Tapahtumatiedot
Asiakkaalla on ollut tässä vakuutusyhtiössä vuodesta 2003 lähtien kasko- ja liikennevakuutus ainakin kolmelle eri moottoripyörälle ja yhdelle henkilöautolle. Kaikkien ajoneuvojen vakuutustarjouksissa ja vakuutuskirjoissa ajoneuvon kotikunnaksi oli merkitty X. Vakuutuksenottajan koti kuitenkin sijaitsee X:n naapurikaupunki Y:n alueella. Vakuutusyhtiössä Y kuuluu edullisempaan maksualueeseen kuin X.
Reklamaatiossaan 26.11.2012 vakuutuksenottaja katsoi maksaneensa liian korkeaa kotikunnan perusteella määräytyvää liikennevakuutusmaksua ja vaati oikaisua ja liikaa maksettujen maksujen palauttamista vuodesta 2003 alkaen laillisine viivästyskorkoineen. Vakuutuksenottajan kotikunta oli jo vuodesta 1993 alkaen ollut Y. Vakuutusmaksua määrittäessään vakuutusyhtiö on vakuutuksenottajan postiosoitteesta päätellyt kotikunnan olevan X eikä ole tarkistanut asiaa vakuutuksenottajalta, vaikka yhtiön huolellisuusvelvollisuus olisi sitä edellyttänyt. Jos asiaa olisi kysytty, vakuutuksenottaja olisi luonnollisesti antanut oikean tiedon. Vakuutuskirjoja tarkastaessaan vakuutuksenottaja ei ollut kiinnittänyt asiaan huomiota, koska hänen postiosoitteessaan lukee X.
Vakuutusyhtiön päätös
Asiakas on tehnyt ensimmäisen liikennevakuutuksen tässä vakuutusyhtiössä 17.4.2003, mistä lähtien hänen maksualueenaan on ollut X. Asiakkaalle joka vuosi lähetetyissä vakuutuskirjoissa kotikunta on ollut X. Samalla on lähetetty vuositiedote, jossa kehotetaan tarkastamaan vakuutuksen tietojen oikeellisuus.
Sekaannus kotikuntatiedossa johtuu siitä, että asiakkaan osoitteen postitoimipaikka on X. Jos kotikunta poikkeaa vakuutuskirjaan merkitystä ja postiosoitteen tiedoista, vakuutuksenottajan velvollisuutena on ilmoittaa asiasta vakuutusyhtiölle. Yhtiö ei ole saanut tällaista ilmoitusta ennen kuin marraskuussa 2012 eikä ole voinut korjata asiaa tätä ennen. Yhtiö ei voi oma-aloitteisesti ryhtyä selvittämään, poikkeaako kotikunta yhtiölle ilmoitetuista osoitetiedoista. Yhtiö on muuttanut asiakkaan ajoneuvojen kotikuntatiedon Y:ksi yhteydenottopäivästä 2.11.2012 lähtien, mutta takautuville maksupalautuksille ei yhtiön mukaan ole perusteita.
Valitus
Asiakas toteaa mm., että häneltä ei ole missään vaiheessa tiedusteltu hänen kotikuntaansa, vaikka vakuutusyhtiön laskuperustetta määrätessään olisi näin pitänyt tehdä. Hän ei olisi sitä tietoa väärin ilmoittanut. Vakuutuskirjoja tarkastaessaan asiakas ei ollut kiinnittänyt kuntatietoon huomiota, koska hänen kotiosoitteessaan lukee X.
Vakuutusyhtiön vastine
Asiakas on vuosittain saanut vakuutuskirjat, ja häntä on pyydetty varmistamaan tietojen oikeellisuus. Asiakkaalla on ollut tiedonantovelvollisuus ja velvollisuus oikaista antamansa virheelliset tiedot. Vakuutusta tehtäessä asiakkaalta on kysytty yhteys- ja osoitetiedot, eikä vakuutusyhtiöllä voi olla erikseen velvollisuutta tiedustella asiakkaalta, poikkeaako kotikunta osoitetiedosta.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jos vakuutushakemuksen ja vakuutuskirjan välinen ero on vähäinen, vakuutuksenhakija saattaa oikeustoimilain 6 § 2 momentin periaatteiden mukaisesti olla velvollinen reklamoimaan vakuutuskirjan johdosta uhalla, että sopimuksen katsotaan muutoin syntyneen vakuutuskirjan mukaisena. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiöllä ei ole ollut mitään syytä olettaa kotikunnan poikkeavan annetusta osoitetiedosta. Yhtiö katsoo, ettei takautuville maksuhyvityksille ole perusteita.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.
Vakuutusyhtiön auto- ja liikennevakuutuksessa on vakuutussopimuslain 22 §:ää vastaavia määräyksiä.
Oikeustoimilain 6 §:n mukaan vastaus, jossa tarjous sanotaan hyväksytyksi, mutta joka siihen tehdyn lisäyksen, rajoituksen tai ehdon johdosta ei vastaa tarjousta, katsottakoon kieltäväksi vastaukseksi, johon liittyy uusi tarjous.
Mitä 1 momentissa on sanottu, ei kuitenkaan ole sovellettava, jos vastauksen antaja on pitänyt vastausta tarjousta vastaavana, ja tarjouksen tekijän on täytynyt tämä käsittää. Sellaisessa tapauksessa on tarjouksen tekijän, ellei hän tahdo hyväksyä vastausta, ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava siitä; jos hän ei sitä tee, katsottakoon vastauksen sisällyksen mukainen sopimus syntyneeksi.
Vakuutuslautakunnan toimivalta liikennevakuutuksen osalta
Ohjesääntönsä 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunta käsittelee liikennevakuutusta koskevia asioita vain, milloin siihen on erityistä syytä.
Tässä asiassa on sekä kasko- että liikennevakuutuksen osalta kysymys vakuutusmaksun suuruudesta. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan liikennevahinkolautakunta ei ole toimivaltainen käsittelemään tällaisia kysymyksiä, minkä vuoksi on erityisiä syitä käsitellä tätä tapausta Vakuutuslautakunnassa myös liikennevakuutuksen osalta.
Ratkaisun perustelut
Vakuutusyhtiö oli tiedustellut vakuutusta hakeneelta asiakkaalta mm. hänen osoite- ja yhteystietojaan ja oli niiden perusteella merkinnyt vakuutustarjoukseen ja myöhempiin vakuutuskirjoihin asiakkaan ajoneuvojen kotikunnaksi X:n. Vaikka asiakkaan osoitteessa postitoimipaikkana on X, hänen kotinsa sijaitsee kuitenkin X:n naapurikaupunki Y:n alueella, joka on X:ää edullisempi maksualue. Virheen seurauksena asiakas on vuosien ajan maksanut ylisuurta vakuutusmaksua. Syksyllä 2012 hän on vaatinut ylimaksun palauttamista.
Yhtiö ei ollut erikseen tiedustellut asiakkaalta hänen kotikuntaansa, eikä esitetystä selvityksestä ilmene, että yhtiö muutenkaan olisi kiinnittänyt asiakkaan huomiota kuntatietoon tai sen merkitykseen vakuutusmaksun määrittämisessä. Asiakas ei siten ole laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan. Vakuutustarjoukseen ja siitä vakuutuskirjoihin tullut virheellinen tieto ei johdu asiakkaan menettelystä.
Oikeustoimilain 6 §:n periaatteiden soveltaminen ja asiakkaan reklamaatiovelvollisuus voi tulla kyseeseen tilanteessa, jossa vakuutuksenhakija huomaa vakuutuskirjan olevan virheellinen ja samalla ymmärtää vakuutusyhtiön kuitenkin pitävän sitä vakuutushakemusta vastaavana.
Tässä tapauksessa vakuutustarjouksesta ja vakuutuskirjoista on ollut todettavissa, että niihin merkitty kuntatieto ei vastaa asiakkaan todellista asuinkuntaa. Tiedon virheellisyys ei kuitenkaan ole ollut asiakkaalle selvä sen vuoksi, että tarjoukseen ja vakuutuskirjoihin merkitty kuntatieto vastasi hänen postiosoitetietoaan. Lisäksi yhtiö ei ollut kiinnittänyt asiakkaan huomiota kuntatietoon ja sen merkitykseen vakuutuksen hinnanmuodostuksen kannalta, eikä tämän tiedon merkitys lautakunnan käsityksen mukaan ole kuluttaja-asiakkaiden piirissä yleisesti tiedossa oleva seikka. Näin ollen ei ole perusteltua katsoa, että asiakkaalla olisi jo ennen syksyä 2012 ollut tieto siitä, että hänen vakuutussopimuksensa kannalta merkityksellinen tieto on virheellinen. Siksi hänellä ei ole aiemmin ollut reklamaatiovelvollisuutta, eikä myöskään ole perusteita katsoa, että hän vakuutusmaksuja maksamalla olisi konkludenttisesti hyväksynyt vakuutussopimuksensa sisällöksi sen, että hän on velvollinen maksamaan riskiinsä nähden ylisuurta vakuutusmaksua.
Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa on sovellettava perusteettoman edun palautusta koskevia periaatteita. Tällöin on merkityksetöntä, johtuuko virhemaksu asiakkaan huolimattomuudesta. Asiakas on koko ajan asunut Y:n alueella, vakuutusyhtiö on kantanut sen mukaista riskiä ja yhtiöllä on siten ollut oikeus Y:n maksualueen mukaan määräytyvään vakuutusmaksuun. Yhtiö on saanut asiassa perusteetonta etua siltä osin kuin X:n maksualueen mukaan määräytynyt vakuutusmaksu on kunakin vuonna ylittänyt Y:n maksualueen mukaan määräytyneen vakuutusmaksun. Yhtiö on velvollinen palauttamaan tämän erotuksen asiakkaalle.
Ratkaisusuositus asioissa VKL 72/13 (liikennevakuutus) ja VKL 378/13 (autovakuutus)
Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö palauttaa asiakkaalle X:n ja Y:n kaupunkien maksualueiden välisen vakuutusmaksuerotuksen 17.4.2003 alkaneen vakuutussopimuksen sekä sen jälkeen alkaneiden auto- ja liikennevakuutusten osalta aina 2.11.2012 asti, josta lähtien asiakkaalta on veloitettu Y:n maksualueen mukaista vakuutusmaksua.
Lautakunta suosittaa palautettavalle määrälle korkolain mukaan määräytyvää laillista viivästyskorkoa alkaen 30 päivän kuluttua siitä, kun asiakas oli ilmoittanut yhtiölle kuntatiedon virheellisyydestä ja vaatinut ylimaksujen palauttamista.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA