Vahinkoilmoituksen 25.8.2008 mukaan lausunnonpyytäjän omakotitalon terassilta oli yön aikana viety terassikalusteet: sohva, tuolit, pöytä ja tyynyt. Vahinko sattui 16.8.2008 klo 00.30–12.00 välisenä aikana. Korvausvaatimus on 1.150 euroa.

 

 

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 2.17 mukaan vakuutuksesta ei korvata varkausvahinkoa, joka kohtaa muuta ulkona olevaa irtaimistoa kuin polkupyörää, lastenvaunuja, venettä tai veneeseen kiinnitettyä moottoria.

 

Terassilla olevat kalusteet ovat ulkona olevaa irtaimistoa, jonka varkautta mainitun rajoitusehdon mukaan ei korvata.

 

 

Uudelleenkäsittelypyynnössään lausunnonpyytäjä toteaa olleensa kaluston hankinnan jälkeen puhelimitse yhteydessä vakuutusyhtiöön. Hän oli kysynyt, mitä suojaustoimenpiteitä on tehtävä, jotta kalusteet ovat vakuutuksen piirissä. Hänelle sanottiin silloin, että ei tarvitse tehdä mitään erityisiä toimia, vaan ne ovat sellaisinaan korvauksen piirissä. Keskustelu on varmaankin nauhoitettu vakuutusyhtiössä. Tuolloin annetuista vääristä tiedoista on nyt aiheutunut vakuutuksenottajalle vahinkoa.

 

Vakuutusyhtiön sisäisessä oikaisumenettelyssä annetussa ratkaisussa on todettu, että vahinkoilmoituksen mukaan kyseinen kalusto on hankittu vuonna 2006. Vakuutusyhtiön asiakashallintajärjestelmässä ei ole mitään merkintää lausunnonpyytäjän tai hänen puolisonsa yhteydenotosta terassikalusteisiin liittyen. Lausunnonpyytäjä ei ilmeisesti tiedä tai muista, kenen kanssa ja milloin tämä keskustelu olisi käyty. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei vakuutusyhtiön tiedonantovirhettä ole näytetty. Sen vuoksi korvauspäätöstä ei ole aihetta muuttaa.

 

Lausunnonpyytäjä vaati toista uudelleenkäsittelyä. Lausunnonpyytäjän mukaan keskustelu terassikalusteille sattuvien vahinkojen korvaamisesta on tapahtunut vuonna 2008 samassa yhteydessä, kun lausunnonpyytäjä keskusteli yrityksensä vakuutusasioista.

 

Vakuutusyhtiön sisäisessä oikaisumenettelyssä annetussa uudessa ratkaisussa on todettu, että lausunnonpyytäjän yrityksen kontaktitietoihin ei ole tallennettu merkintää liittyen terassikalusteisiin tai ylipäänsä yksityisvahinkoasioihin. Vakuutusyhtiön edustaja toteaa olleensa yhteydessä niihin henkilöihin, joiden kanssa lausunnonpyytäjä yhtiön asiakashallintajärjestelmän merkintöjen mukaan on viimeksi keskustellut. Heiltä ei saatu minkäänlaista vahvistusta sille, että kukaan heistä olisi keskustellut lausunnonpyytäjän kanssa muista kuin hänen yrityksensä asioista. He kertoivat käytäntönä olevan, että jos asiakas tiedustelee yksityisvahinkoihin tai –vakuutuksiin liittyviä asioita, yrityspuolen asiakaspalvelijat kääntävät puhelun ko. osastolle, eivätkä he ota kantaa etenkään nyt käsillä olevan kaltaisiin yksityiskohtaisiin kysymyksiin siitä, kuuluuko jokin tietty omaisuus kotivakuutuksen turvan piiriin tai mitä suojelutoimenpiteitä vakuutusehdot mahdollisesti edellyttävät.

 

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että näyttöä yhtiön tiedonantovirheestä ei ole. Korvauspäätöstä ei ole aihetta muuttaa.

 

 

Lausunnonpyytäjä toteaa saaneensa vakuutusyhtiön edustajan kanssa alun perin käydystä keskustelusta sen käsityksen, että kalusteet ovat vakuutuksen piirissä ilman erillisiä suojaustoimenpiteitä. Hän on pyytänyt vakuutusyhtiötä kuuntelemaan puhelujen nauhoitteet, mutta ilmeisesti näin ei ole tapahtunut. Miksi puheluita nauhoitetaan jos niitä ei hyödynnetä tällaisissa epäselvissä tapauksissa?

 

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että kielteinen korvauspäätös on vakuutuksen vakioehtojen mukainen.

 

Lausunnonpyytäjän mukaan hänelle olisi kalusteiden hankinnan jälkeen kerrottu, että ne kuuluvat vakuutuksen piiriin ilman suojausta. Kontaktimerkintää tällaisesta keskustelusta ei kuitenkaan ole. Kontaktimerkinnät on tarkastettu myös lausunnonpyytäjän yrityksen kohdalta. Ei ole voitu todeta, että virheellisiä ohjeita olisi vakuutusyhtiöstä annettu.

 

Yhtiö toteaa, että puhelunauhoitukset on kehitetty alun perin asiakaspalvelukoulutuksen tarpeisiin. Ne eivät ole kattavia, esim. keskuksen kautta tulleet tai muuten siirretyt puhelut eivät nauhoitu. Lausunnonpyytäjän yrityksen kontaktien osalta tallenteita ei ole.

 

Vakuutusyhtiön sisäisessä oikaisumenettelyssä annetussa ratkaisussa on selvitetty kyseisen palvelupisteen käytäntöjä. Kyse on yritysvakuutusten asiantuntijoista, jotka ilmoituksensa mukaan eivät itse ota kantaa yksityisvakuutuskysymyksiin vaan ohjaavat puhelut asiantuntijaosastolle.

 

Lausunnonpyytäjän väitteiden selvittämiseksi on siis tehty kaikki voitava, eikä virhettä ole voitu todeta. Yhtiö ei muuta korvauspäätöstään.

 

 

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 2.17 mukaan irtai­miston vakuutuksesta ei korvata varkausvahinkoa, joka kohtaa muuta ulkona olevaa irtaimistoa kuin polkupyörää, lastenvaunuja, venettä tai veneeseen kiinnitettyä moottoria.

 

Lausunnonpyytäjän omakotitalon pihalla ollut terassikalusto on anastettu. Vakuutusyhtiön rajoitusehtojen kohtaan 2.17 perustuva kielteinen korvauspäätös on vakuutuksen vakioehtojen mukainen. Tapauksen riitakysymyksenä on se, oliko vakuutusyhtiöstä ennen vahinkoa annettu lausunnonpyytäjälle kotivakuutuksen sisällöstä sellaista väärää tietoa, että terassikalusteet ovat sellaisenaan kotivakuutuksen piirissä ilman mitään erityisiä suojaustoimenpiteitä.

 

Lausunnonpyytäjä katsoo saaneensa vakuutusyhtiöstä väärää, kotivakuutuksen nimenomaisen rajoitusehdon vastaista tietoa kotivakuutuksen sisällöstä. Lausunnonpyytäjällä on näyttötaakka siitä, että hän on saanut tällaista väärää tietoa. Lähtökohtaisesti lausunnonpyytäjän on siten saatettava todennäköiseksi, että hänen ilmoituksensa mukaista tietoa on vakuutusyhtiöstä annettu.

 

Lausunnonpyytäjä ei ole voinut esittää oman kertomuksensa tueksi mitään näyttöä kyseisen puhelinkeskustelun sisällöstä. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut selvittäneensä lausunnonpyytäjän, hänen puolisonsa ja lausunnonpyytäjän yrityksen kontaktitietoja asiakashallintajärjestelmästään. Yhtiön mukaan sen järjestelmästä ei löydy lausunnonpyytäjän väitettä tukevia merkintöjä yksityisvakuutukseen liittyvästä yhteydenotosta. Edelleen yhtiö on ilmoittanut, ettei sillä ole puhelutallenteita lausunnonpyytäjän yrityksen yhteydenotoista.

 

Vakuutuksen vakioehtojen mukaan terassikalusteiden anastaminen pihalta ei ole korvattava vahinko. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta ei ole voinut todeta, että vakuutusyhtiön edustaja olisi ennen vahinkoa antanut lausunnonpyytäjän kotivakuutuksesta sellaista väärää tietoa, että terassikalusteet kuuluvat vakuutusturvan piiriin ilman mitään suojaustoimenpiteitä. Näiden syiden vuoksi Vakuutuslautakunnalla ei ole perustetta suosittaa asiassa korvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Vaitomaa ja Uimonen sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Raulos.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA