Lausunnonpyytäjä K.B:n nelivuotias poika oli harjoitellut 16.3.2008 hiekkapesua K.B:n kokonaan omistaman yhtiön KB Oy:n omistamaan autoon siten, että auto oli vaurioitunut. Korvausta haettiin K.B:n kotivakuutukseen liittyvästä yksityishenkilön vastuuvakuutuksesta, jossa ovat vakuutettuina sekä K.B. että hänen poikansa. Vakuutusyhtiö on kiistänyt korvausvaatimuksen katsoen, että K.B. ja KB Oy voidaan samastaa toisiinsa.

 

 

Yhtiö on antanut asiassa korvauspäätöksen 10.4.2008. Yhtiö on evännyt korvauksen maksamisen, koska vahinko on aiheutunut yhtiön käsityksen mukaan vakuutuksenottajalle itselleen tai muulle vakuutetulle. K.B. on samastettava 100 %:sesti omistamaansa osakeyhtiöön, minkä vuoksi vahinko on aiheutunut vakuutuksenottajalle itselleen.

 

Vakuutusyhtiö on käsitellyt asian uudelleen 29.5.2008 Kuluttajien vakuutustoimiston yhteydenoton perusteella. Yhtiö ei ole muuttanut kantaansa.

 

 

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön yhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta. Auton omistaa KB Oy eikä suinkaan K.B. yksityishenkilönä. Näin ollen vahinko on aiheutunut muulle kuin vakuutuksenottajalle itselleen tai muulle vakuutetulle.

 

 

Yhtiö kiistää vaatimuksen. Yhtiö katsoo vastineessaan 5.8.2008, että K.B. on samastettava 100 %:sesti omistamaansa osakeyhtiöön KB Oy:ön. Yhtiö viittaa kantansa tueksi yhtiöoikeudellista samastusta koskeviin korkeimman oikeuden tapauksiin KKO 1997:17, 1997:181, 1994:136 ja 1929 II 638. Lisäksi yhtiö on esittänyt lukuisia vastuun samastusta koskevia vakuutus- ja yhtiöoikeudellisia artikkeli- ja kirjallisuusviittauksia. Yhtiön käsityksen mukaan, koska vastuun samastamisesta ei ole nimenomaista lain säännöstä, on oikeuskirjallisuuden lisäksi korkeimman oikeuden ennakkotapauksilla sekä muulla oikeuskäytännöllä erityinen merkitys samastamisen oikeusohjeena.

 

Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännöstä yhtiö mainitsee tapaukset VKL 151/94, 657/95, 187/86, 188/86 ja 189/86. Vakuutuslautakunta on katsonut, että vakuutetun menettely kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä sekä vahinkotapahtuman aiheutumisen että suojeluohjeiden noudattamisen osalta on rinnastettava kommandiittiyhtiön omaan toimintaan. Lausunnossa VKL 675/95 lautakunta katsoi, ettei yksityinen toiminimi ole erillinen oikeushenkilö, vaan toiminimen omistava elinkeinonharjoittaja on yksityishenkilö, joka vastaa toiminimen sitoumuksista henkilökohtaisesti.

 

Oikeuskirjallisuuden mukaan vastuun samastus on katsottu mahdolliseksi konsernisuhteiden lisäksi yleisimmin yhdenmiehenyhtiöissä, jollaisesta on kysymys nyt lausuntopyynnössä esillä olevassa tapauksessa. Yhdenmiehenyhtiöissä samastamista voidaan perustella sillä, että yhtiön ja osakkaana olevan luonnollisen henkilön ei voida todellisuudessa katsoa olevan toisistaan erillisiä yhtiön toimiessa täysin osakkaan tahdon mukaisesti. Kun omistusosuus on 100 %, on väistämättä kyse tilanteesta, jossa puuttuu täysin toinen omistajataho. Tällöin myös tosiasiallinen määräysvalta on ainoalla omistajalla. Toisaalta vastuun samastuksen kohteena on oikeuskirjallisuuden mukaan verotuksellisten ja muiden väärinkäytösten estämisen sekä pakollisten vakuutusten ohella pidetty ensisijaisesti sopimuksen ulkopuoliseen vahinkoon liittyvää vahingonkorvaussaatavaa, josta nyt on lausuntopyynnön kohteena olevassa asiassa kysymys.

 

Yhtiö viittaa lisäksi siihen, että KB Oy:n päätoimialana on tieliikenteen tavarankuljetus. Yhtiön näkemys on, että mahdollisesti liiketoiminnassakin käytettävään omaisuuteen kohdistuvia vahinkoja ei tulisi voida muodollisen yhtiöoikeudellisen konstruktion kautta kanavoida kotivakuutuksen vastuuosaan, josta ne tulisivat korvattaviksi alaikäisvastuuta koskevan laajennetun korvausvastuun perusteella. Oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön mukainen vastuun samastaminen on kehittynyt juuri nyt käsillä olevia tilanteita varten.

 

Yhtiö kiistää vaatimuksen myös sillä perusteella, että vahingoittunut auto on ollut rajoitusehdon 110.4.2.2 mukaisesti K.B:n ja hänen poikansa hallussa tai hyödyksi käytettävänä.

 

 

Lautakunnalla on ollut käytettävissään:

-         vakuutusehdot 1.7.2000

-         vahinkoilmoitus 3.4.2008

-         vakuutusyhtiön puhelinmuistio 21.4.2008

-         uudelleenkäsittelypäätös 29.5.2008

-         kaupparekisteriote

-         vakuutuskirja 23.6.2008.

 

 

 

Ehdon 110.2 mukaan vakuutettuina ovat vakuutuksenottaja ja muut hänen kanssaan samassa taloudessa vakinaisesti asuvat henkilöt.

 

Ehdon 110.4.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilön toiselle aiheutettu henkilö- tai esinevahinko, joka syntyy ja todetaan vakuutuksen voimassaoloalueella vakuutuskauden aikana, ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Ehdon 110.4.1.2 mukaan vahinko, jonka aiheuttaa lapsi, jota vahingon sattuessa ei ikänsä puolesta ole pidettävä korvausvelvollisena, korvataan siinä laajuudessa, kuin sen olisi aiheuttanut lapsi, joka on saavuttanut korvausvelvollisuuden syntymistä edellyttävän alimman iän.

 

Ehdon 110.4.2.1 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu vakuutetulle.

 

Ehdon 110.4.2.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu omaisuudelle, joka vahingon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa on tai oli vakuutetun hallussa, lainassa tai muutoin hänen hyödykseen käytettävänä.

 

 

 

Asiassa on kysymys siitä, onko K.B:n kotivakuutukseen kuuluvasta yksityishenkilön vastuuvakuutuksesta maksettava korvausta sen johdosta, että K.B:n nelivuotias lapsi on aiheuttanut KB Oy:n omistamalle autolle tuottamuksellaan esinevahingon.

 

Asiassa on riidatonta, että K.B:n nelivuotias poika on menetellyt tuottamuksellisesti. Kysymys on siten siitä, onko tapaukseen sovellettava rajoitusehtoa 110.4.2.1, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu vakuutetulle. Vakuutusyhtiön väitteen vuoksi on lausuttava lisäksi siitä, onko auto ollut rajoitusehdon 110.4.2.2 mukaisesti vakuutetun hallussa tai hänen hyödykseen käytettävänä.

 

 

Esillä olevassa tapauksessa on kysymys vakuutuksen rajoitusehdon 110.4.2.1 tulkinnasta. Tähän nähden asiassa on merkityksetöntä, miten suojeluohjeiden ja pelastamisvelvollisuuden noudattamiseen liittyvästä vakuutusoikeudellisesta samastamisesta on säädetty vakuutussopimuslain 33 §:ssä. Yhtä merkityksetöntä on, miten samastamista on käsiteltävä vero- tai yhtiöoikeudellisena ilmiönä tai yleisessä vahingonkorvausoikeudessa.

 

Yleisten sopimusoikeudellisten tulkintaperiaatteiden mukaan tulkinnan lähtökohtana on ehdon sanamuoto. Vasta toissijaisesti tulee pohdittavaksi osapuolten yhteinen tahto ja eräät muut näkökohdat. Jos ehto on epäselvä, sitä on tulkittava laatijansa vahingoksi. Epäselvää vakioehtoa, kuten vakuutusehtoa, on yleensä ja erityisesti kuluttajasopimuksissa tulkittava laatijansa vahingoksi. Tämä yleinen tulkintaperiaate on saanut erään ilmaisunsa myös kuluttajansuojalain 4. luvun 3 §:ssä. Vakuutuksen rajoitusehtoja on tulkittava suppeasti.

 

Rajoitusehdossa 110.4.2.1 on sanottu, että vahinkoa ei korvata, jos se ”aiheutuu vakuutetulle”. Esillä olevassa tapauksessa vakuutettuna ovat K.B. ja hänen poikansa yksityishenkilöinä. Vakuutusehdossa ei ole minkäänlaista viitettä siihen suuntaan, että vakuutettuna voitaisiin pitää jotakin osakeyhtiötä, kuten esimerkiksi KB Oy:tä, aivan riippumatta siitä, minkä suuruisella osuudella esimerkiksi K.B. on yhtiön osakkeita omistanut ja onko yhtiössä muita osakkaita. Koska vakuutusehdossa ei ole määritelty millään tavoin, että vakuutettuna voitaisiin pitää K.B:n lisäksi KB Oy:tä, kyseistä rajoitusehtoa ei ole tähän tapaukseen sovellettava.

 

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on viitannut rajoitusehtoon 110.4.2.2, lautakunta toteaa, että vahingoittunut auto ei ole ollut vakuutettuna olleen ja vahingon aiheuttaneen K.B:n nelivuotiaan pojan hallussa tai hänen hyödykseen käytettävänä. Ehtoa 110.4.2.2 ei siten sovelleta tapaukseen.

 

 

Vahinko ei ole aiheutunut rajoitusehdon 110.4.2.1 mukaisesti vakuutetulle. Vakuutusyhtiön tulee siksi maksaa ehtojen mukainen korvaus KB Oy:lle aiheutuneesta vahingosta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Koskenvuo, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA