N oli 13.4.2003 kuljettanut P:n omistamaa Renault Megane –henkilöautoa (vm. 2000). Vahinkoilmoituksen mukaan auto lähti kaarteessa luisumaan ja seurauksena auto törmäsi puuhun ja katkaisi sen.

 

Oikeuslääketieteellisessä kuolemansyynselvityksessä todettiin, että onnettomuudessa menehtyneen N:n veressä oli etanolia 1,1 promillea. Veri- ja virtsanäytteissä todettiin amfetamiinia ja kannabinoideja sekä buprenorfiinia. Lausunnon mukaan verinäytteissä todetut alkoholi-, amfetamiini- ja buprenor­fiinipitoisuudet heikentävät sekä henkilön toimintakykyä että harkinta- ja arviointikykyä ja ne on siten merkitty kuolintodistukseen tapaturman taustatekijöinä kuolemaan myötävaikuttavaksi tekijäksi. Myös kannabiksen nauttineisuus oli kuolemaan myötävaikuttavana tekijänä.

 

 

Vakuutusyhdistys viittaa vahinkotapahtuman aiheuttamista ja samastamista koskeviin vakuutusehtoihin. Tässä tapauksessa N:llä oli auton omistajan P:n suostumus ajoneuvon käyttöön. Vakuutuksenantaja katsoo olevansa vastuusta vapaa, kun auton omistajaan samastettava ajoneuvon kuljettaja oli vahinkohetkellä alkoholin ja huumaavien aineiden vaikutuksena alaisena.

 

 

P pyysi uudelleenkäsittelyä. Hän kertoo, että hänen lainatessaan autoa N:lle tämä ei ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Oli sovittu, että N olisi jättänyt auton kaupungin keskustaan. N ei varastanut autoa, mutta hän ajoi sillä ilman P:n lupaa aiheuttaessaan vahingon.

 

Uudessa korvauspäätöksessään vakuutusyhdistys toteaa mm., että P on kuulustelupöytäkirjan mukaan kertonut, että N oli jättänyt P:n ystävineen ravintolaan, jolloin oli sovittu, että N saa käyttää autoa edelleen ja P hakee sen hänen asunnoltaan seuraavana päivänä.

 

Esitutkintamateriaalin perusteella N:llä oli P:n suostumus ajoneuvon käyttöön, jolloin samastus voidaan tehdä. Vahingon aiheuttaessaan N oli alkoholin ja huumaavien aineiden vaikutuksen alainen. Korvauspäätöstä ei muuteta.

 

 

P ja vakuutuksenottaja pyysivät uudelleenkäsittelyä asiamiehen välityksellä. Uudelleenkäsittelypyynnössä on todettu mm., että esitutkintapöytäkirjan mukaan törmäysvahingon syynä on ollut ajoneuvon kova vauhti, jonka takia ajoneuvo joutui nelipyöräluisuun. Tämän jälkeen ajoneuvo suistui ulos tieltä. Vakuutusyhdistystä pyydettiin ottamaan kantaa siihen, millä perusteella N:n alkoholin ja huumausaineiden käyttö olisi vaikuttanut vakuutustapahtumaan siinä määrin, että korvaus voitaisiin kokonaan evätä.

 

Antamassaan uudessa korvauspäätöksessä vakuutusyhdistys toteaa mm., että P oli antanut omistamansa henkilöauton N:n kuljetettavaksi 12.4.2003 noin klo 14.00. N oli kuljettanut P:tä ja hänen ystäväänsä eri paikkoihin ja ajanut autolla myös yksin aikoina, jolloin P ei kyytiä tarvinnut. P:n jäätyä ravintolaan noin klo 23.30 oli sovittu, että N saa käyttää autoa edelleen ja P hakee sen seuraavana päivänä. N on noin klo 03.30 suistunut autolla ulos tieltä ja törmännyt puuhun. Hän menehtyi törmäyksessä saamiinsa vammoihin ja auto vaurioitui korjauskelvottomaksi.

 

Todistajan esitutkintakertomuksen mukaan hän oli havainnut N:n kuljettaman auton lähestyvän normaalia kovempaa vauhtia. Yhtäkkiä auto oli todistajalle tuntemattomaksi jääneestä syystä suistunut ulos tieltä ja törmännyt puuhun. Oikeuslääketieteellisen kuolemansyynselvityksen mukaan N:n verinäytteestä löydettiin alkoholi-, amfetamiini- ja buprenorfiinipitoisuuksia, jotka heikentävät henkilön toimintakykyä ja harkinta- ja arviointikykyä.

 

Koska N on P:n suostumuksella kuljettanut P:n omistamaa henkilöautoa, N voidaan samastaa P:hen. Yhdistys katsoo esitetyn selvityksen perusteella näytetyksi, että N:n alkoholin ja huumausaineiden vaikutuksen alaisuus on myötävaikuttanut ratkaisevalla tavalla vahingon syntyyn ja määrään. N on kuljettanut autoa näiden aineiden vaikutuksen alaisena ja ilmeisellä ylinopeudella menettäen lähes suoralla tiellä auton hallinnan vahinkoseurauksin. Yhdistys pitää N:n menettelyä kokonaisuutena arvioiden niin moitittavana, että yhdistyksellä on tällä perusteella oikeus evätä korvaus kokonaisuudessaan.

 

 

Vakuutuksenottaja ja P pyytävät Vakuutuslautakunnan lausuntoa asiassa. Lausuntopyynnössä todetaan mm., että esitutkinnassa mikään ei viitannut siihen, että kuljettajan alkoholin tai huumeiden käyttö olisi vaikuttanut vahinkotapahtumaan niin, että korvaus voitaisiin evätä. Lausunnonpyytäjät katsovat, että vaikka alkoholin ja huumeiden käyttö olisi vaikuttanut vahinkotapahtuman syntyyn, korvausta ei olisi tullut kokonaan evätä.

 

Vakuutusyhdistyksen päätös pohjautuu ilmeisesti korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2001:52. Sen mukaan ei ollut kohtuutonta evätä vakuutuskorvausta kokonaan, kun kuljettajan veren alkoholipitoisuus oli 1,87 promillea eli törkeän rattijuopumuksen raja ylittyi. Tässä tapauksessa veren alkoholipitoisuus on ollut 1,1 promillea. Kyseessä ei ole ollut törkeänä rattijuopumuksena rangaistava teko.

 

Ottaen huomioon korvauksen epäämisestä johtuva kuluttajalle aiheutuva huomattavan suuri rasite ja se seikka, että ajoneuvon omistajalla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa N:n käyttäytymiseen, lausunnonpyytäjät katsovat, että korvausta ei olisi pitänyt evätä tai alentaa.

 

 

Yhdistys viittaa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 2001:52 perusteluihin. Yhdistys katsoo, että harkittaessa vakuutusyhtiön oikeutta vakuutuskorvauksen epäämiseen tai alentamiseen samastettavan henkilön moitittavan menettelyn perusteella voidaan vain poikkeuksellisesti kiinnittää huomiota siihen, ettei vakuutetulla ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa tuohon menettelyyn.

 

N on autoa kuljettaessaan ollut vahvassa humalatilassa ja lisäksi useiden eri lääke- tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Yhdistys pitää selvitettynä, että onnettomuus on johtunut juuri alkoholin tai huumausaineiden yhteiskäytöstä, jolloin henkilön kyky toimia ja arvioida tekojaan ja niiden seurauksia on vakavasti heikentynyt. Pelkästään selvitetty alkoholin ja huumausaineiden vaikutuksen alaisuus on myötävaikuttanut ratkaisevalla tavalla vahingon syntyyn ja määrään. N on menettänyt auton hallinnan käytännöllisesti katsoen suoralla ja muista ajoneuvoista tyhjällä tiellä. Yhdistyksen mielestä N:n menettely on kokonaisuutena niin moitittavaa, että sillä on oikeus vakuutusehtojen ja lain mukaan evätä korvaus.

 

 

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

 

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

 

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineiden käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

 

Lautakunta toteaa, että yleisten sopimusehtojen kohdassa 7 vakuutusyhdistys on varannut itselleen oikeuden vedota vakuutetun alkoholin tai huumausaineiden käyttöön.

 

Lain 33 §:n mukaan, mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti mm. henkilöön, joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta.

 

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

 

Esitetyn selvityksen mukaan P oli vahinkoa edeltäneenä päivänä luovuttanut autonsa N:n kuljetettavaksi. N kuljetti autoa luvallisesti vahingon sattuessa. Näin ollen N voidaan vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaisesti samastaa P:hen.

 

Asiassa on riitaa siitä, onko vakuutusyhdistyksellä oikeus evätä P:lle maksettava korvaus N:n menettelyn perusteella. Oikeuslääketieteellisellä tutkimuksella on selvitetty, että N oli ulosajon sattuessa alkoholin ja huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Lausunnon mukaan verinäytteessä todetut pitoisuudet heikentävät sekä henkilön toimintakykyä että harkinta- ja arviointikykyä. Todistajan kertomuksen perusteella N käytti juuri ennen vahingon sattumista normaalia suurempaa ajonopeutta. Esitutkinta-aineiston perusteella tien pinta oli tapahtumahetkellä paljas ja kuiva.

 

Selvityksen perustella Vakuutuslautakunta pitää todennäköisenä, että N:n alkoholin ja huumaus- ja lääkeaineiden käyttö on vaikuttanut vahingon syntyyn, minkä lisäksi N todennäköisesti ajoi ylinopeutta, kun vahinko sattui. Kokonaisuutena Vakuutuslautakunta katsoo, että tässä tapauksessa N:n menettely on ollut niin moitittavaa, että vakuutusyhdistyksellä on sen perusteella lähtökohtaisesti oikeus evätä P:lle maksettava korvaus kokonaisuudessaan.

 

Lausunnonpyytäjät ovat kuitenkin vedonneet siihen, että P ei ajoneuvon hallinnan luovuttamisen jälkeen ole voinut valvoa N:n ajokuntoa. Lausunnonpyytäjät ovat pitäneet korvauksen epäämistä kohtuuttomana.

 

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhdistyksen vastineessaan siteeraama korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2001:52 vastaa nyt käsillä olevaa tapausta sikäli, että siinäkin kuluttajan asemassa ollut A oli antanut suostumuksensa siihen, että B kuljetti vakuutuksen kohteena ollutta autoa. Suostumuksen antamisen jälkeen B oli A:n tietämättä nauttinut alkoholia ja alkoholin vaikutuksen alaisena kuljettanut autoa sillä seurauksella, että auto oli suistunut tieltä ja vaurioitunut.

 

KKO lausui perusteluissaan mm., että vakuutettu on antaessaan suostumuksen ajoneuvon käyttämiseen ottanut kantaakseen riskin samastettavan henkilön mahdollisesta moitittavasta menettelystä. Vaatimus huolellisesta varustautumisesta erilaisiin riskeihin on korostunut. KKO katsoi, että harkittaessa vakuutusyhtiön oikeutta vakuutuskorvauksen epäämiseen tai alentamiseen voidaan vain poikkeuksellisesti kiinnittää huomiota siihen, ettei vakuutetulla ollut mahdollisuutta vaikuttaa samastettavan henkilön moitittavaan menettelyyn.

 

KKO ei pitänyt vakuutuskorvauksen epäämistä perusteettomana pelkästään sen seikan perusteella, että A:lla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa B:n menettelyyn sen jälkeen, kun hän oli luovuttanut auton tämän käyttöön. KKO katsoi myös, ettei samastamisehdon soveltaminen kyseisessä tapauksessa johtanut kuluttajan asemassa olevan A:n kannalta kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisella tavalla kohtuuttomuuteen. A oli perustellut kohtuuttomuusväitettään vain sillä seikalla, ettei hänellä ollut mahdollisuutta vaikuttaa B:n menettelyyn auton hallinnan luovuttamisen jälkeen.

 

Mainittuun KKO:n ennakkopäätökseen viitaten Vakuutuslautakunta katsoo, ettei samastamisehdon soveltaminen ja korvauksen epääminen ole tässä tapauksessa perusteetonta eikä johda kohtuuttomuuteen sillä perusteella, että auton omistava P on kuluttajan asemassa eikä hän voinut valvoa N:n ajokuntoa auton hallinnan luovuttamisen jälkeen. Vakuutusyhdistyksen ratkaisu ei ole kohtuuton silläkään perusteella, että auton vaurioitumisesta aiheutuu P:lle taloudellista rasitusta.

 

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhdistyksen korvauspäätöstä asianmukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo ja jäsenet Tuomela, Laapotti, Sario sekä Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA