Tapahtumatiedot

A oli ostanut vuonna 1999 käyttöönotetun Mitsubishi Carisma 1.8 -mallisen henkilöauton autoliike J Oy:stä omistuksenpidätysehdoin. Auto vahingoittui lunastuskuntoon 27.8.2009 sattuneessa autovahingossa. Bensiinikäyttöisen auton mittarilukema oli vahinkohetkellä 186 703 kilometriä. Auto oli varustettu muun muassa vetokoukulla sekä lohkolämmittimellä ja sille oli huoltokirja. A oli vakuuttanut auton laajalla kaskovakuutuksella, joka sisälsi muun ohella kolarointi- ja rahoitusvakuutusosat. Kyseisten vakuutuksen osien omavastuuosuus oli 150 euroa.

Korvausmenettely

Vakuutusyhtiö piti auton käypänä arvona 4 200 euroa ja se tilitti omavastuuvähennyksen jälkeen auton omistajalle autoliike J Oy:lle korvausta 4 050 euroa. Korvauspäätökseen tyytymätön A esitti, että hänelle tulee suorittaa korvausta 3 600 euroa omavastuulla vähennettynä.

Korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö selvitti vahingon määrän laskemisen perusteena olevan käyvän arvon käsitettä ja hankkimiaan hintavertailutietoja. Päätöksen mukaan Nettiauto.comissa vastaavanlaisten autojen pyyntihinnat ovat olleet 2 900–4 800 euroa. Hintatietopalveluja toimittaman yrityksen mukaan autoliikkeissä toteutuneiden kauppojen keskiarvo on ollut 3 635,00 euroa. Riidaton osuus on maksettu auton omistajalle autoliike J Oy:lle, jonka saatavan määrä oli vahinkohetkellä ollut 5 253,50 euroa.

Valitus

A esittää Vakuutuslautakunnalle toimitetussa valituksessa, että hänelle tulisi autovahingon perusteella korvata ainakin käsirahaksi annetun vanhan auton arvo ja maksettujen lyhennysten osuus.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan rahoitusvakuutusta, korvauksen suorittamista ja käypää arvoa koskeviin ehtokohtiin. Vastineen mukaan käypänä arvona tarkoitetaan si­tä käteishintaa, jonka autosta olisi saanut vahinkohetkellä käteiskaupalla. Auton käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon muun muassa vastaavan auton markkinahinnat, vaurioituneen auton yksilöllinen kun­to, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa ja ajetut kilometrit. Myynti-ilmoitusten hinnat ovat pyyntihintoja, eivätkä ne sellaisenaan osoita ajoneuvon käy­pää arvoa. Autoliikkeiden hinnat sisältävät liikkeen kulut ja muita eriä. Ajoneuvon lisävarusteet eivät korota käypää arvoa varusteiden hankintahintaa vastaavalla määrällä.

Vakuutusyhtiö viittaa sen vahinkotarkastajan tekemään hintavertailuun. Hintatietopalveluja toimittavan yrityksen mukaan aluepyyntihinta­na on ollut 4 322 euroa ja aluemyyntihintana 3 672 euroa. Yksityisillä myyjillä pyyntihinnat ovat olleet 2 880–4 800 euroa. Autoliikkeissä myynnissä olevien esimerkkiau­tojen pyyntihinnat olivat 3 800–3 990 euroa.

Vakuutusehtojen mukaan jos vahingon määräksi arvioidaan yli 70 % vakuutuskohteen ennen vakuutustapahtumaa olleesta käyvästä arvosta, vakuutusyhtiöllä on oikeus lunastaa kohde tuosta arvosta. Vahinkotarkastajan mukaan A:n auto oli vaurioitunut etuosastaan pahoin ja alustavat korjauskustannukset olivat lunastusarvo­laskelmassa 5 066,22 euroa. Vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus lunastaa auto. A:lla on vahinkohetkellä ollut autosta osamaksuja vielä maksamatta, joten ajoneuvon omistaja on J Oy ja haltijana A. Vakuutukseen kuuluu rahoitusvakuutus, jossa J Oy on ollut vakuutettu.

Vakuutuksesta suoritettava korvaus on enintään samansuuruinen kuin vahinkohetkel­lä oleva myyjän tai rahoituslaitoksen osamaksusopimuksen ehtojen mukainen saa­tava. Vakuutusehtojen mukaan suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo. Korvaus on suoritettu autoliike J Oy:lle. A:lle maksettavaa kor­vausta ei ole jäänyt, koska käypä arvo oli pienempi kuin jäljellä olevan velan määrä. Auton käypä arvo on ollut 4 200 euroa ja se on vakuutusehtojen mukaisesti tullut maksaa kokonaisuudessaan J Oy:lle.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 62 §:n (Henkilöt, joiden hyväksi omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa) mukaan jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

Vakuutussopimuslain 66.2 §:n (Etuoikeus saada maksu korvauksesta) omistajalla on oikeus saada maksu korvauksesta ennen omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostanutta.

Vakuutusehdot

4.4 Kolarointiturva

4.4.1 Korvattavat vahingot

Kolarointiturvasta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutuskohteelle

• tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
• tien sortumisesta
• törmäyksestä tai
• muusta äkillisestä ja vakuutuskohdetta ulkoapäin vahingoittavasta syystä

4.7 Rahoitusvakuutus

4.7.1 Korvattavat vahingot

Rahoitusvakuutuksesta korvataan ajoneuvon vaurioitumisesta tai menettämisestä aiheutu­nut vahinko, jos

• vahinkoa ei korvata kohdan 4.9 perus­teella, koska teon kohde ei ole ollut teon tapahtuessa lukittu tai lukitussa tai var­tioidussa säilytyssuojassa
• korvaus kohdan 4.3.2, 4.6.2.2 tai 4.10 alakohtien 2–6 ja 8–9 mukaan evätään tai korvausta vähennetään
• kohtien 4.4.1 tai 4.2 mukaista vahinkoa ei korvata, koska se on tapahtunut käy­tettäessä ajoneuvoa liikenteessä ennalta ilmoitettuna seisonta-aikana tai liikennekäytöstäpoiston aikana (kohta8.2).

4.7.2 Vakuutetut

Vakuutettuja ovat ajoneuvon

• omistuksenpidätysehdoin myynyt moot­toriajoneuvokauppaa harjoittava autoliike tai rahoituslaitos, jolle autoliike on siirtänyt vastaavat oikeudet
• liisausvuokralleantaja (ei ns. rent-vuok­raus)
• panttioikeuden tai autokiinnityksen hal­tija.

4.7.4 Korvaussäännökset

Korvauksena suoritetaan perusvakuutuksen mukaisesta vahingon määrästä (kohta 4.11.3) vähennetty tai evätty osa.

Vakuutuksesta suoritettava korvaus on enin­tään samansuuruinen kuin vahinkohetkellä oleva

• myyjän tai rahoituslaitoksen osamak­susopimuksen ehtojen mukainen saa­tava
• pantinhaltijan saatava
• autokiinnitystä vastaan myönnetyn lai­nan maksamaton osuus

4.11 Arvioimis- ja korvaamissäännökset esinevahingoissa.

4.11.1 Korvauksen perusteet

4.11.1.1 Korvauksen laajuus

Vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutunut suoranainen esinevahinko. Esinevahingolla tarkoitetaan sitä, että esine vaurioituu, tuhoutuu tai häviää.

4.11.3 Korvauksen määrittäminen

4.11.3.1 Käypä arvo

Suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo.

Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilan­teessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyt­töönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä muut hintaan vaikut­tavat tekijät.--

Ratkaisu

Tapauksessa on kysymys auton käyvästä arvosta ja korvauksen suorittamisesta tilanteessa, jossa auton on ostettu omistuksenpidätysehdolla ja auto on vahinkohetkellä myyjän omistuksessa. Vakuutuslautakunta arvioi tässä ratkaisusuosituksessa asiaa ensin korvattavan vahingon määrän osalta. Tämän jälkeen lautakunta tarkastelee tapausta korvauksen suorittamisen osalta.

Vahingon määrä ja auton käypä arvo

Vakuutussopimuksen mukaan auton vaurioiden osalta vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on auton käypä arvo. Auton käyvällä arvolla tarkoitetaan vakiintuneesti sitä hintaa, joka ajoneuvosta olisi ollut saatavilla vahinkohetken markkinatilanteessa suoralla käteiskaupalla. Vakuutuksen kohteena olevasta autosta autoliikkeen kanssa aikanaan sovittu ostohinta tai samaa mallia olevien autojen pyyntihinnat taikka autoliikkeiden ulosmyyntihinnat eivät ole suoranaisia osoituksia auton käyvän arvon määrästä. Jäljellä oleva osamaksuvelka ei ole osoitus auton käyvästä arvosta eikä vakuutussopimukseen sisälly korvausperustetta, joka erikseen koskisi auton ostajan suorittaman käsirahan osuutta tai jo suoritettujen osamaksuerien määrää.

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytössään vakuutusyhtiön toimittamia hintavertailutietoja. Niiden perusteella lautakunta pitää vakuutusyhtiön näkemystä A:n auton käyvästä arvosta tasoltaan asianmukaisena. A ei ole osoittanut, että auton käypä arvo vahinkohetkellä olisi ollut korkeampi kuin 4 200 euroa. Vakuutuslautakunta ei suosita korotusta suoritettavan korvauksen määrään.

Korvauksen suorittaminen

Vakuutusehtojen mukaan rahoitusvakuutuksesta voidaan suorittaa auton omistuksenpidätysehdoin myyneelle liikkeelle korvausta perusvakuutuksesta (esimerkiksi kolarointiosa) vähennetty tai evätty osa vakuutusehdoissa määritellyissä tilanteissa. Myös niissä lunastustapauksissa, joissa myyjäliikkeelle suoritetaan korvausta rahoitusvakuutuksesta, vakuutusyhtiön korvausvastuun ylärajana on auton vahingon osalta sen käypä arvo.

Vakuutuslautakunnalle on jäänyt asiassa epäselväksi, minkä seikan johdosta vakuutusyhtiö on viitannut kirjelmissään rahoitusvakuutuksen käyttämiseen. Vakuutusehtojen kohdassa 4.7.1 on määritelty rahoitusvakuutuksesta korvattavat vakuutustapahtumat. Lautakunta käsittää, että kolarointivakuutus on ollut voimassa myös auton omistajan eli J Oy:n hyväksi.

Vakuutussopimuslain 66.2 §:n mukaan omistajalla on oikeus saada maksu korvauksesta ennen omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostanutta. Selvityksen perusteella auton omistajan J Oy:n jäljellä olevan saatavan suuruus on ylittänyt korvausta suoritettaessa auton käyvän arvon. Omavastuulla vähennetty käyvän arvon mukainen vahingon määrä on maksettu kokonaisuudessaan J Oy:lle, jolla on ollut tapauksessa ensisijainen oikeus saada maksu korvauksesta. Vakuutusyhtiö on täyttänyt tapauksessa vakuutussopimuksen mukaisen korvausvelvollisuutensa, kun se on suorittanut kolarointivahingon perusteella korvauksen J Oy:lle.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön suorittamaa korvausta määrältään riittävänä ja korvauksen suorittamistapaa asianmukaisena. Lautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Uimonen ja Vaitomaa sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA