Haku

VKL 398/04

Tulosta

Asianumero: VKL 398/04 (2004)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 15.09.2004

Kiinteistönomistajan vastuu Liukastuminen portaissa Oma myötävaikutus

Lausunnonpyytäjä (syntynyt vuonna 1924) oli joulukuussa 2003 veteraanikuntoutuksessa vakuutuksenottajana olevassa terveyskylpylässä. 31.12.2003 ollessaan palaamassa kylpylän pihatalossa annetusta jalkahoidosta lausunnonpyytäjä kaatui talon rappusissa saaden nilkkamurtuman. Vahinkohetkellä lausunnonpyytäjällä oli jalassaan kesäavokkaat. Kylpylän päärakennuksesta pihataloon on matkaa noin 15 – 20 metriä. 

Korvausta haettiin kylpylän toiminnan vastuuvakuutuksesta. Lausunnonpyytäjä kertoi liukastuneensa toiseksi viimeiseltä portaalta, koska portaat olivat jäiset ja liukkaat ja portaiden edessä oleva maa oli liukas ja jäinen. Lausunnonpyytäjä katsoi, ettei ketään voi vaatia vaihtamaan pikkukenkiään talvijalkineisiin, kun on menossa hoitoon ja ulkona käveltävä matka on niin lyhyt. Yleensä kylpylän sisätiloissa ollessa käytetään sisäjalkineita. Lausunnonpyytäjän mukaan liukastumisen syynä eivät olleet sisäkengät, vaan portaiden ja niiden edustan liukkaus, koska kylpylä oli laiminlyönyt portaiden hiekoituksen tai jään poiston.
 
Kylpylän edustajan mukaan huoltomies tulee aamulla työhön klo 07.00 ja ennen klo 08.00 hän auraa lumesta tien pääovelta pihatalolle. Hän myös lakaisee portaat ja hiekoittaa tarpeen mukaan kulkuväylät sekä portaat. Portaat ovat osittain katoksen alla. Portaisiin saattaa tulla lunta myös myöhemmin kengistä, koska pihatalossa asioi jo klo 08.00 alkaen asiakkaat ja henkilökunta.
 
Kiinteistöpäällikön antaman selvityksen mukaan kyseessä olevat portaat oli harjattu aamulla ja myös päivän aikaan tilanteen mukaan. Harjauksen aikana tarkastetaan, ettei kyseessä olevat portaat ole jäiset. Portaat on varustettu molemminpuolisin kaitein. Kiinteistöpäällikön mukaan portaat voivat olla liukkaat kesäavokkailla kuljettaessa talvisaikaan, vaikka portaat eivät olisikaan jäiset.
 
Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö totesi, että voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää vakuutuksenottajan tuottamuksellista tekoa tai laiminlyöntiä ja tämän tuottamuksen ja sen seuraamuksen syy-yhteyttä. Liukastumisvahingoissa korvausvastuun syntyminen edellyttää laiminlyöntiä kiinteistön kunnossapidosta huolehtimisessa. Koska kiinteistön omistajalla on kuitenkin olevan korostettu huolellisuusvelvoite, vastuun syntyminen arvioidaan yleensä käännettyä todistustaakkaa käyttäen. Kiinteistön omistaja voi vapautua vastuusta, mikäli omistaja kykenee osoittamaan, että kunnossapitovelvoite on asianmukaisesti täytetty ja vahinko on aiheutunut muusta kuin kiinteistönomistajan syyksi luettavasta seikasta.
 
Vakuutusyhtiölle toimitettujen selvitysten perusteella vahinkoa kärsinyt on kaatuessaan portaissa talvikelillä käyttänyt kesäavokkaita. Vakuutuksenottajan puolesta on selvitetty, että portaiden kunto on hoidettu asianmukaisesti, mutta portaat voivat olla liukkaat kesäavokkailla liikuttaessa. Portaat on lisäksi varustettu molemminpuolisin kaitein ja kaatuminen on tapahtunut valoisaan aikaan.
 
Toimitettujen selvitysten perusteella vakuutusyhtiö katsoi, että vakuutuksenottaja on huolehtinut kiinteistön hoidosta asianmukaisesti. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole korvausvastuussa vahinkoa kärsineen kaatumisesta eikä kaatumisesta aiheutuneita kuluja voida korvata myöskään vastuuvakuutuksen perusteella.
 
Lausuntopyyntö

Vahinkoa kärsinyt on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa.
 
Lausunnonpyytäjä toteaa, että hänen käyttämillään kesäavokkailla ei ollut mitään tekemistä liukastumisen kanssa, koska kylpylän kiinteistöpäällikkökin myöntää selvityksessään, että portaat voivat olla liukkaat, vaikka ne eivät ole jäiset kesäavokkailla kuljettaessa eli ne ovat ilmeisesti aina liukkaat. Kysymyksessä olevat portaat ovat kuluneet puuportaat. Tapahtuma-aikaan oli kostea talvinen sää. Kylpylä sijaitsee aivan meren rannalla ja meri oli tapahtuma-aikaan auki.
 
Kun kylpylän asiakkaina on pääasiassa iäkkäitä huonosti liikkuvia henkilöitä, niin jos on tiedossa, että portaat, joita hoidettavat käyttävät, voivat olla liukkaat myös kesäkelillä, on portaat varustettava liukuesteillä ja pantava varoitus esille portaiden liukkaudesta. Mitään varoitusta portaiden liukkaudesta ei ollut pantu esille. Tässä suhteessa kylpylä on laiminlyönyt riittävän ennakoinnin siitä, että liukastumisia ei tapahtuisi. Ei ole riittävää, että portaat harjataan kerran päivässä.
 
Kuntoutusasiakkaille annetussa hoito-ohjelmassa ei kielletä menemästä ulos kesäjalkineissa eikä varoiteta jalkahoitolan puuportaiden mahdollisesta liukkaudesta. Pelkkä tietoisuus siitä, että jalkahoitolaan mennään pihan kautta ei velvoita ketään käyttämään esimerkiksi talvijalkineita tai muita erityislaatuisella pohjalla varustettuja kenkiä. Portaiden pitää olla tällaisessa laitoksessa aina siinä kunnossa, ettei niillä voi liukastua riippumatta siitä, mitä henkilöllä on jalassaan tai miten henkilö liikkuu.
 
Ei voi olla niin, että korvausvelvollinen itse antaa selvityksen siitä, että portaiden kunto on asianmukaisesti hoidettu. Selvitys siitä, onko portaita hoidettu kunnolla on jäävittömän ulkopuolisen annettava. Vakuutusyhtiö jättää kuitenkin uskomatta vahinkoa kärsinyttä ja luottaa jäävin henkilön antamaan selvitykseen päästäkseen maksamasta korvauksia.
 
Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa asiassa tehtyyn korvauspäätökseen.
 
Lisäksi yhtiö toteaa, että vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää tuottamuksellista tekoa tai laiminlyöntiä vakuutuksenottajan taholta sekä syy-yhteyttä kyseisen laiminlyönnin ja seuraamuksen välillä. Kiinteistönomistajan korvausvastuun syntyminen edellyttää laiminlyöntiä kiinteistön kunnossapidosta huolehtimisessa. Koska kiinteistönomistajalla on kuitenkin katsottu olevan korostettu huolellisuusvelvoite, vastuun syntyminen arvioidaan yleensä käännettyä todistustaakkaa käyttäen. Kiinteistönomistaja voi vapautua vastuusta, mikäli kykenee osoittamaan, että kunnossapitovelvoite on asianmukaisesti täytetty ja että vahinko on aiheutunut muusta kuin kiinteistönomistajan syyksi luettavasta seikasta.
 
Lausunnonpyytäjä on liukastunut 31.12.2003 noin klo 11.00. Ilmatieteen laitokselta saatujen tietojen mukaan kyseisenä päivänä pakkasta oli klo 05.00 ‑6° ja klo 11.00 -4°. Lunta ei satanut laisinkaan edellisenä yönä eikä myöskään vahinkopäivänä vahinkohetkeen mennessä.
 
Kylpylän ylihoitajan selvityksen mukaan huoltomies tulee aamulla töihin klo 07.00. Ennen klo 08.00 hän auraa lumesta tien pääovelta ns. pihatalolle. Hän myös lakaisee portaat ja hiekoittaa tarpeen mukaan sekä kulkuväylät että portaat, jotka sijaitsevat osittain katoksen alla. Kiinteistöpäällikön antaman lisäselvityksen mukaan kyseessä olevat portaat oli harjattu aamulla ja myös päivän aikana tilanteen mukaan. Harjauksen aikana tarkastetaan, etteivät kyseessä olevat portaat ole jäiset. Vaikka portaat eivät ole jäiset, ne voivat olla liukkaat kuljettaessa kesäavokkailla talvisaikaan. Portaat on varustettu myös molemminpuolisin kaitein ja vahinko sattui valoisaan aikaan.
 
Huomionarvoista asiassa on myös se, että lausunnonpyytäjällä oli liukastumishetkellä jalassaan kesäavokkaat, vaikka kuntoutusasiakkaille jaetusta hoito-ohjelmasta kävi ilmi, että jalkahoito oli pihatalossa. Lausunnonpyytäjä ei ole itsekään kiistänyt tien­neensä sitä, että jalkahoito on piharakennuksessa, jonne on käveltävä ulkona noin 15 – 20 metriä hotellirakennukselta.
 
Vakuutusyhtiö toteaa pyytäneensä toimittamaan itselleen korvausasian käsittelyä varten ne kesäkengät, jotka lausunnonpyytäjällä oli liukastumishetkenä jalassaan. Lausunnonpyytäjän tytär on ilmoittanut korvauskäsittelijälle puhelimitse toisen kengistä jääneen sairaalaan ja toisen olevan kateissa. Lausunnonpyytäjän tytär on sanonut korvauskäsittelijälle puhelimessa kenkien myötävaikuttaneen vahinkoon.
 
Vahinkopaikalla oli suoritettu lakaisu ja hiekoitus vain muutamaa tuntia ennen lausunnonpyytäjän liukastumista. Vahinkopäivänä vallinneen sään vuoksi lakaisun ja hiekoituksen uusiminen ei olisi ollut tarpeellista aamupäivällä enää uudes­taan. Edellä lausutun perusteella vakuutusyhtiö katsoo, ettei vakuutuksenottajan voida katsoa olevan vastuussa lausunnonpyytäjän tapaturmaisesta liukastumisesta, koska se on näyttänyt menetelleensä kiinteistön kunnossapidossa sääolosuhteiden vaatimalla huolellisuudella ja se on kiinteistön kunnossapidon osalta täyttänyt korostetunkin huolenpitovelvollisuuden asettamat vaatimukset.
 
Lisäksi yhtiö toteaa olevan yleisessä tiedossa, että talvisaikaan kulkuväylät ovat tavanomaista liukkaampia hiekoituksesta huolimatta. Tällöin jalankulkijoilta voidaan myös edellyttää tavanomaista varovaisuutta. Huolellisuuteen voidaan katsoa kuuluvan esimerkiksi sen, että jalankulkijat käyttävät asianmukaisia talvijalkineita, jolloin liukastumisriski on pienempi kuin kesäkenkiä käytettäessä. Lausunnonpyytäjä on vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan ottanut tietoisen riskin lähtiessään talvella ulos kesäkengissä. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei voida pitää selvitettynä, että lausunnonpyytäjä olisi todennäköisesti liukastunut myös talvikengillä liikkuessaan.
 
Edellä lausutun perusteella vakuutusyhtiö toteaa, ettei lausunnonpyytäjälle aiheutunut vahinko ole seurausta mistään sellaisesta huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä kiinteistön kunnossapidossa, joka synnyttäisi vakuutuksenottajalle korvausvastuun lausunnonpyytäjän tapaturmaisesta liukastumisesta. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole aihetta muuttaa aikaisemmin tehtyä korvauspäätöstä.
 
Vakuutuksenottajan vastine
 
Vakuutuksenottajana olevan yrityksen puolesta lautakunnalle on puhelimitse ilmoitettu, ettei sillä ole lisättävää asiaan. Kyseiset portaat ovat olleet käytössä pitkään eikä vastaavia vahinkoja ole aiemmin sattunut.
 
Vakuutuslautakunnan lausunto
 
Toiminnan vastuuvakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
 
Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä.
 
Kiinteistönomistajan korvausvastuun syntyminen edellyttää sitä, että kiinteistön omistaja on laiminlyönyt huolehtia kiinteistön kunnossapidosta, esimerkiksi tarpeellisesta liukkaudentorjunnasta. Oikeuskäytännössä on katsottu, että kiinteistön omistajalla on korostettu velvollisuus huolehtia siitä, että kiinteistön alueella voidaan turvallisesti liikkua. Vapautuakseen korvausvastuusta kiinteistönomistajan on osoitettava huolehtineensa asianmukaisesti kunnossapitovelvoitteesta, tai että vahinko on aiheutunut muusta kuin kiinteistönomistajan syyksi luettavasta seikasta.
 
Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että lausunnonpyytäjä on kaatunut portaissa ollessaan tulossa vakuutuksenottajana olevan terveyskylpylän pihatalosta, jossa hän oli ollut jalkahoidossa. Kaatuminen on lausunnonpyytäjän mukaan johtunut siitä, että hän on liukastunut portaissa. Lausunnonpyytäjällä oli vahinkohetkellä jalassaan kesäavokkaat. Pihatalo, jonka portaissa lausunnonpyytäjä liukastui, sijaitsee noin 15 – 20 metrin päässä hotellirakennuksesta. Lausunnonpyytäjä kaatui portailla noin klo 11.00. Vakuutuksenottajan selvityksen mukaan huoltomies auraa aamuisin ennen klo 08.00 tien pääovelta pihatalolle, lakaisee portaat ja hiekoittaa tarpeen mukaan kulkuväylät sekä portaat. Vahinkopäivänä portaat oli harjattu aamulla sekä päivän aikana tilanteen mukaan. Harjauksen aikana tarkastetaan, etteivät portaat ole jäiset. Kyseisten puuportaiden molemmin puolin on kaide. Vahinkopäivänä oli aamulla ollut pientä pakkasta. Edeltävän yön ja aamun aikana ei ollut satanut lunta. Lausunnonpyytäjä oli tullut kylpylään 22.12.2003. Hänelle annetussa hoito-ohjelmassa oli jalkahoidon kohdalla merkitty, että se on pihatalossa. Lausunnonpyytäjä meni pihataloon sisäjalkineina käyttämillään kesäavokkailla.
 
Lautakunta toteaa, että liukastumisvahingon, tullakseen korvatuksi kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta, täytyy olla syy-yhteydessä siihen, että kiinteistönomistaja on laiminlyönyt huolehtia asianmukaisesta liukkaudentorjunnasta. Mikäli vahinko on sattunut muusta kuin kiinteistönomistajan syyksi luettavasta seikasta, esimerkiksi siitä, että vahinkoa kärsinyt on käyttänyt vuodenaikaan sopimattomia jalkineita, kiinteistönomistaja ei ole korvausvastuussa vahingosta.
 
Talvella ulkona olevia kulkuväyliä ja portaita ei ole mahdollista pitää sellaisessa kunnossa, että niillä voitaisiin vaaratta liikkua kesäkengillä. Lausunnonpyytäjä on jalkahoitolaan mennessään ollut tietoinen siitä, että joutuisi kulkemaan ulkona noin 20 metriä, joten hän on ottanut tietoisen riskin siitä, että saattaisi liukastua käyttäessään talvella ulkona liikkumiseen sopimattomia jalkineita. Vakuutuksenottaja on osoittanut huolehtineensa liukkaudentorjunnasta olosuhteiden edellyttämällä tavalla eikä käytettävissä olevien tietojen perusteella ole pidettävä todennäköisenä, että lausunnonpyytäjä olisi liukastunut myös siinä tapauksessa, että olisi käyttänyt asianmukaisia talvijalkineita.
 
Lautakunta katsoo, että vahinko ei ole aiheutunut vakuutuksenottajan tuottamuksesta eikä vakuutuksenottaja näin ollen ole korvausvastuussa vahingosta. Tämän vuoksi lautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää päätöstä asianmukaisena.
 
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas, jäsenet Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen sekä varajäsen
Kivikoski. Sihteerinä toimi Haapasaari.
 
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Tulosta