Tapahtumatiedot

Vakuutetuille N.B:lle ja P.B:lle myönnettiin 3.4.2008 oikeusturvaetu kiinteistön kauppaa koskevaan riita-asiaan. Riita saatettiin käräjäoikeuden ratkaistavaksi ja asiassa annettiin tuomio 9.2.2010. Tuomiossa vastaajat N Oy ja C Oy velvoitettiin suorittamaan yhteisvastuullisesti vakuutetuille 7.905,60 euroa laillisine korkoineen korvauksena oikeudenkäyntikuluista.

Vakuutetut toimittivat oikeudenkäyntikulujen siirtoasiakirjan vakuutusyhtiölle 26.4.2010. Vakuutusyhtiö korvasi vakuutetuille käräjäoikeusvaiheessa oikeudenkäyntikuluja yhteensä 6.719,76 euroa 8.6.2011 päivätyllä korvauspäätöksellä.

Asia eteni kuitenkin hovioikeuden käsiteltäväksi, jonka pääkäsittelyn yhteydessä asianosaisia kehotettiin neuvottelemaan asian sovinnollisesta ratkaisusta. Asiassa päästiin sovintoon 16.2.2011. Sovintoratkaisun mukaan asia sovittiin kokonaisuudessaan ja näin ollen käräjäoikeuden tuomio kumottiin ja poistettiin. Sovinnon yhteydessä vakuutetut tulivat siten luopuneeksi myös heille käräjäoikeudessa tuomituista oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudenkäyntikuluista luopumisen jälkeen vakuutusyhtiö lähetti vakuutetuille takaisinperintävaatimuksen oikeusturvavakuutuksen perusteella maksamistaan korvauksista.

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö viittaa päätöksessään vakuutusehtojen kohtiin 6.2 ja 191.6.3 sekä toistaa asian tapahtumatiedot.

Yhtiö toteaa päätöksessään, että vakuutettujen asiamies oli ennen sovinnosta päättämisestä tiedustellut vakuutusyhtiön kantaa sovintoon. Asiamiehelle on tällöin ilmoitettu, ettei voitetuista oikeudenkäyntikuluista tule luopua hovioikeusvaiheessa, koska mainitut kulut on siirretty vakuutusyhtiölle siirtokirjalla ja yhtiö on ne maksanut.

Yhtiö toteaa, että ehtojen mukaan vakuutetun on käräjäoikeudessa pääkäsittelyyn edenneissä asioissa vaadittava vastapuolelta täysimääräisesti korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ei ilman perusteltua syytä vaadi vastapuolelta kulujaan, vakuutuksesta suoritettavaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Yhtiö katsoo päätöksessään myös, että luopumalla käräjäoikeuden vastapuolelle maksettavaksi tuomituista kuluista, ovat vakuutetut laiminlyöneet vakuutussopimuslain 32 §:n mukaisen vahingon rajoittamis- ja torjumisvelvollisuutensa.

Näillä perusteilla yhtiö toteaa joutuvansa perimään takaisin oikeusturvavakuutuksen perusteella korvatun summan 6.719.76 euroa.

Uudelleenkäsittelypyyntö

Vakuutetut pyysivät vakuutusyhtiötä käsittelemään korvauksen takaisin perimistä koskevan asian uudelleen

Uudelleenkäsittelypyynnön mukaan nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa vakuutetut eivät ole vakuutusehdoissa mainitulla tavalla aiheettomasti luopuneet kuluvaatimuksen esittämisestä, vaan vakuutetuilla on ollut perusteltu syy sovinnon tekemiseen.

Uudelleenkäsittelypyynnön mukaan se seikka, että vakuutetut olivat voittaneet juttunsa käräjäoikeudessa, ei ole tae siitä, että valitustuomioistuin tulisi antamaan kyseiselle asianosaiselle suotuisan päätöksen asiassa. Käsillä olevassa tapauksessa myös oikeuden puheenjohtaja kehotti osapuolia sovintoon ennen pääkäsittelyn alkua.

Lisäksi vakuutettujen on tullut ottaa huomioon myös vastapuolen maksukyky mahdollisen oikeudenkäynnin jälkeen. Uudelleenkäsittelypyynnössä todetaan, ettei oikeudenkäynnin voitollinenkaan lopputulos olisi taannut sitä, että vakuutettujen oikeusturva olisi toteutunut, mikäli vastapuoli ei kykene vastaamaan sen maksettavaksi tuomituista korvauksista. Uudelleenkäsittelypyynnön mukaan vakuutettujen vastaajayhtiöt N Oy ja C Oy ovat molemmat olleet taloudellisessa vaikeuksissa viimeisimmillä tilikausillaan.

Edellä mainitun perustein vakuutetut katsovat, että heillä on ollut asiaa kokonaisuutena harkiten perusteltu syy tehdä sovinto asiassa, sillä oikeudenkäynnin jatkuminen olisi ollut olosuhteet huomioon ottaen merkittävä riski.

Uudelleenkäsittelypyynnön mukaan vakuutettujen toimintaa ei myöskään voida pitää vakuutusyhtiön päätöksessä mainitulla tavalla ehtokohdan 6.2 tai vakuutussopimuslain 32 §:n rikkomisena. Vakuutetut eivät ole voineet pelkästään vakuutusyhtiön hypoteettisen edun turvatakseen tehdä itselleen epäedullista päätöstä oikeudenkäynnin jatkamiseksi. Myöskään voittotilanteessa ei olisi ollut takeita, että vakuutusyhtiölle olisi kertynyt sille siirretyllä siirtokirjalla mitään maksettavaa.

Uudelleenkäsittely vakuutusyhtiössä

Uudelleenkäsittelypyynnön johdosta annetussa päätöksessään vakuutusyhtiö toistaa aiemmassa päätöksessään lausutun perusteluineen.

Valitus

Vakuutetut olivat tyytymättömiä asian käsittelyn lopputulokseen vakuutusyhtiössä ja pyysivät asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan vakuutetut toistavat vaatimuksensa takaisinperinnästä luopumisesta ja vaativat lisäksi vakuutusyhtiötä palauttamaan heille takaisinmaksetun korvaussumman 6.719,76 euroa. Vaatimustensa tueksi vakuutetut toistavat uudelleenkäsittelypyynnössä esitetyt perustelut.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot.

Yhtiön näkemyksen mukaan vakuutetuilla ei enää siirtoasiakirjan allekirjoittamisen jälkeen ole ollut oikeutta luopua kuluvaatimuksesta vakuutusyhtiötä sitovasti. Vastineen mukaan vakuutetut eivät myöskään ole missään vaiheessa väittäneet, että sovinnon tekemisen edellytyksenä olisi ollut, että molemmat osapuolet kärsivät omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Vakuutusyhtiön kannan mukaan vakuutetut ovat olleet vapaita tekemään sovinnon itse pääasiasta, mutta jo tuomituista oikeudenkäyntikuluista heillä ei ole ollut enää oikeutta sopia vakuutusyhtiötä sitovasti. 

Vastineen mukaan käsillä olevassa tapauksessa ei myöskään ole kysymyksessä vakuutusehtojen kohdassa 150.6.3 mainittu riittävä perusteltu syy tehdä sovinto asiassa hovioikeusvaiheessa. Yhtiö toteaa, että kyseinen ehtokohta soveltuu tilanteisiin, jolloin vakuutusyhtiö ei ole vielä maksanut jo tuomittuja oikeudenkäyntikuluja eikä niitä ole vielä siirretty vakuutusyhtiölle siirtoasiakirjalla, sillä oikeuksien siirtoasiakirja on juridisesti pätevä asiakirja, jolla jo tuomitut oikeudenkäyntikulut on siirretty vakuutusyhtiön saataviksi.

Vakuutusyhtiö painottaa vastineessaan vielä sitä, että vakuutettujen asiamiehelle on jo ennen hovioikeuden käsittelyä ilmoitettu vakuutusyhtiön kanta siitä, ettei voitetuista oikeudenkäyntikuluista tule luopua asian käsittelyn hovioikeusvaiheessa, koska yhtiö on jo maksanut kyseiset kulut ja ne on siirretty vakuutusyhtiölle siirtoasiakirjalla. Tästä huolimatta sovinnolla on luovuttu voitetuista oikeudenkäyntikuluista. Näin ollen päättäessään periä takaisin oikeusturvavakuutuksen perusteella korvatun summan, on vakuutusyhtiö ottanut huomioon myös sen, mikä merkitys suojeluohjeen laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Huomioon on vastineen mukaan otettu myös vakuutettujen tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö pitää tekemäänsä päätöstä kulujen takaisinperinnästä oikeana.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Lainkohdat

Vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan Vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 150.6.3 mukaan vakuutetun on oikeudenkäynnissä ja sovintoneuvotteluissa vaadittava vastapuolelta täysimääräistä korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ilman perusteltua syytä ei vaadi vastapuolelta kulujaan, vakuutuksesta suoritettavaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Vakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdan 6.2 mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun on kykyjensä mukaan huolehdittava vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun on ryhdyttävä tarpeellisen toimiin vakuutusyhtiön oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan.

Ehtokohdan mukaan vakuutetun on pyrittävä esimerkiksi selvittämään vahingon aiheuttajan henkilöllisyys. Jos vahinko on aiheutettu rangaistavalla teolla, vakuutetun on viivytyksettä ilmoitettava asiasta poliisiviranomaiselle ja vaadittava oikeudessa rikoksentekijöille rangaistusta, jos vakuutusyhtiön etu sitä vaatii. Vakuutetun on muutenkin noudatettava vakuutusyhtiön antamia ohjeita vahingon torjumiseksi ja rajoittamiseksi.

Ehdon mukaan vakuutusyhtiö korvaa edellä mainitun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Jos vakuutettu on tahallaan tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt edellä tarkoitetun pelastamisvelvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Harkittaessa, onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutetun tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä muut olosuhteet.

Ratkaisusuositus

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa vakuutusyhtiön esittämästä takaisinperintävaatimuksesta oikeusturvavakuutusasiassa tilanteessa, jossa vakuutetut ovat asian hovioikeuskäsittelyvaiheessa saavutetun sovinnon yhteydessä luopuneet heille käräjäoikeusvaiheessa tuomituista oikeudenkäyntikuluista, kun tuomitut kulut oli jo siirtoasiakirjalla siirretty vakuutusyhtiön saataviksi.

Tapauksessa on siis kysymys oikeusturvavakuutusehtojen mukaan korvattavasta riita-asiasta, joka oli saatettu käräjäoikeuden ratkaistavaksi, joka antoi asiassa tuomion 9.2.2010. Tuomiolla vastaajayhtiöt velvoitettiin suorittamaan vakuutetuille 7.905,60 euroa oikeudenkäyntikulujen korvauksena. Vakuutusyhtiö oli siirtoasiakirjan saamisen jälkeen korvannut vakuutetuille oikeudenkäyntikuluja yhteensä 6.719,76 euroa. Asia oli sittemmin edennyt hovioikeuden käsiteltäväksi. Asiassa on kuitenkin päädytty sovintoon hovioikeuden pääkäsittelyssä sen jälkeen kun oikeuden puheenjohtaja oli kehottanut asianosaisia neuvottelemaan asian sovinnollisesta ratkaisusta. Sovinnon yhteydessä vakuutetut ovat luopuneet vaatimasta oikeudenkäyntikulujaan vastapuolelta.

Lautakunta toteaa, että tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutetun on oikeudenkäynnissä ja sovintoneuvotteluissa vaadittava vastapuolelta täysimääräistä korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ilman perusteltua syytä ei vaadi vastapuolelta kulujaan, vakuutuksesta suoritettavaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan vakuutetulla on vahingon rajoittamisvelvollisuus, jossa vakuutetun tulee noudattaa vakuutusyhtiön antamia ohjeita mahdollisuuksien mukaan. Korvauksen epääminen tai alentaminen edellyttää, että vakuutettu on laiminlyönyt velvollisuutensa tahallaan tai vähäistä suuremmalla laiminlyönnillä. Harkintaa tehdessään vakuutusyhtiön tulee vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan ottaa huomioon, mikä merkitys vakuutetun toiminnalla asiassa on ollut. Harkinnassa on otettava huomioon huolimattomuuden laatu ja olosuhteet muutoin.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan vakuutetuilla ei ensinnäkään enää siirtokirjan antamisen jälkeen ole ollut oikeutta luopua oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta vakuutusyhtiötä sitovasti. Näin ollen yhtiö perii vakuutetuilta maksamiaan oikeudenkäyntikuluja takaisin.  Päätöksessään yhtiö on viitannut vakuutusehtojen kohtaan 150.6.3, jonka mukaan, jos vakuutettu ilman perusteltua syytä ei vaadi vastapuolelta kulujaan, vakuutuksesta suoritettavaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä. Lisäksi vakuutusyhtiö on painottanut antaneensa vakuutetuille ohjeen olla luopumatta kuluista hovioikeusvaiheessa ja että kuluista on luovuttu tästä huolimatta. Yhtiö katsoo myös vakuutettujen laiminlyöneen vakuutussopimuslain 32 §:n mukaisen vahingon rajoittamisvelvollisuutensa.

Vakuutetut ovat katsoneet, ettei yhtiön esittämä kulujen takaisinperintävaatimus ole vakuutusehtojen mukainen, koska vakuutetut eivät ole vakuutusehdoissa mainitulla tavalla aiheettomasti luopuneet kuluvaatimuksen esittämisestä ja koska heillä on ollut perusteltu syy tehdä sovinto oikeudenkäynnissä.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan asiassa on ensinnä selvitettävä, ovatko vakuutetut voineet siirtoasiakirjan antamisen jälkeen luopua vakuutusyhtiölle siirretystä ehdollisesta saamisoikeudesta vakuutusyhtiötä sitovasti. Vakuutusyhtiö on katsonut päätöksessään, että vakuutetut ovat olleet vapaita sopimaan itse pääasiasta, mutta jo yhtiölle siirretystä saatavasta, jonka perusteena käräjäoikeuden tuomio on ollut, ei vakuutetuilla ole enää ollut oikeutta sopia.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan sovinnolla kumottu ja poistettu käräjäoikeuden tuomio ei kuitenkaan ole ollut lainvoimainen myöskään tuomittujen oikeudenkäyntikulujen osalta. Näin ollen lautakunta katsoo, että ottaen huomioon edellä mainitun, sekä sen, että myös saatavan siirronsaajana ollut vakuutusyhtiö on ollut tietoinen saatavan ehdollisuudesta, on oikeudenkäyntikuluista, samoin kuin itse pääasiasta, ollut mahdollista sopia sovittelun yhteydessä siirtoasiakirjan antamisen jälkeenkin.

Lautakunnan ratkaistavaksi jää siten, ovatko vakuutetut luopuneet vaatimasta oikeudenkäyntikuluja ilman vakuutusehtojen edellyttämää perusteltua syytä ja samalla laiminlyöden vakuutussopimuslain 32 §:ssä asetetun velvollisuuden vahingon rajoittamisesta. Vakuutettujen mukaan heillä on nimenomaan ollut perusteltu syy luopua kuluvaatimuksesta sovinnon aikaansaamiseksi, kun taas vakuutusyhtiön mukaan tällaista perusteltua syytä ei ole ollut käsillä.

Lautakunta toteaa, että lähtökohta oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan se, että asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Kun riitakysymys ratkaistaan sovinnolla, asiassa ei ole voittanutta tai hävinnyttä osapuolta oikeudenkäymiskaaren tarkoittamassa mielessä. Tämän vuoksi kyseisestä lainkohdasta ilmenevä pääsääntö ei ole suoraan sovellettavissa sovintotilanteissa. Korkein oikeus on kuitenkin katsonut, että tällöin kulukysymys voidaan ratkaista esimerkiksi arvioimalla ja vertaamalla asiassa esitettyjä vaatimuksia suhteessa saavutettuun sovintoon.

Lautakunta toteaa, että oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta luopuminen sovinnon yhteydessä ei sinänsä automaattisesti merkitse sitä, että vakuutusyhtiöllä olisi vakuutusehtojen mukaan oikeus alentaa tai evätä vakuutetulle mahdollisesti tuleva korvaus. Vakuutusehtojen mukaan korvauksen alentaminen tai epääminen edellyttää nimenomaan, ettei luopumiseen ole ollut perusteltua syytä. Näin ollen, koska kysymys on vakuutusturvaa rajoittavasta ehtokohdasta, tulee vakuutusyhtiön korvauksen epäämiseksi tai alentamiseksi pystyä näyttämään, ettei kuluista luopumiseen tai niiden vaatimatta jättämiseen ole ollut perusteltua syytä.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen perusteella tapauksessa ei ole mahdollista arvioida sitä, mihin lopputulokseen tuomioistuin olisi kulukysymyksessä päätynyt.  Lautakunta toteaa, ettei myöskään vakuutusyhtiö ole esittänyt mitään sellaista, jonka perusteella voitaisiin arvioida, ovatko vakuutetut luopuneet vaatimasta vastapuolelta oikeudenkäyntikulujaan ilman vakuutusehtojen tarkoittamaa perusteltua syytä. Näin ollen lautakunta katsoo, että tapauksessa jää näyttämättä, ettei vakuutetuilla ole ollut asiallista perustetta luopua oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta sovinnon yhteydessä.

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslauta pitää vakuutusyhtiön 8.6.2011 päivättyä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena ja suosittaa siten vakuutusyhtiötä luopumaan asiassa maksetun korvauksen takaisinperintävaatimuksesta.

Tämän ratkaisun antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen Sihteerinä toimi Hanén.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA