Vakuutettu A oli 14.1.2010 lenkillä kolmen kuukauden ikäisen partacollie-koiransa kanssa. Hän jäi juttelemaan vastaan tulleen B:n kanssa, jolloin koira alkoi hyppiä B:tä vastaan. B kyykistyi rapsuttamaan koiraa, jolloin koira hyppäsi häntä vastaan ja sen hampaat osuivat B:n kasvoihin lähinnä nenän alueelle. Koiran hampaat osuivat oikealle nenän ja silmän tyveen. Vasemmalta nenänpäästä oli pala pois ja oikealla nenänpielessä oli myös syvempi haava. Iltapäivää kohden B:lle tuli myös päänsärkyä. B hakeutui terveyskeskukseen, jossa hänelle määrättiin antibioottiprofylaksiaa ja särkylääkettä.

B hakeutui uudelleen lääkäriin 18.1.2010 edelleen jatkuvan otsalla tuntuvan päänsäryn vuoksi. Lisäksi oikea silmä sumeni ja vuosi vettä. Tutkimuksissa B:llä ei todettu neurologisia oireita ja diagnoosiksi asetettiin mahdollinen lievä aivotärähdys ja niskan retkahdus.

B hakeutui uudelleen lääkäriin 25.1.2010 edelleen jatkuvan päänsäryn vuoksi. Sairauskertomuksen mukaan kipu tuntui otsalla jomottavana, niskan alueella särkyä ei ollut eikä B:llä ollut neurologisia oireita. Sairauskertomuksen mukaan B ei ollut lyönyt päätään mihinkään, mutta oli kuitenkin joutunut äkisti koiraa väistämään ja epäili, että tuossa yhteydessä äkkiliike olisi aiheuttanut kivun.

Traumamuutosten poissulkemiseksi B:lle tehtiin 8.2.2010 pään CT-tutkimus, jonka löydös oli normaali. Pohjois-Karjalan keskussairaalan neurologian poliklinikan 8.2.2010 päivätyn sairauskertomuksen mukaan B oli ollut vuonna 2007 kirurgian ensiavussa tutkittavana liikenneonnettomuuteen liittyvän pään trauman takia. Sairauskertomuksen mukaan B:llä oli 14.1.2010 sattuneen vahingon jälkeen ollut otsalla voimakasta päänsärkyä, hetkittäin oikean silmän näkö oli sumentunut ja silmä oli vuotanut vettä. B oli ollut väsynyt, lukeminen ja näyttöpäätetyö oli ollut vaikeaa. Neurologisia puutosoireita ei ollut ilmennyt. Myöskään pahoinvointia tms. oiretta ei ollut esiintynyt. Kokonaisuus huomioon ottaen pidettiin todennäköisenä, että oireet johtuvat koiran hyökkäykseen liittyvästä niskan retkahdusvammasta ja tästä seuranneesta jännitysniskapäänsärystä.

B oli 1.3.2010 keskussairaalan fysiatrian poliklinikalla, jossa todettiin, että kaularangan ja hartian alueen osalta tilanne oli kunnossa ja myös yläraajojen voimat ja tunnot olivat symmetriset. Uutena oireena oli neurologian poliklinikalla käynnin jälkeen alkanut polttava tunne päälaella. Tutkimuksessa todettiin pää­laella kosketustunnon yliherkkyyttä. Otsalla tuntuvan päänsäryn osalta ei muutoksia ollut tapahtunut. B:n mukaan hänellä oli välillä lukemisen yhteydessä päänsärkyä enemmän ja tällöin myös oikean silmän näkö muuttui hämärämmäksi. Röntgenkuvassa todettiin C5–6-välissä lievää alkavaa spondylartroottista muutosta ja kohtalaisesti kaventunut välilevy. 9.2.2010 aloitetusta Klotriptyl mite -lääkkeestä ei oireisiin ollut ollut apua, pikemminkin pahoinvointi oli tämän jälkeen voimistunut. Lääkkeen lopettamisen jälkeen pahoinvointi helpotti ja päälaella oleva polttava tunne jäi pois.

Silmäoireiden vuoksi B:llä epäiltiin kyynelkanavavauriota ja hänet lähetettiin silmätautien poliklinikalle, jossa hän kävi 12.5.2010. Sairauskertomuksen mukaan B:llä on vuodesta 2000 ollut silmälasit ja hän kokee, ettei näe kunnolla laseilla. Oikeassa näkökentässä ei ole jatkuvaa sumentumista, mutta pitempään lukiessa alkavat silmät kuivua, tulee roskan tunnetta ja näkö tuntuu sumenevan. Tutkimuksissa ei todettu kuivasilmäisyyden lisäksi mitään selkeää silmäperäistä syytä silmän ympäristön ja ohimon kipuun. Kyynelkanavassa ei todettu vikaa.

B kävi 1.7.2010 psykoterapeutin vastaanotolla uupumuksen ja masennuksen vuoksi. Lääkärinlausunnon 18.8.2010 mukaan kyseessä katsottiin olevan selkeä reaktio traumaattiseen tapahtumaan ja B aloitti käynnit traumaterapiakoulutuksen saaneen psykologin luona. Lääkärinlausunnon mukaan B oli trauman aiheuttamien fyysisten oireiden sekä ahdistuneisuuden, unettomuuden ja henkisen kapeutumisen takia työkyvytön 30.9.2010 saakka.

B kävi fysioterapiassa ja fysioterapeutin 3.8.2010 kirjaaman merkinnän mukaan B:n päänsärky oli selkeästi lieventynyt.

B kävi uudelleen neurologin arviossa 4.1.2011. Lääkärinlausunnossa 1.2.2011 todettiin, että puremajäljet ja turvotus ovat sijainneet niin, että oikeanpuoleiseen päänsärkyyn on hyvin voinut olla vaikuttamassa sekä supraorbitaalis- että infraorbitaalisärsytys. Särky kuvautuu aika tarkasti trigeminuksen alueelle. Pään alueella oli lausunnon mukaan sattunut myöskin piiskansivallus -tyyppinen tapahtuma koiran hypätessä. Tammikuussa 2011 tehdyssä aivojen magneettitutkimuksessa todettiin lievään aivovammaan sopien vasemmalla frontaalisesti kaksi pientä hemosideriinikertymää. Lääkärinlausunnon mukaan nämä muutokset huomioiden on varsin mahdollista, että muutokset ovat voineet syntyä myös trauman yhteydessä. Sitä ei voida ainakaan poissulkea.

B:lle tehtiin 3.5.2011 neuropsykologiset tutkimukset, joissa todettiin lievää visuaalisen tarkkaavuuden häiriöalttiutta. Kognitiiviset löydökset kokonaisuutena olivat hyvin lievät ja neuropsykologin arvion mukaan keskittymisvaikeudet selittyivät pääosin psyykkisellä kuormituksella. Tutkineen lääkärin kannan mukaan B:n väsymyksen taustalla vaikuttaisi ainakin osittain olevan potilaan nykyelämäntilanne ja opiskelutyön tuoma fyysinen sekä psyykkinen rasitus. Lääkärinlausunnossa 20.5.2011 todetaan, että MRI:ssä tammikuussa 2011 oli todettu pienet hemosideriinikertymät eli vasemmalla frontaalisesti kaksi hypointensia-muutosta läpimitoiltaan 2 mm ja 3 mm. Lääkärinlausunnon mukaan ei voida poissulkea sitä, että vammat olisivat syntyneet trauman yhteydessä.

Korvausta B:lle aiheutuneista henkilövahingoista haettiin A:n kotivakuutukseen liittyvästä vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätökset

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on vastuuvakuutuksen perusteella korvattava henkilövahinko. Vakuutusyhtiö ilmoitti korvaavansa vastuuvakuutuksesta kasvojen ruhjeisiin, niskan venähdykseen ja aivotärähdykseen liittyvät sairaanhoitokulut. Vahinkoon liittyvät kipulääkkeet vakuutusyhtiö ilmoitti korvaavansa 4.8.2010 saakka ja ansionmenetyksen työkyvyttömyysajalta 15.1.–4.8.2010. Korvattavasta vahingosta aiheutuneen kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan vakuutusyhtiö katsoi kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien mukaiseen haittaluokkaan 3, lievää vaikeammat vammat. Tältä osin vakuutusyhtiö maksoi korvausta 2.300 euroa.

B:n neurologisiin oireisiin ja näköhäiriöihin liittyvien kulujen osalta vakuutusyhtiö totesi, että 14.1.2010 sattuneen tapahtuman ja ko. oireiden välillä ei voida todeta olevan riittävää syy-yhteyttä. Tästä syystä johtuen vakuutusyhtiö ei korvannut pään magneettitutkimusta ja 12.5.2010 silmäpoliklinikkakäyntiä.

Uusintakäsittelypyynnön johdosta antamassaan uudessa päätöksessä 4.10.2010 vakuutusyhtiö totesi edelleen, että vastuuvahingon osuutena korvattavat vammat ovat kasvojen ruhjeet, niskan venähdys ja aivotärähdys. B:n työkyvyttömyys ja mahdollinen särkylääkkeiden tarve eivät toimitettujen selvitysten perusteella ole enää syy-yhteydessä korvattaviin vammoihin 4.8.2010 jälkeiseltä ajalta. Lääkärinlausuntojen perusteella ei voida myöskään todeta, että B:n neurologiset oireet, näköhäiriöt sekä ahdistus- ja masennustila olisivat syy-yhteydessä 14.1.2010 sattuneeseen henkilövahinkoon. Tämän vuoksi näihin oireisiin liittyviä hoitokuluja ja ahdistus- ja masennustilaan määrättyjä lääkkeitä ei voida korvata.

B:n uusintakäsittelypyynnön johdosta vakuutusyhtiö antoi vielä 30.5.2011 päivätyn päätöksen, jossa todettiin, ettei 1.2.2011 päivätystä lääkärinlausunnosta ilmennyt mitään sellaista uutta, joka antaisi aihetta muuttaa aiemmin annettuja päätöksiä. Vakuutusyhtiö katsoi edelleen, että B:n neurologiset oireet eivät ole syy-yhteydessä kyseiseen vastuuvahinkoon eikä niihin liittyviä tutkimus- ja hoitokuluja voida korvata.

Valitus

Vahinkoa kärsinyt on tyytymätön vakuutusyhtiön 30.5.2011 antamaan päätökseen koiran puremavammasta seuranneista neurologisista vammoista.

B viittaa yhtiölle toimittamaansa lääketieteelliseen selvitykseen sekä erityisesti 1.2.2011 päivättyyn neurologin lausuntoon, josta käy ilmi, että B:llä todettujen kahden pienen aivovamma-alueen osalta ei voida poissulkea sitä mahdollisuutta, etteivätkö ne olisi aiheutuneet tapaturmasta. B viittaa myös neurologin lausuntoon 20.5.2011, jossa todetaan, ettei voida poissulkea sitä, että neurologiset vauriot olisivat aiheutuneet kyseisestä koiranpuremasta.

B toteaa, että koira puri häntä kasvoihin hänen ollessaan työmatkalla 14.1.2010. Tämän jälkeen hän oli tammikuusta lokakuun 2010 loppuun sairauslomalla erittäin kovien päänsärkyjen vuoksi. Purema tuli kasvoille niin, että alimmat hampaat olivat sierainten alla nenässä ja ylimmät hampaat oikean silmän kulmassa ja nenän varressa. Pureman rajuudesta kertoo sekin, että B:lle jouduttiin suorittamaan kesäkuussa 2010 nenän korjausleikkaus, koska mm. vasemmasta sieraimesta puuttui pala kokonaan. 12.5.2010 silmäpoliklinikalla puolestaan todettiin pureman aiheuttaneen mm. kyynelkanavan vaurioitumisen. Päänsärky oli koko ajan otsa-painotteinen ja siihen eivät lukuisatkaan lääkekokeilut auttaneet millään tavalla. Myöhemmin tammikuussa 2011 todettiinkin magneettikuvauksessa kaksi pientä aivovamma-aluetta jääneen juuri otsalohkon alueelle pysyvästi. Tapaturman jälkeen B oli koko sairausloman myös huomattavan väsynyt, mikä on monesti pienissä aivovammoissa hyvin tyypillinen oire kivun lisäksi.

B toteaa hakeneensa korvausta neurologisista vaurioista joko kertakorvauksena tai kuukausittain maksettavana korvauksena. Kuitenkin päävammat ovat aina siinä mielessä petollisia, että vaikka nyt hän pystyy tällä hetkellä suhteellisen normaalia elämää elämään, ei koskaan voi olla varma siitä, miten pienetkin vaurioalueet käyttäytyvät tulevaisuudessa ja minkälaisia oireita ne voivat aiheuttaa.

B toteaa, että hänellä oli koko pureman jälkeisen ajan loppuvuoteen 2010 saakka erittäin kova päänsärky. Oireina olivat myös silmäoireet, jotka yhdessä kivun kanssa tekivät sen, että ulkona oleminen oli yhtä tuskaa valonarkuuden ja silmien vetistämisen vuoksi. Oireina oli myös sairaalloinen väsymys usean kuukauden ajan, mikä aivohalvauspoliklinikan lääkärin mukaan on hyvin tyypillistä varsinkin pienissä aivovammoissa ja väsymys voi olla pahimmillaan niin invalidisoivaa, että potilas ei kykene eikä jaksa tekemään muuta kuin olemaan ja lepäämään eikä mikään unimäärä piristä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutetun puhelimitse tekemän vahinkoilmoituksen mukaan hän oli ollut 14.1.2010 kävelyllä kolmen kuukauden ikäisen koiranpentunsa kanssa. Vahinkoa kärsinyt B käveli vakuutettua vastaan ja jäi juttelemaan hänen kanssaan. A:n koiranpentu alkoi hyppiä B:tä vastaan ja otti tätä hansikkaasta ja takinhihasta kiinni. Koira oli kiinni hihnassa ja A komensi sen pois B:n luota. B meni tämän jälkeen kyykkyyn rapsuttamaan koiraa, jolloin koiran pää osui B:tä nenään sillä seurauksella, että nenästä alkoi vuotaa verta.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vahinko on ensisijaisesti käsitelty toisessa vakuutusyhtiössä olleesta lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta. Siltä osin, kun tapaturmavakuutusyhtiö ei ole maksanut korvauksia, korvausta on vaadittu A:n kotivakuutukseen sisältyvän vastuuvakuutuksen perusteella. Vahinko on katsottu korvattavaksi vakuutetun omistaman koiran aiheuttamia henkilövahinkoja koskevan erityisehdon perusteella. Korvattaviksi vammoiksi vakuutusyhtiö on katsonut kasvojen ruhjeet, niskan venähdyksen ja aivotärähdyksen. Vakuutusyhtiö on maksanut B:lle korvausta tilapäisestä haitasta, pysyvästä kosmeettisesta haitasta, ansionmenetyksestä ajalta 8.3.–17.6.2010 sekä lääke- ja sairaanhoitokuluja. B:n korvausvaatimus neurologisiin oireisiin liittyvistä hoitokuluista on hylätty, koska vakuutusyhtiö on katsonut, etteivät kyseiset oireet ole syy-yhteydessä 14.1.2010 sattuneeseen vastuuvahinkoon.

Vakuutusyhtiö toteaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan henkilövahinkojen ja niistä aiheutuneiden hoitokulujen korvaamisen edellytyksenä on, että vahingonkärsineen vamma tai sairaus on syy-yhteydessä vahingon aiheuttaneeseen tekoon tai laiminlyöntiin. Näyttövelvollisuus syy-yhteyden olemassaolosta ja vammoista kuuluu korvausta vaativalle. Näin ollen hän on velvollinen osoittamaan, että vammat ja hoitotoimenpiteet ovat johtuneet vahinkotapahtumasta. Sen arvioiminen, onko korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimus­tietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä.

Vakuutusyhtiö viittaa 8.2.2010 tehtyyn pään CT-kuvaukseen, jossa ei havaittu traumaan liittyviä muutoksia. Päänsäryn syynä on pidetty vastuuvahinkoon liittyvää niskan retkahdusvammaa ja tästä seurannutta jännitysniskapäänsärkyä. Tammikuussa 2011 B:lle tehdyssä aivojen MRI-tutkimuksessa havaittiin lievään aivovammaan sopien vasemmalla frontaalisesti kaksi pientä hemosideriinikertymää. Hemosideriinimuutokset huomioiden lääkäri piti varsin todennäköisenä, että nämä muutokset ovat voineet syntyä myöskin trauman yhteydessä. Lausunnon mukaan sitä ei ainakaan voida poissulkea. Samoin lääkärinlausunnossa 20.5.2011 todettiin, että MRI:ssä todettujen muutosten syntymistä trauman yhteydessä ei voida poissulkea. Neuropsykologin arvioinnissa tehdyt kognitiiviset löydökset ovat olleet kokonaisuutena hyvin lievät. B:llä todetut keskittymisvaikeudet selittynevät pääosin psyykkisellä kuormituksella.

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan kuvatun kaltainen tapaturmamekanismi, koiran kuonon osuminen kasvoihin ja tästä seuraava pään vetäminen nopeasti taaksepäin, ei laadultaan ja voimakkuudeltaan ole riittävä aiheuttamaan aivovammaa. Ei ole todennäköistä, että pään MRI-tutkimuksessa tammikuussa 2011 todetut vammat olisivat voineet syntyä tammikuussa 2010 tapahtuneen vahingon yhteydessä. Lisäksi B:llä kuvatut oireet, väsymys ja keskittymisvaikeudet, eivät ole syy-yhteydessä pään MRI-tutkimuksessa tehtyihin löydöksiin, vaan niiden syynä on psyykkinen kuormitus. Siten neurologian ja neuropsykologian hoito- ja tutkimuskäynneistä aiheutuneita kustannuksia ei voida korvata.

Vakuutusyhtiö katsoo, että sen maksama tilapäisen haitan korvaus on B:lle vastuuvahingosta aiheutuneita vammoja vastaava ja vallitsevan oikeus- ja korvauskäytännön mukainen. Tilapäisen haitan korvauksesta on lisäksi tehty B:n ja A:n välillä 8.3.2011 tuomioistuimen vahvistama sovinto. Lisäkorvausta ei täten voida maksaa.

Lääkärinlausuntojen perusteella B:lle suoritetuissa MRI-tutkimuksissa tammikuussa 2011 havaituista muutoksista ei ole aiheutunut hänelle pysyvää toiminnallista haittaa. Täten vaikka Vakuutuslautakunta vastoin vakuutusyhtiön kantaa katsoisikin kyseisten muutosten olevan vastuuvahinkoon syy-yhteydessä, ei myöskään pysyvän haitan korvausta tulisi maksettavaksi. Nenävammaa koskevasta pysyvästä haitasta vakuutusyhtiö on kehottanut B:tä ensisijaisesti hakemaan korvausta lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta. Kun tämä päätös on annettu, käsitellään pysyvän haitan korvausasia vastuuvakuutusyhtiössä.

Vakuutuksenottajan vastine

Lautakunta on varannut vakuutuksenottajalle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Kotivakuutukseen liittyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ehtokohdan 4.1.2 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun tuottamuksesta riippumatta vakuutetun omistaman koiran aiheuttama henkilövahinko sekä vahinko, jonka koira aiheuttaa välittömässä yhteentörmäyksessä moottoriajoneuvon kanssa.

Vahinkoa kärsineen ja vakuutetun selvitykset vahinkotapahtuman kulusta eroavat jossain määrin toisistaan, mutta käytettävissä olevan selvityksen perusteella vahinko on ilmeisesti aiheutunut siten, että vakuutettu A:n kolmen kuukauden ikäinen partacollie-pentu on hypännyt kohti vahingonkärsijä B:tä tämän kumartuessa silittämään koiraa. Tällöin koiran hampaat ovat osuneet B:n kasvoihin nenän tienoille ja B:n kasvoihin on koiran hampaista tullut haavoja. B on tässä tilanteessa nopeasti nykäissyt päänsä pois, josta on todennäköisesti aiheutunut hänelle niskan venähdysvamma. Asiakirjoista ei ilmene, että B olisi kaatunut tai muutoinkaan iskenyt päätänsä mihinkään.

Aikuinen partacollie painaa 20–30 kg ja vahingon aiheuttanut koira on ollut kolmen kuukauden ikäinen. Tämän vuoksi lautakunta pitää epätodennäköisenä, että koiran kuonon iskeytyminen B:n kasvoihin olisi voinut aiheuttaa B:lle aivovammaa. Asiassa on näin ollen kyse siitä, onko B:lle voinut aiheutua jonkinasteinen aivovamma siitä, kun hän on nykäissyt päänsä nopeasti taaksepäin koiran hampaiden osuttua hänen kasvoihinsa. Aivovamma voi aiheutua myös ilman kontaktia voimakkaan kiihtyvyyden tai hidastuvuuden vaikutuksesta, kuten esimerkiksi liikennetapaturmissa.  Lautakunta pitää kuitenkin epätodennäköisenä, että nyt kuvatun kaltaisesta pään liikkeestä voisi aiheutua aivovammaa. Asiakirjoista ilmenee lisäksi, että B:tä on vuonna 2007 tutkittu liikenneonnettomuudessa saadun pään trauman vuoksi ja hänelle on jo vuonna 2006 jostain syystä tehty neuropsykologinen tutkimus. Nämä tiedot viittaavat siihen, että magneettitutkimuksessa tammikuussa 2011 todetut löydökset voivat selittyä myös muilla tekijöillä kuin 14.1.2010 sattuneella tapaturmalla. Neurologien lausunnoissa 1.2. ja 20.5.2011 on todettu, ettei voida poissulkea sitä, että todetut vammat olisivat syntyneet 14.1.2010 sattuneen trauman yhteydessä. Lääkärinlausunnoissa käytetty ilmaus ”ei voida poissulkea” tarkoittaa alimman tason todennäköisyyttä eikä sitä voida pitää riittävänä osoituksena syy-yhteydestä.

B:n päänsärkyoireiden on katsottu olevan niskan retkahdusvammasta seurannutta jännitysniskapäänsärkyä. Päänsärkyoireiden on myös katsottu voivan olla seurausta puremajälkien ja turvotuksen aiheuttamasta supraorbitaalis- ja infra­orbitaalisärsytyksestä. Neurologin lausunnon 1.2.2011 mukaan säryn on kuvattu tuntuvan aika tarkasti trigeminus-hermon alueella. Päänsäryn on kuitenkin kuvattu lievittyneen jo kesän 2010 aikana.  B:n silmäoireiden on puolestaan katsottu selittyvän lähinnä kuivasilmäisyysoireella ja sopimattomilla silmälaseilla, vaikka aluksi epäiltiin kyynelkanavan vauriota.

Edellä todetun perusteella lautakunta pitää epätodennäköisenä, että B:lle olisi kuvatusta vahinkotapahtumasta aiheutunut aivovammaa. B:n pitkittynyt päänsärkyoireisto on kuitenkin todennäköisesti ainakin alkuvaiheessa johtunut korvattavasta vahinkotapahtumasta; niskan venähdyksestä ja puremajälkien sekä  turvotuksen aiheuttamasta kasvohermoärsytyksestä. Muilta osin B:llä todetut neurologiset oireet, silmäoireet sekä psyykkiset oireet eivät ole korvausvastuun synnyttävässä syy-yhteydessä 14.1.2010 sattuneeseen tapaturmaan.

Lautakunta pitää asianmukaisena vakuutusyhtiön päätöstä korvata B:n ansionmenetys ja hoitokulut 4.8.2010 saakka. Lautakunta suosittaa kuitenkin, että vakuutuksesta korvataan selvittelykuluina CT-tutkimuksesta 8.2.2010 ja silmäpoliklinikalla 12.5.2010 käynnistä aiheutuneet kustannukset, mikäli niitä ei ole jo korvattu.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Norio-Timonen ja Rusanen sekä varajäsen Ijäs. Sihteerinä toimi Haapasaari.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA