Tapahtumatiedot

Asiakkaan kerrostaloasunto vaurioitui palovahingossa. Talon ullakolla varastossa ollut irtaimisto tuhoutui. Vakuutusyhtiö maksoi asiakkaalle ullakolla olleesta irtaimesta vakuutusehtojen mukaisen enimmäiskorvausmäärän 3.500 euroa. Lisäksi yhtiö ilmoitti korvaavansa asumisen keskeytyskuluja 15 %:n omavastuuosuudella vähennettynä.

Asiakas vaati ullakolla olleesta irtaimesta yhteensä 30.000 euron korvausta. Vakuutusta otettaessa hänelle ei ollut kerrottu ehtoihin sisältyvästä enimmäiskorvausmääräehdosta. Myyjä oli kertonut vakuutuksen kattavan kaiken irtaimiston.

Uudessa korvauspäätöksessään yhtiö katsoi täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa. Varastoidun omaisuuden enimmäiskorvausmäärä oli vakuutusehtojen lisäksi kerrottu vakuutuksen myyntitilanteessa annetussa vuoden 2006 vakuutusoppaassa. Myyjän maininta oli tarkoittanut sitä, että myöhemminkin hankittavat tavarat sisältyvät automaattisesti kotivakuutukseen. Kyse ei ole siitä, että kaikki vahingot olisivat korvattavia tai että korvattavista vahingoista maksettaisiin korvaus ottamatta huomioon muita ehtokohtia.

Yhtiö katsoi lisäksi, että keskeytyskorvauksesta tehtävä omavastuuvähennys oli kerrottu vakuutusehdoissa. Tämä ehto ei ollut vakuutuksen keskeistä sisältöä tai olennainen rajoitus, joten siitä ei ollut velvollisuutta kertoa erikseen myyntitilanteessa. Kyse oli vakuutuksen korvauspiiriä laajentavasta lisäturvasta, jossa omavastuu oli ennalta määritelty ja kaikille sama.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii ullakolla olleesta irtaimistosta yhteensä 30.000 euron korvausta. Vuonna 2006 vakuutusta ottaessaan asiakas oli kysynyt myyjältä, kattaako tämä vakuutus kaiken irtaimiston, joka hänellä on. Myyjä vastasi, että vakuutus kattaa kaiken, eikä hän sanallakaan maininnut siitä, että vakuutuksessa olisi joitain poikkeuksia tai korvausylärajoja esimerkiksi ullakolla olevien tavaroiden osalta. Asiakas ei siten tiennyt vakuutusehtoihin sisältyvästä enimmäiskorvausehdosta.

Asiakas toteaa lisäksi, että vakuutuskirjassa mainitaan eri ehtoja ja summia, mutta missään ei mainita tällaisesta enimmäiskorvausmäärästä. Yleensä kun ihminen allekirjoittaa jotain, hän ei lue monisivuista tekstiä läpi kokonaisuudessaan, vaan hän lukee ensimmäisellä sivulla olevat asiat läpi tarkemmin. Asiakas oli lisäksi kysynyt mahdollisista poikkeuksista tai katoista myyjältä. Hän katsoo tehneensä sen, mitä normaalilta asiakkaalta voidaan vaatia. Jos hän olisi tiennyt enimmäiskorvausehdosta, hän ei olisi säilyttänyt arvotavaroita ullakolla. Hän vaatii täysimääräistä korvausta irtaimesta.

Asiakas toteaa vielä, että myös asumisen keskeytyskorvauksen 15 %:n omavastuu tuli yllätyksenä. Siitäkään ei vakuutuskirjojen etusivulla lue erikseen mitään.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö toistaa korvauspäätöksissään esittämiään seikkoja. Ensisijaisesti yhtiö katsoo täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa. Toissijaisesti yhtiö riitauttaa ullakolla olleen irtaimiston arvon.

Vakuutuksen vuonna 2006 tehnyt vakuutusedustaja ei enää työskentele vakuutusyhtiön palveluksessa, eikä myyntikeskustelun sisältöä voida varmistaa suoraan häneltä. Asiakkaalle myyntitilanteessa annetussa vakuutusoppaassa varastotiloja koskeva enimmäiskorvausmäärä oli kuitenkin ilmoitettu. Asumisen keskeytyskorvauksen omavastuuehto ei ole vakuutussopimuksen keskeistä sisältöä, eikä siitä muutenkaan ole tarvinnut informoida asiakasta erikseen.

Yhtiö paljoksuu vakuutuksenottajan esineille ilmoittamia arvoja, eikä niitä mm. esineiden iästä johtuen sellaisinaan voida hyväksyä korvauksen perusteiksi. Jos enimmäiskorvausmääräehtoa lautakunnan näkemyksen mukaan ei voitaisi soveltaa, yhtiö arvioi vakuutuksenottajan ilmoittamien esineiden arvon erikseen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, oliko vakuutusyhtiö täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa varastoitua irtaimistoa koskevan enimmäiskorvausmääräehdon ja asumisen keskeytyksestä maksettavan korvauksen määrää koskevan ehdon osalta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin (543/94) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Lain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdassa 2.2 olevassa taulukossa on vakuutuksen kohteena olevien yksittäisten esineiden tai tiettyjen esine- tai omaisuusryhmien enimmäiskorvausmäärät. Taulukon mukaan kerros-, rivi- ja paritalojen kellarikomeroissa ja muissa asunnon hallintaan ja käyttöön välittömästi liittyvissä asunnon ulkopuolisissa varastoissa pysyvästi tai tilapäisesti säilytettävän irtaimiston enimmäiskorvausmäärä on 3.500 euroa.

Kotivakuutusehtojen kohdan 6.1.3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan kohtuulliset ja välttämättömät ylimääräiset asumis-, kuljetus-, varastointi- ja muut vastaavat kustannukset. Vakuutuksesta ei korvata ruokailukustannuksia.

Korvauksena maksetaan enintään 85 % edellä mainituista, vakuutuksenantajan kanssa etukäteen sovituista, todellisista kustannuksista. Vaihtoehtoisesti asumiskäytön keskeytymisestä maksettava korvaus voidaan sopia myös kertakorvauksena, jolloin vakuutetun ei tarvitse toimittaa selvitystä todellisista ylimääräisistä kustannuksista.

Korvausta asumiskäytön keskeytymisestä maksetaan enintään yhdeltä (1) vuodelta.

Asian arviointi

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin esitöiden (HE 114/1993 vp) mukaan vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta. Vakuutuksen valitsemiseksi on tarpeen selvittää vakuutusehdoista esimerkiksi vakuutusturvan sisältö, keskeiset korvausperusteet ja seikat, jotka ehtojen mukaan voivat johtaa korvauksen alentamiseen tai epäämiseen.

Esitöiden mukaan pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot

Varastoitua irtainta koskeva enimmäiskorvausehto

Lautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan asiakkaalle oli vakuutusta myytäessä annettu vuonna 2006 käytetty vakuutusopas. Nyt riidanalainen enimmäiskorvausehto ilmenee oppaan sivulta 7. Tämän oppaan antaminen asiakkaalle on ollut lähtökohtaisesti riittävä toimenpide vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi. Asiassa jää selvittämättä, että varastoidusta irtaimistosta olisi myyntitilanteessa suullisesti annettu asiakkaalle väärää tai harhaanjohtavaa tietoa. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on oikeus vedota ehtojen kohdan 2.2 mukaiseen enimmäiskorvausmääräykseen.

Asumisen keskeytyksestä maksettavan korvauksen määrä

Ehtojen kohdassa 6.1.3.1 ei ole kyse varsinaisesta omavastuuehdosta vaan siitä, että asumisen keskeytyskorvaus ei ehtojen mukaan ylipäätään kata enempää kuin 85 % ylimääräisistä asumiskustannuksista. Vaikka kyse on vakuutuksen lisäturvasta, sen taloudellinen merkitys asiakkaalle voi olla vahinkotilanteessa huomattava, koska keskeytyskustannukset voivat olla suuria, ja vakuutus kattaa niitä jopa vuoden ajalta. Lautakunta katsoo, että keskeytyskuluja koskeva 85 %:n määräys on vakuutusturvan sisältöä koskeva ehto, josta asiakkaalle on tullut antaa tieto vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla.

Lautakunnalle toimitetussa asiakasmateriaalissa ei mainita mitään asumisen keskeytyskorvauksesta. Vakuutusyhtiö ei ole edes väittänyt, että tämä ehto olisi mainittu vakuutusoppaassa tai vakuutustarjouksessa. Lain esitöiden mukaan pelkkä vakioehtojen luovuttaminen ei ole riittänyt täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Lautakunta katsoo näin ollen, että vakuutusyhtiö on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa asumisen keskeytyskorvauksen 85 %:n rajaa koskevalta osalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan ullakolla olleesta irtaimesta enempää kuin enimmäiskorvausmäärän 3.500 euroa.

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa vuokra-asunnon käyttämisestä aiheutuneet kulut ja muut ehtojen mukaan korvattavat keskeytyskulut asiakkaalle ilman 85 %:n rajoitusta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Raulos

Jäsenet:

Siirala

Sario

Uimonen

Vuori