Tapahtumatiedot

Virallinen syyttäjä esitti vakuutetulle haastehakemuksen, joka koski rikos­hyödyn menettämistä valtiolle. Haasteen mukaan vakuutettu oli ollut suosittelumarkkinointiin perustuneen klubin jäsen. Vakuutettu oli sijoittanut klubiin omia varojaan yhteensä 8.926,75 euroa. Klubi oli maksanut vakuutetulle tuottoina 36.157,20 euroa ja lisäksi vakuutettu oli saanut muilta jäseniltä suorituksina ns. virtuaalisiirtoja vastaan 3.000 euroa omalle tililleen. Haasteen mukaan vakuutetun saama hyöty oli peräisin muiden henkilöiden petollisessa tarkoituksessa tekemistä rikoksista, joilla oli erehdytetty lukuisia ihmisiä sijoittamaan klubiin varoja siinä uskossa, että klubi kävisi sijoitetuilla varoilla tuottoisaa urheiluvedonlyöntiä ja valuuttakauppaa. Klubi maksoi rahavaroja ulos osalle klubin jäsenistä pelkästään myöhemmin mukaan liittyneiden henkilöiden maksamilla varoilla taikka aiemmin liittyneiden jäsenten tekemistä lisäsijoituksista saaduilla varoilla. Haasteen mukaan vakuutetun klubista saama hyöty on perustunut klubin toiminnassa tehtyihin rikoksiin, jotka on tehty rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti myös hänen hyväkseen.

Vakuutettu haki kyseiseen asiaan oikeusturvaetua kotivakuutukseensa liittyvästä oikeusturvavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö hylkäsi korvaushakemuksen viitaten vakuutusehtojen kohtaan 5.10, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, jossa on kysymys virallisen syyttäjän vakuutettua vastaan ajamasta syytteestä tai yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta, jonka asianomistaja on tällaisen syytteen vireillä ollessa esittänyt syytteessä olevaa vakuutettua kohtaan.

Uusintakäsittely

Vakuutettu pyysi vakuutusyhtiötä käsittelemään asian uudelleen. Hän totesi, että virallinen syyttäjä ei ole esittänyt mitään rangaistusvaatimusta häntä kohtaan eli hänen ei väitetäkään syyllistyneen asiassa rikokseen. Asiassa on kyse riita-asiaan rinnastettavasta asiasta, jossa kantajana on valtio ja vastaajana vakuutettu.

Vakuutusyhtiö totesi, että asiaa käsitellään käräjäoikeudessa rikosasiana, jossa vakuutettu on haastehakemuksen mukaan vastaajana ja syyttäjä vaatii rikos­hyödyn menettämistä valtiolle rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella. Vakuutusyhtiö totesi, että ehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle kuluja asiassa, jossa on kyse virallisen syyttäjän vakuutettua vastaan ajamasta syytteestä. Vakuutettu ei ole rikosasiassa asianomistaja, vaan vastaaja, joten korvattavan vakuutustapahtuman edellytykset eivät täyty. Virallinen syyttäjä ajaa vakuutettua vastaan syytettä rikoslain perusteella. Vakuutetun ollessa vastaajana rikosasiassa, voidaan kulut korvata, jos kyse on asianomistajan vakuutettua vastaan ajamasta syytteestä silloin, kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai on sen peruuttanut.

Vakuutusyhtiö totesi, että koska vakuutettu on rikosasiassa vastaaja, eikä kyse ole asianomistajan vakuutettua vastaan ajamasta syytteestä tai virallisen syyttäjän päätettyä jättää syytteen nostamatta tai sen peruutettua, ei vakuutusyhtiö voi korvata asian hoitamisesta aiheutuneita kuluja.

Valitus

Vakuutettu on tyytymätön yhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa.

Vakuutettu toteaa, että häntä ei syytetä asiassa mistään rikoksesta. Vakuutusyhtiön päätöksessä on todettu virheellisesti, että virallinen syyttäjä ajaa vakuutettua vastaan syytettä rikoslain perusteella.

Nyt kysymyksessä oleva asia on epätyypillinen rikosasia, koska tässä prosessissa kenenkään ei väitetä syyllistyneen rikokseen. Tämän vuoksi vakuutusehdoissa ei ole varauduttu tämäntyyppisiin asioihin. Vakuutusehtojen sanamuodon mukainen tulkinta johtaa vakuutuksenottajan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Asiassa on kyse riita-asiaan rinnastettavasta asiasta, jossa kantajana on valtio ja vastaajana vakuutettu.

Vakuutetun mukaan jotkin muut vakuutusyhtiöt ovat jo myöntäneet vastaavissa tapauksissa vakuutuksenottajalle oikeusturvaedun. Koska vakuutusyhtiöiden vakuutusehdot ovat käytännössä identtiset, aiheuttaa vakuutusyhtiön tulkinta tässä tapauksessa vahinkoa vakuutuksenottajalle.

Vakuutetun saaman tiedon mukaan kyseisessä vakuutusyhtiössä on sekä hylätty että myönnetty oikeusturvia vastaavissa tapauksissa. Mikäli tämä pitää paikkansa, loukataan vakuutuksenottajien oikeusturvaa sillä, että joissakin saman yhtiön tekemissä päätöksissä on myönnetty oikeusturvaetu ja toisissa taas evätty, vaikka vakuutusehdot ovat luonnollisesti identtiset.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen vakuutettu katsoo, että vakuutusehtoja tulisi tässä epäselvässä tapauksessa tulkita vakuutuksenottajan hyväksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa kotivakuutukseen liittyvän oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohtiin 1, 4.1, 5 ja 7.3.

Kyseiseen vakuutukseen sisältyvien ehtojen mukaan korvattava vakuutustapahtuma rikosasiassa syntyy, kun vakuutettu on asianomistajana ja asia tulee vireille tuomioistuimessa. Vakuutetun ollessa vastaajana asianajokustannuksia voidaan korvata vain, jos kyse on asianomistajan vakuutettua vastaan ajamasta syytteestä silloin, kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai on sen peruuttanut.

Tässä tapauksessa vakuutettu ei ole vakuutusehtojen mukaisesti rikosasiassa asianomistajana eikä kyse ole asianomistajan vakuutettua vastaan ajamasta syytteestä. Oikeusturvavakuutusehtojen mukaista vakuutustapahtumaa ei ole sattunut ja tästä syystä rikosoikeudenkäynnistä aiheutuvia asianajokustannuksia ei voida korvata oikeusturvavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö toteaa, että sen käsityksen mukaan vastaavanlaisiin tapauksiin ei ole kyseisestä yhtiöstä myönnetty oikeusturvaetua. Jos näin on tapahtunut, on tämä korvauspäätös ollut yhtiön taholta virheellinen. Muiden vakuutusyhtiöiden osalta vastineen antaja ei ota kantaa niiden antamiin korvauspäätöksiin.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Kotivakuutukseen liittyvän oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 1 mukaan oikeusturvavakuutuksen tarkoituksena on näiden ehtojen ja yleisten sopimusehtojen mukaisesti korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa 4 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.

Ehtokohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita- ja hakemusasiassa riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on kiistetty perusteen tai määrän osalta.

Vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on rikosasiassa

• vakuutetun ollessa asianomistajana, kun asia tulee vireille tuomioistuimessa
• syytteen nostaminen tai jatkaminen vakuutettua vastaan, kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai on sen peruuttanut. Syyte on nostettu, kun asianomistajan haastehakemus on saapunut käräjäoikeuden kansliaan. Syytettä on jatkettu, kun asianomistaja on ilmoittanut syytteen ajamisesta kirjallisesti tuomioistuimelle sen jälkeen, kun virallinen syyttäjä on peruuttanut syytteen.

Ehtokohdan 5 alakohdan 10 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, jossa on kysymys virallisen syyttäjän vakuutettua vastaan ajamasta syytteestä tai yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta, jonka asianomistaja on tällaisen syytteen vireillä ollessa esittänyt syytteessä olevaa vakuutettua kohtaan.

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että vakuutettu on ollut jäsenenä suosittelumarkkinointiin perustuneessa klubissa. Vakuutettu on sijoittanut klubiin omia varojaan ja klubi on maksanut sijoitukselle tuottoa. Tuomioistuin on tuominnut eräitä klubin johtohenkilöitä lainvoimaa vailla olevalla tuomiolla törkeästä petoksesta ja avunannosta törkeään petokseen. Virallinen syyttäjä on sittemmin vaatinut myös vakuutetulta rikoshyödyn menettämistä valtiolle. Haastehakemus perustuu rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Tuomioistuin on otsikoinut kyseisen haasteen haasteeksi rikosasiassa.

Vakuutusyhtiö on perustellut hylkäävää päätöstään mm. oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdalla 5.10. Tämä rajoitusehto koskee kuitenkin vain virallisen syyttäjän vakuutettua vastaan ajamaa syytettä. Koska tässä tapauksessa virallinen syyttäjä ei kuitenkaan ole nostanut vakuutettua vastaan syytettä, vakuutusyhtiö ei voi evätä oikeusturvaetua ehtokohdan 5.10 perusteella.

Oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdassa 4.1 on tarkemmin määritelty vakuutuksesta korvattavat vakuutustapahtumat. Vakuutusyhtiö on katsonut, että kyseessä ei ole tässä ehtokohdassa määritelty korvattava rikosasia. Vakuutettu puolestaan on vedonnut siihen, että kyseessä on epätyypillinen rikosasia, johon vakuutusehdoissa ei ole varauduttu. Tämän vuoksi vakuutettu katsoo, että ehtokohta on epäselvä ja sitä tulisi tulkita vakuutuksenottajan hyväksi. Vakuutettu katsoo lisäksi, että ehtojen sanamuodon mukainen tulkinta johtaa hänen kannaltaan kohtuuttomaan lopputulokseen. Vakuutettu on vedonnut myös siihen, että eräät muut yhtiöt ovat myöntäneet vastaavissa tapauksissa oikeusturvaedun, vaikka ehtojen sanamuoto on käytännössä identtinen.

Rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella määrättävä konfiskaatio ei edellytä, että rikoksesta hyötynyt olisi osallistunut rikoksen tekemiseen tai olisi tietoinen rikoksesta tai sen tekijästä. Kyseiseen pykälään perustuvassa konfiskaatiovaatimuksessa on myös rikoksesta hyötyneen osalta lähtökohtaisesti kyse rikosasiasta, vaikka häntä ei rikoksesta syytetäkään. Näin ollen asian arviointiin sovelletaan oikeusturvavakuutusehtojen kohdan 4.1 rikosasiaa koskevia kohtia. Kyseisessä kohdassa on tarkemmin määritelty, milloin rikosasiassa kyseessä on vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma.

Tässä tapauksessa kyseessä ei ole vakuutetun esittämän yksityisoikeudellisen vaatimuksen kiistäminen eikä myöskään syytteen nostaminen tai jatkaminen vakuutettua vastaan asianomistajan toimesta syyttäjän päätettyä jättää syyte nostamatta tai syyttäjän peruttua syyte. Näin ollen kyse ei ole vakuutusehtojen mukaisesta korvattavasta vakuutustapahtumasta.

Lautakunta toteaa, että kyseinen ehtokohta ei ole epäselvä. Kyseisen ehtokohdan soveltamisen ei myöskään voida katsoa johtavan tässä tapauksessa kohtuuttomaan lopputulokseen.

Vakuutettu on vedonnut myös siihen, että eräät muut yhtiöt ovat vastaavissa tapauksissa ja saman ehtokohdan perusteella myöntäneet oikeusturvaedun. Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö voi niin halutessaan korvata vahingon vakuutus­ehtojensa vastaisesti. Tämä ei kuitenkaan sido muita vakuutusyhtiöitä.

Edellä todetun perusteella lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön hylkäävä päätös on tässä tapauksessa ollut sen vakuutusehtojen mukainen eikä lautakunta tämän vuoksi suosita muutosta asiassa.

Vakuutettu on vedonnut myös siihen, että kyseinen vakuutusyhtiö on vastaavassa tilanteessa ja samojen vakuutusehtojen perusteella myöntänyt muille henkilöille oikeusturvaedun. Vakuutusyhtiö on kiistänyt tämän. Koska vakuutettu ei ole tarkemmin yksilöinyt niitä tapauksia, joissa vakuutusyhtiö olisi vastoin kiistämistään myöntänyt vastaavassa asemassa oleville henkilöille oikeusturvaedun, lautakunta ei ota kantaa tähän väitteeseen.

Asian ovat ratkaisseet jäsenet Eskuri ja Korpiola sekä varajäsen Hirviniemi. Ohessa liitteenä puheenjohtaja Norroksen ja jäsen Rusasen eriävä mielipide. Sihteerinä toimi Haapasaari.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Norroksen ja jäsen Rusasen eriävä mielipide:

Tapauksessa virallinen syyttäjä on esittänyt vakuutetulle konfiskaatiovaatimuksen tilanteessa, jossa vakuutetun ei ole edes väitetty itse syyllistyneen rikokseen. Vakuutuslautakunnan ratkaistavana on kysymys siitä, onko pelkkää konfiskaatiovaatimusta koskevaa oikeudenkäyntiä pidettävä oikeusturvavakuutuksen ehtojen valossa riita- tai hakemusasiana vai rikosasiana. Oikeudenkäynnin katsominen rikosasiaksi johtaisi tätä prosessityyppiä koskevien vakuutusturvan rajoitusten soveltumiseen ja tapauksessa oikeusturvaedun saamatta jäämiseen.

Vakuutusehdoissa ei ole määritelty sen enempää riita- tai hakemusasian kuin rikosasiankaan käsitteitä. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että myös vailla oikeustieteellistä koulutusta olevan henkilön tulee ymmärtää, mitä jaolla riita- ja rikosasioihin pääpiirteissään tarkoitetaan. Useimmissa soveltamistilanteissa vakuutusehtoa on siten pidettävä riittävän selvänä. Nyt tarkasteltavassa tapauksessa rajankäynti jää kuitenkin tulkinnanvaraiseksi. Oikeudenkäynnin katsomista rikosasiaksi puoltaisi se, että konfiskaatiovaatimuksen oikeudellisena perustana aina on ainakin jonkun osapuolen tekemä rikos, ja se, että vakuutettuun kohdistettua konfiskaatiovaatimusta käsitellään osana laajempaa rikosoikeudenkäyntiä.

Kuitenkin myös päinvastaiseen suuntaan puhuvia tulkintaperusteita voidaan esittää. Rikoshyötyä koskeva rahamääräinen konfiskaatio ei merkitse vastaajan rankaisemista vaan pikemmin eräänlaista perusteettoman edun palautusta, eli prosessuaalisesta näkökulmasta velkasuhdetta koskevaa riita-asiaa. Toisaalta käsillä olevan tapauksen ja tavanomaisen rikosasian välillä on se ero, että rikosasiassa on kyse osapuolen oman, erityisen moitittavan menettelyn seurauksista, kun taas käsillä olevassa tapauksessa vakuutetun ei ole edes väitetty syyllistyneen moitittavaan menettelyyn saati rikokseen. Kuvattu ero on merkittävä myös, jos asiaa tarkastellaan vakuutussopimusta solmivan henkilön näkökulmasta.

Käsillä olevaa vakuutusehtoa on siten pidettävä tapauksen olosuhteissa varsin tulkinnanvaraisena. Kuluttajansuojalain (20.1.1978/38) 4 luvun 3 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan yksipuolisesti ennakolta laatimaa sopimusehtoa, jonka ”merkityksestä syntyy epätietoisuutta, – – on tulkittava kuluttajan hyväksi”. Tapauksessa käsillä olevaa vakuutusehtoa on mainitun säännöksen nojalla tulkittava vakuutetun eduksi siten, että vireille tullut oikeudenkäynti rinnastetaan oikeusturvavakuutuksen kannalta riita-asiaan.