Käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 24.5.2004. Siinä H.Y. tuomittiin syytteiden mukaisesti sakkoihin ja hänet velvoitettiin korvaamaan T.S.C:n oikeudenkäyntikulut 900 eurolla. Asian johdosta asiamies J.V. esitti T.S.C:n auton kaskovakuutusyhtiölle 1.098 euron asianajolaskun.

 

Päätöksessään 27.5.2004 vakuutusyhtiö toteaa käsitelleensä oikeusturvahakemuksen. Koska liikenneonnettomuutta koskevassa rikosoikeudenkäynnissä ei käsitellä korvausvaatimuksia ilman vastapuolen vakuutusyhtiön antamaa kieltäytymistodistusta, vakuutusyhtiö ei voi maksaa korvausta vakuutuksen perusteella.

 

Oikeusturvahakemuksen mukaan T.S.C. on asianomistajana liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevassa asiassa. Vakuutusyhtiöön ei ole toimitettu vastapuolen vakuutusyhtiön antamaa kieltäytymistodistusta.

 

Tämän jälkeen vakuutusyhtiö käy läpi kaskovakuutuksen oikeusturvavakuutusehtoja. Korvattavuuden edellytyksenä on se, että asia on välittömästi saatettavissa käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Liikennevahinkoasioissa korvausvaatimukset käsitellään ensi vaiheessa vakuutusyhtiöissä. Liikennevahinkoon liittyviä korvausvaatimuksia käräjäoikeus ei voi ottaa käsiteltäväksi ellei vastapuolen liikennevakuutusyhtiö ole antanut kirjallista kieltäytymistodistusta. Mikäli tällaista ei ole annettu, liikennevakuutuksesta korvattavien kulujen osalta ei asiaa voida saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi eikä tällaisten vaatimusten esittämisestä aiheutuvia kuluja korvata oikeusturvavakuutuksesta.

 

Lausuntopyynnössään 31.5.2005 asiamies J.V. kertaa oikeusturvapyynnön sekä käräjäoikeuden tuomion tieliikennerikkomuksen osalta.

 

T.S.C:n kuljettaman henkilöauton kaskovakuutukseen liittyen J.V. oli kirjeellään 15.4.2004 pyytänyt, että vakuutusyhtiö myöntäisi oikeusturvaedun T.S.C:lle. Kysymys on siis nimenomaan T.S.C:n autoon liittyvästä vakuutuksesta eikä vastapuolen liikennevakuutuksesta. Tällaisessa tapauksessa ei luonnollisestikaan mitään kieltäytymistodistusta tarvita, vaan vaatimukset voidaan esittää käräjäoikeudessa ilman sitäkin ja kohdistaa vastapuoleen ja näin myös nyt on tapahtunut. Näin myös käräjäoikeus, ja aivan oikein, velvoitti vastapuolen eli H.Y:n korvaamaan T.S.C:n oikeudenkäyntikulut, ei kuitenkaan arvonlisäveron osalta, eli H.Y. velvoitettiin maksamaan T.S.C:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 900 euroa korkoineen.

 

Tässä ei siis ole kysymys siitä, että haettaisiin sellaista korvausta, mistä vakuutusyhtiö on kieltäytynyt tai mistä ylimalkaan kieltäytymistodistusta tarvittaisiin, sillä oikeudenkäyntikuluvaatimuksenhan asianomistaja voi aina esittää liikennejutussa riippumatta mistään kieltäytymistodistuksesta. Liikennevahinkoon liittyviä korvausvaatimuksia käräjäoikeus ei voi ottaa käsiteltäväksi ellei vastapuolen liikennevakuutusyhtiö ole antanut kirjallista kieltäytymistodistusta, mutta vastapuolen liikennevakuutusyhtiöstähän ei ole mitään vaadittu oikeudenkäyntikulujen osalta, ei tulla vaatimaan eikä edes voitaisi vaatia. J.V. ei voi ymmärtää, miten tätä asiaa ei nyt vakuutusyhtiössä ole voitu ymmärtää.

 

Toinen tilanne on sitten kokonaan se, voidaanko oikeusturvaetu itsessään myöntää asiassa, jossa, kuten tässä jutussa, alun alkaen ei muita vaatimuksia ole esitetty kirjallisesti käräjäoikeudelle kuin se, että syyttäjän rangaistusvaatimukseen yhdytään ja että vaaditaan oikeudenkäyntikuluja. Oikeusturvahakemuksella ei ole mitään tekemistä vastapuolen liikennevakuutus­yhtiön, tässä tapauksessa sama vakuutusyhtiö, kanssa eikä vastapuolen vakuutusyhtiöllä ole mitään tekemistä oikeusturvahakemuksen kanssa. Vastapuolen vakuutusyhtiö ei voi edes antaa mitään kieltäytymistodistusta, koska sillä ei ole puhevaltaa. Jos oikeusturvaetu myönnetään asiakkaalle, niin vakuutusyhtiö maksaa asiakkaan käyttämän asianajotoimiston laskun vähennettynä omavastuuosuudella, eikä siinäkään tilanteessa kuulla vastapuolen vakuutusyhtiötä.

 

T.S.C:llä on ollut perusteltu aihe käyttää asianajajaatässä jutussa. Vastapuoli kiisti syytteen selvittäen varsin laajalti käräjäoikeudessa kiistämisensä perusteluja. Kysymyksessä ei ollut mikään lyhyt ja nopea liikennerikosoikeudenkäynti, vaan todella moninaisia käänteitäkin oikeussalissa saanut tapahtuma, jossa kaksi huonosti suomen kieltä taitavaa selvitti tapahtumia. T.S.C:n kannalta oli erittäin tähdellistä, että hänellä oli lainoppinut avustaja tulkin ohella käräjäoikeudessa. Asian jonkinlaista monimutkaisuutta kai kuvannee sekin, että käräjäoikeus ei voinut käsittelypäivänä 13.5.2004 vielä antaa asiassa edes ratkaisua, vaan asiassa annettiin kansliatuomio 24.5.2004.

 

J.V. odottaa esitetyin perustein, että Vakuutuslautakunta antaisi vakuutusyhtiölle ratkaisusuosituksen, mikä sisällöltään olisi sellainen, että vakuutusyhtiötä kehotettaisiin myöntämään T.S.C:lle oikeusturvaetu asiassa ja suorittamaan J.V:n toimiston lasku 1.098 euroa vähennettynä omavastuuosuudella.

 

T.S.C. tulee erikseen, liikennevahingosta vahinkoilmoituksen tehtyään, pyytämään, että H.Y:n vakuutusyhtiössä olevasta liikennevakuutuksesta korvataan hänen autonsa korjauskulut.

 

Vastineessaan 19.7.2004 vakuutusyhtiö kertaa siihenastiset tapahtuma- ja käsittelytiedot sekä vakuutusehdot.

 

Vakuutetun ollessa rikosasiassa asianomistajana vakuutuksesta korvataan yksityisoikeudellisten vaatimusten esittämisestä aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset asianajokulut. Rangaistusvaatimuksen esittämisestä aiheutuvia asianajokuluja vakuutuksesta ei korvata.

 

Tässä tapauksessa vakuutettu on oikeudessa yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen sekä vaatinut vastapuolen velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Vahingonkorvausvaatimuksia vakuutettu ei sen sijaan ole oikeudessa esittänyt eikä ole voinutkaan esittää, sillä korvausta on ensisijaisesti haettava vastapuolen liikennevakuutusyhtiöltä. Koska vakuutetulla ei ole ollut yksityisoikeudellisia vaatimuksia, ei myöskään oikeusturvavakuutuksesta korvattavaa vakuutustapahtumaa (yksityisoikeudellisten vaatimusten kiistäminen) ole voinut sattua eikä vakuutuksesta korvattava asianajokuluja syntyä. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö katsoo, ettei vakuutetulle voida myöntää oikeusturvaetua.

 

Lausuntopyynnössä todetun mukaisesti asianomistaja voi esittää oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ilman vastapuolen liikennevakuutusyhtiön kieltäytymistodistusta. Tällä ei kuitenkaan ole korvauspäätöksen kannalta merkitystä, sillä pelkkä rangaistusvaatimuksen yhteydessä esitetty oikeudenkäyntikuluvaatimus ei ole sellainen yksityisoikeudellinen vaatimus, josta aiheutuvat kulut kuuluisivat vakuutuksen korvauspiiriin. Vakuutusehtojen soveltamisen kannalta ei sillä myöskään ole merkitystä, kuinka tarpeellista lakimiesapuun turvautuminen on vakuutetulle mahdollisesti ollut.

 

Vakuutusyhtiö viittaa myös Vakuutuslautakunnan lausuntoihin VKL 18/98 ja VKL 212/00, joiden mukaan pelkän rangaistusvaatimuksen esittämisestä aiheutuneita asianajokuluja ei tullut vakuutuksesta korvata.

 

Jos Vakuutuslautakunta vastoin vakuutusyhtiön näkemystä katsoisi, että vakuutetun asianajokulut tulee vakuutuksesta korvata, vakuutusyhtiö toteaa korvattavien kulujen määrän olevan 900 euroa. Näin sen vuoksi, että käräjäoikeus on tuomiossaan todennut asian laatu ja laajuus huomioiden vakuutetun kohtuullisiksi oikeudenkäyntikuluiksi 900 euroa. Tämän määrän ylittäviltä osin asianajolaskussa ei siten ole kysymys vakuutuksesta korvattavista välttämättömistä ja kohtuullisista asianajokuluista.

  

 

 

 

Vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut seuraavasti:

 

Rikosasia

1.      Asianomistajana
Vakuutetulle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta korvataan siltä osin, kuin oikeudenkäynnissä on kysymys rikoksesta johtuvasta vakuutetun yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta.

 

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse asianomistajan asianajokulujen korvaamisesta kolarijutussa hänen esitettyään oikeudenkäyntikuluvaatimuksen oikeudessa.

 

Vakuutettu T.S.C. on asianajaja J.V:n avustamana ollut asianomistajana ja todistelutarkoituksessa oikeuteen kutsuttuna kolarijutussa H:n käräjäoikeudessa. T.S.C. on vaatinut oikeudessa oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, jotka vastapuoli H.Y. on kiistänyt sekä perusteeltaan että määrältään. Käräjäoikeuden tuomiossa kolariin syylliseksi tuomittu H.Y. on velvoitettu korvaamaan T.S.C:n oikeudenkäyntikulut 900 eurolla. Asiamies J.V. on katsonut oikeudenkäyntikuluvaatimuksen oikeusturvavakuutuksen tarkoittamaksi asianomistajan yksityisoikeudelliseksi vaatimukseksi ja vaatinut tämän mukaisesti esittämänsä asianajolaskun korvaamista.

 

Vakuutusehtojen mukaan rikosasiassa asianomistajana olevalle vakuutetulle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta korvataan siltä osin kuin oikeudenkäynnissä on kysymys rikoksesta johtuvasta vakuutetun yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta. Ehtojen sanamuodon mukaan vakuutuksesta korvattavien kulujen tulee kohdistua yksityisoikeudellisen vaatimuksen käsittelyyn. Muut asianomistajan puolelta esitetyt vaatimukset tai esiintuodut seikat ja näkökohdat jäävät oikeusturvavakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

 

Esillä olevassa tapauksessa on oikeudenkäynnissä asiamies J.V:n lausuntopyynnöstä ilmenevän selvityksen mukaan ollut kyse vastapuolen kiistämästä syytteestä ja moninaisia käänteitä oikeussalissa saaneesta tapahtumien selvittämisestä. Selvitystä siitä, että T.S.C:n vaatimia ja H.Y:n kiistämiä oikeudenkäyntikuluja olisi erityisesti käsitelty, ei ole. Lautakunnan käsityksen mukaan H.Y:n oikeudenkäyntikulujen kiistäminen on ollut looginen seuraus syytteen kiistämisestä. Korvauksen vaatijana T.S.C:llä on näyttövelvollisuus vaatimuksensa perusteiden osalta. Koska selvitystä T.S.C:n oikeudenkäyntikulujen oikeusturvavakuutuksesta korvaamisen edellyttämästä käsittelystä oikeudenkäynnissä ei ole esitetty, eikä tapauksen yhteydessä ole käsitelty muita yksityisoikeudellisia vaatimuksia, pitää lautakunta vakuutusyhtiön epäävää päätöstä ehtojen mukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Hentunen ja Rusanen sekä varajäsen

Kivikoski. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA