Vakuutuksen kohteena ollut hevonen oli syönyt heinää huonosti usean viikon ajan. Eläinlääkäri diagnosoi hevoselle 2.4.2009 mahan ummetustilan (impaktio). Kun maha oli saatu tyhjenemään, mahan portissa havaittiin haavaumia. Hevoselle aloitettiin mahahaavalääkitys. Se söi hyvin, mutta lopetti syömisen taas seuraavana päivänä. Impaktion arveltiin toistuneen, ja se saatiin taas helpottamaan. Eläinääkäri arvioi, että hevosella oli ns. primaari mahan motiliteettihäiriö. Tällaiselle hevoselle ei voi antaa korsirehua, vaan sen ruokavalion on oltava ns. low-bulk koostuen esim. rehupelleteistä ja väkirehusta

 

Epävarman ennusteen takia omistajat päätyivät hevosen lopetukseen ja vaativat vakuutusyhtiöltä korvausta.

 

Ehtojen mukaan hevosvakuutus korvaa hevosen vakuutusmäärän, jos hevonen on ollut asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättä lopetettava.

 

Tässä tapauksessa hevosta ei lähdetty hoitamaan eläinlääkärin ohjeiden mukaan, vaan omistaja on päätynyt hevosen lopetukseen sairauden epävarman ennusteen vuoksi. Hevosen lopetus ei ole ollut ehtojen edellyttämällä tavalla välttämätöntä, joten sitä ei korvata.

 

Lausunnonpyytäjä vaatii hevosen vakuutusmäärän (1.756 euroa) suuruista korvausta.

 

Hän toteaa, että hevonen lopetettiin eläinlääkärin antaman epävarman ennusteen vuoksi, mikä tarkoittaa, ettei hevosen tervehtymisestä ollut varmuutta. Useamman päivän paastotuksen ja nesteytyksen jälkeen mahan toiminta ei ollut normalisoitunut, ja hoitoja olisi pitänyt jatkaa kenties kohtuuttoman kauan. Myös ajatus hevosen jatkuvasta ns. keinoruokinnasta oli eläinsuojelullisesti kyseenalainen. Hevonen oli harrasteratsu, ja sen käyttö tähän tarkoitukseen olisi oleellisesti vaikeutunut. Lisäksi vaivan uusiutuminen on tällaisessa vatsan toimintahäiriössä todennäköistä.

 

 

Hevosella oli todettu vatsalaukun motiliteettihäiriö ja vatsahaava. Lausunnon mukaan tällaiselle hevoselle ei voi antaa korsirehua, vaan sen heinän tarve tulee täyttää pellettimuodossa. Epävarman ennusteen takia omistajat päätyivät hevosen lopetukseen.

 

Vakuutusyhtiön mukaan kroonistuneiden maha-suolikanavan sairauksien kohdalla joudutaan usein turvautumaan erityisruokavalioihin, joskus myös jatkuvaan oireita poistavaan tukilääkitykseen. Nyt kyseessä olevan hevosen mahalaukun toimintahäiriötä ei ole lähdetty hoitamaan eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti, vaan omistajat ovat päättäneet lopettaa sen epävarman ennusteen vuoksi.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että hevosen lopetus ei ole ollut vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla eläinlääketieteellisesti ja eläinsuojelullisesti välttämätöntä, koska hevonen olisi voinut jatkaa elämäänsä, joskin sen ruokavaliota olisi tullut muokata.

 

 

Tapaukseen sovellettavien hevosvakuutusehtojen kohdan 2.1 mukaan vakuutuksesta korvataan koko vakuutusmäärä ilman omavastuuta, kun hevonen on vakuutuksen voimassaoloaikana sairastunut niin vaikeasti, että se on asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättä lopetettava.

 

Tapauksessa on riitaa vakuutuksen kohteena olleen hevosen lopettamisen korvaamisesta. Hevossairaalan lausunnon mukaan hevoselle ei sen mahalaukun toimintahäiriön vuoksi voinut antaa korsirehua vaan rehupellettejä, eikä varmuutta ollut siitä, että hevonen olisi tästä tilastaan toipunut. Hevosen omistajat olivat päätyneet hevosen lopettamiseen eläinlääkärin antaman epävarman ennusteen takia.

 

Esitetyn selvityksen perusteella hevosen tila olisi ilmeisesti saatu hallintaan ruokavaliomuutoksella. Tällöin hevosen lopettaminen ei Vakuutuslautakunnan tulkinnan mukaan ole ollut vakuutusehtojen kohdan 2.1 edellyttämällä tavalla välttämätöntä. Tämän vuoksi lautakunta ei suosita asiassa korvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Sario ja Vaitomaa sekä varajäsen Maso. Sihteerinä toimi Raulos.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA