Tapahtumatiedot

A ja B ostajina olivat tilanneet 25.3.2013 kiinteistökauppaa varten yhdessä kiinteistön myyjien kanssa kaupan kohteena olleen omakotitalon kuntotarkastuksen X Oy:ltä. Tilaussopimuksen mukaan kuntotarkastus tuli tehdä noudattaen Asuntokaupan Kuntotarkastuksen Tilaajan ohjeita KH 90-00393 ja Suoritusohjetta KH 90-00394 sekä pääosin ainetta ja materiaaleja rikkomattomin menetelmin. Talo oli valmistunut 1990-luvulla ja siihen oli tehty laajennus vuonna 2000.

26.3.2013 päivätyssä tarkastuspöytäkirjassa oli muun muassa todettu rakennuksen tuulettuvan alapohjatilan korkeuden olevan riittävä. Rakenteen pintana olleissa kovalevyissä oli havaittu vähäisiä vaurioita. Tarkastuksen ajankohtana rakennuksen alapohjatilan toiselle puolelle ei ollut pääsyä ja se oli suositeltu tarkastettavaksi ostajien suunnitteleman takan uusimisen yhteydessä, kun rakennetta avattaisiin. Pöytäkirjan mukaan alapohjan läpivientejä tuli tiivistää ja muottilautoja poistaa rakennuksen alapohjatilasta. Lumipeitteen mainittiin rajoittaneen tarkastamista rakennuksen ympärillä.

A ja B ostivat kohteen 825 000 euron kauppahinnalla 27.3.2013. Rakennuksen kate oli tarkastettu vielä erikseen 29.4.2013. Lattiarakenteiden avaamisen jälkeen rakennuksen alapohjatilan tarkastamatta jäänyt toinen puoli oli tarkastettu 27.5.2013 A:n ja B:n tilauksesta. Tarkastuksessa oli muun muassa havaittu runkopuiden osittain peittävän tuuletusaukkoja rakennuksen päädyssä, mikä oli heikentänyt ilmanvaihtoa. Alapohjarakenteen pintalevyissä oli todettu vastaavalla alueella mahdollisesti kosteudesta aiheutuneita jälkiä, joita oli myös takan läheisyydessä ja muualla alapohjarakenteen alapinnassa. A:n ja B:n tämän jälkeen teettämissä jatkotutkimuksissa rakennuksen alapohjarakenteissa todettiin kosteuden aiheuttamia korjausta edellyttäneitä vaurioita.

A ja B katsoivat rakennuksessa olleen merkittävä laatuvirhe, josta he eivät olleet tienneet kaupan hetkellä. Myyjät olivat korvanneet rakennuksen homevaurion korjauskustannuksia 4.12.2013 tehdyllä sopimuksella.  A ja B olivat reklamoineet asiasta 18.9.2013 päivätyllä ilmoituksella myös X Oy:lle katsoen, ettei kuntotarkastusta ollut suoritettu huolellisesti ja hyvän tarkastustavan mukaisesti vaan siinä oli ollut useita virheitä. Oikein tehdyssä tarkastuksessa alapohjan kosteusvaurio olisi tullut ilmi eikä kauppaa olisi tehty. A ja B vaativat sittemmin X Oy:ltä yhteensä 31 984,09 euron vahingonkorvausta muuttopäivän viivästymisen aiheuttamista sijaisasumiskuluista, asiantuntija- ja tutkimuskuluista, asianajopalkkioista sekä korjaussuunnitelman laatimisesta.

X Oy on hakenut 23.10.2013 asiassa korvausta konsulttivastuuvakuutuksestaan. X Oy myönsi vakuutusyhtiölle 6.11.2013 lähettämässään viestissä, että kuntotarkastuksessa oli ollut virhe siltä osin kuin siinä oli merkitty maanpinnan ja rakennuksen sokkelin yläreunan väliseksi tasoeroksi 40 cm, mikä eräissä kohdissa ei pitänyt paikkaansa. Sillä puolella, jolta alapohjarakenne oli voitu tutkia, X Oy myönsi tarkastajaltaan jääneen huomaamatta teknisen tilan alapuolella olleet homekasvustojäljet. Muilta osin X Oy kiisti väitetyt virheet.

Vakuutusyhtiö on 28.3.2014 päivätyllä korvauspäätöksellä kieltäytynyt maksamasta korvausta X Oy:n konsulttivastuuvakuutuksesta, koska vakuutusyhtiön mielestä X Oy ei ollut toiminut toimeksiantoa suorittaessaan huolimattomasti. Jotta X Oy olisi korvausvastuussa vahingosta, tuli vahingon olla syy-yhteydessä sen virheelliseen toimintaan tai laiminlyöntiin. Sopimusehtojen mukaan kuntotarkastus tehtiin aistinvaraisesti ja rakennetta rikkomatta. Tarkastuksen rajauksia ja epävarmuustekijöitä koskevan ehdon mukaan sovitulla tarkastusmenetelmällä ei saatu täyttä varmuutta kohteen kunnosta. Kuntotarkastusraporttiin oli kirjattu, että tarkastusmenetelmän vuoksi rakennuksen piileviä vaurioita ei voitu sulkea pois. X Oy:n myöntämät havaitsematta jääneet homejäljet olivat sijainneet toisella puolella alapohjaa kuin myöhemmin löytynyt mikrobikasvusto, joten tällä virheellä ei ollut yhteyttä löytyneeseen mikrobikasvustoon. Virheellisesti todettu sokkelin korkeus ei myöskään ollut aiheuttanut vauriota ja virheellinen korkeustieto oli ollut A:n ja B:n havaittavissa heti raportin saamisen jälkeen.

Asiakkaan valitus

A ja B ovat pyytäneet lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vakuutusyhtiötä maksamaan vakuutusehtojen ja Kuluttajasuojalain mukaisena korvauksena yhteensä 31 983,79 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.3.2014 lukien sekä asiamieskustannuksinaan lautakuntakäsittelyn osalta 4 134,78 euroa.

A ja B ovat lausuneet, että kuntotarkastusraportin mukaan rakennuksen alapohjarakenteessa oli ollut vain vähäinen huolto- ja tiivistystarve. Riskirakenteista ei mainittu. Kauppa oli tehty kuntotarkastuksen perusteella ja myyjä oli sitoutunut vastaamaan todettujen ja 29.4.2013 tehdyssä lisätarkastuksessa esiin tulleiden vikojen korjauksista. Lattian avaamisen jälkeen A:n ja B:n tilaama ulkopuolinen tarkastaja oli todennut alapohjassa mikrobikasvustoa. Tarkemmissa tutkimuksissa alapohjarakenteen oli havaittu olevan koko ryömintätilan osuudelta korjaamistarpeessa eli kauttaaltaan kosteus- ja mikrobivaurioitunut. Korjaustyöt kestivät 11 kuukautta.

A ja B ovat viitanneet kuntotarkastuksen virheistä hankkimaansa 23.4.2014 päivättyyn lausuntoon, jonka mukaan kuntotarkastuksessa ei ollut noudatettu käytössä olevaa suoritusohjetta (KH 90-00394). X Oy:n suorittamassa kuntotarkastuksessa ja raporteissa oli jäänyt huomioimatta ja mainitsematta silmin nähden ja ilman rakenneavauksia todettavissa olleet virheet, vauriot, riskirakenteet ja lisätutkimustarpeet:
1) maanpinnan läheisyys ulkoseinän alaosaan,

2) rakennuksen valesokkeli, joka olisi tullut todeta riskirakenteeksi ja jonka osalta lisätutkimuksia olisi tullut suositella

3) alapohjan ryömintätilaan suositeltujen toimenpiteiden riittämättömyys ja silmin nähden havaittavissa ollut lisätutkimustarve (mikrobivauriot, kosteushavainnot, tuuletustilan mataluus, tukitut tuuletusritilät)

4) alapohjan käyntiluukun ympäristön havaittavat kosteusvauriot ja alapohjan runsaat kosteusvauriojäljet teknisen tilan lattiassa

5) tarkastuksen suorittajan puutteellinen pätevyys ja tietämys havaintojen merkityksestä ja varioiden terveyshaittariskeistä sekä raportin yhteenvedon virheellisyys.

A ja B olivat tilanneet kuntotarkastuksen kuluttajina, joten asiaan oli sovellettava muun muassa kuluttajansuojalakia, jonka mukaan palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut ja sen on vastattava sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan sitä, mitä voidaan katsoa tilatun. A:n ja B:n käsityksen mukaan laissa tarkoitettua ammattitaitoisuusvaatimusta ei ollut täytetty, joten vahingonkorvausperuste oli olemassa.

Kuntotarkastuksen täsmällinen sisältö määräytyi KH-kortin eli suoritusohjeen mukaisesti. Kuntotarkastus oli suoritettu usealla eri tavalla ohjeistuksen vastaisesti hyvää kuntotarkastustapaa rikkoen. Kuluttajasuojalain mukaan palveluksessa on virhe, jos sitä ei ole suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti ja jos se ei vastaa sitä, mitä kuntotarkastuksen tulisi hyvän tarkastustavan mukaan vastata. A:n ja B:n mielestä virheet kuntotarkastuksessa olivat täysin selviä ja vältettävissä huolellisella tarkastuksella, jossa alan ohjeistusta olisi noudatettu.

Vahingonkorvausvastuun osalta A ja B ovat vedonneet KKO:n julkaistuihin ratkaisuihin KKO:2010:17, KKO:2009:81, KKO:1997:125 ja KKO:2003:61, joissa oli kyse asuntokauppaan liittyvästä asiantuntijatoiminnasta ja tässä toiminnassa noudatettavan huolellisuusvelvoitteen laiminlyönnin aiheuttamasta vahingonkorvausvelvollisuudesta. A ja B ovat viitanneet kiinteistönvälittäjän ja asunto-osakeyhtiön isännöitsijän huolellisuusvelvoitetta koskeviin säännöksiin lausuen, että kuntotarkastajan vahingonkorvausvelvollisuus määräytyy edellä mainitun kuluttajansuojalain 8 luvun 12 §:n perusteella.

Itä-Suomen Hovioikeuden tuomiolla asiassa S11/712 kuntotarkastaja oli tuomittu yhteisvastuulliseen vahingonkorvaukseen tarkastuksessa tehtyjen virheiden perusteella. Myös nyt käsiteltävässä asiassa oli riidatonta ja selvää, että kuntotarkastusta ei suoritettu hyvän kuntotarkastustavan edellyttämällä tavalla ja että A ja B olivat palvelun tilaajina oikeutettuja vahingonkorvaukseen.

Se, mitä voidaan katsoa sovitun ja mitä kuluttajatilaajalla on oikeus tilatulta asiantuntijapalvelulta odottaa, määräytyy hyvän tarkastustavan eli rakennusalalle sovitun ja vahvistetun kuntotarkastuksen suoritusohjeen perusteella. Mikäli elin-keinonharjoittaja ei voi osoittaa, että palvelus on suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti, on palveluksessa virhe. Vakuutusyhtiön perustelu oli siis kestämätön ja selvästi virheellinen. Toimeksiantajalla oli ollut oikeus luottaa siihen, että kuntotarkastusraportissa oli kerrottu selkeästi havaintojen ja mittaustulosten merkitys, lisätutkimus- ja korjaustarpeiden olemassaolo ja rajaukset, joihin tarkastus ei ulottunut. Jos näin ei ole ollut ja syynä oli kuntotarkastajan huolimattomuus, suorituksessa oli virhe, josta toimeksiantajalle aiheutuva vahinko oli lain mukaan korvattava.

Kuluttajansuojalain mukaan toimeksisaaja (oikeastaan toimeksiantaja) on oikeutettu saamaan niin kutsutun kontrollivastuun (tuottamuksesta riippumatta) perusteella korvauksen välittömistä vahingoistaan. Näitä ovat kauppa- ja kuluttajansuojalain esitöissä mainitut sopimusrikkomuksesta aiheutuneet selvittelykustannukset sekä tavarassa olevan virheen paikantamisesta aiheutuneet kustannukset. Välittömässä syy-yhteydessä kuntotarkastuksen virheisiin olivat sijaisasunnon vuokraamisesta aiheutuneet kulut 15 070 euroa sekä 17 823,73 euron kulut selvittelystä ja virheen paikantamisesta.

A ja B ovat toimittaneet lautakunnalle vielä sähköpostilla 22.10.2014 lisäkirjelmän, jossa he ovat katsoneet kuntotarkastuksen virheet toteen näytetyiksi ja esittäneet kantanaan, että vastuun osalta kuntotarkastajan oli katsottava rinnastuvan muihin asuntokauppaan tietoja tuottaviin ammattilaisiin eli kiinteistönvälittäjään ja isännöitsijään.

Vakuutusyhtiön vastine

 Vakuutusyhtiö on toistanut korvauspäätöksessään esittämänsä seikat ja vedonnut kuntotarkastusta koskeneeseen sopimukseen sovellettujen sopimusehtojen kohtaan 12.1, kuntotarkastajan (toimeksisaajan) vastuusta. Kohdan mukaan vastuu määräytyy kuluttajansuojalain mukaisesti. Kuntotarkastaja vastaa kohteesta tekemiensä ja kuntotarkastusraporttiin kirjaamiensa havaintojen kattavuudesta ja oikeellisuudesta sekä havaintojen pohjalta tekemistään päätelmistä, tulkinnoista ja suosituksista. Kuntotarkastaja vastaa siitä, että tarkastus tehdään ammattitaitoisesti. Jos tarkastuksessa on virhe, tarkastaja vastaa tästä aiheutuneesta vahingosta. Kuntotarkastaja ei vastaa asunnon vauriosta tai puutteesta, vaan niistä vahingoista, joita vaurion tai puutteen havaitsematta jättäminen tai ilman perusteltua syytä tehty vääräksi osoittautuva toimenpidekehotus on tilaajalle aiheuttanut. Vakuutusyhtiö on viitannut myös kuluttajansuojalain eräitä kuluttajapalvelusopimuksia koskevan 8 luvun 12 §:n yleiseen virhesäännökseen.

Asiassa oli kyse siitä, suoritettiinko kuntotarkastus ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä vastasiko se sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan sitä, mistä oli sovittu. Kuntotarkastus oli sovittu tehtäväksi noudattaen Asuntokaupan Kuntotarkastuksen Tilaajan ohjetta KH 90-00393 sekä Suoritusohjetta KH 90-00394.

A ja B olivat hankkineet 23.4.2014 päivätyn lausunnon kuntotarkastuksen virheistä ja esittäneet, että kuntotarkastusraportissa rakennuksen lattiassa tai alapohjarakenteissa ei ollut todettu olevan mitään riskiä, lisätutkimus- tai korjaustarvetta. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Raportin sivulla seitsemän oli selkeästi annettu toimenpidesuositus, jonka mukaan alapohjatilan toinen puoli oli suositeltu tarkastamaan. Tilaajan ohjeissa kohdassa 6 oli kerrottu kuntotarkastuksen rajauksista ja epävarmuustekijöistä. Kohdassa oli kerrottu, ettei rakenteiden sisäisiä virheitä ja vaurioita voitu havaita, ellei rakenteiden pinnoilla ollut näkyviä vaurioita. Samassa kohdassa oli kerrottu, että mikäli kaikkia tiloja tai rakenteita ei päästy tarkastamaan, koska kulkuaukko puuttui, aiheutti tämä rajauksia ja epävarmuustekijöitä tarkastukselle.

Tarkastuksessa oli kaikille ollut selvää, ettei niin sanotun laajennusosan alapohjatilaa voitu tarkastaa, koska sinne ei ollut kulkuaukkoa. Tästä oli tehty rajaus kuntotarkastusraporttiin. Tarkastaja oli tuolloin suositellut, että kyseisen puolen lattiaa avattaessa alapohja oli hyvä tarkastaa. Lisäksi oli nimenomaisesti mainittu, että alapohjarakenteen alapintana olleissa kovalevyissä oli havaittu vähäisiä vaurioita, mutta tilan toiselle puolelle ei ollut pääsyä.

A ja B olivat tästä huolimatta tehneet kiinteistökaupan. Kauppakirjaan oli merkitty, että ostaja ja myyjä olivat tutustuneet raporttiin ja hyväksyneet sen. Kauppakirjaan oli lisäksi otettu ehto, jonka mukaan lisätutkimukset tultiin tekemään ennen loppukauppahinnan maksua ja myyjä vastasi siinä mahdollisesti esiin tulevien vikojen korjauksesta. Raportissa oli suositeltu, että laajennusosan alapohja tulisi tarkistaa. Se, koska ostajat ja myyjät tämän tekivät ja miten sen suhteen edettiin, oli täysin myyjien ja ostajien sovittavissa.

A ja B olivat luettelemiensa kuntotarkastuksen virheiden osalta esittäneet, ettei kuntotarkastuksessa ollut noudatettu suoritusohjetta. Ensimmäisenä virheenä oli esitetty, ettei raportissa huomioitu eikä mainittu maanpinnan läheisyyttä ulkoseinän alaosaan. Raportissa oli kerrottu, että lumipeite rajoitti tarkastamista rakennuksen ympärillä. Raportissa oli virhe sen osalta, että siihen oli merkitty maanpinnan ja sokkelin yläreunan väliseksi tasoeroksi 40 cm, vaikka se muutamissa kohdin oli pienempi. Valokuvien perusteella ero kuitenkin oli alimmillaankin noin 25 cm eikä 0 cm, kuten A ja B olivat esittäneet. Uudiskohteissa vaatimus oli 30 cm, joten ero nyt käsillä olevaan kohteeseen oli hyvin pieni.

Rakentamismääräyskokoelman osan C2 kohdan 3.1.1 mukaan kellarin lattiaa lukuun ottamatta on maanvastaisen lattian yläpinnan oltava vähintään 0,3 m rakennuksen ulkopuolella olevan maanpinnan yläpuolella. Tästä voidaan poiketa erityisestä syystä vähäisessä määrin. Tällöin on perustusten kuivatuksen ohella huolehdittava perusmuurin suojaamisesta ulkopuoliselta kosteudelta.

Ulkoseinän paneeliverhous oli erkkerin kohdalla virheellisesti lähellä maanpintaa, mutta siinä ei ollut havaittavissa kosteusvaurioita eikä tämä seikka siten vaikuttanut sen arviointiin, oliko raportissa ollut virhe aiheuttanut vahinkoa. Tarkastaja ei ollut päässyt laajennusosan alatilaan, minkä vuoksi ei voitu kertoa, mikä laajennusosan alapohjatilan korkeus oli. Sinänsä raportissa oli virhe maanpinnan ja sokkelin yläreunan sekä maanpinnan ja ulkoseinän alaosan tasoeron merkinnässä. Tästä virheestä ei kuitenkaan aiheutunut vahinkoa eikä siitä olisi ollut todettavissa riskirakennetta, josta olisi voitu esittää, että talon siinä osassa, johon ei ollut pääsyä, oli vahinkoa aiheuttanut kosteusvaurio.

Toisena virheenä oli esitetty, ettei raportissa ollut huomautettu valesokkelirakenteesta. 23.4.2014 päivätyn virheitä koskevan lausunnon liitteenä olevasta kuvasta 2 ilmeni, ettei rakenneleikkauskuvassa ollut piirretty vale-/ piilosokkelirakennetta. Leikkauskuvan mukaan ulkoseinän ja alapohjan puurakenteet lähtivät tiiliverhoilun alapinnan tasosta, jolloin kyse ei ollut vale- /piilosokkelirakenteesta. Tarkastajalla ei siten ollut syytä epäillä, että kohteessa olisi kyseinen rakenne. Rakennuksen ulkoseinärakenne oli kuitenkin toteutettu leikkauskuvasta poiketen niin, että alimmat tiilikerrat oli korvattu kevytsoraharkkokerroksella, joka oli pinnoitettu slammaamalla, jolloin rakenne oli näyttänyt kuntotarkastushetkellä leikkauskuvassa esitetyltä betonirakenteiselta perusmuurilta. Tämän vuoksi ulkoseinän ja alapohjan puurakenteet olivat näyttäneet lähtevän ylempää kuin ne todellisuudessa lähtivät. Sitä, että puurakenteet olivat todellisuudessa lähteneet noin 20 cm alempaa, ei voitu käytännössä havaita.

Valesokkelirakenne ei ollut aiheuttanut puheena olevaa vahinkoa, vaan virheitä koskevan lausunnon mukaan alapohjan vauriot olivat aiheutuneet siitä, että laajennusosan alapohjatila oli liian matala, mikä oli lisännyt tilan kosteutta. Pohjamaan päällä ollut muovikalvo oli myös ollut rei'ittämätön, mikä oli edistänyt veden lammikoitumista ja lisännyt alapohjatilan kosteutta. Kumpikaan näistä vahingon aiheuttaneista virheistä ei olisi ollut havaittavissa muuten kuin tarkastamalla alapohjatila. Alapohjatilaan ei ole ollut pääsyä, joten näitä virheitä ja laajennusosan alapohjatilan kosteusvaurioita ei voitu havaita.

Kolmantena virheenä oli mainittu alapohjan ryömintätilaan suositeltujen toimenpiteiden riittävyys. Kyseiset ohjeet oli annettu kaupanteon jälkeen. Raportissa 27.5.2013 oli suositeltu avaamaan lattialevytystä niiltä kohdin, joissa havaittiin valumajälkiä levyjen pinnoilla ja että vastaavasta kohdasta tuli tarkastaa kovalevyn yläpinta ja lämmöneristeen kunto. Tarvittaessa materiaalit oli uusittava. Lisäksi oli huomautettu, että terassin alapuolella olleiden tuuletusaukkojen edestä tuli poistaa puuta, jotta ilma pääsi liikkumaan esteettä. Mikrobivauriot ja kosteusvauriot eristeissä oli todettu tämän jälkeen.

Kuntotarkastus suoritetaan aistinvaraisesti eikä rakenteita avata tarkempaa tarkastelua varten. Raportissa oli suositeltu tarkastamaan lämmöneristeen kunto. Kuntotarkastuksen jälkeen oli suoritettu kuntotutkimus, jossa rakenteita oli avattu ja otettu näytteitä. Mikrobivaurioita ei olisi voitu havaita purkamatta rakenteita. Kuntotarkastusraportissa oli suositeltu tarkastamaan kovalevyn yläpinta ja lämmöneristeen kunto sekä tarvittaessa uusimaan materiaalit. Kuten sopimusehtojen kohdassa 11.1, kuntotarkastusraportin sisältö, oli todettu, kuntotarkastusraportti ei ole korjaustyöselostus eikä -suunnitelma. Raportissa oli huomautettu, että kuntotarkastus oli suoritettu pääosin pintapuolisesti ja aistinvaraisin menetelmin, joten piilevien vaurioiden mahdollisuutta ei voitu sulkea pois.

Neljäntenä virheenä A ja B olivat viitanneet alapohjan käyntiluukun ympäristössä olleeseen kosteusvaurioon sekä alapinnan kosteusvauriojälkiin. Virheitä koskevassa lausunnossa oli viitattu siihen, että raportista puuttuivat havainnot kulkuaukon kosteusjäljistä, turvonneesta muovimaton alustana olleesta kovalevystä, alapohjan kovalevyn alapinnan mikrobikasvustosta sekä märästä pohjamaasta. Teknisen tilan kohdalla tuulensuojalevyn alapinnalla olleet homepilkut olivat jääneet tarkastajalta havaitsematta. Nämä eivät kuitenkaan vaikuttaneet rakenteista löytyneisiin vaurioihin eikä niistä olisi voitu tällaista johtopäätöstä tehdä. Pienet pilkut alapohjan kovalevyssä eivät aiheuta toimenpiteitä rakenteiden avaamiseen. Rakenteiden vauriot olivat löytyneet laajennusosasta eikä teknisestä osasta.

Viidentenä kohtana A ja B olivat huomauttaneet, ettei kuntotarkastuksen suorittanut henkilö ollut KH-kortin mukaisesti pätevöitynyt. Tilaajan ohjeessa ja suoritusohjeessa oli kummassakin todettu, ettei kuntotarkastajalle ollut laissa, määräyksissä tai muualla asetettuja virallisia vaatimuksia. Kuntotarkastuksen suorittanut henkilö oli suorittanut Kuntoarvioijan tutkinnon (PKA) sekä Asuntokaupan kuntotarkastajan koulutuksen (AKKO) harjoitustöineen ja loppukokeineen, joka oikeutti hakeutumaan AKK FiSE-tenttiin, mikä puolestaan oikeutti kyseiseen nimikkeeseen. Näin ollen hänen pätevyydessään oli tuskin ollut huomautettavaa.

Esittämillään perusteilla vakuutusyhtiö on lausunut, että kuntotarkastus oli suoritettu huolellisesti ja suoritusohjeen mukaisesti. Raportissa oli virhe korkeuserojen kohdalla sekä teknisen tilan homepilkkuja koskevan maininnan puuttumisen osalta. Kumpikaan näistä havainnoista ei kuitenkaan olisi johtanut sellaiseen päätelmään, että laajennusosan alapohjatilassa olisi laaja rakennevaurio. Tällainen vaurio oli voitu todeta ainoastaan kuntotutkimuksessa rakenteita avaten ja näytteitä ottaen, kuten myöhemmin oli tehty.

Jotta kuntotarkastaja voisi olla korvausvastuussa toimeksiantajalle, tulisi kuntotarkastajan suorituksessa olla virhe, josta on aiheutunut vahinkoa toimeksiantajalle. Ei riitä, että raportissa on virhe ja toimeksiantajalle on jostain syystä aiheutunut vahinkoa, vaan virheen ja vahingon on oltava syy-yhteydessä toisiinsa. Tässä tapauksessa raportissa oli kahdessa kohtaa virhe. Puheena oleva toimeksiantajan kärsimä vahinko ei kuitenkaan ollut aiheutunut kummastakaan virheestä eli ne vahingot, joista korvausta vaaditaan, eivät ole olleet syy-yhteydessä virheisiin. Näin ollen X Oy ei ollut vahingoista korvausvastuussa.

Vakuutusyhtiön mukaan valituksessa mainittu hovioikeuden tuomio poikkesi nyt puheena olevasta tapauksesta. Ensin mainitussa kuntotarkastajalla ei ollut mitään pätevyyttä suorittaa kuntotarkastusta. Viemärin tuuletusputki oli johdettu yläpohjarakenteeseen eikä ulos, minkä aiheuttamat vakavat vauriot rakenteille olivat helposti todettavissa. Kuntotarkastaja oli lisäksi nähnyt talon seinähirsien olleen lahonneet ja homeessa, mutta ei ollut maininnut asiasta. Kyseinen rakennus oli ollut täysin asumiskelvoton. Asiassa oli kyse raportin erittäin pahoista laiminlyönneistä, jotka olivat selkeästi havaittavissa rakenteita rikkomatta ja joista olisi helposti voinut havaita rakennuksen asumiskelvottomuuden. Virheet olivat olleet mittaluokaltaan aivan toisenlaisia kuin nyt käsiteltävässä asiassa ja ne olivat olleet syy-yhteydessä vahinkoihin.

Kuntotarkastaja ei vastaa asunnon vaurioista tai puutteesta. Koska kummastakaan raportissa olleesta virheestä ei ollut aiheutunut vahinkoa toimeksiantajille, X Oy ei ollut esitetyistä kustannuksista korvausvastuussa eikä korvausta konsultin vastuuvakuutuksen perusteella voitu maksaa. Vakuutusyhtiö on vielä huomauttanut, että osa kustannuksista eli lasku mikrobivaurioiden laajuutta koskeneista tutkimuksista, laboratorion mikrobipitoisuuksien tutkimuksen kulut, salaojakuvaus ja korjaustapaan kohdistuneet kustannukset olisivat aiheutuneet joka tapauksessa kosteusvaurion syytä ja sen korjaamistapaa selvitettäessä eivätkä ne siten olleet sellaisia ylimääräisiä kuluja, jotka olisivat korvattavia. Vakuutusyhtiö on pitänyt esitettyjä asiamieskustannuksia ylimitoitettuina.

Vakuutusyhtiö on 4.11.2014 päivätyssä lisävastineessaan lausunut pitävänsä selvänä, että kuntotarkastajan vastuu määräytyy kuluttajasuojalain perusteella ja että, mikäli kuntotarkastuksessa ei ole noudatettu alan suoritusohjetta, siinä on virhe. Vakuutusyhtiön mukaan raportin kaksi virheellistä kohtaa eivät kuitenkaan tarkoittaneet, ettei kuntotarkastusta ollut tehty noudattaen suoritusohjetta. Kuntotarkastuksessa ja raportissa oli noudatettu suoritusohjetta ja tarkastettu sekä raportoitu kaikista suoritusohjeen mukaisista kohdista. Vakuutusyhtiö on uudistanut kantansa siitä, että kuntotarkastusraportissa olleilla virheillä ei ole ollut syy-yhteyttä vahinkoon eikä vaadittuihin korvauksiin.

Myöhemmässä kuntotarkastuksen virheitä koskevassa raportissa oli lueteltu yksittäisiä asioita, joissa raportin laatijan mielestä oli ollut virhe. Osa huomautuksista oli aiheettomia, kuten väitetty lisätutkimustarvemaininnan puuttuminen tutkimattomaan ryömintätilaan, josta oli annettu toimenpidesuositus 25.3.2013 päivätyn kuntotarkastusraportin sivulla seitsemän. Samoin virheraportissa oli mainittu korjaussuosituksen puuttumisesta laitehuoneen alapohjaan ja sen lattiakaivoon, josta kuitenkin oli maininta kuntotarkastusraportin sivulla 17 toimenpidesuosituksena teknisen tilan lattiakaivon toimivuuden seurannasta. Lisäksi maanpintojen rakennukseen päin olleen kallistuksen osalta 25.3.2013 päivätyssä raportissa oli nimenomaisesti huomautettu sivulla kuusi, ettei maanpintojen kallistuksia voitu tarkistaa kaikkialta lumipeitteen vuoksi, mutta että omistajan mukaan maanpinnat viettivät rakennuksesta poispäin.

Virheenä mainittu laajennusosan ryömintätilan lisätutkimustarpeen liian vaatimaton esittäminen oli ainoa ennen kaupantekoa tehdyn raportin vahinkoon liittyvää syytä koskenut huomautus. Muut huomautukset koskivat tilannetta kaupanteon jälkeen, joten ne eivät voineet vaikuttaa korvausvastuuseen tai vahingon määrään syy-yhteyden puuttumisen vuoksi. Kuntotarkastusraportissa 25.3.2013 oli nimenomaisesti annettu toimenpidesuositus alapohjatilan toisen puolen tarkastamisesta. Tämän jälkeen oli ostajien ja myyjän välinen asia reagoida suositukseen. Kauppakirjan mukaan myyjä vastasi mahdollisten vikojen korjauksesta aiheutuvista kustannuksista. Se, miksi myyjät ja ostajat olivat päätyneet sopimukseen, jolla myyjät eivät olleet kaikkia kustannuksia korvanneet, ei ollut X Oy:n vastuulle kuuluva asia.

Syy-yhteyttä koskeva vaatimus on voimassa vastuun perusteesta riippumatta. Aiheutuneet vahingot, joista X Oy:ltä oli vaadittu korvausta, ovat olleet vaurioiden kartoittamiseen liittyneitä tutkimuskuluja, kuluja vaurioiden korjaamiseksi hankituista korjaustapaselosteesta ja asiantuntijalausunnosta sekä asiamieskuluja ja sijaisasumiskuluja. Näin ollen suurin osa kuluista oli aiheutunut itse vaurion korjaamisesta.

Kuntotarkastusta koskevan sopimuksen ohjeiden mukaan kuntotarkastaja ei vastaa asunnon vaurioista tai puutteista, vaan vain tarkastuksessa olleesta virheestä aiheutuneesta vahingosta. Näin ollen kulut, jotka ovat liittyneet vaurion kartoittamiseen ja korjaukseen, eivät tule kuntotarkastajan vastuulle. Niistä olisi kiinteistön kauppakirjankin mukaan vastannut myyjä.

Asiamieskulujen on oltava syy-yhteydessä kuntotarkastuksessa tehtyyn virheeseen tai laiminlyöntiin. A:n ja B:n vaatimat kulut olivat aiheutuneet laajennusosan alapohjan korjaamisesta. Kyseistä laajennusosan alapohjaa ei kuitenkaan ollut voitu tarkastaa, miltä osin raporttiin 25.3.2013 oli otettu selkeä toimenpidesuositus. Alapohja oli tarkastettu vasta kaupanteon jälkeen ja vaaditut kulut olivat aiheutuneet kaupan teon jälkeen vauriota selvitettäessä. Näin ollen kuntotarkastuksen suorittamisessa tai raportissa ei ollut sellaista virhettä, joka olisi aiheuttanut kulut eivätkä ne olleet syy-yhteydessä kuntotarkastukseen.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut X Oy:lle vakuutuksenottajana tilaisuuden esittää oma näkemyksensä asiasta. X Oy on ilmoittanut, ettei sillä ole lisättävää asiaan.

Selvitykset

Asiaa koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu jäljennöksinä:

- Allekirjoittamaton luonnos 27.3.2013 päivätystä kiinteistön määräosan kauppakirjasta

- Kuntotarkastuksen tilaussopimus 25.3.2013

- 26.3.2013 päivätty raportti 25.3.2013 tehdystä kuntotarkastuksesta

- 20.5.2013 päivätty liite kuntotarkastukseen tarkastuspäivältä 29.4.2013

- 27.5.2013 päivätty liite kuntotarkastukseen alapohjan lisätarkastuksesta

- Työterveyslaitoksen analyysivastaus 20.6.2013

- 7.7.2013 päivätty raportti alapohjan kuntotutkimuksesta

- Analyysivastaukset 24.6.2013 ja 7.8.2013

- 9.8.2013 päivätty kuntotutkimus

- Korjaustapaselostus 9.9.2013

- Lausunto kuntotarkastuksen virheistä 23.4.2014

- Kuntotarkastuksen suorittaneen henkilön 2.2.2009 päivätty tutkintotodistus ja 5.7.2011 päivätty koulutustodistus.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakirjojen mukaan A ja B olivat tilanneet ostajina 25.3.2013 yhdessä kiinteistön myyjien kanssa kiinteistökauppaa varten kaupan kohteena olleen omakotitalon kuntotarkastuksen X Oy:ltä. Kuntotarkastuksen ja kaupanteon jälkeen omakotitalon alapohjasta oli löytynyt korjausta edellyttäneitä kosteuden aiheuttamia vaurioita. A ja B, jotka ovat esittämiinsä selvityksiin vedoten pitäneet X Oy:n suorittamaa kuntotarkastusta ja siitä annettua raporttia virheellisinä, ovat vaatineet X Oy:ltä vahingonkorvausta asian selvittelystä ja virheen paikantamisesta aiheutuneista kustannuksistaan sekä sijaisasunnon vuokrasta kosteusvaurioiden korjausajalta. Asiassa on kysymys ensiksikin sen arvioimisesta, onko X Oy:n suorittamassa kuntotarkastuksessa ollut virhe, ja toiseksi siitä, oliko mahdollinen kuntotarkastuksen virheellisyys ollut korvausvastuun perustavalla tavalla syy-yhteydessä A:n ja B:n vaatimiin kustannuksiin, jolloin ne tulisivat korvattaviksi X Oy:n konsulttivastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Lautakunta katsoo, että koska tässä tapauksessa asiakirjojen mukaan myös A ja B kiinteistön ostajina ovat olleet yhdessä myyjien kanssa kuntotarkastuksen tilaajina ja tilanneet kyseisen palvelun kuluttajina, asiaan on ensisijaisesti sovellettava kuluttajansuojalain 8 luvun säännöksiä eräistä kuluttajapalvelusopimuksista.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tämän luvun säännökset koskevat vastikkeellisia palveluksia, joita elinkeinonharjoittaja (toimeksisaaja) suorittaa kuluttajalle (tilaaja) ja joiden sisältönä on irtaimeen esineeseen, rakennukseen, muuhun rakennelmaan tai kiinteään omaisuuteen kohdistuva työ tai muu suoritus. Tietyistä urakkasopimuksista säädetään kuitenkin jäljempänä 9 luvussa.

Kuluttajansuojalain 8 luvun 12 §:n 1 momentin yleisen virhesäännöksen mukaan palveluksen on sisällöltään, suoritustavaltaan ja tulokseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Pykälän 2 momentin mukaan palvelus on suoritettava ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä ottaen huomioon tilaajan edut. Palveluksen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla on yleensä sellaisen palveluksen yhteydessä aihetta olettaa. Palveluksen tulee myös vastata laissa, asetuksessa tai viranomaisen päätöksessä asetettuja vaatimuksia. Pykälän 4 momentin mukaan, jos palvelus poikkeaa siitä, mitä 1-3 momentissa säädetään, siinä on virhe. Todistustaakka siitä, että palvelus on suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti, on toimeksisaajalla.

Asian arviointi

Kuntotarkastuksen tilaussopimuksen sisältö

Lautakunta toteaa, että puheena olevaa kuntotarkastusta koskevan 25.3.2013 päivätyn tilaussopimuksen kohdan ”Tuoteselite” mukaan kuntotarkastus oli sovittu suoritettavaksi noudattaen Asuntokaupan Kuntotarkastuksen Tilaajan ohjeita KH 90-00393 ja Suoritusohjetta KH 90-00394. Sopimuksen mukaan kunto-tarkastus tehtiin pääosin ainetta ja materiaaleja rikkomattomin menetelmin.

Tilaajan ohjeen KH 90-00393 kohdassa 3.1. ”Kuntotarkastuksen laajuus” on muun muassa omakotitalojen osalta todettu, että rakennus tarkastetaan sekä ulko- että sisäpuolelta. Rakenteet ja näkyvät pinnat tarkastetaan kaikista kulkuaukollisista tiloista, joihin on esteetön pääsy.

Ohjeen kohdassa 6 ”Kuntotarkastuksen rajaukset ja epävarmuustekijät” on muun muassa todettu, että aistienvaraisella rakenteita rikkomattomalla tarkastusmenetelmällä ei saada täyttä varmuutta kohteen kunnosta. Rakenteiden sisäisiä virheitä ja vaurioita ei voi havaita, ellei rakenteiden pinnoilla ole näkyviä vaurioita tai tarkastelussa ei tehdä riskihavaintoja. Kohdan mukaan tarkastuksen rajauksia ja epävarmuustekijöitä aiheuttaa myös se, jos esimerkiksi kaikkia tiloja tai rakenteita ei pääse tarkastamaan, koska kulkuaukko puuttuu tai sitä ei voida avata, tai sokkeli tai sokkelin vierusta on lumen tai jään peitossa. Rajaukset ja epävarmuustekijät kirjataan kuntotarkastusraporttiin.

Ohjeen kohdan 8.2 ”Kuntotarkastajan (toimeksisaajan) vastuu” mukaan kunto-tarkastaja vastaa kohteesta tekemiensä ja kuntotarkastusraporttiin kirjaamiensa havaintojen kattavuudesta ja oikeellisuudesta sekä havaintojen pohjalta tekemistään päätelmistä, tulkinnoista ja suosituksista. Kuntotarkastaja vastaa siltä, että tarkastus tehdään ammattitaitoisesti. Jos tarkastuksessa on virhe, tarkastaja vastaa tästä aiheutuneesta vahingosta. Kuntotarkastaja ei vastaa asunnon vauriosta tai puutteesta, vaan niistä vahingoista, joita vaurion tai puutteen havaitsematta jättäminen tai ilman perustettua syytä tehty vääräksi osoittautuva toimenpidekehotus on tilaajalle aiheuttanut. Kuntotarkastajan tulee perustella antamansa jatkotoimenpidesuositukset.

Kohdan mukaan kuntotarkastajalla ei ole velvollisuutta tarkastaa saamiensa tietojen tai asiakirjojen oikeellisuutta, jos ei ole perusteltua syytä epäillä niiden palkkansa pitävyyttä. Tietojen lähteet kirjataan raporttiin.  Jos kuntotarkastaja havaitsee ilmeisen ja merkittävän virheen asiakirjoissa, se mainitaan raportissa. Kuntotarkastajalla on oikeus ja velvollisuus oikaista kunto-tarkastuksessa tehty virhe. Jos tilaaja ei teetä tarkastuksessa suositeltuja lisäselvityksiä ja -tutkimuksia, kuntotarkastajalla ei ole vastuuta havaitsematta jäävistä, piilevistä vaurioista.

Suoritusohjeen KH 90-00394 kohdan 7.2 Tarkastusmenetelmät ja riskihavainnot mukaan kohde tarkastetaan ensisijaisesti pintapuolisesti. Pintapuolinen tarkastus sisältää aistienvaraisen tarkastuksen lisäksi havainnointeja kosteudentunnistimella ja muilla mittalaitteilla, joiden laatu ja käyttötapa määritellään kohdissa 9 ja 13. Riskihavaintoon liittyvään rakenteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja pyrittävä selvittämään rakenteen kunto tilanteeseen sopivin tarkastusmenetelmin, joita kuvataan kohdissa 8 ja 9. Jos rakenteen kunnosta ei saada selvyyttä, lisätutkimusten tarve on tuotava selkeästi esille.

Suoritusohjeen mukaan riskihavainto on kyseessä ainakin seuraavissa tapauksissa:

- kun alkuhaastattelussa on tullut esille epäilys tai tieto siitä, että piilossa rakenteen pinnan alla on kosteus- tms. vaurioita tai sellaiseen viittaavaa tai kun asia-kirjoissa on tieto tämän tyyppisestä tilanteesta

- kun piirustuksissa esiintyy tai tarkastaja havaitsee tai perustellusti epäilee kohdassa 8 esitetyn riskirakenteen

- jos tarkastuksessa havaitaan viitteitä piilevästä vauriosta. Näitä viitteitä voivat suoritusohjeen mukaan olla muiden muassa rakenteen pinnalla oleva silmin havaittava kosteusjälki, tummentuma, veden valumajälki, rakenteen kosteusteknisen toiminnan kannalta puuttuva tai riittämätön tuuletus taikka mikrobiperäiset ja muut poikkeavat hajut.

Suoritusohjeen kuntotarkastuksen laajuutta koskevan kohdan 8 mukaan ryömintätilaisen alapohjan osalta tarkastetaan muun muassa

- tuuletusaukot ja alapohjan tuuletuksen toimintaedellytykset

- ryömintätilan korkeus

- veden valuma- ja lammikoitumisjäljet sekä näkyvä vesi

- alapohjan kosteustilanne ja näkyvät mikrobikasvustot

- näkyvissä olevat puurakenteet aistienvaraisesti ja niiden kovuus ja lahovauriot teräspiikillä tai puukolla pistokokein (myös ulkoseinien ala-sidepuut)

- näkyvissä olevat lämmöneristeet

- läpivientien tiiviys

- ryömintätilan puhtaus rakennusjätteistä ja muista orgaanisista materiaaleista

- kirjataan, missä laajuudessa alapohja ja ryömintätila voitiin tarkastaa.

Kysymys kuntotarkastuksen virheellisyydestä

A ja B ovat perustaneet Vakuutuslautakunnassa esittämänsä korvausvaatimuksen lähinnä hankkimaansa 23.4.2014 päivättyyn asiantuntijalausuntoon ja lausuneet, että X Oy:n suorittamassa kuntotarkastuksessa oli ollut seuraavat virheet:

1) maanpinnan taso sokkelin yläreunaan ja lattiatasoon nähden oli mitattu väärin,

2) ulkoseinän alaosan ja maanpinnan läheisyyden perusteella rakennuksen valesokkeli olisi tullut havaita, todeta riskirakenteeksi ja suositella lisätutkimuksia,

3) alapohjan ryömintätilassa oli ollut silmin nähden havaittavissa ollut lisätutkimustarve tuuletustilan mataluuden, kosteushavaintojen, mikrobivaurioiden ja tukittujen tuuletusritilöiden osalta, minkä vuoksi suositellut toimenpiteet olivat olleet riittämättömät,

4) alapohjan käyntiluukun ympäristössä oli ollut havaittavia kosteusvauriota ja teknisen tilan lattiassa alapohjassa runsaasti kosteusvauriojälkiä sekä

5) tarkastuksen suorittajan pätevyys oli ollut puutteellinen.

Lautakunta toteaa ensiksi, että käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan X Oy ja vakuutusyhtiö ovat myöntäneet 26.3.2013 päivätyssä kuntotarkastusraportissa olevan virheen sokkelin korkeustason mittauksessa. Valesokkelirakenteen osalta lautakunta toteaa asiakirjaselvityksen perusteella jääneen epäselväksi, missä määrin seinärakenteen toteuttamistapa oli ollut tarkastusta 25.3.2013 suoritettaessa havaittavissa ottaen huomioon, että rakenne ei ollut ilmennyt seinän ja sokkelin rakennepiirustuksesta ja tarkastusraportissa mainituin tavoin lumipeite oli rajoittanut tarkastamista rakennuksen ympärillä. Samasta syystä myöskään maanpintojen kallistuksia rakennuksen ympärillä ei ollut voitu tarkastaa. Lauta-kunta katsoo, ettei edellä mainituilla seikoilla kuitenkaan ole merkitystä arvioitaessa X Oy:n korvausvastuuta tässä asiassa, sillä seinärakenteessa ei ole edes väitetty olleen vaurioita eikä valesokkelirakenteen tai sinänsä sokkelin korkeuden ole selvitetty vaikuttaneen muihin rakennuksessa todettuihin vaurioihin.

Lautakunta toteaa, ettei kuntotarkastuksen suorittajalle ole olemassa erityisiä laissa säädettyjä pätevyysvaatimuksia. Näin ollen ja tarkastuksen suorittajan muodollisesta pätevyydestä esitetyn selvityksen perusteella lautakunta katsoo, ettei suoritettu kuntotarkastus ole myöskään vain tarkastuksen suorittajan henkilökohtaiseen pätevyyteen liittyvistä syistä ollut virheellinen.

Olennainen kysymys X Oy:n virhevastuun syntymisen kannalta on se, miten asiassa on arvioitava rakennuksen teknisen tilan lattiassa käyntiluukun kohdalla olleiden kosteusvaurioiden ja teknisen tilan alapohjassa tuulensuojalevyn alapinnalla olleiden homejälkien merkitystä. Myös näiden seikkojen osalta X Oy ja vakuutusyhtiö ovat myöntäneet tarkastusraportissa olleen virheen ja toimenpidesuosituksen puuttumisen, joten kysymys on ennen muuta siitä, millaisia toimenpiteitä tai mahdollisia lisätutkimuksia mainitut havainnot olisivat kuntotarkastuksen osalta edellyttäneet.

Tältä osin lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei käytettävissä olevasta asiakirjaselvityksestä ilmene, että 25.3.2013 tarkastettavissa olleen rakennuksen pohjoisenpuoleisen osan alapohjassa olisi ollut havaittavissa merkkejä laajemmalla alueella olleesta homekasvustosta tai -jäljistä. Tarkastetun alapohjan alueella ei ollut kuvattu havaitun esimerkiksi poikkeavaa hajua tai kosteutta. Lautakunnan näkemyksen mukaan, mikäli rakennuksen teknisen tilan lattian kosteusvaurioon ja teknisen tilan alapohjan homejälkiin olisi kiinnitetty asianmukaista huomiota jo kuntotarkastuksessa 25.3.2013, olisi vain näihin havaintoihin perustuvana riittävänä toimenpide-ehdotuksena ollut lattian avaaminen teknisen tilan kohdalla ja pintamateriaalien sekä eristeiden vaihtaminen tarvittavalta alueelta.

Lautakunta katsoo, ettei pelkästään mainittujen paikallisten vaurioiden perusteella ole ollut perusteltua aihetta epäillä koko rakennuksen alapohjan eristeiden laajempaa mikrobivaurioitumista, joka on ollut todettavissa vasta rakennuksen etelänpuoleisen lattian avaamisen jälkeen tehtyjen havaintojen sekä eristeistä otettujen näytteiden perusteella. Asiakirjatietojen perusteella kosteusongelmien aiheuttajaksi tai niiden riskiä lisänneiksi tekijöiksi myöhemmin mainitut tuuletustilan mataluus, kosteushavainnot ja tukitut tuuletusritilät ovat koskeneet nimenomaan rakennuksen etelänpuoleista osaa, jonne ei ole ollut tarkastusta 25.3.2013 tehtäessä pääsyä. Tästä seikasta ja alapohjan toisen puolen tarkastamisen aiheellisuudesta oli kuntotarkastusraportissa nimenomaisesti mainittu.

Tässä tapauksessa A ja B ovat allekirjoittaneet omakotikiinteistöä koskevan kauppakirjan tietoisina siitä, että kaupan kohteena olleen omakotitalon eteläisen puolen alapohjaa ei ollut tarkastettu lainkaan. Tämän vuoksi ja edellä selostamillaan perusteilla, lautakunta katsoo, ettei X Oy:n suorittamassa kuntotarkastuksessa ole osoitettu olleen tarkastuksesta 26.3.2013 laadittuun raporttiin kirjatut varaumat huomioon ottaen sellaista virhettä, jonka perusteella A:lla ja B:llä olisi oikeus X Oy:ltä vaatimaansa vahingonkorvaukseen rakennuksen alapohjan kosteus- ja mikrobivaurioiden selvittämiskustannuksista ja näiden vaurioiden korjaustöiden aikaisista sijaisasunnon vuokrakustannuksista.

Asiamieskulut

Siltä osin kuin A ja B ovat vaatineet asiamieskulujensa korvaamista lautakunnassa, lautakunta toteaa, että ohjesääntönsä 6 §:n mukaan lautakunta ei käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Lautakunta voi käsitellä riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Koska tässä asiassa ei ole kyse oikeusturvavakuutuksesta, lautakunta ei käsittele esitettyä kuluvaatimusta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Löppönen

Makkula

Mannonen

Pesonen

Sarpakunnas

Sjögren

Vainio