Tapahtumatiedot

13-vuotias vakuutettu A törmäsi 23.2.2014 tuttavaperheen luona lasioveen sillä seurauksella, että ovi rikkoutui. Vahinkoilmoituksen 19.3.2014 mukaan A käveli päin ovea ulkoa sisälle tullessaan. 1.4.2014 päivätyssä oikaisuvaatimuksessa kerrottiin A:n törmänneen oveen vauhdilla, koska hän luuli oven olleen auki. Oven rikkoutumisesta haettiin korvausta A:n huoltajan ottamaan kotivakuutukseen sisältyvästä vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei vakuutettu A ole vahingosta korvausvastuussa eikä vahinkoa siten ole korvattu. Yhtiö on katsonut, että vahinko on johtunut A:n virhearvioinnista tämän luultua oven olevan auki. Yhtiön näkemyksen mukaan A:n toimintaa tilanteessa ei voinut pitää huolimattomana.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja, A:n huoltaja ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. Valituksen mukaan rikkoutunut ovi on ollut turvalasia, jonka rikkoutuminen edellyttää suurta törmäysenergiaa ja siis suurta nopeutta. 13-vuotias A on siten toiminut huolimattomasti: sisällä ei juosta, koska silloin sattuu vahinkoja. Lisäksi, mikäli A olisi kävellyt, hän tuskin olisi törmännyt oveen. Vahinko sattui vierailun loppupuolella, jolloin A oli jo ehtinyt kulkea ovesta lukuisia kertoja ja lisäksi avata oven mm. päästääkseen perheen koiran ulos. Ovien sijainti ei siis ole tullut A:lle yllätyksenä. Vahinko tulee siten korvata vastuuvakuutuksesta. Vakuutuksenottaja kritisoi lisäksi vakuutusyhtiöstä saamansa palvelun tasoa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa. Yhtiö toteaa, ettei rikkoutuneessa lasiovessa ole ollut mitään merkkejä tai tummennuksia, jotka olisivat helpottaneet lasin havaitsemista. Vahinko on tapahtunut, kun A ulkoa sisään tullessaan on epähuomiossa kävellyt lasia päin, koska on luullut oven olevan auki. Vakuutusyhtiö ei pidä uskottavana A:n huoltajien oikaisupyyntö- ja muutoksenhakuvaiheessa esittämää väitettä siitä, että A olisi juossut sisätiloissa. Vahinkoilmoituksessa ja ennen korvauspäätöstä käydyissä keskusteluissa on kerrottu A:n kävelleen. Sillä, onko 13-vuotias A juossut tai kävellyt ulkotiloissa, ei yhtiön näkemyksen mukaan ole merkitystä tuottamusarvioinnin kannalta. Kyseessä on ollut puhdas tapaturma, josta A ei ole korvausvastuussa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse tuottamusarvioinnista eli siitä, onko vakuutettu A aiheuttanut lasioven rikkoutumisen virheellään, huolimattomuudellaan tai laiminlyönnillään.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 34.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu, vakuutuksen voimassaoloaikana todettu äkillinen ja ennalta arvaamaton henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. (…)

Asian arviointi

Vastuuvakuutuskorvauksen saaminen edellyttää, että vakuutettu on menetellyt vahingonkorvausvelvollisuuden perustavalla tavalla ja on siten voimassa olevan oikeuden mukaan vastuussa aiheuttamastaan vahingosta. Pelkästään se, että jokin vakuutetun toiminta on johtanut vahinkoon, ei vielä tarkoita sitä, että hänelle olisi syntynyt voimassa olevan oikeuden mukainen vahingonkorvausvastuu tuon toimintansa seurauksesta. Vahingon tulee lisäksi olla syy-yhteydessä huolimattomaan toimintaan. Tämä tarkoittaa, että vahingon tulee olla toiminnan ennakoitavissa oleva seuraus.

19.3.2014 päivätyn vahinkoilmoituksen mukaan A on kävellessään ulkoa talon sisälle erehtynyt siitä, kumpi verannan lasiovi on auki ja kävellyt päin lasiovea, jolloin ovi on iskun voimasta rikkoutunut. Vakuutusyhtiön päätöksessä 1.4.2014 on mainittu, että A:n toinen huoltaja on ilmoittanut puhelimitse vahingon syyksi sen, ettei lasiovessa ollut himmennystä tai kuviointia, minkä vuoksi ovea on ollut miltei mahdoton huomata ja hän on itsekin ollut vähällä törmätä oveen. Toisaalta hän on todennut, että A on kävellyt kovaa vauhtia ja että tämän olisi pitänyt huomata ovi. Vakuutuksenottajan 1.4.2014 päivätyn oikaisuvaatimuksen mukaan törmäyksen syytä on vaikea sanoa. Vahinko on voinut johtua auringonvalosta, pilvien asennosta, siitä, että A katsoi muualle tai vauhti oli liian kova. Turvalasi ei rikkoudu vähäisestä voimasta. Vahingon syynä on ollut se, että A on luullut oven olleen auki. Vakuutuksenottajan Vakuutuslautakunnalle toimittaman valituksen mukaan A on juossut sisätiloissa ja siten ollut huolimaton.

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvauksen hakijan kertomuksen muuttuessa korvausprosessin kuluessa on ensimmäistä kertomusta lähtökohtaisesti pidettävä uskottavimpana. Nyt käsillä olevassa tapauksessa kertomuksissa on vahingon sattumistavan osalta osittaista ristiriitaa. Joka tapauksessa vahinko on selvitysten mukaan sattunut, kun A on ulkoa sisään tullessaan erehtynyt luulemaan, että lasiovi on ollut auki ja tämän vuoksi törmännyt oveen. Asiassa on ilmeisesti osapuolten kesken riidatonta, ettei lasiovessa ole ollut himmennystä tai kuviointia, joka olisi helpottanut oven havaitsemista. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei selvitysten perusteella voida todeta, että A olisi menetellyt mitenkään poikkeuksellisesti ja moitittavasti siten, että hänen voitaisiin katsoa aiheuttaneen oveen törmäämisensä ja oven rikkoutumisen huolimattomuudellaan. Tilanne on lautakunnan näkemyksen mukaan lähinnä verrattavissa tavanomaiseen kompurointiin, josta aiheutuneista vahingoista ei vakiintuneen käytännön mukaan synny korvausvastuuta. Tällä perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutettu A ole lasioven rikkoutumisesta korvausvastuussa.

Lopputulos

Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä asianmukaisena eikä suosita muutosta päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA