Haku

VKL 386/12

Tulosta

Asianumero: VKL 386/12 (2013)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 16.08.2013

Varallisuusvastuuvakuutus Asiamiehen vastuu Tuottamusarviointi Asiavaltuuden menettäminen Korvauksen määrä

Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt H.B. oli kantajana asiassa, jossa vastaajana oli As Oy A. H.B:n avustajana toimi lakimies M.P.

Toimeksiannossa oli kysymys siitä, että H.B. vaati As Oy A:n varsinaisen yhtiökokouksen 15.4.2010 antaman päätöksen pätemättömäksi julistamista, kokouk­sen pöytäkirjan luovuttamista, täytäntöönpanokieltoa ja As Oy:n velvoittamista korvaamaan H.B:n oikeudenkäyntikulut. Yhtiökokouksen päätös koski vesikattora­kenteiden peruskorjausta ja patteriverkoston perussäätötyötä. H.B:n kanne oli tullut vireille käräjäoikeudessa 7.6.2010.

Prosessin ollessa kesken ja H.B:n taloudellisten ongelmien jatkuessa H.B. myi As Oy A:n asunto-osakkeensa kesällä 2011. Osakkeista luopumisen jälkeen H.B:n kanne jätettiin tutkimatta asiavaltuuden puuttumisen johdosta ja H.B. velvoitettiin maksamaan As Oy:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista 10.408,80 euroa (käräjäoikeiden tuomio 16.1.2012). Hovioikeus alensi 31.5.2012 antamallaan päätöksellä tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrää 7.000 euroon.

H.B. vaati hänelle tuomittuja oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi asiamiehen vastuuvakuutuksesta sillä perusteella, ettei M.P. ollut tietoinen siitä seikasta, että asunto-osakkeiden myynti kesken prosessin johtaa asiavaltuuden menetykseen ja näin ollen siihen, että kanne jätetään tutkimatta. H.B. on todennut, että mikäli hän olisi ollut tästä tietoinen, olisi hän voinut jättää kanteen nostamatta. Lisäksi H.B. vetoaa siihen, ettei M.P. missään vaiheessa ollut kertonut hänelle siitä mahdollisuudesta, että hän saattaa joutua vastaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluista, mikäli hän häviää prosessin tai kanne jätetään tutkimatta.

 

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Ensimmäinen korvauspäätös

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se toistaa asian tapahtumatiedot ja viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

Päätöksen mukaan varallisuusvastuuvakuutuksesta korvataan vakuutusehtojen mukaisessa laajuudessa toiselle aiheutettuja taloudellisia vahinkoja, joista vakuutuksenottaja on korvausvas­tuussa. Korvausvastuu edellyttää kuitenkin vakuutuksenottajan moitittavaa menettelyä eli huolimatto­muutta, virhettä tai laiminlyöntiä ja lisäksi syy-yhteyttä moitittavan menettelyn ja ai­heutuneen vahingon välillä. Vastuusta vapautuakseen vakuutuksenottajan on osoitet­tava toimineensa huolellisesti. Näyttötaakka vahingon määrästä ja syy-yhteydestä on korvausta vaativalla.

Päätöksessään yhtiö toteaa, että vastaaja on valmisteluistunnossa joulukuussa 2011 esittänyt ensimmäistä kertaa asiavaltuutta koskevan väitteen ja samassa valmisteluistunnossa vastaaja on ehdot­tanut asian sopimista. Päätöksen mukaan M.P. on selvittänyt kanteen menestymisen mahdollisuuksia väitteen esittämisen jälkeen ja ilmoittanut H.B:lle tällöin siitä mahdollisuudesta, että kanne jätetään tutkimatta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että H.B:n on edellä mainitun perusteella täytynyt tiedostaa oikeudenkäyntiin kuuluva kuluriski niiden tietojen perusteella, jotka hän on saanut toimeksiannon alussa sekä valmisteluistunnon jälkeen. Yhtiön käsityksen mukaan myös yleisellä tasolla ihmisten voidaan katsoa tuntevan oikeudenkäynteihin liittyvät kuluriskit.

Yhtiö katsoo, ettei M.P. ole toiminut asiassa huolimattomasti tai muulla tavoin moitittavasti, eikä hän näin ollen ole vastuussa niistä oikeudenkäyntikuluista, jotka on tuomittu H.B:lle maksettavaksi. Näin ollen korvausta ei myöskään voida maksaa varallisuusvastuuvakuutuksesta.

Uudelleenkäsittelypyyntö

H.B. oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysi asiassaan uudelleenkäsittelyä.

Uudelleenkäsittelypyynnössä todetaan ensinnäkin, että asia on H.B:n kannalta hyvin vakava ja että hän on täysin yllättäen ja ilman että avustajana toiminut M.P. olisi tehnyt asiaa selväksi, joutunut korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja 10.405,80 euroa. Uudelleenkäsittelypyynnön mukaan riski, joutua vastamaan vastapuolen kuluista ei ole ollut asiassa missään vaiheessa esillä. Lisäksi olennaista on se, ettei M.P:n missään nimessä olisi tullut jatkaa asian käsittelyä enää sen jälkeen kun H.B. oli myynyt asunnon hallintaan oikeuttavat osakkeet. Tällöin hänen olisi tullut ymmärtää jo KKO:n käytännön va­lossa, että tällöin jutussa menetetään asiavaltuus, mikä puolestaan merkitsee sitä, että kantajan katsotaan hävinneen juttunsa ja näin ollen hän joutuu maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Uudelleenkäsittelypyynnön mukaan kuluriskiin olisi tullut suhtautua erityisen vakavasti jo siitäkin syystä, että M.P. tiesi, että vastapuolella oli kallis yksityinen asianajaja ja että H.B. puolestaan on pienituloinen oikeusavun saaja.

H.B. toteaa uudelleenkäsittelypyynnössään, että hän päätyi kanteen nostamiseen ensisijaisesti siitä syystä, että asuinvastike oli tulevien remonttien vuoksi nousemassa kohtuuttomalle tasolle. H.B:n taloudellinen tilanne oli kuitenkin prosessin kestettyä pitkään huonontunut entisestään ja hänen oli lopulta pakko myydä osakkeet heinäkuussa 2011. Uudelleenkäsittelypyynnön mukaan M.P:n olisi jo tällöin pitänyt tietää kuluriskistä ja asiavaltuuden menettämisestä ja selvittää tämä myös asiakkaalleen. M.P. ei kuitenkaan ollut tietoinen asiavaltuuden menettämistä koskevasta korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä ennen kuin vastapuoli siihen vetosi. Perehdyttyään oikeuskäytäntöön M.P. totesi H.B.lle, että tosiaan vaikuttaa siltä, että kanne jätetään tutkimatta, muttei vieläkään selvittänyt sitä, mitä tämä merkitsee oikeudenkäyntikulujen osalta. H.B. on sen sijaan ollut perustellusti siinä luulossa, että kanteen jääminen sil­lensä, eli kun se jätetään tutkimatta tarkoittaa vain sitä, että kumpikin jää vas­taamaan omista kuluistaan. H.B:llä on siten ollut perusteltu intressi katsoa, toteutuuko asiavaltuuden menettäminen KKO:n käytännön osoittamalla tavalla. Näkemyksensä tueksi H.B. viittaa asiassa hänen ja M.P:n keskinäisiin sähköposteihin, joista ei missään vaiheessa käy ilmi, miten kanteen tutkimatta jättäminen merkitsee kuluriskin kannalta.

Uudelleenkäsittelypyynnön mukaan M.P. on syyllistynyt tuottamuksen perustavaan virheeseen olleessaan ensinnäkin tie­tämätön KKO:n käytännöstä, joka saneli asian lopputuloksen. Toiseksi hän on jättänyt kertomatta, että jutun asiavaltuuden merkitys tarkoittaa samaa kuin hä­viö ja merkitsee sitä, että hyvin todennäköisesti vastapuolen kulut tulevat kor­vattaviksi ja nämä ovat mittavat. Näin ollen H.B:lle tuomitut oikeudenkäyntikulut tulisi korvata M.P:n vastuuvakuutuksesta.

Toinen korvauspäätös

Vakuutusyhtiö antoi asiassa uuden korvauspäätöksen, jossa se toistaa asian tapahtumatiedot, käsittelyvaiheet sekä tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot.

Yhtiö katsoo edelleen, että asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen sekä jo yleisenkin tietämyksen perusteella on H.B:n täytynyt ainakin jossain määrin olla tietoinen juttuun liittyvästä oikeudenkäyntikuluriskistä.

Lisäksi yhtiö toteaa kuulleensa asiassa vastapuolen asianajajaa, joka ei muista tarjonneensa asiassa sovintoa, koska hänen mukaansa sopiminen olisi ollut hänen päämiehensä edun vastaista. Asianajaja on myös todennut, että hänen päämiehensä oikeusturvavakuutusyhtiö ei todennä­köisesti olisi edes suostunut sopimukseen siitä, että molemmat osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, koska As Oy oli asiassa vahvoil­la. Päätöksen mukaan edellä kerrottu lausuma huomioon ottaen yhtiö pitää epätodennäköisenä, että vastapuoli olisi ollut sovintohalukas ensin­näkin siksi, että asiavaltuuden puuttumisen vuoksi kulut olisi todennäköisesti tuomittu H.B:n maksettavaksi, vaikka jutusta olisi luovuttu.

Uudessa päätöksessään yhtiö katsoo, että M.P:n olisi syys-lokakuussa 2011 saatuaan tiedon osakkeiden myynnistä pitänyt ryhtyä selvittämään asunto-osakkeiden myynnin merkitystä kanteen menestymisen kannalta. Yhtiö katsoo M.P:n toimineen huolimattomasti, kun hän ei ole toiminut edellä esitetyllä tavalla.

Päätöksen mukaan tapauksessa tulee kuitenkin arvioida, millä todennäköisyydellä oikeus ei olisi tuominnut H.B:iä maksamaan vastapuolen kuluja, mikäli H.B. olisi peruuttanut kanteen tai luopunut siitä. Korvausta vaativana H.B:n olisi myös osoitettava, että hän olisi tosi­asiassa luopunut kanteesta tai peruuttanut sen. Päätöksen mukaan H.B:n menettelyä arvioitaessa on huomioitava myös se, että hän on halunnut viedä asiaa erittäin painokkaasti eteen­päin ja että M.P. oli oman kertomansa mukaan kehottanut useamman kerran H.B:a luopumaan jutusta.

Yhtiö toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 21:7.2:n mukaan asianosaisen, jonka kanne jätetään tutkimatta, katsotaan hävinneen asian. Edelleen oikeudenkäymiskaaren 21:1:n mu­kaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolen­sa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Näin ollen olisi H.B. pääsäännön mukaan joutunut joka tapauksessa korvaamaan As Oy:n asianajokuluja.

Vakuutusyhtiö katsoo kuitenkin, että mikäli M.P. olisi saatuaan tiedon asunto-osakkeiden myynnistä syksyllä 2011 ryhtynyt selvittämään myynnin merkitystä kanteen menestymisen kannalta ja H.B. olisi tässä vaiheessa peruuttanut kanteen tai luopunut siitä, olisivat vastapuolen asianajo- ja oikeudenkäyntikulut jääneet huomattavasti pienemmiksi. Päätöksen mukaan As Oy A:n asianajo- ja oikeudenkäyntikulut 8.12.2011 - 5.1.2012 väliseltä ajalta ovat siten seurausta M.P:n huolimattomasta menettelystä. Yhtiö on katsonut tämän olevan noin 30 % tuomituista kuluista, eli 2.100 euroa. Muilta osin yhtiö ei edelleenkään katso kulujen olevan syy-yhteydessä M.P:n toimintaan.

Käsittelypyyntö vakuutusyhtiön sisäiselle muutoksenhakuelimelle

H.B. oli edelleen tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen korvata hänelle vain osan tuomituista oikeudenkäyntikuluista ja vaati kulujen korvaamista kokonaisuudessaan.

H.B. painottaa edelleen, ettei M.P. ollut missään vaiheessa kertonut hänelle oikeudenkäyntikuluriskistä asiassa. H.B. oli erittäin pienituloinen asiakas, jolle oli myönnetty valtion oikeusapu ilman omavastuuta, jonka vuoksi H.B. oli ymmärtänyt, ettei hänellä ole kuluriskiä asiassa. Käsittelypyynnön mukaan asiassa ei voida antaa merkitystä sille, olisiko H.B:n yleisesti tietää häviäjän oikeudenkäyntikuluriskistä, kun tästä ei puhuttu mitään asia­valtuuden menettämisen yhteydessä, joka on kuitenkin koko asian ydinon­gelma.

Lisäksi H.B. toteaa, että M.P. on tiennyt jo lähes vuoden ennen asunnon myyntiä, että hänen taloudellinen tilanteensa on ollut sellainen, että asunto on myytävä mahdollisimman pian. Käsittelypyynnön mukaan M.P. on menetellyt huolimattomasti jo tällöin. Näin ollen M.P:n virheellinen menettely on alkanut jo silloin, kun asia on laitettu vireille käräjäoikeudessa, kos­ka mikäli hän olisi ollut tietoinen myynnin vaikutuksesta asiavaltuuteen ja sitä kautta jutun voittamiseen/häviämiseen, olisi hänen tullut keskustella H.B:n kanssa siitä, onko H.B:llä varaa maksaa vastikkeita niin kauan, että juttu on hoidettu loppuun. Korostunut velvollisuus tähän olisi ollut viimeistään siinä vaihees­sa kun H.B on kertonut, että tulee laittamaan asuntonsa myyntiin keväällä 2011.

Käsittelypyynnön mukaan, mikäli M.P. olisi toiminut edellä selostetulla tavalla huolellisesti, olisi H.B:llä ollut vielä mah­dollisuus arvioida, pystyykö hän jotenkin käymään oikeudenkäynnin loppuun korotetuista vastikkeista huolimatta, jolloin saatu vastaus itse valitukseen, jonka menestymismahdollisuudet M.P. oli ar­vioinut hyviksi. M.P:n menettelyn seurauksena on täten menetetty mah­dollisuus saada positiivinen ratkaisu itse pääasiaan.

H.B. vetoaa käsittelypyynnössä myös siihen, että M.P. antoi vastapuolen sovintohalukkuudesta asian valmisteluistunnossa virheellistä tietoa vakuutusyhtiölle. Vastapuolen asianajaja on kysyttäessä kiistänyt tarjonneensa sovintoa. H.B:n mielestä myös tämän seikan tulisi vaikuttaa M.P:n menettelyn kokonaisarviointiin.

H.B:n mukaan asiassa on virheellisesti esitetty, että M.P:n olisi vasta saatuaan tiedon asunto-osakkeiden myynnistä tullut selvittää myynnin vaikutus kanteen menestymiseen. H.B. toteaa edelleen, että M.P. on ollut toimeksiannon alusta lähtien varsin tietoinen H.B:n taloudellisesta ahdingosta ja että juuri maksuvaikeuksiensa vuoksi H.B. on alun perin ottanut yhteyttä lakimieheen. H.B:n näkemyksen mukaan M.P:n olisi tullut ennen haasteen laittamista käräjäoikeuteen tiedustella H.B:ltä, kuinka kauan tällä on varaa asua kiinteistössä ja onko kanteen laittaminen siten mahdollista. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja M.P:n tietämättömyys KKO:n käytännöstä johti siihen, ettei H.B:lla ollut mahdollisuutta arvioida, olisiko hänellä ollut edes varaa saattaa asiaansa käräjäoikeuteen. M.P:n menettelyä on siten alusta asti, jo ennen kanteen nostamista rasittanut hänen tekemänsä virhe, eli tietä­mättömyys relevantista oikeuskäytännöstä

Käsittelypyynnön mukaan, jos H.B. olisi tiennyt haastetta laitettaessa, että asunnon myynti veisi asiavaltuuden ja johtaisi vastapuolen kulujen korvausvelvollisuuteen, hän olisi todennäköisesti joutunut luopumaan jutusta, koska vastikkeita oli räs­tissä huomattava määrä jo lokakuussa 2010 eli vain neljä kuukautta kanteen laittamisen jälkeen. Näin ollen H.B pitää selvitytettynä, että tuomitut  vastapuolen asianajo- ja oikeudenkäyntikulut tulee korvata M.P:n vastuuvakuutuksesta kokonaisuudessaan.

Sisäisen muutoksenhakuelimen ratkaisu

Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin toistaa ratkaisussaan asian tapahtumatiedot, käsittelyvaiheet sekä tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot.

Muutoksenhakuelin toteaa ratkaisussaan ensinnäkin, että käsillä olevassa tapauksessa asiaan ratkaisuun vaikuttava selvitys on osittain ristiriitainen/ puutteellinen, usean väitteen perustuessa osapuol­ten suullisesti käytyihin keskusteluihin. Muutoksenhakuelin toteaa ratkaisun perustuvan sille toimittuun selvitykseen.

Ratkaisussa todetaan, että asiamiehen menettelyä ei voida pitää tuottamuksellisena pelkästään sillä perusteella, että jälkikäteen on todettavissa tiettyjä seikkoja, joita etukäteen tuntemalla olisi aika­naan menetelty toisin. Muutoksenhakuelimen mukaan olennaista onkin arvioida, mitä M.P:n olisi kulloinkin käy­tössään olevat tiedot huomioiden pitänyt tehdä, ei tarkastella sitä, olisiko toisin teke­mällä pystytty estämään vahinkoseuraamukset. Lisäksi muutoksenhakuelin toteaa, että M.P. kertomansa mukaan kertoo poikkeuksetta toimeksiantoa vastaanottaessaan, että oikeudenkäynnin hävinnyt osapuoli joutuu pääsääntöisesti kor­vaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuja ja mikäli H.B:lle oli jostain syystä jäänyt päinvastainen käsitys oikeudenkäyntikuluriskistä, olisi hänen itse tullut varmistaa asia. Asiassa ei ratkaisun mukaan ole myöskään väitetty, että M.P. olisi antanut ymmärtää, ettei oikeudenkäyntikuluriskiä ole lainkaan. Näin ollen muutoksenhakuelin katsoo, ettei H.B. voi kuluriskin osalta vedota tietämättömyyteen tältä osin eikä myöskään oikeusapupäätöksen sisällön selvittämättä jättämisen osalta, sillä H.B:n olisi tullut varmistaa käsityksensä riskittömyydestä erikseen siitä kysymällä.

Ratkaisun mu­kaan huolellisesti toimivan asiamiehen olisi kuitenkin tullut selvittää asunto-osakkeiden myyn­nin vaikutusta asiavaltuuteen välittömästi, kun niiden myynti on käynyt asiamiehen näkökulmasta katsoen todennäköiseksi. Tämä erityisesti siksi, että moiteoikeus on suoraan lain nojalla sidottu osakkeenomistajuuteen. M.P. on siten vahingonkorvauslain tarkoittamalla tavalla tuottamuksellisesti laiminlyönyt olosuhteiden edellyttämät normaalit huolellisuusvelvoitteensa jättäessään asiaval­tuusasia selvittämättä H.B:lle tietoisena asunto-osakkeiden myynnistä. Jotta H.B:n maksettavaksi tuomittuja vastapuolen oikeudenkäyntikuluja voitaisiin pitää kokonaisuudessaan syy-yhteydessä M.P:n tuottamukselliseen menettelyyn, olisi tuottamuksellisen menettelyn kuitekin täytynyt kohdistua ajankohtaan ennen kanteen vireillepanoa. H.B:n tulisi siten kyetä näyttämään, että hän olisi jättänyt kanteen nostamatta tai että vastapuolen oikeudenkäyntikulut olisivat muutoin jääneet tuomitsematta, mikäli M.P. olisi menetellyt huolellisesti.

Muutoksenhakuelimen käsityksen mukaan pelkkä M.P:n tietoisuus H.B:n taloudellisista vaikeuksista ei au­tomaattisesti luo asiamiehen näkökulmasta olettamaa, jonka mukaan H.B. joutuisi mahdollisen oikeudenkäynnin kestäessä luopumaan asunto-osakkeistaan. Muutoksenhakuelin ei myöskään pidä vastikkeen korotusta niin suurena, että M.P:n olisi sen perusteella täytynyt käsittää etukäteen, että H.B. joutuu myymään asunto-osakkeet. 

Ratkaisun mukaan asunto-osakkeiden omistusajan kesto, ja vastikkeiden korotettu määrä huomioiden en voi todeta, että M.P. olisi alusta alkaen voinut pitää todennäköisenä tai en­nalta arvattavana sitä, että H.B. joutuisi oikeudenkäynnin kestäessä luopumaan asunto-osakkeistaan. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella muutoksenhakuelin katsoo siten, että koska asunto-osakkeista luopuminen oikeudenkäynnin kestäessä ei ollut kan­netta vireille laitettaessa perustellusti odotettavissa, ei M.P. ole menetellyt tuottamuksellisesti jättäessään asiavaltuutta koskevan asian selvittämättä ennen kanteen nostamista. Muutoksenhakuelimen näkemyksen mukaan H.B. ei myöskään ole kyennyt osoittamaan, että hän olisi välttynyt vahingos­ta edes siinä tapauksessa, että M.P. olisi ennen kanteen vireillepanoa sel­vittänyt hänelle asunto-osakkeiden myynnin vaikutusta asiavaltuuteen.

Muutoksenhakuelin toteaa kuitenkin pitävänsä todennäköisenä, että H.B. olisi saattanut luopua kanteesta ainakin aikaisemmin, jos M.P. olisi selvittänyt hänelle asiavaltuusasian asianmukaisesti. Ratkaisun mukaan H.B:n päätöksestä myydä asunto-osakkeet on annettu jossain määrin ristiriitaista tietoa, josta ei ole tarkempaa kirjallista selvitystä. Tästä huolimatta muutoksenhakuelin pitää mahdollisena, että H.B., laitettuaan asunnon myyntiin keväällä 2011, olisi jollain tavalla maininnut asiasta M.P:lle. Näin ollen muutoksenhakuelin katsoo kohtuulliseksi, että H.B:lle tuomitut oikeudenkäyntikulut korvataan 1.4.2011 - 5.1.2012 väliseltä ajalta ja suosittaa lisäkorvauksen maksamista tämän mukaisesti. Muilta osin muutoksenhakuelin pitää asiassa annettua korvauspäätöstä asianmukaisena.

 

Valitus

H.B. oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja sisäisen muutoksenhakuelimen ratkaisuun ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta. Valituksessaan H.B. toistaa vaatimuksensa hänelle tuomittujen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta kokonaisuudessaan M.P:n vastuuvakuutuksesta.

Valituksen mukaan tapauksessa on kyse siitä, että H.B:n asiamies M.P. on ollut tietämätön KKO:n oi­keuskäytännöstä, jossa kantaja menettää asiavaltuutensa moittia asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen päätöstä, mikäli osakkeenomistaja myy omis­tuksessaan olevat kyseiset asunto-osakeyhtiön osakkeet. Tästä johtuen H.B. menetti asiavaltuutensa eli hävisi juttunsa, koska myi osakkeensa kanteen nosta­misen jälkeen. H.B. toteaa, että mikäli hän olisi ollut tietoinen asiavaltuuden menettämisestä asunnon myynnin yhteydessä, ei hän välttämättä olisi edes päätynyt nostamaan kannetta.

Näin ollen tapauksessa on kysymys myös siitä, olisiko M.P:n tietoisena H.B:n huonosta taloudellisesta tilanteesta tullut jo ennen kanteen nostamista selvittää, mitä asunnon myyminen prosessin ollessa kesken tulee merkitsemään asiavaltuuden kannalta. H.B:n näkemyksen mukaan huolellinen ja oikeuskäytännöstä tietoinen asiamies olisi jo ennen kanteen nostamista tiedustel­lut, onko H.B:lla varaa asua asunnossa koko oikeuskäsittelyn ajan, joka todennäköisesti tarkoittaa ainakin vuotta eteenpäin kanteen nostami­sesta.

Koska M.P. ei ollut tietoinen asiaan liittyvästä oikeuskäytännöstä, joutui H.B. myymään asunto-osakkeensa kesken oikeudenkäynnin, koska hän ei enää yksinkertaisesti voinut velkaantua enempää. H.B:n näkemyksen mukaan on M.P:n tuottamuksellinen menettely sekä syy-yhteydessä syntyneeseen vahinkoon että alkanut jo ennen kanteen nostamista.

Valituksessa viitataan myös vakuutusyhtiön esittämään väitteeseen siitä, että tapauksessa on jäänyt näyttämättä se seikka, että mikäli H.B:tä olisi asianmukaisesti informoitu asiavaltuuden menettämisestä, niin tämä olisi jättänyt kanteen nostamatta. Valituksen mukaan olennaista on kuitenkin se, ettei H.B:lle annettu edes mahdollisuutta harkita tätä vaihtoehtoa, jonka hän olisi hyvin mahdollisesti voinut valita. Tällaisessa tilanteessa, jossa päämiehen ei ole edes annettu itse kyseistä riskienpunnintaa tehdä, tulisi ilman muuta tul­kita tilannetta heikommassa asemassa olevan eli H.B:n eduksi.

Valituksen mukaan tapauksessa ei sen sijaan ole olennaista pohtia sitä, milloin M.P. on saanut tiedon asunto-osakkeiden myyntiaikeesta, koska edellä on selvitetty, että M.P:n menettelyn vahinkoon syy-yhteydessä oleva virheellisyys on alkanut jo ennen kanteen nostamista.

Edellä mainituin perustein H.B. vaatii, että kaikki vastapuolen oikeudenkäyntikulut tulee korvata asiamiehenä toimineen H.P:n varallisuusvastuuvakuutuksesta

 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan asian tapahtumatiedot ja tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot sekä viittaa asiassa annettuihin korvauspäätöksiin ja sisäisen muutoksenhakuelimen antamaan ratkaisuun ja uudistaa niissä lausutun kantansa.

Vastineessa todetaan, että jotta H.B:n maksettavaksi tuomittuja vastapuolen oikeudenkäynti­kuluja voitaisiin pitää kokonaisuudessaan syy-yhteydessä M.P:n tuottamukselli­seen menettelyyn, olisi M.P:n tuottamuksellisen menettelyn täytynyt kohdistua ajankohtaan ennen kanteen vireillepanoa. H.B:n täytyisi siten  kyetä näyttämään M.P:n tuottamuksellisen menettelyn ollen sen laatuinen, että H.B. olisi jättänyt kanteen nostamatta tai että vastapuolen oikeudenkäyntikulut muutoin olisivat jääneet tuomit­sematta, mikäli M.P. olisi menetellyt huolellisesti

Vastineen mukaan asunto-osakkeiden omistusajan kesto huomioiden ei voida todeta, että M.P. olisi alusta alkaen voinut pitää todennäköisenä tai ennalta arvattavana sitä, että H.B. joutuisi oikeudenkäynnin kestäessä myymään osakkeet. Yhtiön mukaan selvittämättä jää myös se, että H.B. olisi kanteen vireillepanohetkellä 7.7.2010 kyennyt etukäteen arvioimaan missä vaiheessa asunto-osakkeista luopuminen tulee käymään hänelle ajankoh­taiseksi, vaikka oikeudenkäynnin keskimääräinen kesto ja asiavaltuusasia olisivat ol­leet hänellä etukäteen tiedossa. Näin ollen ei voida katsoa osoitetuksi, että H.B. oli­si jättänyt kanteen nostamatta siinä tapauksessa, että asiavaltuusasia ja oikeuden­käyntien keskimääräinen kesto olisi selvitetty hänelle ennen kanteen vireillepanoa.

Vastineessa yhtiö viittaa myös Vakuutuslautakunnan aikaisempaan ratkaisukäytäntöön, jossa on niin ikään todettu, että korvausvastuun synty­minen edellyttää kuitenkin syy-yhteyttä asiamiehen virheellisen toiminnan ja päämie­helle aiheutuneen vahingon välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli on todennäköistä, ettei lopputulos olisi ollut toinen, vaikka laiminlyöntiä ei olisi tapahtunut, ei kyseessä ole korvattava vahinko. Ratkaisukäytännössä on myös vahvistettu, että vakuutuksenottajan korvausvelvollisuuden ja varallisuusvastuuvakuutuksesta suoritettavan korvauksen edellytyksenä on myös, että vakuutuksenottajan menettelyn voidaan todeta aiheut­taneen lausunnonpyytäjälle vahinkoa. Todistustaakka vahingon aiheutumisesta ja sen määrästä kuuluu korvausta vaativalle. Käsillä olevassa tapauksessa vahinkoa olisi siis aiheutunut, mikäli voitaisiin katsoa, ettei H.B. olisi nostanut kannetta lainkaan, jos M.P. olisi kerto­nut hänelle, että asunnon myyminen kesken prosessin johtaa asiavaltuuden menettämiseen.

Vakuutusyhtiö toteaa, että M.P:ltä saadun lausunnon mukaan tämä on yrittänyt useaan otteeseen saada H.B:a luopumaan kanteesta.  Yhtiö pitää tätä merkityksellisenä, koska asiassa joudutaan arvioimaan asioiden todellista ja oletettua kulkua. Yhtiön mukaan H.B:n väite siitä, ettei hän olisi nostanut kannetta jos asiavaltuusasia olisi hänelle selvitetty ennen kanteen nostoa, on epäuskottava väite, koska se perustuu siihen tilanteeseen, kun asian etenemisen osalta kaikki faktat ovat jo tiedossa.

Yhtiö toteaa myös, että H.B. on päättänyt jatkaa käsittelyä vielä senkin jälkeen, kun hän on saanut tiedon asiavaltuuden mahdollisesta menettämisestä. Näin ollen ei voida pitää todennäköisenä, että H.B. olisi varmasti luopu­nut kanteesta, mikäli hän olisi saanut tiedon asiavaltuusasiasta aikaisemmin. Yhtiön näkemyksen mukaan H.B. ole kyennyt näyttämään, että hän tosiasiassa olisi luopunut kanteesta, mikäli asiavaltuusasia olisi selvitetty hänelle aikaisemmin.

Edellä mainituin perustein yhtiö katsoo edelleen että ennen huhtikuuta 2011 syntyneet oikeudenkäyntikulut eivät ole esite­tyin perustein syy-yhteydessä M.P:n tuottamukselliseen menettelyyn. Tämän vuoksi yhtiö ei katso korvausvelvollisuuden täyttyvän eikä M.P. näin ollen ole korvausvastuussa H.B:n maksettavaksi tuomituista vastapuolen oikeudenkäyn­tikuluista ajalta ennen huhtikuuta 2011.

 

Asiakkaan kommentti

H.B. on toimittanut Vakuutuslautakunnalle oman kommenttinsa vakuutusyhtiön antaman vastineen johdosta. Lisäkommentissaan H.B. selventää kanteen perustana olevan riita-asian taustaa ja sen vaikutusta hänen elämäänsä.

Kommentissaan H.B. haluaa nimenomaan nostaa esille myös asian inhimillisen puolen. Hän kertoo, että taloyhtiön hallituksen päätös remonteista ja sitä kautta vastikkeen nouseminen noin 85 %:lla oli hänen näkökulmastaan täysin kohtuuton. Hän kertoo saaneensa oikeusaputoimistosta avustajakseen lakimies M.P:n, jolta hän oli vielä erikseen tiedustellut tämän perehtyneisyyttä käsillä olevan kaltaisiin tapauksiin.

Kommentin mukaan remontista oli H.B:lle ja hänen lapsilleen myös valtavasti muutakin kuin ainoastaan taloudellista haittaa. H.B:n mukaan remontin suojaus oli puutteellinen, mikä aiheutti erinäisiä terveysongelmia koko perheelle. H.B. kertoo myös hakeneensa korvauksia yhtiövastikkeeseen asumishaitan ajalta, mutta korvaus evättiin ja vastiketta perittiin täysimääräisenä. Vastikkeen korottaminen merkitsi H.B:lle sitä, että hän ei yksinkertaisesti pystynyt suoriutumaan maksuista ja vastikkeet jäivät maksatta. Vastikkeiden eräännyttyä As Oy lähetti H.B:lle 27.10.2010 varoituksen asunnon haltuun ottamisesta, josta H.B. ilmoitti heti myös M.P:lle ja tiedusteli samalla toistuvasti asian käsittelyaikataulusta. Samassa yhteydessä H.B. ilmoittaa kertoneensa M.P:lle joutuvansa muuttamaan, mikäli asia ei pian etene käsittelyyn.

H.B. ei myöskään ymmärrä, mihin perustuu M.P:n väite siitä, että hän olisi saanut tiedon asunto-osakkeiden myynnistä vasta syys-lokakuussa 2011, kun kuitenkin asunto laitettiin myyntiin jo maalis­-huhtikuussa 2011. H.B:n mukaan M.P. on ollut kokoajan tietoinen hänen aikeistaan asunnon myynnin suhteen.

Kommentin mukaan se, että asunnon myyminen aiheutti asiavaltuuden menetyksen tuli H.B:lle täytenä yllätyksenä. H.B. toteaa, ettei M.P:n kanssa oltu missään vaiheessa keskusteltu siitä, että jutussa voi käydä niin, että kanne jätetään kokonaan tutkimatta. Hän ei myöskään pysty käsittämään, miten on mahdollista, että hänet tuomittiin maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, kun hänet oli oikeusaputoimiston päätöksellä todettu varattomaksi.

H.B. toteaa myös, ettei M.P. missään vaiheessa maininnut, että H.B. saattaa joutua vastamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluista, mikäli hän häviää jutun.

Kommentissaan H.B. kummeksuu myös yhtiön lausumaa siitä, ettei vastikkeen nousua voida pitää niin suurena, että M.P:n olisi sen vuoksi täytynyt käsittää, että H.B:n on myytävä asunto. Lisäksi H.B. ihmettelee myös sen taustaa, miksi toimeksiantaja kehottaisi päämiestään luopumaan jutusta kesken prosessin. Hänen käsityksensä mukaan avustajan tehtävänä on nimenomaan suorittaa saamansa tehtävä loppuun asti.

 

Vakuutusyhtiön lisävastine

H.B:n kommentin johdosta antamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö viittaa asiassa annettuihin korvauspäätöksiin, sisäisen muutoksenhaun ratkaisuun sekä vastineessa lausuttuihin perusteluihin ja uudistamme niissä lausutun.

Lisävastineessaan yhtiö toteaa vielä, että pelkkä tietoisuus siitä, että H.B. oli taloudellisissa vaikeuksissa, ei automaattisesti luo asiamiehen näkökulmasta olettamaa, jonka mukaan H.B. joutui­si mahdollisen oikeudenkäynnin kestäessä luopumaan asunto-osakkeistaan. Tässä tapauksessa toimeksianto oli alkanut keväällä 2010 ja kanne tuli oikeudessa vireille 7.6.2010. H.B. myi asunto-osakkeet heinäkuussa 2011. Taloudellisista vaikeuksis­taan huolimatta H.B. oli siis säilyttänyt asunto-osakkeet omistuksessaan noin vuo­den ajan kanteen vireillepanon jälkeenkin.

Yhtiö viittaa myös H.B:n kommenttiin, jossa hän toteaa joutuneensa "alkamaan suunnitella asunnon myyntiin laittoa" kattoremontin valmistumisen jälkeen. Asiakirjoista saatujen selvitysten perus­teella kattoremontti on valmistunut marraskuun lopussa 2010 ja asunto on laitettu myyntiin mukaan huhtikuussa 2011. Näin ollen H.B. on kertonut alkaneen­sa suunnitella asunto-osakkeiden myyntiä vasta marraskuun 2010 jälkeen. Yhtiö toteaa vielä, ettei mistään asiakirjoista ilmene, että H.B. olisi missään vaiheessa ennen huhtikuuta 2011 kertonut M.P:lle aikovansa myydä asunto-osakkeensa.

Koska asunto-osakkeista luopuminen oikeudenkäynnin kestäessä ei ollut kannetta vireille laitettaessa perustellusti odotettavissa, yhtiö katsoo, ettei M.P. ole menetel­lyt tuottamuksellisesti jättäessään asiavaltuutta koskevan asian selvittämättä ennen kanteen nostamista. Tämän lisäksi yhtiö toteaa, ettei H.B. ole kyennyt osoittamaan, että hän olisi välttynyt vahingolta edes siinä tapauksessa, että M.P. olisi ennen kanteen vireillepanoa selvittänyt hänelle asunto-osakkeiden myynnin vaikutusta asia­valtuuteen.

Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö pitää edelleen asianmukaisena päätöstä siitä, ettei H.B:lle tuomittuja oikeudenkäyntikuluja 1.4.2011 edeltävältä ajalta korvata M.P:n varallisuusvastuuvakuutuksesta.

 

Asiakkaan lisäkommentti

H.B. on toimittanut Vakuutuslautakunnalle lisäkommentin vakuutusyhtiön antaman lisävastineen jälkeen. Kommentin liitteenä on As Oy:n maksukehotus haltuunoton uhalla, joka on päivätty 27.10.2010.

Lisäkommentissaan H.B. kertoo tietoonsa tulleen seikan, että As Oy on nostamassa kannetta remonttiurakoitsijaa vastaan remontin yhteydessä ilmenneiden ongelmien vuoksi.

Muilta osin H.B. toistaa jo aiemmissa kirjelmissä esittämänsä.

 

Vakuutusyhtiön lisävastine

Vakuutusyhtiö antoi kommentin johdosta vielä lisävastineen, jossa se edelleen viittaa antamaansa vastineeseen ja uudistaa siinä ja korvauspäätöksissä lausutun kantansa.

Yhtiö viittaa H.B:n esittämään maksumuistutukseen ja toteaa, että esitetty maksukehotus on päivätty 27.10.2010 ja H.B. on itse kertonut, että hän alkoi harkita asunnon myyntiä vasta kattoremontin valmistuttua, eli marras­kuun lopussa 2010. Yhtiön näkemyksen mukaan, vaikka H.B. olisi siten näyttänyt kyseisen maksukehotuksen M.P:lle lokakuun lopussa, ei H.B. itsekään ollut tällöin vielä edes harkinnut asunnon myyntiä.

Edellä mainituin perustein yhtiö katsoo edelleen, että ennen huhtikuuta 2011 syntyneet oikeudenkäyntikulut eivät ole esite­tyin perustein syy-yhteydessä M.P:n tuottamukselliseen menettelyyn ja aihetta lisäkorvauksen maksamiselle ei näin ollen ole

 

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajalle on annettu mahdollisuus lausua oma kantansa vakuutusyhtiön vastineen johdosta.

M.P:n ilmoituksen mukaan hänellä ei ole asiaan enempää lausuttavaa. Hän toteaa ainoastaan, että H.B. vaatimalla vaati asian viemistä oikeuteen eikä prosessin kesto ollut ennustettavissa etukäteen.

 

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan Vakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan toiselle aiheuttama sellainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon

Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta joko

  • toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai
  • muulle henkilölle vakuutettua toimintaa nimenomaisesti koskevan erityislain määräyksen perusteella.

Ratkaisusuositus

Riitakysymys

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa asiamiehen varallisuusvastuuvakuutuksesta maksettavan korvauksen määrästä.

Vakuutuslautakunnalla käytössä olevien asiakirjojen mukaan M.P:n toimeksiannossa oli kysymys H.B:n ja As Oy A:n välisestä riidasta, joka koski muun muassa yhtiökokouksen päätöksen pätemättömäksi julistamisesta. H.B:n kanne oli tullut vireille käräjäoikeudessa 7.6.2010. Prosessin ollessa kesken H.B. joutui taloudellisten vaikeuksien vuoksi myymään omistamansa asunto-osakkeet heinäkuussa 2011. Asunto oli laitettu myyntiin maalis-/huhtikuussa 2011. Kun vastapuoli sai tiedon asunto-osakkeiden myymisestä, esitti se valmisteluistunnossa 15.12.2011 prosessiväitteen asiavaltuuden puuttumisesta KKO:n ratkaisukäytäntöön vedoten. Käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 16.1.2012, jolla H.B:n kanne jätettiin tutkimatta asiavaltuuden puuttumisen johdosta ja H.B. velvoitettiin korvaamaan As Oy:n oikeudenkäyntikuluista 10.408,80 euroa. Hovioikeus alensi 31.5.2012 antamallaan päätöksellä tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrää 7.000 euroon. Esitetyn selvityksen mukaan M.P. ei ole ollut tietoinen asiavaltuuden menettämiseen liittyvästä oikeuskäytännöstä ennen kuin vastapuoli on siihen valmisteluistunnossa vedonnut.

Tuottamusarviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä.

Asiamiehen korvausvastuuseen päämiestä kohtaan sovelletaan sopimussuhteisen korvausvastuun periaatteita. Asiamiehen korvausvastuu on lähtökohtaisesti tuottamusvastuuta, johon sovelletaan käännettyä todistustaakkaa eli asiamiehen on osoitettava toimineensa asianmukaisesti. Juridisen koulutuksen saaneen asiamiehen vastuu on eräänlaista ammattivastuuta, johon liittyy erityisen oikeudellisen asiantuntemuksen vaatimus sekä päämiehen oikeus luottaa asiamiehen ammattitaitoon.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan lainoppineella asiamiehellä voidaan katsoa olevan oma-aloitteinen selonottovelvollisuus asian hoitamisessa päämiehensä etujen valvomiseksi. Myös korkein oikeus on muun muassa ratkaisussaan KKO 2001:128 katsonut, että tietyntyyppisten asiantuntijapalvelujen ammattimaisella tarjoajalla on toimeksiannon puitteissa laaja tiedonantovelvollisuus sellaisista seikoista, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti asiakkaan etuihin. Tiedonantovelvollisuus voi ulottua muun muassa sellaisiin toimeksiannon ulkopuolelle jääviin merkityksellisiin seikkoihin, jotka asiantuntija toimeksiantoa täyttäessään havaitsee, jos hän ei voi olettaa asiakkaan niistä tietävän. Toimeksisaajan on siten pyrittävä ottamaan kattavasti huomioon asiakkaan tavoitteet ja niiden saavuttamista mahdollisesti haittaavat oikeudelliset ja muut riskit.

Vakuutuslautakunta toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että lakimies M.P. on laiminlyönyt olosuhteiden edellyttämän huolellisuusvelvollisuutensa, kun hän ei ole selvittänyt asiavaltuuden menettämiseen liittyvää oikeuskäytäntöä H.B:lle. Lautakunnan ratkaistavaksi jää siten se, missä vaiheessa M.P:n laiminlyönnin voidaan katsoa tapahtuneen.

Laiminlyönnin tapahtumishetken arviointi

H.B. on vaatinut hänelle tuomittuja vastapuolen korvauksia maksettavaksi M.P:n varallisuusvastuuvakuutuksesta kokonaisuudessaan sillä perusteella, että virheellinen menettely on alkanut ja laiminlyönti tapahtunut jo silloin, kun asia on laitettu vireille käräjäoikeudessa, koska H.B:llä ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta edes harkita kanteen nostamatta jättämistä. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan M.P:n olisi tullut selvittää asunto-osakkeiden myynnin vaikutus asiavaltuuteen välittömästi silloin, kun myynti on tullut asiamiehen näkökulmasta katsoen todennäköiseksi, mikä on yhtiön mukaan tapahtunut silloin, kun H.B. on laittanut asuntonsa myyntiin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvausvelvollisuuden syntyedellytyksenä on pääsääntöisesti sellaisen tapahtumaketjun toteaminen, joka vastuuperusteena olevasta teosta tai laiminlyönnistä lähtien johtaa vahingon aiheutumiseen. Lautakunnan näkemyksen mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa on vahingon aiheuttanut laiminlyönti tapahtunut, kun M.P. ei ole ryhtynyt selvittämään asunto-osakkeiden myymisen vaikutusta oikeudenkäyntiin saatuaan tiedon niiden myyntiin laittamisesta. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön tavoin tässä tapauksessa todennäköisenä, että H.B. on ainakin jollain tavoin ollut asiamieheensä yhteydessä viimeistään laittaessaan asunto-osakkeensa myyntiin maalis-huhtikuussa 2011. 

Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta pitää selvitettynä, että M.P:n laiminlyönti informoida päämiestään asunto-osakkeiden myymiseen liittyvästä asiavaltuuden menettämisestä on tapahtunut 1.4.2011 ja että H.B:lle tuomitut vastapuolen oikeudenkäyntikulut tulee korvata M.P:n vastuuvakuutuksesta tästä ajankohdasta lähtien.

Oikeudenkäyntikulujen jakaantuminen

Käsillä olevassa tapauksessa H.B. on myös kiistänyt, että M.P. olisi missään vaiheessa kertonut hänelle mahdollisuudesta, että vastapuolen oikeudenkäyntikulut voivat jäädä hänen vastattavakseen, etenkin siinä vaiheessa, jos ja kun kanne jätetään tutkimatta. M.P. on puolestaan kertonut, että hänellä on poikkeuksetta tapana selvittää asiakkailleen oikeudenkäyntikulujen jakaantuminen, kun hän vastaanottaa toimeksiannon.

Lautakunnan näkemyksen mukaan oikeudenkäyntikulujen jakautumisesta ja kuluriskistä informoimista voidaan pitää sellaisena asiamiehen velvollisuutena, jonka laiminlyömistä on pidettävä huolimattomana. Tässä tapauksessa on kuitenkin osapuolten välillä erimielisyyttä siitä, mitä kuluriskistä on keskusteltu.

Vakuutuslautakunta antaa ratkaisusuosituksia sille toimitetun kirjallisen aineiston perusteella. Lautakunnan käytössä olevan kirjallisen aineiston perusteella jää kuitenkin selvittämättä H.B:n ja M.P:n keskustelujen sisältö tältä osin eikä lautakunta näin ollen voi ottaa kantaa väitteeseen enemmälti.

Johtopäätös

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä korvata varallisuusvastuuvakuutuksesta H.B:lle tuomitut asianajo- ja oikeudenkäyntikulut 1.4.2011 jälkeiseltä ajalta asianmukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Tämän ratkaisun antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen Sihteerinä toimi Hanén.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia