Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A oli kertonut vakuutusyhtiölle 15.9.2010 tehdyssä vahinkoilmoituksessa, että hänen asuntoonsa oli murtauduttu 23.3.2010- 14.5.2010 välisenä aikana. Asunnosta oli varastettu koruja ja kelloja ja rikosepäilystä oli ilmoitettu poliisille 22.3.2010. A ilmoitti poliisille 15.4.2010, että myös hänen pankkikorttinsa tunnuslukuineen oli varastettu ja sillä oli tehty nostoja noin viikkoa aikaisemmin.

Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen 1.7.2011 päivätyllä korvauspäätöksellä. Yhtiön mukaan vahinkotapahtumasta annetut tiedot olivat osittain ristiriitaisia, eikä tapahtuman ajankohdasta tai tekijästä ollut annettu riittävän luotettavaa selvitystä.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on kertonut 25.6.2014 päivätyssä valituksessaan tehneensä kaiken voitavansa rikoksen selvittämiseksi. Hän oli ollut rikosilmoituksen tekemisen jälkeen useasti yhteydessä poliisiin ja pyrki jouduttamaan tutkinnan etenemistä olemalla yhteydessä poliisiin. Poliisi kuuli vakuutuksenottajaa asianomistajana kuitenkin vasta 25.10.2013. Varastettu omaisuus on pyritty näyttämään valokuvien avulla. Koska osaa koruista oli käytetty panttina, on vakuutuksenottaja toimittanut vakuutusyhtiölle tositteita korujen lunastamisesta. Rannekellosta on toimitettu ostokuitti vakuutusyhtiöön vuonna 2005 ilmoitetun varkaustapauksen yhteydessä. Vakuutuksenottaja on vaatinut, että vakuutuskorvaus suoritetaan täysimääräisesti anastetusta omaisuudesta.

Vakuutuksenottaja on toimittanut 26.3.2015 lisävastineen, jonka liitteenä olleesta käräjäoikeuden tuomiosta kävi ilmi, että epäilty henkilö tuomittiin rangaistukseen vakuutuksenottajan yritykseen kohdistuneesta maksuvälinepetoksesta. Tuomio ei ollut lainvoimainen.

Vakuutuksenottaja kertoo, ettei nyt anastettu Omega Seamaster-merkkinen kello ole sama esine, joka häneltä varastettiin vuonna 2005. Vakuutuksenottajan mukaan sitä, että poliisin tutkintailmoitukseen ja vahinkoilmoitukseen merkityt ajankohdat poikkeavat toisistaan, ei tarkoita, etteikö vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Vakuutuksenottajalla ei missään vaiheessa voinut olla tarkkaa tietoa siitä, milloin vahinko oli sattunut ja hän on tästä syystä voinut ilmoittaa eri ajankohdat.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut 20.11.2014 päivätyssä vastineessaan, että yhtiölle ilmoitettu vahinkoajankohta 23.3.2010- 14.5.2010 poikkeaa poliisin tutkintailmoitukseen kirjatusta tapahtuma-ajankohdasta 24.2.2010- 16.3.2010. Maksuvälinepetoksen ajankohdaksi tutkintailmoitukseen on kirjattu 16.- 18.3.2010.

Varastetuksi ilmoitetusta omaisuudesta ei ole esitetty aitoustodistuksia tai alkuperäisiä ostokuitteja. Yhtiön mukaan vakuutuksenottajan toimittamista panttilainaamon tositteista ei käy ilmi pantattujen esineiden tarkkoja ominaisuuksia, eikä niiden perusteella voida arvioida täsmällisesti vahingon määrää.

Asiassa on riidatonta, että A:n yrityksen pankkikorttia oli käytetty vakuutuksenottajan kertomana ajankohtana. Tämä ei kuitenkaan yhtiön mukaan riitä osoittamaan, että pankkikortti oli varastettu. Tämän perusteella ei voida myöskään todeta, oliko muuta irtaimistoa mahdollisesti varastettu pankkikortin kanssa samalla kerralla ja oliko kyseessä yksi vai useampi vahinkotapahtuma. Koska pankkitili on osakeyhtiön nimissä, olivat tililtä nostetut varat osakeyhtiön omaisuutta, joka ei ole vakuutettuna kotivakuutuksesta. Korvausta olisi joka tapauksessa voitu alentaa suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella, koska tunnuslukua ja pankkikorttia oli mahdollisesti säilytetty suojeluohjeen vastaisesti.

Vakuutusyhtiö oli suorittanut vuonna 2005 Omega Seamaster14 k- merkkisestä rannekellosta korvauksen. Kello oli vahinkoilmoituksen mukaan varastettu laivalla. A ilmoitti vahinkokäsittelyn yhteydessä, että kello oli hankittu noin 8-10 vuotta sitten, eikä siitä ollut enää ostokuittia tallella. Vakuutusyhtiöön oli vuoden 2005 vahingon selvittelyn yhteydessä toimitettu kauppakirja, jonka mukaan vakuutuksenottaja oli hankkinut 8.6.2005 Omega Seamaster14 k- merkkisen kellon ja maksanut siitä 4 200 euroa.

Vakuutusyhtiön mukaan kyseinen kello on jo kertaalleen korvattu kotivakuutuksesta eikä käytössä olevien selvitysten perusteella voida osoittaa, että kello olisi vuonna 2005 sattuneen varkausvahingon jälkeen päätynyt takaisin vakuutuksenottajalle, minkä jälkeen se olisi uudestaan varastettu hänen kotoaan vuonna 2010.                                                                                                                                            

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta onko vakuutuksenottaja esittänyt riittävän luotettavan selvityksen korvattavasta vakuutustapahtumasta ja vahingon määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 2.1.1 (Kodin ja vapaa-ajan asunnon irtaimisto) mukaan kodin ja vapaa-ajan asunnon irtaimistolla tarkoitetaan vakuutetun omistaman koti- ja vapaa-asunnon irtaimistoa, ellei ehdoissa ole erikseen muuta mainittu.

Kohdan 2.1.2 (Irtaimistoon kuulumaton omaisuus) mukaan irtaimistovakuutuksessa ei ole vakuutettuna:

- ansiotyöhön käytettävä
- omaisuus, jota käytetään harjoitettaessa ansiotoimintaa kommandiitti-, osakeyhtiö- tai muulla yhtiömuodolla kuin yksityisellä toiminimellä.
- työnantajan tai edellä mainitun yhtiön omistama ja vakuutetun työ- tai yksityiskäyttöön annettu omaisuus.

Kohdan 3.1 (Laaja turva) mukaan laaja turva korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot.

Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot sekä rikkoutumisvahingot.

Kohdan 3.5 (Korvausrajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata varkausvahinkoa, kun tapahtumapaikkaa tai – aikaa ei voida määritellä.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 11.1 (Korvauksen hakijan velvollisuudet (VSL 69 §)) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan omalla kustannuksellaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitystä. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

Asian arviointi

Vakuutuksenottaja A oli kertonut vakuutusyhtiölle 15.9.2010 tehdyssä vahinkoilmoituksessa, että hänen asuntoonsa oli murtauduttu 23.3.2010 ja 14.5.2010 välisenä aikana. Asunnosta oli varastettu koruja ja kelloja. Asunnosta ei ollut löydetty murtojälkiä, mutta vakuutuksenottaja kertoi vakuutusyhtiön edustajalle tämän käynnin yhteydessä 22.3.2011, että varkaus oli todennäköisesti tapahtunut, kun taloyhtiössä vaihdettiin lukkoja vahingon tapahtumisajankohtana.

A on kertonut vakuutusyhtiölle esittämässään selvityksessä, että asunnosta varastettiin seuraavat esineet:

- mustakivinen miesten 14 karaatin kultasormus, jonka arvo oli noin 450 euroa;
- 14 karaatin kullattu taskukello, jonka arvo oli noin 1 800 euroa;
- taskukello, jonka arvo oli noin 400 euroa;
- 18 karaatin kullattu Omega Seamaster- rannekello, jonka arvo oli noin 4400 euroa;
- Longines- rannekello, jonka arvo oli noin 1 900 euroa;
- Certina- rannekello, jonka arvo oli noin 380 euroa;
- Citizen- palaranneke, jonka arvo oli noin 1 900 euroa;
- naisten leveä palaranneke, jonka arvo oli noin 1 300 euroa sekä
- naisten sormuskello.

Vakuutuksenottaja on kertonut 22.3.2010 esittämässään lisäselvityksessä, että asunnosta oli varastettu tietokonenäppäimistä, keräilyseteleitä ja -kolikkoja sekä 3 500 euron arvoinen sormus, johon oli istutettu kahdeksan rubiinikiveä. Näistä omaisuuseristä ei ollut kuitenkaan esitetty hankintakuitteja tai muuta selvitystä.

A on toimittanut valokuvia, joissa hänen yllään on koruja, jotka olivat ilmoitettu varastetuiksi. A on toimittanut selvityksenä varastetusta omaisuudesta 1.4.2014 päivättyjä panttilainaamokuitteja, joista käy ilmi lunastettu omaisuus seuraavasti:

- A oli lunastanut 25.11.2009 Omega Seamaster-rannekellon ja kantasormuksen 1557,50 eurolla;
- A oli 12.9.2008 lunastanut seitsemän sormusta, neljä kaulaketjua, yhden riipuksen ja kalvosinnapit, kolmet korvakorut, kaksi kultaista taskukelloa, yhden frakkikellon sekä yhden kihlakellon hintaan 2933,60 euroa;
- A oli lunastanut 12.9.2008 yhden laattaranneketjun, kultaisen Omega Seamaster de Ville- merkkisen kellon sekä kultarannekkeen 1068,45 eurolla;
- A oli lunastanut 28.8.2007 yhden Brossard- merkkisen kultataskukellon sekä yhden avaimenperän hintaan 572,10 euroa;
- A oli lunastanut 30.12.2005 yhden Brossard- kultataskukellon, avaimenperän sekä kivisormuksen hintaan 555,70 euroa;
- A oli lunastanut 7.9.2004 Brossard- kultataskukellon ja vetoavaimen sekä sormuksen hintaan 740,6 euroa;
- A oli lunastanut 26.5.2010 kaksi kaulaketjua, yhden riipukset ja yhden kaulaketjun kiviriipuksella hintaan 351,85 euroa ja
- A oli lunastanut 28.4.2010 kolme kultakelloa, yhden kaulaketjun, kahdeksan sormusta, kaulaketjun ja ranneketjun hintaan 1 989 euroa.

A oli tehnyt 7.5.2010 tutkintailmoituksen poliisille murtautumisesta ja maksuvälinepetoksesta. Tutkintailmoitukseen tapahtuma-ajankohdaksi oli merkitty 24.2.2010- 22.3.2010. Rikoksesta epäiltiin tuolloin henkilö B:tä, jota myös kuulusteltiin rikoksesta. Vakuutuslautakunnalle on toimitettu valvontakamerakuvia, joissa vieras henkilö käyttää A:n pankkikorttia. Poliisi lopetti rikosten tutkinnan 29.1.2014, koska rikosten tekijän henkilöllisyydestä ei ollut saatu selvyyttä.

A on kertonut 25.10.2013 päivätyn kuulustelupöytäkirjan mukaan olleensa alkukeväästä 2010 pari kolme viikkoa poissa kotoaan. Palatessaan A sai tietää, että hänen asuntoonsa oli vaihdettu lukot ja pihalta tavattu mies päästi A:n kotiinsa. A:n käsityksen mukaan kaikkiin taloyhtiön asuntoihin oli vaihdettu lukot hänen ollessa poissa. A kertoi huomanneensa muutaman viikon päästä, että hänen yrityksensä pankkikortti oli kadonnut keittiöstä, mutta hän ei muistanut tarkemmin, missä kortti oli sijainnut keittiössä. Pankkikortin tunnuslukua säilytettiin joko keittiön tai olohuoneen pöydällä. A huomasi vähitellen, että asunnosta oli kadonnut pankkikortin lisäksi muutakin omaisuutta, kuten Omega Seamaster- merkkinen rannekello. Kelloa säilytettiin makuuhuoneen kaapin laatikossa. Samassa laatikossa säilytettiin myös ketjuja, joista toinen löytyi lattialta.

Seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana A huomasi, että asunnosta puuttui paljon muutakin tavaraa, kuten useita tasku- ja rannekelloja, sormuksia ja mansettinappeja. A kertoi, että varastetuista kelloista kaksi oli kultaisia ja muut olivat dubleekullattuja. Teräskuorisia kelloja säilytettiin keittiön kaapissa olevassa simpukassa ja kultaisia kelloja säilytettiin makuuhuoneen vetolaatikossa.

Asiassa on riidatonta, että A:n yrityksen pankkikorttia oli käytetty vakuutuksenottajan kertomana ajankohtana 18.3.2010. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan murtautuminen oli tapahtunut 24.2.2010 ja 22.3.2010 välisenä aikana. Se seikka, että vahinkoilmoituksessa vahingon tapahtumisajankohdaksi ilmoitettu aika 23.3.2010- 14.5.2010 poikkeaa poliisin tutkintailmoituksessa merkitystä, ei lautakunnan näkemyksen mukaan vaikuta asian arviointiin, sillä vahinkoilmoituksen ja vahinkoajankohdan välillä kulunut aika voi selittää ajankohdan muuttumisen poliisille alun perin ilmoitetusta. Vakuutuslautakunta katsoo esitetyn selvityksen perusteella A:n näyttäneen riittävän luotettavasti, että asunnosta oli varastettu omaisuutta.

Varastetuksi ilmoitetusta omaisuudesta ei ole esitetty aitoustodistuksia tai alku-peräisiä ostokuitteja. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksenottajan toimittamista panttilainaamon tositteista ei käy ilmi pantattujen esineiden tarkkoja ominaisuuksia, eikä niiden perusteella voida arvioida täsmällisesti vahingon määrää. Vakuutuslautakunta katsoo varastetusta omaisuudesta esitetyn selvityksen perusteella A:n näyttäneen, että hänellä on ollut vahingon sattuessa hallussaan vakuutusyhtiölle varastetuksi ilmoitettu omaisuus, joka koostui kolmesta rannekellosta, kahdesta taskukellosta, mustakivisestä kultasormuksesta, kahdesta palarannekkeesta ja naisten sormuskellosta. Kaikkien muiden paitsi sormuskellon osalta A oli esittänyt rahamääräisen korvausvaatimuksen.

Omega Seamaster-kellon aikaisemman korvauksen osalta lautakunta toteaa, ettei vakuutuksenottaja ole väittänyt vuonna 2010 varastetun kellon olevan sama esine kuin vuonna 2005 varkauden perusteella korvatun kellon. Lisäksi A oli toimittanut panttilainaamon tositteen, josta käy ilmi, että hän on vahinkotapahtuman 2005 jälkeen 25.11.2009 lunastanut panttilainaamosta Omega Seamaster- merkkisen kellon. Näin ollen lautakunta suosittaa yhtiötä suorittamaan korvauksen esineistä vaatimusten mukaisesti.

Vakuutusehtojen mukaan kotivakuutuksesta ei suoriteta korvausta osakeyhtiömuotoisen yhtiön omistamasta ja vakuutetun työ- tai yksityiskäyttöön annetusta omaisuudesta. Esitetyn selvityksen perusteella varastettu pankkikortti oli A:n omistaman osakeyhtiön omaisuutta eikä korvausta A:n käyttöön annetuista osakeyhtiön omistamista varoista tule näin ollen suorittaa kotivakuutuksesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen koruista ja kelloista. Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander
Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:
Sario
Uimonen
Vaitomaa
Vuori