Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutetun (s. 1978) akillesjänne oli revennyt miekkailuottelun lähitaistelutilanteessa. Ennen repeämistään jänne oli ollut oireeton. Tapaturmapäivän poliklinikkamerkinnän mukaan vasemmasta nilkasta oli kuulunut paukahdus, minkä jälkeen vakuutettu oli kaatunut. Ultraäänitutkimuksessa 29.10.2012 oli todettu jänteen lähes täydellinen repeämä noin 5 cm kantaluun takaylänurkan yläpuolella. Vamma oli päädytty hoitamaan konservatiivisesti kipsaus- ja lastahoidolla. Kontrollissa 20.12.2012 vasen akillesjänne todettiin selkeästi oikeaa paksummaksi ja jänne tunnustellen täysin jatkuvaksi.

Vakuutettu on hakenut korvausta vamman hoitokuluista urheiluseuran yksityistapaturmavakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta kuluja 29.10.2012 jälkeen annetusta hoidosta. Yhtiö on vedonnut korvauspäätöksessä 24.1.2013 vakuutusehtojen kohtiin 4.1.2 ja 4.2, joiden mukaan voimanponnistuksen ja liikkeen aiheuttaman venähdysvamman hoitokuluina ei korvata magneettitutkimusta eikä leikkaustoimenpiteitä eikä tapaturmana korvata akillesjänteen repeämää, ellei vamma ole aiheutunut tapaturmasta, jossa tervekin kudos vaurioituisi. Vakuutusyhtiön mukaan akillesjänteen repeämän toteamisen 29.10.2012 jälkeiset hoitokulut eivät enää johtuneet korvattavaksi katsottavasta venähdystyyppisestä vammasta. Vallitsevan lääketieteellisen näkemyksen mukaan akillesjänteen repeämän syynä ovat aina rappeumamuutokset jänteessä.

Asiaa on käsitelty myös vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä, josta 26.6.2013 antamassaan päätöksessä yhtiö huomautti, ettei kyse ollut vakuutusehtojen mukaisesta ulkoisen syyn aiheuttamasta tapaturmasta, vaan voimanponnistuksen ja liikkeen seurauksena aiheutuneesta vammasta. Lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella tämäntyyppisissä tilanteissa tapahtuneelle jänteen repeämälle altistavana tekijänä ovat jänteessä todettavat rappeumamuutokset, joita voi esiintyä, vaikka jänne ei olisikaan vaivannut. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei muuttanut ratkaisuaan.

Asiakkaan valitus

Vakuutettu on valittanut asiasta alun perin kuluttajariitalautakuntaan, josta asia on ohjattu edelleen Vakuutuslautakunnalle, koska korvausvaatimus koskee urheiluseuran ottamaa vakuutusta.

Vakuutettu on vaatinut 100 euron omavastuulla vähennettynä yhteensä 608,34 euron määräisten hoitokulujen korvaamista. Vakuutettu katsoo, ettei akillesjänteen repeämä ole "voimanponnistuksen ja liikkeen aiheuttama venähdysvamma", vaan tapaturma, jonka taustalla ortopedin mukaan ei ole rappeumamuutos. Vakuutetun mielestä on väärin, että vakuutusyhtiö esittää akillesjänteen repeämän syyn olevan vallitsevan lääketieteellisen kokemuksen mukaan aina jänteen rappeumamuutoksissa. Sekä hoitaneen ortopedin mukaan että vakuutetun itse tekemän tutkimushaun perusteella väite ei ole totta. Vakuutusyhtiö ei ole pyynnöistä huolimatta toimittanut lähdetietoja väitteensä tueksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on uudistanut päätöksessään ja sisäisessä muutoksenhaussa antamassaan ratkaisussa lausumansa perustelut. Vahinkotietojen ja sairauskertomusten mukaan miekkailun lähitaistelutilanteessa oli kuulunut paukahdus vasemmasta nilkasta. Ulkoista tapahtumaa, kuten esimerkiksi liukastumista, kaatumista tai törmäystä, minkä seurauksena tapaturma olisi aiheutunut, ei ole kuvattu. Pelkästään vakuutetun omasta ponnistuksesta aiheutunut vamma ei ole vakuutusehtojen määritelmän mukainen tapaturma ulkoisen tekijän puuttuessa.

Tapaturman käsitettä on vakuutusehdoissa laajennettu siten, että myös erityisen ja yksittäisen voimanponnistuksen ja liikkeen välittömästi aiheuttamia lihaksen ja jänteen venähdysvammoja korvataan tietyin edellytyksin. Vahinkotietojen perusteella tapahtumassa on ollut kyse ehtolaajennuksen mukaisesta erityisen ja yksittäisen voimanponnistuksen ja liikkeen välittömästi aiheuttamasta vammasta. Näissä tilanteissa korvausta maksetaan vakuutusehtojen mukaan ainoastaan venähdysvamman hoitokuluista. Ultraäänitutkimuksen lausunnon 29.10.2012 mukaan kyse ei ollut venähdysvammasta, vaan akillesjänteessä oli todettu repeämä.

Vakuutusyhtiö on viitannut Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan kuluttajille laatiman yksityistapaturmavakuutusoppaan tietoihin ja lausunut, että vallitsevan lääketieteellisen näkemyksen mukaan akillesjänteen repeämän syynä ovat lähes aina mikroskooppiset rappeumamuutokset jänteessä. Akillesjänteen rappeuma on oireeton sairaus, joka usein tulee ilmi urheiluun liittyvissä tilanteissa ponnistuksen, nilkan vääntövamman tai liukastumisen laukaisemana. Akillesjänne on ihmisen vahvin jänne ja sen repeäminen vaatii yleisen lääketieteellisen kokemuksen mukaan suurienergisen vammamekanismin.

Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että aiheutuneet fysioterapiakulut johtuvat vahingosta riippumattomista sairaus- ja/tai rappeumaperäisiä muutoksista, joten niitä ei korvata tapaturmavakuutuksesta. Lisäksi voimanponnistuksen ja liikkeen aiheuttaman venähdysvamman hoitokuluina ei vakuutusehtojen mukaan korvata magneettitutkimusta eikä leikkaustoimenpiteitä. Fysikaalista hoitoa voidaan korvata rajoitetusti vain leikkaushoidon jälkeen. Nyt repeämä oli hoidettu konservatiivisesti eli ilman leikkaushoitoa, joten tämänkään vuoksi fysikaalista hoitoa ei korvata tapaturmavakuutuksesta.

Lääketieteellinen selvitys

Lautakunnalle on toimitettu jäljennökset keskussairaalan päivystyspoliklinikkakäyntiä koskevasta merkinnästä, yliopistollisen sairaalan kirurgian poliklinikan merkinnästä 29.10.2012, ultraäänitutkimuslausunnosta 29.10.2012, 8.11.2012 ja 27.12.2012 päivätyistä hoitopalautteista sekä 20.12.2012 päivätystä fysioterapiamääräyksestä. Mainituista asiakirjoista ilmenevät keskeiset tiedot on selostettu edellä tapahtumatiedoissa.

Asiantuntijalausunto

Lautakunnan pyynnöstä antamassaan lausunnossa professori, lääketieteen tohtori, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Harri Pihlajamäki on todennut, että vakuutetun tapauksessa vahinkotapahtumasta on esitetty seuraava kuvaus: "... Tänään miekkailussa lähitaistelutilanteessa kuulunut paukahdus vasemmasta nilkasta. Tämän jälkeen kaatunut..." (Sairauskertomusmerkintä tapaturmapäivältä). Urheiluvahinkoilmoitukseen vahinkotapahtumasta on kirjoitettu seuraava vahinkokuvaus: "Aiemmin oireeton, terve akillesjänne repesi [--] lähitaistelutilanteessa [--] miekkailuottelun alkupuolella…”

Tapaturmapäivänä kirjatun tilankuvauksen mukaan kosketteluarkuutta on todettu selkeästi akillesjänteen seudussa. Akillesjänteen etäisemmissä osissa on todettu kosketellen selkeä kuoppamainen rakenne (sairauskertomusmerkintä tapaturmapäivältä). Akillesjänteen ultraäänitutkimus 29.10.2012 on radiologin lausunnon mukaan tuonut esiin noin 5 cm kantaluun takaylänurkan yläpuolella lähes täydellisen akillesjänteen repeämän. Aivan täydellisestä repeämästä ei lausunnon mukaan ollut kyse, vaan ultraäänitutkimus oli viitannut siihen, että yhtenäistä jännerakennetta oli todettavissa ohuena juosteena. Nilkan liikkeessä jänteen päät olivat asettuneet vastakkain nilkan ollessa noin 20 astetta taivutettuna siten, että jalkaterä on taivutettu jalkapohjan suuntaan.

Akillesjänne on tuettu equinus-asentoisella kipsillä viikon ajaksi (sairauskertomusmerkintä 29.10.2012). Polikliinisella lääkärinvastaanotolla käynnin yhteydessä 7.11.2012 vakuutetun nilkka on tuettu ns. "VACOped-lastalla". Vasemman akillesjänteen repeämä on suunniteltu hoidettavaksi ei-leikkauksellisella eli konservatiivisella hoidolla. Polikliinisen käynnin 20.12.2012 yhteydessä on luovuttu VACOped-lastan käytöstä. Tilankuvauksen mukaan akillesjänne on todettu lääkärin tekemässä kliinisessä tutkimuksessa kongruentiksi, eli epäjatkuvuutta siinä ei ole ollut todettavissa. Nilkan plantaarifleksioliikkeessä eli jalkaterän koukistuksessa jalkapohjan suuntaan on vastustettu voima arvioitu hyväksi. Mitään kuoppaa tai infektioon viittaavaa muutosta akillesjänteessä ei ole tilankuvauksen mukaan ollut todettavissa (sairauskertomusmerkintä 20.12.2012). Vakuutetulle on kirjoitettu 20.12.2012 polikliinisen jälkitarkastuksen yhteydessä lähete fysioterapiaan (tutkimus- ja hoitomääräys fysioterapiaan 20.12.2012).

Johtopäätöksinään Pihlajamäki toteaa, että vakuutetun akillesjänne on revennyt käytettävissä olevien asiakirjatietojen perusteella niin sanotulla epäsuoralla mekanismilla. Korvauskäytännössä akillesjänteen repeämä tulee korvattavaksi lähinnä vain sellaisissa tapauksissa, joissa jännittyneeseen akillesjänteeseen on kohdistunut suora, varsinkin leikkaava ja terävä isku. Epäsuoralla mekanismilla erilaisten ponnistamisten, liukastumisten tai vastaavien yhteydessä sattuneet akillesjänteen repeämät sen sijaan liittyvät akillesjänteessä tapahtuneeseen rappeumakehitykseen, jolloin repeämä johtuu akillesjänteen kudoksen heikentymisestä ja sinänsä normaali lihasjännitys usein varsin tavanomaisen liikkeen tai ponnistuksen yhteydessä aiheuttaa jänteen katkeamisen.

Tuoreessa Suomen Lääkärilehdessä nro 9, 27.2.2015 on esitetty akillesjänteen repeämän hoidosta ja diagnostiikasta vertaisarvioitu katsausartikkeli (sivut 549-555). Kyseisessä katsausartikkelissa todetaan repeämän tapahtuvan usein intensiivisessä liikunnassa, kuten sulkapallon tai lentopallon pelaamisen yhteydessä eksentrisellä vammamekanismilla.

Repeämähetkellä potilas kuvaa usein tunteneensa ja jopa kuulleensa napsahduksen akillesjänteessä. Tyypillisin repeämäpaikka sijaitsee 3-6 cm kantaluun kiinnityskohdasta ylöspäin akillesjänteen kapeimmassa kohdassa, jossa verisuonitus on heikoin. Katsausartikkelin mukaan akillesjänteen patofysiologiaa ei täysin tunneta, mutta näyttää ilmeiseltä, että sen taustalla on useimmiten jänteen degeneraatio. Muita tunnettuja akillesjänteen repeämän riskitekijöitä ovat jänteen kortisonipistokset sekä fluorokinolonia sisältävät antibiootit. Joillakin potilailla on saattanut olla edeltävästi kroonisia akillesjännevaivoja, mutta suurella osalla potilaista jänne on ollut ennen repeämää täysin oireeton.

Katkenneista akillesjänteistä leikkauksen yhteydessä otetuissa näytteissä on havaittu lisääntynyt tyypin III kollageenin määrä, jonka ajatellaan selittävän jännekudoksen heikentynyttä vetolujuutta. Tähän tietoon perustuu myös vakuutuslääketieteestä tuttu linjaus, jonka mukaan epäsuoralla vammamekanismilla syntynyt akillesjännerepeämä ei täytä tapaturmalta vaadittavia ehtoja. (Viite: Haapasalo H, Mattila VM, Laine H-J, Mäenpää H: Akillesjänteen diagnostiikka ja hoito, katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 9: 549–555, 2015). Kyseisen katsausartikkelin viiteluettelossa on esitetty myös kansainvälisen kirjallisuuden kirjallisuusviitteitä, joiden perusteella artikkelin kirjoittajat ovat arvioineet, että akillesjänteen repeämän taustalla on useimmiten jänteen degeneraatio eli rappeumaperäinen kehitys (muun muassa kirjallisuusviitteet 2, 3 ja 4 alla).

Vakuutetun tapauksessa käytettävissä olevien selvitysten perusteella on selkeästi kyse ns. epäsuoralla mekanismilla syntyneestä akillesjänteen repeämästä. Vahinkotapahtumasta esitetyn kuvauksen mukaan miekkailuun liittyneessä lähitaistelutilanteessa vasemmasta nilkasta oli kuulunut paukahdus. Kyseessä oli siis tavanomainen miekkailuun liittynyt tilanne, jossa yllättäen nilkan seudusta kuului paukahdusta muistuttava ääni. Näillä tiedoilla arvioiden sairaus- ja rappeumaperäinen kehitys akillesjänteessä on olennaisesti myötävaikuttanut akillesjänteen repeämiseen miekkailutilanteessa.

Kirjallisuusviitteet

1) Haapasalo H, Mattila VM, Laine 1-1-3, Mäenpää H: Akillesjänteen diagnostiikka ja hoito (katsausartikkeli). Suomen Lääkärilehti 9: 549-555, 2015.

2) Kannus P, Józsa L: Histopathological changes preceding spontaneous rupture of a tendon. A controlled study of 891 patients. J Bone Joint Surg Am. 1991; 73: 1507-25.

3) Eriksen HA, Pajala A, Leppilahti J, Risteli J: Increased content of type III collagen at the rupture site of human Achilles tendon. J Orthop Res 2002; 20: 1352-7.

4) Pajala A, Melkko J, Leppilahti J, Ohtonen P, Soini Y, Risteli J: Tenasein-C and type I and III collagen expression in total Achilles tendon rupture. An immunohistoehemical study. Histol Histopathol 2009; 24: 1207-11.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on keskeisesti kysymys siitä, onko vakuutetulla todettu akillesjänteen repeäminen johtunut nimenomaan miekkailussa sattuneesta vahinkotapahtumasta vai onko jänteen repeämiseen ollut olennaisesti myötävaikuttamassa siinä ollut vahinkotapahtumasta riippumaton sairaus tai vika.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan yksityistapaturmavakuutukseen sovellettavien 1.1.2011 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan tapaturma on äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. Tapaturmana pidetään myös vakuutetun tahtomatta sattunutta hukkumista, lämpöhalvausta, auringonpistoa, paleltumista, paineen huomattavasta vaihtelusta aiheutunutta vammautumista ja kaasumyrkytystä sekä vakuutetun erehdyksessä nauttiman aineen aiheuttamaa myrkytystä.

Vakuutusehtojen kohdan 4.1.2 mukaan tapaturman lisäksi korvataan vakuutetun erityisen ja yksittäisen voimanponnistuksen ja liikkeen välittömästi aiheuttama lihaksen tai jänteen venähdysvamma, johon on annettu lääkärinhoitoa 14 vuorokauden kuluessa vammautumisesta. Korvausta maksetaan enintään kuuden viikon ajalta venähdysvamman syntymisestä. Voimanponnistuksen ja liikkeen aiheuttaman venähdysvamman hoitokuluina ei korvata magneettitutkimusta eikä leikkaustoimenpiteitä.

Vakuutusehtojen kohdassa 4.2 on muun muassa määrätty, että tapaturmana ei korvata nikamavälilevytyrää, vatsan tai nivusalueen tyriä, akillesjänteen repeämää eikä nivelten tavantakaisia sijoiltaan menemisiä, ellei vamma ole aiheutunut tapaturmasta, jossa tervekin kudos vaurioituisi.

Vakuutusehtojen kohdan 4.3 mukaan tapaturmasta riippumatonta sairautta, vikaa, vammaa tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumaa ei korvata, vaikka ne olisivat oireettomia ennen tapaturmaa. Jos nämä tapaturmasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet tapaturmasta aiheutuneen vamman syntyyn tai sen paranemisen pitkittymiseen, maksetaan hoito-, päivä- ja haittakorvauksia vain siltä osin kuin hoitokulujen, työkyvyttömyyden tai pysyvän haitan on katsottava aiheutuneen tästä tapaturmasta.

Vakuutusehtojen kohdan 6.1.2 mukaan, jos vakuutukseen on valittu fysikaalisen hoidon sisältävä vaihtoehto, korvataan hoitokuluina kohtuulliset kustannukset tapaturman aiheuttaman leikkaus- tai kipsaushoidon jälkeisestä välttämättömästä lääkärin määräämästä ja hoitolaitoksessa annettavasta fysikaalisesta hoidosta. Tällöin korvataan tapaturmaa kohti yksi fysikaalisen hoidon jakso, johon voi sisältyä enintään 10 hoitokertaa.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan on korvauksen hakijan velvollisuus näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Yksityistapaturmavakuutuksessa on korvauksen suorittamisen edellytyksenä, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan ja hoidontarpeen voidaan todeta olevan lääketieteellisessä syy-yhteydessä tapaturmaan.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa, toisin sanoen, sopiiko todettu vamma kuvatunkaltaisen vammautumismekanismin tyypilliseksi seuraukseksi vai ei. Syy-yhteyttä ei sen sijaan yleensä pidetä todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahinkotapahtuman jälkeen.

Kuten vakuutusyhtiö on vakuutetulle antamissaan korvauspäätöksissä ja lautakunnalle antamassaan vastineessa viitannut, vakuutusalan ratkaisukäytännössä on pääsääntöisesti katsottu akillesjänteen repeämien johtuvan tapaturmasta riippumattomasta jännekudoksen rappeutumisesta. Näin on varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa akillesjänne on katkennut vakuutetun normaalin liikesuorituksen tai oman ponnistuksen seurauksena.

Jännekudoksen rappeuman (degeneraatio) aiheuttajana on pidetty jänteen toistuvaa rasitusta ja tulehduksellisia tekijöitä. Jännekudoksen rappeuma ei ole välttämättä havaittavissa vain silmämääräisesti jännettä tutkimalla vaan sen toteaminen edellyttää erikoistutkimuksia, joita ei tavanomaisen vammojen hoidon yhteydessä normaalisti tehdä, koska itse vamman hoito ei niitä vaadi. Lääketieteellisen tutkimustiedon perusteella rappeumamuutosten osuus akillesjännerepeämien syntymisessä on kuitenkin yleisellä tasolla todettu erittäin merkittäväksi, kuten lautakunnan hankkimasta asiantuntijalausunnosta ja siinä selostetuista kirjallisuusviitteistä ilmenee. Asiantuntijalausunnon mukaan mainitun rappeumamuutosten huomattavan merkityksen vuoksi rappeuman on lääketieteessä arvioitu olevan useimmiten akillesjänteen repeämien taustalla etenkin, mikäli kysymyksessä on ollut niin sanotulla epäsuoralla vammautumismekanismilla eli ponnistuksen tai liukastumisen yhteydessä aiheutunut jänteen repeämä.

Tässä tapauksessa vakuutetun akillesjänne on revennyt hänen antamansa kuvauksen mukaan miekkailuottelun lähitaistelutilanteessa. Asiakirjoissa ei ole kuvattu repeämiseen liittyneen mitään miekkailuun kuuluvista tavanomaisista liikkeistä poikennutta ulkoista tekijää, vaan annetun kuvauksen mukaan jännerepeämä on ilmeisesti aiheutunut vakuutetun omasta ponnistuksesta. Tällaisen kuormituksen terve akillesjänne kestää jo yleisen elämänkokemuksenkin mukaan hyvin. Saadun selvityksen perusteella tilanteessa akillesjänteeseen kohdistuneen kuormituksen ei voida arvioida olleen poikkeuksellisen suuri. Lautakunnan saamasta selvityksestä ei myöskään ole pääteltävissä, että vakuutetun kuvaama ponnistus olisi tapahtunut akillesjänteen kuormituksen kannalta epäedullisessa asennossa, joka eräissä tapauksissa saattaisi aiheuttaa myös tapaturmaisen jännerepeämän.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että saadun selvityksen perusteella on pidettävä todennäköisimpänä vaihtoehtona, että tapaturmasta riippumaton akillesjänteen jännekudoksen rappeuma on ollut olennaisesti myötävaikuttamassa vakuutetun akillesjänteen repeämiseen eikä kyse ole siten ollut myöskään vakuutusehtojen kohdassa 4.2 mainitusta tapaturmasta, jossa tervekin kudos vaurioituisi. Tämän vuoksi ja koska myös vakuutusehtojen kohdan 4.3 mukaan yksityistapaturmavakuutuksesta ei suoriteta korvausta siltä osin kuin vamman syntymiseen on ollut olennaisesti myötävaikuttamassa tapaturmasta riippumaton sairaus tai liikuntaelimistön rappeutuma, lautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä vakuutukseen sovellettavien ehtojen mukaisena.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on lautakunnalle antamansa vastineen lopuksi käsitellyt vakuutetulle määrätyn fysioterapian korvattavuuden yleisiä edellytyksiä vakuutusehtojen mukaan, lautakunta kuitenkin huomauttaa vakuutusyhtiön vakuutusehdoista esittämän näkemyksen olevan virheellinen. Vakuutusehtojen kohdan 6.1.2 mukaan korvaukseen näet oikeuttaa myös kipsaushoidon eikä ainoastaan leikkaushoidon jälkeen annettu fysikaalinen hoito. Edellä vakuutetun vamman korvattavuudesta lausutun vuoksi tällä seikalla ei kuitenkaan ole vaikutusta asian lopputulokseen.

Lopputulos

Lautakunta katsoo vakuutusyhtiön päätöksen olevan lopputulokseltaan vakuutukseen sovellettavien ehtojen mukainen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Rissanen

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Kummoinen

Niklander

Koskiniemi