Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan ravihevonen alkoi ontua vasenta etujalkaansa startissa kesken ravien 11.2.2012. Vej vuohisniveleen alkoi kerääntyä turvotusta ja ulkopuolisessa vuohisnuljuluussa tuntui voimakasta aristusta ja rutinaa. Koska vahinkopaikkakunnalla ei ollut röntgenkuvausmahdollisuutta, hevonen kuvattiin maanantaina 13.2.2012 eläinsairaalassa. Röntgenkuvissa todettiin vej molemmissa nuljuluissa murtuma. Hevonen lopetettiin diagnoosin varmistumisen jälkeen. Korvauksia hevosen kuolemasta haettiin hevosen henkivakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö totesi, että hevosen perushenkivakuutuksesta korvattiin hevosen vakuutusmäärä, kun hevonen sairastui niin vaikeasti, että se asianmukaisesta hoidosta huolimatta oli eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättä lopetettava. Vakuutus ei korvannut suorituskyvyn tai muun käyttöarvon alenemista eikä sen vuoksi tehtyä lopetusta. Vakuutusyhtiön asiantuntijaeläinlääkärin mukaan murtumatyyppi olisi mahdollistanut kirurgisen korjauksen. Leikkauksen jälkeenkin hevosen käyttöennuste olisi vakuutusyhtiön asiantuntijaeläinlääkärin mukaan ollut olematon kilparasitusta kestävälle tasolle muun muassa vamman laatu ja hevosen ikä huomioon ottaen. Kevyeen harrastekäyttöön hoitoennuste olisi ollut kohtalaisen hyvä. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei hevosen lopettamista vasemman etujalan vuohisnuljuluun murtumien perusteella voitu korvata vakuutusehtojen edellyttämänä välttämättömänä lopetuksena, koska kaikkia mahdollisia hoitokeinoja ei ollut käytetty eikä vakuutus korvannut käyttöarvon menetyksen vuoksi tehtyä lopetusta.

Valitus

Nyt kyseessä olevalla vakuutusyhtiöllä on monopoli ravihevosten vakuuttamisessa. Vakuutuksessa käytetään kahta termiä, ravihevonen ja ravuri, ja hakuprosessissa harhautetaan tahallisesti näiden termien kanssa. Vakuutusyhtiö myy hevosen perushenkivakuutusta, joka on suppeampi henkivakuutus ravihevoselle, sekä ravurin henkivakuutusta, joka on laajempi. Vakuutusyhtiön yhteistyö ruotsalaisen vakuutusyhtiön kanssa sekoittaa vielä entisestään tilannetta. Vakuutuksenottajalla on useampi hevonen, joten hän tietää, miten vakuutusyhtiö myy vakuutuksia. Kun ravihevoselle pyytää vakuutusta, vakuutusyhtiö aloittaa tarjoamisen ravihevosen perushenkivakuutuksella. Jos asiakas ei muunlaista vakuutusta halua, niin tämä vakuutus hänelle myydään. Vain jos asiakas vaatii, hänelle esitetään ravurin henkivakuutus. Vakuutushakemuksesta ei anneta automaattisesti asiakkaalle kopiota, josta asiakas voisi tarkemmin todeta laajemman vakuutuksen olemassaolon. Ei voida olettaa, että asiakas tarkistaa ennen allekirjoitusta kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja kaavakkeessa. Yleensä asiakas saa yli kuukauden kuluttua laskun ja vakuutuskirjan, jossa lukee termi ravihevonen. Tällöin helposti erehtyy ravurin henkivakuutuksen ja hevosen perushenkivakuutuksen ehdoissa.

Kun nyt kyseessä olevalle hevoselle otettiin vakuutusta, vakuutusyhtiön edustaja tarkisti internetin välityksellä hevosen kilpailuvaatimukset 35 000 euron vakuutusmäärän vuoksi. Vakuutusyhtiö ei täten ollut tietämätön, millaista vakuutusta haettiin. Nyt kyseessä olevan hevosen vakuutushakemuksessa ei ole vakuutusyhtiön edustajan allekirjoitusta, eikä vakuutuksenottajalle annettu tuote-esitettä tai vakuutusehtoja. Hevosten henkivakuutusten myyntitapa on asiakkaille harhaanjohtava.

Vakuutuksenottaja pitää kohtuuttomana vakuutusehdoissa olevaa vaatimusta siitä, että hevonen tulee pitää elossa. Vakuutusyhtiö pakottaa omistajan pitämään hevosen elossa huolimatta mistään eläinsuojelullisista syistä. Äärimmillään omistajaa voidaan syyttää eläinrääkkäyksestä, mutta vakuutusyhtiö ei maksa vakuutuskorvausta. Nyt kyseessä oleva ravihevonen tutkittiin heti loukkaantumisen jälkeen. Koska vahinkopaikalla ei ollut röntgenlaitteistoa, hevonen kuljetettiin hevossairaalaan ja eläinlääkäri katsoi, ettei realistista hoitomenetelmää molempien nuljuluiden murtumissa ollut, ja hevonen lopetettiin kiputilan takia eläinsuojelullisista syistä. Vakuutusyhtiön eläinlääkärin kanta on tältä osin ristiriidassa hevosta hoitaneiden eläinlääkäreiden kannan kanssa. Vakuutusyhtiön tulee maksaa korvaus hevosen lopettamisesta täysimääräisesti.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutushakemukseen hevoselle on selkeästi merkitty hevosen perushenkivakuutus. Vakuutuksenottaja on halunnut hevosen vakuutusmääräksi 35 000 euroa ja tämä arvo perustuu vakuutuksenottajan antamiin tietoihin. Vakuutuksen myyneellä henkilöllä on ollut paljon kokemusta erilaisten hevosvakuutusten myynnistä. Hän on tuntenut eri vakuutukset ja eri turvatasot. Korkean vakuutusmäärän vuoksi myyjä tarkisti ennen vakuutuksen myöntämistä vakuutusasiantuntijoilta, täyttyivätkö vakuutusyhtiön myöntökriteerit halutulle vakuutusmäärälle. Vakuutusprosessi oli näin poikkeuksellisen pitkä. Vakuutus oli voimassa useamman vuoden ja siitä lähetettiin vuosittain vakuutuskirja, mistä ilmeni, että kyseessä oli perushenkivakuutus. Vakuutuksen myöntämisen jälkeen asiakas on saanut vakuutuskirjat, vakuutusehdot ja vakuutusesitteen kotiin postitse. Vakuutuksenottajalla on myös ollut muita hevosvakuutuksia, joten hän on tuntenut vakuutusyhtiön hevosvakuutustuotteet jo entuudestaan.

Vakuutuksen myynyt henkilö tai muut prosessiin osallistuneet eivät olleet enää vakuutusyhtiön palveluksessa, joten tarkempaa selvitystä myyntitilanteesta ei ollut saatavissa.

Vakuutuskirjan mukaisesti hevosella oli usean vuoden ajan voimassa hevosen perushenkivakuutus, eikä vakuutustilanteessa tai sen jälkeen voida osoittaa lausunnonpyytäjän halunneen hevoselle laajempaa, hinnaltaan huomattavasti korkeampaa vakuutusturvaa. Ruotsalaisen vakuutusyhtiön tuotteilla ei ole merkitystä asiassa, sillä kyseessä on kaksi erillistä vakuutusyhtiötä, jotka vastaavat itsenäisesti omista tuotteistaan.

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksesta korvattiin hevosen arvo tapaturman vuoksi vain silloin, jos hevonen on loukkaantunut tapaturmaisesti niin pahoin, että se on eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan asianmukaisesta hoidosta huolimatta välttämättä lopetettava välittömästi tapaturman yhteydessä eikä hevosen pelastamiseksi ole enää mitään tehtävissä. Nyt kyseessä olevassa tilanteessa hevosen tila ei ole vaatinut sen välitöntä lopettamista ravikilpailussa tapahtuneen loukkaantumisen yhteydessä, vaan se ohjattiin tarkempiin jatkotutkimuksiin ja hoitoihin. Lisäksi tapaturmalla tarkoitetaan äkillistä tapahtumaa, joka aiheutuu ulkoisesta syystä ja aiheuttaa vamman. Tällaisia ovat esimerkiksi potku tai kiinnijäämisestä syntynyt vamma. Hevosen loukkaantuminen tapahtui kesken kilpailusuorituksen. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei käytettävissä olevien tietojen perusteella tapahtumaan ole kirjattu liittyvän ulkoisen tapaturman määritelmän mukaista vammamekanismia. Tämän vuoksi yhtiö katsoo, että murtuman taustasyy voi olla luuston aiemmasta heikkenemisestä seurannut vamma, joka ei kuulu vakuutuksesta korvattavaksi muutoinkaan.

Vakuutusyhtiö katsoo, että eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan hevosella todettu murtumatyyppi on korjattavissa kirurgisesti ja vaatii aikaa parantuakseen. Hevosen tilaa ei päädytty hoitamaan, vaan se lopetettiin heti vamman diagnosoinnin jälkeen. Näin ollen hevosen ei voida katsoa sairastuneen vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla niin vaikeasti, ettei hevosen parantamiseksi jatkuvasta hoidosta huolimatta olisi ollut enää mitään tehtävissä. Lisäksi jos murtuman taustalla on merkkejä aiemmasta heikkenemisestä tai luustosairaudesta, ei korvausta vakuutuksesta makseta, vaikka lopetus olisi ollut tilanteessa välttämätön. Tämän vuoksi hevosesta ei voida maksaa henkivakuutuskorvausta.

Ravurin henkivakuutuksen osalta on muun muassa todettu, että jos vakuutuksenottajalla olisi ollut kyseessä oleva vakuutus, olisi se edellyttänyt joka tapauksessa tarkemman selvityksen vammautumisen taustasyistä, asianmukaisen eläinlääkärin antaman hoidon ja riittävän seuranta-ajan, jonka jälkeen olisi voitu arvioida hevosen mahdollinen pysyvän ravikäyttöominaisuuden menetyksen vuoksi maksettavan korvauksen mahdollisuus. Lisäksi haettaessa korvausta ravurin henkivakuutuksesta tulee korvauksenhakijan olla ennen hevosen lopettamista yhteydessä vakuutusyhtiöön seuranta-ajan ja lisätutkimustarpeen arvioimiseksi.

Muiden hevosten vakuutukset tai hevosenomistajien liiton yhteistyökumppanit eivät vaikuta nyt kyseessä olevaan tapaukseen. Vakuutusyhtiö katsoo, että sen tekemä ratkaisu on lain, vakuutusehtojen ja niiden soveltamiskäytännön mukainen eikä sitä tule muuttaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiantuntijalausunnon professori, hevossairauksien erikoislääkäri Riitta-Mari Tulamolta. Tulamolta on pyydetty lausuntoa ensinnäkin siitä, aiheutuuko kyseisenlainen murtuma todennäköisesti ulkoisen tapaturman seurauksena eläinlääketieteellisesti arvioiden vai onko kyseisenlainen vamma eläinlääketieteellisesti todennäköisesti seurausta hevosen rakenteellisesta tai muusta viasta. Toiseksi on kysytty, onko hevosen vamma ollut sellainen, että hevonen on tullut välttämättä lopettaa eläinlääketieteellisen kokemuksen perusteella.

Professori Tulamo on antanut asiasta seuraavanlaisen lausunnon:

”Oheisten asiakirjojen mukaan hevonen alkoi äkillisesti kesken ravikilpailun ontua voimakkaasti vej ja keskeytti kilpailun.

Sähköisesti saamieni röntgenkuvien mukaan hevosella oli diagnosoitu vasemman etujalan molempien vuohisnuljuluiden murtumat. Röntgenkuviin kuvaushetkellä sijoitettu merkki kuvaa yleensä raajan ulkosivua ja vasen merkitään yleisesti kirjaimella v. Näiden perusteella ulompi nuljuluu oli murtunut keskeltä murtumalinjan kulkiessä luun halki hieman vinottain ulkoreunalta sisäsivulle päin ja murtumakappaleiden välillä näkyy selvä usean millimetrin levyinen rako. Sisempi nuljuluu oli murtunut koko alaosastaan ja ainakin 3 ellei 4 eri kappaleeseen. Murtuma-alue käsitti noin kolmasosan sisemmän nuljuluun koko pinta-alasta. Molempien murtumien murtumalinjat ulottuvat selkeästi nivelpintaan eli olivat ns. intra-artikulaarisia murtumia.

Vuohisnivelen nuljuluumurtumat:

Vuohisnivelen nuljuluumurtumia on lukuisia erilaisia tyyppejä. Yleensä murtuma esiintyy vain yhdessä nuljuluussa. Nuljuluumurtumia ilmenee yleisimmin kilpahevosilla, mutta niitä esiintyy myös harraste-eläimillä.

Yleisimmin murtuma tapahtuu luun yläkolmanneksesta ja kun murtuma käsittää vain luun yläosan kärjen (alle 1/3), se voidaan menestyksellisesti hoitaa poistamalla kappale esim. tähystyksen kautta. (Joskus murtuma on ns. abaksiaalipinnalla eli ei nivelpinnalla, jolloin se hoidetaan konservatiivisesti levolla.) Muut nuljuluiden murtumat ovat harvinaisempia.

Murtumat keskellä luuta ovat vakavia, koska ne käsittävät nivelpinnan vaurion, ja ne on siksi aina yritettävä korjata kirurgisesti ruuveilla. Hoitamattomana luun kappaleet vetäytyvät toisistaan, murtuma parantuu sidekudoksella, ja nivelpintaan jää vaurio, joka altistaa hevosen nivelrikolle ja krooniselle ontumalle. Tällainen nivelruston vaurio johtaa muutamassa kuukaudessa krooniseen nivelrikkoon ja pysyvään ontumaan.

Luun keskiosan murtuman leikkaus on haastava, koska luun koko on pieni ja murtuman korjaaminen tulisi tehdä 2 ruuvilla. Usein vain 1 ruuvi pystytään asettamaan murtuneeseen luuhun. Tämä ei aina estä kiertoliikettä kappaleiden välillä eikä siksi aina johda paranemiseen. Lisäksi vuohisnivel on yksi hevosen liikkuvista ns. 'high-motion'-nivelistä, johon kohdistuu suuria voimia painorasituksen aikana ja erityisesti hevosen liikkuessa. Murtunut nivelpinta tulisi saada täysin kohdalleen, jotta nivelrikkoa ei kehittyisi. Lisäksi onnistuneeseen murtumankorjaukseen tulisi olla kokemusta, jota ei ole helposti saatavilla, koska murtumia ei ole riittävästi. Tutkimuksia nuljuluumurtuman keskiosan korjausleikkauksista, kun toinen nuljuluu on ehyt, on vain pari ja tulokset ei ole kovin rohkaisevia. Viimeisimmät tutkimukset ovat 1990-luvun alusta.

Luun alaosan eli ns. basaalimurtumat ovat harvinaisia. Basaalimurtumien koko vaihtelee pienistä kappaleista (ns. osteokondraalinen fragmentti) ja kapeisiin siivumurtumiin. Eräässä raportissa kahdelta amerikkalaiselta klinikalta kootussa materiaalissa oli 26 basaaliosan murtumaa 15 vuoden aikana yhteensä yli 100 000 potilaskäynnistä samana aikana ao. klinikoilla (0.025 promillea).

Näitä alaosan murtumia voidaan yrittää hoitaa kirurgisesti varsinkin, jos murtumakappale ei ulotu nivelpintaan ja käsittää alle neljänneksen luun alaosasta (<25%). Jos taas murtuma käsittää nuljuluun koko alaosan, on ennuste huomattavan heikko. Tämä johtuu siitä, että luun alaosaan kiinnittyy lukuisia nuljuluiden siteitä, jotka tukevat vuohisniveltä (ns. XYZ-siteet). Jos iso osa murtuneen nuljuluun alaosaa poistetaan, se johtaa väistämättä em. siteiden vaurioon, vuohisnivelen tukimekanismin pettämiseen ja aiheuttaa hevoselle kroonisen ontuman. Molempien nuljuluiden samanaikainen murtuma on erittäin harvinainen aikuisella hevosella. Se on myös erittäin vakava vammautuminen, joka aiheuttaa voimakkaan ontuman.

Nuljuluumurtuman syyt

Nuljuun murtuma on yleensä akuutin yllättävän trauman seurausta. Se tapahtuu yhdellä askeleella ja voi tapahtua esim. hevosen astuessa kuoppaan, kiveen tms. esimerkiksi tarhassa, valmennuslenkillä tai kilparadalla. Yksi hevosen ottama 'huono' askel riittää aikaansaamaan murtuman. Painorasitus kohdistuu luille 'väärin' aiheuttaen murtuman. Kirjallisuudessa käytetään näistä nimeä 'breakdown injury' tai 'catastrophic injury'. Vamman syntymekanismia voidan verrata ihmisellä esimerkiksi nilkan nyrjähtämiseen. Yksi paha askel saa aikaan vakavan vamman, jopa murtuman.

Hevosessa tai sen luissa ei havaita / ole yleensä mitään edeltäviä tekijöitä tai oireita ennen akuuttia murtuman tapahtumista. Kyseisen hevosen luissa ei röntgenkuvissa ole havaittavissa mitään edeltäviä luun haurastumiseen viittaavia merkkejä (nuljuluutulehdus, laajentuneet verisuonikanavat tms).

N-hevosen vamma

Hevonen sai raveissa vasemman etujalan molempiin nuljuluihinsa murtumat; sisempään nuljuluuhun useaksi kappaleeksi (3–4 kpl) pirstoutuneen nuljuluun alaosan murtuman ja ulompaan nuljuluuhunsa sen keskiosan murtuman, joka halkaisi luun kahteen kappaleeseen. Molemmat nuljuluiden murtumat ulottuivat nivelpintaan saakka.

Kyseisen hevosen vakavan vamman korjaaminen ei käsittääkseni olisi onnistunut ehdotetulla tavalla: ruuvaamalla ulompi nuljuluu ja poistamalla sisemmän nuljuluun alaosan kaikki kappaleet. Kyseisen kaltainen leikkaus olisi tuhonnut sisemmän nuljuluun alaosaan kiinnittyvien nuljuluun siteiden kiinnityskohdat, jolloin vuohisen tukimekanismi olisi vaurioitunut lisää ja pettänyt tällä puolella. Tämä vuorostaan olisi lisännyt stressivoimia ulommalle, keskeltä haljenneelle nuljuluulle, jota suositeltiin ruuvattavan ja tämäkin puoli olisi todennäköisesti pettänyt. Suositus em. leikkauksesta ei ole mielestäni kyseisen vamman kohdalla Suomessa suoritettuna realistinen. Kirjallisuudessa on toki kuvattu, amerikkalaisten eläinkirurgien toimesta, erilaisia todella vaativia leikkauksia, joilla kyseisiä vammoja on pyritty korjaamaan, lähinnä omistajien vaatimuksesta.

Tämän hevosen kohdalla käsitykseni mukaan kyseeseen olisi tullut vain ns. vuohisnivelen jäykistysleikkaus, jossa kaikki nivelrusto olisi poistettu avaamalla nivel ja jäykistämällä nivel sitten raajan etupuolelle laitetun titaanilevyn ja ruuvien sekä raajan takapuolelle laitettujen tukivaijereiden avulla. Kyseinen leikkaus on erittäin vaativa ja tekijän on oltava taitava ortopedi (luukirurgi), jolla on jatkuvaa ja pitkäaikaista kokemusta luunmurtumien korjaamisesta. Lisäksi leikkaus kestää kauan, ja sen tekeminen vaatii täysin steriilit olosuhteet asianmukaisine leikkaussaleineen, apuhenkilöineen ja instrumentaatioineen. Leikkauksessa on suuri infektion riski, levyt ja ruuvit voivat irrota, viereiseen raajaan voi kehittyä kaviokuume, joka on erittäin kivulias tila ja leikatun raajan ruununivel saattaa luksoitua pois paikoiltaan. USA:ssa leikkauksia on tehty tehdään omistajan toivomuksesta / vaatimuksesta. Eläinsuojelulliset seikat jäävät siellä huomioimatta, koska eläinsuojelulaki on huomattavan puutteellinen.

Kirjallisuudessa raportoituja tapauksia ei voida suoraan soveltaa Suomen olosuhteisiin. Meillä tulee huomioida vallitsevat olosuhteet ja niiden asettamat rajoitukset, ennuste leikkauksen ja jatkohoidon onnistumiselle sekä myös ehdottomasti eläinsuojelulliset seikat.

Neljä kokenutta eläinlääkäriä oli [vahinkopaikkakunnalla] tutkinut hevosen ja todennut vamman erittäin vakavaksi ja tilanteen realistisen hoidon suhteen toivottomaksi. Lisäksi asiasta oli konsultoitu [Y:n kaupungin] hevosklinikkaa. Hevonen oli lopetettu eläinsuojelullisista syistä eläinrääkkäyksen välttämiseksi. Katson, että lopetus oli kaikki em. seikat huomioiden perusteltu.

Loppupäätelmät:

1. kyseisenlainen murtuma on aiheutunut eläinlääketieteellisesti arvioiden todennäköisesti ulkoisen tapaturman seurauksena (yksi paha askel aiheuttaa trauman). Se ei ole seurausta eläinlääketieteelisesti arvioiden hevosen rakenteellisesta tai muusta viasta.

2. Hevosen vamma on ollut sellainen, että eläinlääketieteellisen kokemukseni perusteella hevonen on ollut syytä välttämättä lopettaa eläinsuojelullisista syistä.”

Välitoimi

Vakuutuslautakunta on antanut asiantuntijalausunnon tiedoksi kummallekin osapuolelle.

Vakuutusyhtiö on antanut asiaan lisävastineen. Tapaturman käsitteen osalta on todettu, että kyseinen hevonen loukkaantui kesken kilpasuorituksen eikä tilanteeseen vakuutusyhtiöllä olevien tietojen perusteella liittynyt vakuutusehdoissa tarkoitettavaa ulkoisesta syystä syntynyttä tapaturmaa, joka olisi vakuutuksesta korvattava.

Tapaturman yhteydessä suoritettavan välittömän lopetuksen osalta on todettu, ettei kyseisessä tilanteessa hevosen lopetus ollut vakuutusehdossa tarkoitetulla tavalla välittömästi välttämätöntä jalan ontumaoireen toteamisen jälkeen, vaan hevonen ohjattiin jatkotutkimuksiin, mikä tehtiin kahden päivän kuluttua.

Vakuutusyhtiön asiantuntijaeläinlääkärin arvion mukaan lautakunnan ulkopuolisen asiantuntijan antama lausunto poikkeaa nuljuluumurtumien syntymekanismin ja taustatekijöiden osalta jossain määrin uusimmista tutkimuksista, joita kirjallisuudessa on julkaistu. Hevosen lopetuspäätös oli perusteltu, mutta kyseessä ei kuitenkaan ollut vakuutuksesta korvattavaksi tarkoitettu ulkoisen tapaturman aiheuttama vamma, jonka vuoksi hevosen lopetus olisi ollut välittömästi tapahtuneen yhteydessä välttämätöntä. Lisävastineen yhteydessä on lähetetty muutama asiaa koskeva artikkeli.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Hevosen perushenkivakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan koko vakuutusmäärä ilman omavastuuta, kun hevonen on vakuutuksen voimassaoloaikana:

- kuollut

- sairastunut niin vaikeasti, että se on asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättä lopetettava

- vahingoittunut tapaturmaisesti niin pahoin, että se on asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan lopetettava välittömästi tapaturman yhteydessä

- kadonnut Suomessa.

Korvauksen edellytyksenä on, että hevonen on sairastunut tai loukkaantunut niin pahoin, ettei sitä jatkuvasta hoidosta huolimatta voida enää pitää elossa.

Vakuutusehtojen kohdan 3.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata kuolemaa tai lopetusta, kun sen syynä on:

…

- luunmurtuma ja säröytymä, jossa on merkkejä aikaisemmasta heikkenemisestä, luustosairaudesta tai nivelrikkomuutoksista…

Yllä mainitut rajoitukset ovat voimassa myös, jos hevonen joudutaan lopettamaan eläinsuojelullisista syistä.

Ratkaisu

Vakuutuksen tekeminen ja vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus

Asiassa on ensinnä kysymys siitä, minkälaisen vakuutuksen vakuutuksenottaja on ottanut, ja siitä, onko vakuutusyhtiö jotenkin harhaanjohtanut vakuutuksen­ottajaa vakuutusta tehtäessä.

Vakuutuslautakunta toteaa aluksi, että se tekee ratkaisunsa sillä käytössä olevan kirjallisen materiaalin perusteella.

Vakuutuksenottaja toteaa valituksessaan, että vakuutusyhtiö on käyttänyt vakuutuksessa harhauttavasti termejä ravihevonen ja ravuri. Vakuutusyhtiö on myynyt ensisijaisesti suppeampaa ravihevosen perushenkivakuutusta eikä laajempaa ravurin henkivakuutusta. Vakuutusyhtiöllä on ollut tiedossa vakuutusta tehtäessä, että kyseessä on ollut 35 000 euron arvoinen ravihevonen ja millainen vakuutus olisi ollut hevoselle tarpeen. Vakuutuksenottajalle ei ole annettu vakuutusta tehtäessä kopioita vakuutushakemuksesta, tuote-esitteestä eikä vakuutusehtoja.

Vakuutusyhtiö on todennut, että vakuutuksen tehneellä henkilöllä oli pitkä myyntikokemus hevosvakuutuksista. Vakuutus on ollut useamman vuoden voimassa ja vakuutuksenottajalle on lähetetty useampi vakuutuskirja, joista on ilmennyt vakuutusturvan nimi. Lisäksi vakuutuksenottajalle on lähetetty vakuutusehdot ja vakuutusesite kotiin. Vakuutuksenottajalla on ollut muille omistamilleen hevosille hevosvakuutuksia nyt kyseessä olevasta yhtiöstä. Vakuutuksen myynyt henkilö ei ole enää nyt kyseessä olevan vakuutusyhtiön palveluksessa.

Vakuutushakemuksessa on vakuutusmuodon kohdalla ollut usea erilainen vakuutusmuoto, muun muassa hevosen perushenkivakuutus ja ravurin henkivakuutus. Rasti on hakemuksessa laitettu kohtaan hevosen perushenkivakuutus. Vakuutuksenottaja on allekirjoittanut kyseessä olevan vakuutushakemuksen. Vakuutuksenottajan saaman vakuutuskirjan liitteen mukaan nyt kyseessä olevalla hevosella on ollut hevosen perushenkivakuutus.

Kun vakuutuksenottaja on allekirjoittanut vakuutushakemuksen, kun hän on vuosittain saanut vakuutuskirjan, mistä on näkynyt vakuutusturvan sisältö, ja kun hän ei ole reklamoinut turvan sisällöstä ennen nyt tapahtunutta vahinkoa, Vakuutuslautakunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että vakuutuksenottajan hevonen on ollut vahinkohetkellä vakuutettuna hevosen perushenkivakuutuksella.

Korvattava vahinko

a) Eläimen lopettaminen

Vahinkotietojen mukaan vakuutuksenottajan ravihevonen on alkanut ontua äkillisesti ravikilpailun aikana. Hevonen on tutkittu ja vasemman etujalan vuohisniveleen on alkanut kertyä nestettä. Hevonen on saanut kipulääkityksen. Koska paikkakunnalla ei ollut röntgenlaitteita, hevonen sai lähetteen röntgenkuvaukseen eläinsairaalaan. Röntgenkuvauksessa vasemman etuvuohisen molemmissa nuljuluissa havaittiin murtumalinja lähes keskellä.

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan kyseisten vammojen hoitaminen leikkaamalla joko ruuvaamalla tai jäykistysleikkauksella olisi Suomen oloissa epärealistinen ja toivoton eikä näissä leikkauksissa otettaisi huomioon eläinsuojelullisia syitä. Asiantuntija katsoo, että eläimen lopetus on ollut perusteltu.

Vakuutuslautakunta katsoo kaikki sillä ollut selvitys huomioon ottaen, että nyt kyseessä olevan ravihevosen lopettaminen on ollut välttämätöntä eläinsuojelullisista syistä.

b) Vamman syy

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan nyt kyseessä olevan hevosen röntgenkuvien perusteella ei hevosessa tai luissa ole ollut havaittavissa mitään edeltäviä tekijöitä tai oireita ennen akuutin murtuman tapahtumista. Röntgenkuvissa ei ole ollut havaittavissa luun haurastumiseen viittaavia merkkejä, esimerkiksi nuljuluutulehdusta tai laajentuneita verisuonia. Toisaalta vamma aiheutuu helposti hevosen astuessa kuoppaan tai kiveen tai hevosen ns. huonon askeleen seurauksena. Tällaiset ulkoiset tapahtumat voivat tapahtua erittäin nopeasti kenenkään huomaamatta. Kun hevosen luustossa ei ole havaittavissa luun haurastumiseen viittaavia merkkejä, lautakunta katsoo näytetyksi, että hevosen nuljuluiden murtumat ovat todennäköisesti seurausta ulkoisesta tapaturmasta.

c) Välitön lopettaminen tapaturman yhteydessä

Ehtojen mukaan korvattava on välittömästi tapaturman yhteydessä tehty hevosen lopettaminen, jos se on asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinsuojelullisten syiden vuoksi välttämätöntä.

Hevosta on tutkittu heti vamman havaitsemisen jälkeen ja hevoselle on annettu särkylääkkeitä. Vammapaikkakunnalla ei ole ollut röntgenkuvauslaitteita, vaan hevonen on viety eläinsairaalaan ja se on saatu tutkittua parin päivän kuluttua. Röntgenkuvauksen avulla on saatu varmistettua vamman vakavuus. Heti tämän jälkeen hevonen on lopetettu eläinsuojelullisten syiden vuoksi.

Kun ehtokohdassa edellytetään asianmukaista hoitoa sekä eläimen lopettamista välittömästi tapaturman yhteydessä, ovat nämä edellytykset jossain määrin keskenään ristiriitaisia. Ristiriitaisia sanamuotoja tulee epäselvissä tilanteissa tulkita laatijansa vahingoksi. Kun hevosta on tutkittu heti vammautumisen jälkeen ja kun se on viety nopeasti hoitopaikkaan, missä on ollut röntgenlaitteisto, ja kun hevonen on lopetettu heti vammojen vakavuuden selvittyä, Vakuutuslautakunta katsoo, että hevonen on lopetettu ehtojen edellyttämällä tavalla ja vahinko on korvattava hevosen perushenkivakuutuksen perusteella.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA