Tapahtumatiedot
A:n (syntynyt vuonna 1990) kuljettama B Oy:n omistama henkilöauto (kov 2006, 105 hv) suistui tieltä 6.11.2011 kello 22.45. Vahinkoilmoituksen mukaan auto meni kaarteessa liian lähelle tien reunaa, jolloin auto ajautui ojan penkkaan ja pyörähti katolleen. Kysymyksessä oli tilanne, jossa auto suistui vasemmalle kääntyvässä mutkassa tien oikealle reunalle. Tien pinta oli vahinkoilmoituksen mukaan märkä ja vahinkohetkellä oli pimeää, mutta tie oli valaistu. Vahinkoilmoituksen mukaan ajoneuvon nopeus vahinkohetkellä oli
21–30 km/h ja paikalla oli 50 km/h nopeusrajoitus.
A:n vahinkotapahtumasta 24.11.2011 antaman selvityksen mukaan hän kääntyi vasemmalle tielle ja sen jälkeen heti oikealle. Noin 40–50 metrin kuluttua käännöksestä on jyrkkä mutka vasemmalle. Tien reuna ei ole kohdassa kovin hyvin valaistu. Auto meni liian lähelle reunaa, jossa ilmeisesti löysä savimaa veti pyörää oikealle. A:n mukaan hän säikähti ja yritti oikaista, jolloin auto nousi penkan kautta ylös. Nopeus ennen vahinkoa oli A:n arvion mukaan noin 30 km/h.
Korvausta auton vaurioista haettiin B Oy:n ottamasta laajasta kaskovakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö teetti vahinkotilanteesta laskelman, joka perustui valokuviin. Laskelman lähtötietojen mukaan laskelman materiaalina käytettiin tapahtumapaikalta ja autosta otettuja kuvia sekä tapahtumapaikalla tehtyjä mittauksia. Lisäksi käytettiin tapahtumapaikan ilmakuvaa ja auton tietoja.
Laskelman yhteenvedon mukaan ulosajonopeudeksi saatiin 64–80 km/h. Kun tätä verrataan kriittiseen kaarrenopeuden vertailulaskentaan, voidaan todeta lukeman olevan realistinen enintään 70 km/h nopeuteen. Laskelman mukaan A:n kuljettaman auton nopeus ennen ulosajoa on todennäköisimmin ollut luokkaa 68–70 km/h.
Vakuutusyhtiö viittasi päätöksessään määräyksiin, jotka koskevat vakuutustapahtuman aiheuttamista törkeästä huolimattomuudesta ja samastamista. A on käyttänyt autoa luvallisesti ja hänen menettelynsä samastetaan vakuutettu B Oy:n toimintaan. Vahinkopaikalla on ollut 30 km/h nopeusrajoitus. Kaikkien tien käyttäjien tulee noudattaa nopeusrajoituksia, koska niiden asettamisella on merkityksensä. Nopeusrajoituksen suuruutta arvioitaessa otetaan huomioon tien luonne ja sen ympäristö. Jos tie on kapea ja mutkainen, ympärillä on asutusta tai kyseessä on taajama, on nopeuden rajoittaminen luonnollista turvallisuuden varmistamiseksi.
Päätöksen mukaan A on menettänyt ajoneuvon hallinnan käyttäessään vähintään kaksinkertaista nopeutta nopeusrajoitukseen nähden. Kyseessä on taajama-alue ja vahinkopaikalla on kaarre ja asutusta. Näin suuren ylinopeuden käyttäminen aiheuttaa merkittävän riskin vahingon tapahtumiselle. Ylinopeus on vaikuttanut vahingon syntymiseen eikä nopeuden ylitys ole ollut vähäinen. A:n toiminta osoittaa siinä määrin törkeää huolimattomuutta, että vakuutusyhtiöllä on oikeus evätä korvaus kokonaisuudessaan.
Valitus
B Oy:n valituksen mukaan aikaisemmassa käytännössä ei ole tapauksia, joissa korvaus olisi evätty kokonaan pelkästään teknisten laskelmien perusteella. Vahinkopaikka ja auto on tarkastettu vasta kuuden viikon kuluttua tapahtumasta. Laskelmassa käytetty tien kaarros ja etäisyydet ovat virheellisiä. Nopeuslaskelma on B Oy:n mukaan virheellinen. Auton vauriot ovat pääosin tulleet vahingon jälkeen, kun autoa on siirretty. A yritti itse kääntää autoa ajoasentoon, mutta se kääntyi katolleen.
Auton kiihtyvyyden huomioiden olisi 60–70 km/h nopeuden saavuttaminen edellyttänyt tasaisellakin tiellä vähintään 80–90 metrin matkan. Risteyksen ja auton ulosajokohdan välimatka on vain 33–36 metriä. Auton turvatyynyt eivät lauenneet eikä kuljettajalle tullut fyysisiä vammoja. A on sen sijaan vahinkoilmoitusta tehtäessä ja vakuutusyhtiön edustajan haastattelussa kärsinyt vahingon jälkeisestä stressistä eikä ole voinut työskennellä vahingon jälkeen. Vahinkopaikalla nopeusrajoitusta ei ollut merkitty asianmukaisesti molemmista suunnista ja nopeusrajoitukselle ei ollut yksityistien omistajan lupaa.
Auto on luisunut ojaan nopeudella, jota ei ole voitu selvittää. Vahinko tulee korvata täysimääräisesti.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toistaa vastineessa päätöksessä esittämäänsä.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Lainsäädäntö
Vakuutussopimuslain 30.2 §:n mukaan jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Vakuutussopimuslain 33 §:n mukaan, mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti mm. henkilöön, joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta.
Vakuutussopimuslain 34.1 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antaman väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneillä muuttuneilla olosuhteilla taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Tapaukseen sovellettavat yleiset sopimusehdot vastaavat sisällöltään mainittuja lainkohtia.
Vakuutusehdot
5.3.1 Törmäysvahinko
5.3.1.1 Vakuutustapahtuma
Törmäysvahinkona korvataan vahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle
- tieltä suistumisesta, kaatumisesta tai tien sortumisesta
- iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä.
Ratkaisu
Vakuutuslautakunta käsittää tapauksessa olevan osapuolten kesken riidatonta, että A on vahinkohetkellä B Oy:n suostumuksella ollut vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta autosta. Tällä perusteella A:n menettely tulee huomioitavaksi B Oy:n korvausoikeutta arvioitaessa.
Vakuusyhtiöllä on törkeään huolimattomuuteen vedotessaan näyttövelvollisuus siitä, että käsillä on tällainen peruste. Arvioitaessa sitä, onko vakuutettu aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, tarkasteltavaksi tulee vakuutetun suhtautuminen vakuutuksesta korvattavan vakuutustapahtuman aiheutumiseen. Vapaaehtoista autovakuutusta koskevissa kolarointivahingoissa merkityksellistä on vakuutetun suhtautuminen auton vaurioitumisen riskiin.
Jos vakuutettu tai vakuutettuun samastettava on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan vakuutetulle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Tällaisissa tilanteissa korvauksen alentamista tai epäämistä harkitaan vakuutussopimuslain 34.1 §:n mukaisesti.
Vakuutuslautakunnalla on käytössään valokuvia autosta ja vahinkopaikasta. Vahinko on sattunut ylämäessä ja kaarteessa tiellä, jossa arviolta 20 metriä ennen ulosajokohtaa ilmoitetaan liikennemerkillä 30 km/h nopeusrajoituksesta. Vakuutusyhtiö katsoo teettämäänsä nopeuslaskelmaan viitaten, että A on kuljettanut autoa kyseiseen nopeusrajoitukseen verrattuna vähintään kaksinkertaisella nopeudella. Esitetystä selvityksestä ei ilmene, että vahingolla olisi ollut ulkopuolisia silminnäkijöitä.
Vakuutuslautakunta pitää vahinkopaikalla merkittyä 30 km/h nopeusrajoitusta osoituksena vahinkopaikalla käytettävästä turvallisesta nopeudesta. Ulosajotilanteesta saadun selvityksen sekä vakuutusyhtiön esittämän nopeuslaskelman ja valokuvien perusteella lautakunta pitää osoitettuna, että A on ennen vahinkoa kuljettanut autoa nopeusrajoitus huomioiden suurella ylinopeudella, joka on aiheuttanut merkittävästi kasvaneen törmäysvahinkoriskin. Lautakunta katsoo A:n aiheuttaneen törmäysvahingon törkeästä huolimattomuudesta.
Korvauksen epääminen kokonaisuudessaan tulee kysymykseen ainoastaan kaikkein moitittavimmissa törkeän huolimattomuuden tapauksissa. Tässä tapauksessa ei ole osoitettu sellaisia erityisiä moitittavia piirteitä, joiden perusteella vakuutuskorvaus tulisi evätä kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi vakuutusyhtiön tulee maksaa tässä tapauksessa vakuutusehtojen mukainen korvaus puolella (1/2) alennettuna.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Korkeamäki.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA