttaan, eikä sen maksaminen edellytä todellisen vahingon aiheutumista tai vahingon määrän selvittämistä. Sopimussakon saamatta jääminen ei ole vahinko, sillä ostajaehdokkaat eivät ole kärsineet mitään konkreettista menetystä. Tapauksessa ei ole esitetty näyttöä siitä, että ostajaehdokkaalle olisi aiheutunut mitään todellista menetystä myyjän vetäydyttyä kaupasta. Silti ostajaehdokas saattaa olla oikeutettu sopimussakkoon. Sopimussakko siten useimmiten laajentaa lakiin perustuvaa vastuuta.

Sopimusvapauden perusteella kaupan osapuolet voivat sopia muusta kuin todellisten menetysten korvaamisesta. Tällainen korvausvelvollisuus ei kuitenkaan perustu vahingonkorvauslakiin vaan sopimukseen, eikä korvausvastuuta olisi ilman tällaista sitoumusta. On selvää, ettei asunnon myyjillä olisi velvollisuutta maksaa sopimussakkoa ilman sopimusta, eli myyjillä ei ole lakiin perustuvaa korvausvelvollisuutta. Myöskään välitysliikkeellä ei ole lakiin perustuvaa korvausvelvollisuutta tälle vaatimukselle. Mikään laki ei velvoita sopimussakkoklausuulin käyttöön. Kysymys on sopimukseen perustuvasta sopimusvastuusta, jota ei vakuutusehtojen mukaan korvata.

Vakuutusyhtiön mukaan sopimussakkoa tulisi ensin vaatia sopimusosapuolelta eli myyjältä, ei suoraan välitysliikkeeltä. Nyt kyseessä olevassa tilanteessa myyjä ei ole maksanut sopimussakkoa, eikä myyjälle toimeksiantajana ole aiheutunut mitään vahinkoa. Päinvastoin, myyjä on saanut asunnosta paremman hinnan kuin minkä he olisivat saaneet ensimmäisen tarjouksen perusteella.

Mikäli lautakunta katsoo, ettei sopimussakkoa koskeva rajoitusehto sovellu tilanteeseen ja mikäli välitysliikkeen katsotaan vastaavan vahingosta, niin vähintään osa sopimussakosta kuuluu myyjälle. Myyjä on saanut korkeamman hinnan muodossa etua hyväksyessään jälkimmäisen ostotarjouksen ja siksi hinnanerotusta vastaava osa kuuluu lopullisesti myyjän vastuulle.

A Oy on saanut vakuutusesitteen ennen vakuutussopimuksen solmimista. Esitteessä luetellaan vakuutusturvan tärkeimmät rajoitukset seuraavasti:

Vakuutuksesta ei esimerkiksi korvata vahinkoa, jossa korvausvastuu perustuu yksinomaan sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen. Yksinomaan sopimukseen perustuva korvausvastuu tarkoittaa, että osapuolet ovat sopineet voimassa olevan oikeuden mukaisen korvausvelvollisuuden ylittävästä vahingonkorvauksesta.

Tässä tapauksessa on kyse juuri sopimukseen perustuvasta korvausvastuusta, joka ylittää vahingonkorvauslain mukaisen korvausvastuun. Tämä rajoitus ainoastaan selventää pääsääntöä, jonka mukaan vastuuvakuutuksesta korvataan vain vahinkoja. Tästä syystä rajoitusehtoa ei edes tarvitsisi erikseen tiedottaa asiakkaille ennen vakuutuksen myyntiä. Selvyyden vuoksi näin on kuitenkin tehty ja tiedonantovelvollisuus on täytetty kertomalla rajoitusehdosta vakuutusyhtiön antamassa esitteessä.

Yllä mainituilla perusteilla vakuutusyhtiö ei korvaa sopimussakkoa vastuuvakuutuksesta myöskään myyntivirheen perusteella. Vakuutuslautakunta on myös aiemmassa ratkaisusuosituksessaan VKL 627/08 todennut, ettei sopimussakkoa korvata välitysliikkeen vastuuvakuutuksesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensiksi kysymys siitä, soveltuvatko vakuutusyhtiön viittaamat rajoitusehdot tapaukseen eli se, perustuuko korvausvastuu sopimukseen tai onko kyseessä sopimussakko. Mikäli ne soveltuvat, arvioitavaksi tulee se, onko vakuutusyhtiö täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen solmimista. Mikäli vakuutusyhtiö on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa ja ehto on osa sopimusta, tulee lisäksi arvioitavaksi sen kohtuullisuus.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 210.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän toiselle aiheuttaman taloudellisen vahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen kohdan 210.2 mukaan vakuutusturva ei korvaa seuraavia vahinkoja:

Sopimus

Korvausvastuu perustuu sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen eikä korvausvastuuta olisi ilman näitä sitoumuksia.

Sakko tai muu seuraamus

Kysymyksessä on hyvitysmaksu, rangaistusluonteinen korvaus (esim. Punitive Damage), sakko, sopimussakko tai muu edellä mainittujen kaltainen seuraamus riippumatta siitä keneen tai mihin ne kohdistuvat.

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Lain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Asian arviointi

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vakuutusyhtiö ei ole ottanut kantaa A Oy:n tuottamukseen eikä vahingon määrään, mutta se on varannut tilaisuuden käsitellä asian näiltä osin, mikäli lautakunta katsoisi, että vakuutusyhtiön epäävä päätös ei ole asianmukainen. Lautakunta ei siksi käsittele kysymystä vahingon määrästä eikä siitä, onko kyseessä vakuutuksesta korvattava vahinko.

Asiassa korvattavaksi vaadittu vahinko on aiheutunut siitä, että A Oy:n välittämän asunnon myyjät ovat olleet velvollisia maksamaan ostajaehdokkaille hyväksytyn ostotarjouksen mukaisen vakiokorvauksen. Vaadittu määrä ei perustu ostajaehdokkaille aiheutuneeseen vahinkoon vaan kyse on ostotarjoukseen sisältyneen vakiokorvauksen maksuvelvollisuuden aktualisoitumisesta. Myyjien korvausvastuu asiassa perustuu siten sopimukseen, joka on syntynyt ostotarjouksen hyväksymisellä. Se seikka, että vakiokorvaus on asuntokaupassa vakiintunut toimintatapa, ei A Oy:n esittämällä tavalla kumoa sen sopimusperusteisuutta.

Vakuutusehdoissa on rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle vahingot, kun korvausvastuu perustuu sopimukseen eikä korvausvastuuta olisi ilman tätä sitoumusta. Niin ikään vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu vahinko, jos kyseessä on sopimussakko riippumatta siitä, keneen tai mihin se kohdistuu. Asiassa on sinänsä selvää, että mikäli ostajaehdokkaiden ja myyjien välillä ei olisi sovittu vakiokorvauksesta, ei asiassa olisi syntynyt vakiokorvauksen suuruista korvausvelvollisuutta myöskään A Oy:lle. Korvausvelvollisuus ostajaehdokkaiden ja myyjän välisessä suhteessa perustuu siis sopimukseen ja siinä sovittuun sopimussakkoon.

A Oy:lle aiheutunut vahinko puolestaan johtuu myyjien korvausvaatimuksesta. A Oy:n asema välittäjänä perustuu myyjien ja A Oy:n väliseen sopimukseen. Tähän sopimussuhteeseen soveltuu kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annettu laki. Vastuu toimeksiantajalle perustuu kuitenkin välittäjän ja toimeksiantajan väliseen sopimukseen, vaikka sopimussuhdetta sinänsä sääntelee osin pakottava laki. Kiinteistönvälittäjä ei toisin sanoen olisi vastuussa toimeksiantajalleen ilman toimeksiantosopimusta. A Oy:n kannalta vahinko on aiheutunut A Oy:n ja myyjien välisessä suhteessa eikä kyse siten ole A Oy:n esittämällä tavalla kiinteistönvälittäjän vastuusta toimeksiantajan vastapuolelle.

Edellä mainituin perustein vahinko asiassa perustuu sekä ostajien ja myyjien välisessä suhteessa että myyjien ja A Oy:n välisessä suhteessa sopimukseen eikä korvausvastuuta olisi ilman näitä sopimuksia. Lisäksi vahinko perustuu ostajaehdokkaiden ja myyjien välisessä suhteessa vakiokorvaukseen.

Vakuutusehdoissa on rajattu vakuutuksen ulkopuolelle sopimukseen perustuva vastuu sekä sopimussakko tai sen kaltainen seuraamus. Kyseessä on vakuutuksen rajoitusehto, jota on vakiintuneen käytännön mukaan tulkittava suppeasti. Vakuutusehdoissa ei määritellä korvausvastuun perustumista sopimukseen eikä sitä, mitä tarkoitetaan ilmaisulla ”kysymyksessä on sopimussakko”.

Sopimusta tulkittaessa tulee merkitystä antaa sen valmisteluaineistolle. A Oy:lle annetussa vakuutuksen sisältöä kuvaavassa vakuutusesitteessä on mainittu otsikon ”(m)ikä on puhdas varallisuusvahinko?” alla muun muassa seuraavaa: ”(s)opimussuhteissa syntyvät vahingot ovat lähes poikkeuksetta varallisuusvahinkoja.” Edelleen esitteessä mainitaan, että ”(v)akuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen taloudellisen vahingon. Otsikon ”(t)ärkeimmät rajoitukset” alla mainitaan muun muassa seuraavaa: ”Taloudellinen vastuuvakuutus sisältää joitakin tärkeitä rajoituksia, eikä se siten kata kaikkia vakuutuksenottajan aiheuttamia varallisuusvahinkoja. Vakuutuksesta ei esimerkiksi korvata […] vahinkoa, jossa korvausvastuu perustuu yksinomaan sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen. Yksinomaan sopimukseen perustuva korvausvastuu tarkoittaa, että osapuolet ovat sopineet voimassa olevan oikeuden mukaisen korvausvelvollisuuden ylittävästä vahingonkorvauksesta.”

Tarkasteltavassa esitteen kohdassa mainitaan sinänsä selkeästi, että vakuutuksesta ei korvata sopimukseen perustuvaa vahinkoa. Ehtokohdan merkitystä on kuitenkin tarkennettu mainitsemalla, että yksinomaan sopimukseen perustuva vahinko tarkoittaa sitä, että osapuolet ovat sopineet voimassa olevan oikeuden ylittävästä vahingonkorvauksesta. Ottaen lisäksi huomioon sen, että esitteessä nimenomaisesti mainitaan esimerkkinä taloudellisesta vahingosta sopimussuhteissa syntyvät vahingot, ehtokohtaa on tulkittava siten, että sen tarkoituksena on rajoittaa vakuutuskorvausta vain siltä osin kuin osapuolet ovat nimenomaisesti sopineet vahingonkorvauksesta. Ehtokohdan ei siten voida tulkita rajaavan kaikkia sopimukseen perustuvia vahingonkorvausvaatimuksia vakuutuksen ulkopuolelle.

Vakuutusesitteestä ei käy selkeästi ilmi, mitä ilmaisulla ”osapuolet ovat sopineet” tarkoitetaan. Nyt käsillä olevassa asiassa ostajaehdokkaat ja myyjä ovat sopineet sopimussakosta eikä vahingonkorvausvaatimusta olisi ilman tätä sopimusta. Tästä huolimatta A Oy:n ja myyjien välisessä suhteessa vahingonkorvausvaatimus ei perustu sopimussakkolausekkeeseen vaan edellä kuvatulla tavalla toimeksiantosopimukseen. Esitteestä ei käy ilmi, että ehdolla olisi tarkoitettu rajoitettavan vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle kaikki sellaiset vahingot, jotka sopimusketjun aiemmassa vaiheessa perustuvat sopimukseen. Tämän vuoksi ehtokohdan ei voida tulkita rajaavan vakuutuksen ulkopuolelle sellaista sopimukseen perustuvaa korvausta, josta vakuutuksenottaja ei itse ole sopinut.

Vakuutusyhtiö on lisäksi vedonnut rajoitusehdon kohtaan, jossa korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu sopimussakko tai vastaava seuraamus riippumatta siitä, keneen tai mihin ne kohdistuvat. Myös tätä rajoitusehtoa on vakiintuneen käytännön mukaan tulkittava suppeasti. Edellä kuvatulla tavalla syntynyt vahinko ei A Oy:n ja myyjien välisessä suhteessa ole sopimussakko vaan A Oy:n virheeseen sopimuksen täyttämisessä perustuva vahinko, vaikka sopimuskumppanille syntynyt vahinko onkin aiheutunut vakiokorvauksesta. Koska kyse ei A Oy:n korvausvelvollisuuden kannalta ole vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla sopimussakosta tai vastaavasta korvauksesta, ei kyseessä oleva vakuutusehto tule sovellettavaksi nyt käsillä olevaan tilanteeseen.

Lopputulos

Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö ei voi mainitsemillaan perusteilla olla korvaamatta vahinkoa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Mäenpää

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Toimi