Korvausta aiheutuneesta vahingosta haettiin hinauspalvelun tiekuljetusvastuuvakuutuksen perusteella.

 

Hinauksen suorittanut O.K. kertoi sanoneensa hinauksen tilanneelle henkilölle, että kardaani pitää ehdottomasti irrottaa ja kysyneensä, pystyykö kuljettaja sen tekemään hinausta odotellessaan. O.K. oli muutamaa viikkoa aiemmin hinannut tilaajayrityksen yhdistelmän Venäjältä Suomeen ja tällöin toimintatapa oli ollut täysin sama, eli kuski irrotti itse kardaanin, kun O.K. oli siitä ajojärjestelijälle maininnut. Tämä on käytäntö aina, kun asiakas tilaa raskaan kaluston kyseisenlaisen hinauksen. Hinaaja mainitsee aina kardaanista. Usein asiakas haluaa tehdä irrotuksen valmiiksi etukäteen, sillä hinausyritys veloittaa tietenkin kardaanin irrotukseen kuluneista työtunneista. Kun O.K. oli matkalla hinattavan ajoneuvon luo, hän soitti ajan tilanneelle ajojärjestelijälle ja ilmoitti olevansa vartin päästä paikalla. Ajojärjestelijä kuittasi ja sanoi kuljettajan ottaneen kardaanin pois. Kuljettaja oli venäläinen eikä puhunut suomea eikä O.K. itse puhu venäjää. Kertomansa mukaan O.K. kuitenkin näytti elein ja muutamalla perussanalla, onko kuljettaja irrottanut kardaanin. Kuskin selvityksestä O.K. ymmärsi tämän hoitaneen kardaanin irrotuksen. Illalla lausunnonpyytäjänä olevasta yrityksestä hinauksen tilannut huoltopäällikkö J.P. soitti hinauspalvelun päivystykseen. Päivystäjänä olleen T.H:n kertomuksen mukaan J.P. oli kertonut, että oli hinausta tilatessaan sopinut, että heidän oma kuljettajansa hoitaa kardaanin irrotuksen. J.P. ihmettelikin, että miksi auton kuljettaja ei irrottanut kyseistä osaa, vaikka niin oli käsketty.

 

J.P. on omassa selvityksessään kiistänyt hinaajayrityksen puolelta annetut tiedot siitä, mitä kardaanin irrotuksesta oli sovittu ja puhuttu. J.P. oli tilauksen yhteydessä maininnut O.K:lle, että kuljettaja voi yrittää irrottaa kardaania. O.K:n tultua paikalle kuljettaja oli yrittänyt kertoa hänelle useaan otteeseen, ettei ollut saanut kardaania irti ja että autoa ei saa hinata.

Vakuutusyhtiö totesi, että osapuolet ovat erimielisiä mm. siitä, mitä oli sovittu kardaanin irrottamisesta ja mitä kardaanin irrottamisesta oli kerrottu hinausliikkeelle ennen kuljetuksen alkamista.

 

Tiekuljetussopimuslain mukaan rahdinkuljettaja ei ole vastuussa vahingosta, joka johtuu lähettäjän virheestä tai laiminlyönnistä taikka tämän antamista ohjeista. Rahdinkuljettajalla ei myöskään ole vastuuta vahingosta, joka johtuu kuljetusasiakkaan suorittamasta tavaran käsittelystä.

 

Koska kardaanin irrottaminen ei kuulunut O.K:n tehtäviin ja hän sai lähettäjältä väärää tietoa kardaanin tilasta, vahingon on katsottava johtuvan lähettäjän virheellisestä tiedonannosta tai ohjeesta, lähettäjän kuljettajan laiminlyönnistä irrottaa kardaani sovitun mukaisesti sekä lähettäjän puutteellisesta lastinkäsittelystä. Koska rahdinkuljettaja ei ole lain mukaan korvausvastuussa tällaisesta lähettäjän laiminlyönnistä ja tavaran käsittelystä johtuvasta vahingosta, ei vahinko ole korvattavissa tiekuljetusvastuuvakuutuksesta.

 

Mitä tulee rahdinkuljettajan tarkastusvelvollisuuteen, tiekuljetussopimuslaki sisältää säännöksen, jonka mukaan ilman rahtikirjaa tapahtuvissa kuljetuksissa rahdinkuljettajan on tarkastettava tavaran ja pakkauksen ulkoisesti havaittavissa oleva tila, jollei olosuhteista muuta johdu ja ilmoitettava lähettäjälle aiheelliseksi katsomansa varaumat. Tiekuljetussopimuslaki ei kuitenkaan sisällä säännöstä, joka velvoittaisi rahdinkuljettajan tarkastamaan lähettäjän suorittaman tavaran käsittelyn. Lisäksi kyseinen tiekuljetussopimuslain 12 §:n 2 momentin noudattamatta jättäminen vaikuttaa vain näyttötaakkaan, mikäli osapuolet ovat erimielisiä kuljetetun tavaran kunnosta kuljetettavaksi ottamisen hetkellä. Näin ollen korvauksen vaatijan tarkastusvelvollisuudesta esittämillä seikoilla ei ole merkitystä tämän tapauksen kannalta. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan O.K. on pyrkinyt selvittämään hinattavan ajoneuvon ulkoisen kunnon ennen hinauksen aloittamista. Hän on myös tehnyt muut esivalmistelut normaalilla tavalla, mutta kardaania hän ei irrottanut, koska sen irrottamisen oli sovittu kuuluvan lähettäjän tehtäväksi ja koska hän sai tiedon, että kardaani on irti. Rahdinkuljettajan pitää voida luottaa lähettäjän antamiin tietoihin tavarankäsittelystä ja lähettäjän on itse kannattava vastuu antamistaan tiedoista ja puutteellisesta käsittelystä.

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa, että J.P. tilasi hinausliikkeeltä hinauksen korjaamolle ja mainitsi samalla kuljettajan yrittävän saada kardaanin irrotettua. Sen jälkeen J.P. on ollut seuraavan kerran yhteydessä kuljettajaan kun vahinko oli jo tapahtunut. Eli hinausliikkeen lausunto ei pidä paikkaansa.

 

Lausunnonpyytäjä ihmettelee, miten voi olla mahdollista, että hinausliikkeen edustaja seisoo auton vieressä ja soittaa asiakkaan huoltopäällikölle, onko toimenpide suoritettu, kun hän itse samalla tarkastaa autoa hinauskuntoon. Kuljettaja, joka on venäjän kansalainen, oli yrittänyt kertoa, ettei hän ole saanut irrotettua kardaania.

 

Lausunnonpyytäjän mielestä korvausta olisi pitänyt käsitellä yrittäjän vastuuvakuutuksen puolella, mutta myös tiekuljetussopimuslaista löytyy pykälä 27, jonka mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan O.K. ja J.P. ovat sopineet toimeksiannossa, että lausunnonpyytäjän oma kuljettaja irrottaa kardaanin ennen hinaamisen aloittamista. Vakuutusyhtiön näkemystä tukevat O.K:n kertomuksen lisäksi hänen palveluksessaan olevan kuljettajan T.H:n kirjallinen lausunto hinauspäivän iltana käydystä puhelinkeskustelusta J.P:n kanssa.

 

Lausuntopyynnössä on esitetty, että O.K. olisi soittanut auton vierestä huoltopäällikkö J.P:lle. O.K. on puolestaan kertomansa mukaan soittanut Lappeenrannasta noin klo 10.00 J.P:lle ja saanut tällöin vahvistuksen, että kardaani on irrotettu. Puheluerittelyistä ilmenee, että O.K. ei olisi hinauspaikalta soittanut J.P:lle, vaan noin 20 minuuttia ennen paikalle saapumista. O.K:n mukaan ainoa hinauspaikalla puhelimessa puhunut henkilö oli lausunnonpyytäjän oma kuljettaja.

 

Lausuntopyynnössä ja korvausvaatimuksessa on esitetty, että lausunnonpyytäjän kuljettaja oli yrittänyt kertoa, ettei kardaani ole irti. O.K:n mukaan venäläinen kuljettaja oli nyökytellen vakuuttanut asian olevan kunnossa ja sallinut ajoneuvoyhdistelmän hinaamisen. Suomea puhumaton kuljettaja olisi voinut estää hinaamisen aloittamisen esimerkiksi soittamalla J.P:lle. Koska J.P. oli vahvistanut aiemmin O.K:lle kardaanin olevan irti eikä venäläinen kuljettaja millään tavalla yrittänyt estää hinaamisen aloittamista, O.K:lla oli perusteltu syy luottaa siihen, että kardaani on irti.

 

Tiekuljetussopimuslain 27 §:n mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Poikkeuksena tästä pääsäännöstä kuitenkin on lain 28 ja 29 §:t, jotka vapauttavat rahdinkuljettajan vastuusta jonkin näissä pykälissä mainittujen edellytysten soveltuessa. Tiekuljetussopimuslain 28 §:n perusteella rahdinkuljettaja ei ole vastuussa tavaran vahingoittumisesta, jos hän näyttää, että vahingoittuminen on johtunut lähettäjän virheestä tai laiminlyönnistä. Lain 29 §:n perusteella rahdinkuljettajalla ei myöskään ole vastuuta, jos vahingoittuminen johtuu erityisestä vaarasta, jonka syynä on tavaran käsittely lähettäjän taikka jonkun muun heidän puolestaan toimivan henkilön toimesta.

 

Ottaen huomioon edellä mainitut seikat, on selvää, että ajoneuvoyhdistelmän vaurioituminen on johtunut lähettäjän laiminlyönnistä ja puutteellisesta tavaran käsittelystä. J.P:n O.K:lle antamissa tiedoissa on ollut virheitä ja J.P:n sekä lausunnonpyytäjän kuljettajan välisessä tiedonkulussa on ollut selvästi puutteita. Nämä virheet ja puutteet ovat johtaneet kardaanin kiinnijäämiseen ja ajoneuvon vaurioitumiseen. Koska osapuolet olivat sopineet, että lähettäjä irrottaa kardaanin, sen irrotus ei kuulunut O.K:n tehtäviin. O.K:lla on ollut täysin perusteltu syy luottaa J.P:n ohjeisiin siitä, että kardaani on irrotettu. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, ettei O.K. ole vastuussa vahinkotapahtumasta tiekuljetussopimuslain 28 ja 29 §:ien perusteella.

 

Yrityksen toiminnan vastuuvakuutuksen osalta vakuutusyhtiö toteaa vielä, että vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin aikana on tai oli vakuutuksenottajan valmistettavana, asennettavana, korjattavana tai muulla tavoin käsiteltävänä. Näin ollen vahinkoasia ei olisi ollut korvattavissa, vaikka se olisi käsitelty yrityksen toiminnan vastuuvakuutuksesta.

 

 

Lautakunta on varannut vakuutuksenottajalle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.

 

Tiekuljetusvastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus kattaa sitä vahingonkorvausvelvollisuutta, jonka alaiseksi vakuutuksenottaja voi joutua voimassa olevan Suomen tiekuljetussopimuslain tai CMR-yleissopimuksen perusteella, kun hän kuljettaa tavaraa moottoriajoneuvolla korvausta vastaan ja kuljetettavaa tavaraa katoaa, vähentyy, vahingoittuu tai sen luovutus viivästyy.

 

Tiekuljetussopimuslain 27 §:n mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana.

 

Lain 28 §:n mukaan rahdinkuljettajalla ei ole 27 §:ssä tarkoitettua vastuuta, jos hän näyttää, että katoaminen, vähentyminen, vahingoittuminen tai tavaran luovutuksen viivästyminen on johtunut lähettäjän tai vastaanottajan virheestä tai laiminlyönnistä, tämän muutoin kuin rahdinkuljettajan virheen tai laiminlyönnin johdosta antamista ohjeista, tavaran puutteellisesta laadusta tai olosuhteesta, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä.

 

Tiekuljetussopimuslain 29 §:n mukaan rahdinkuljettajalla ei myöskään ole 27 §:ssä tarkoitettua vastuuta, jos katoaminen, vähentyminen tai vahingoittuminen johtuu sellaisesta erityisestä vaarasta, jonka syynä on mm. tavaran käsittely, kuormaaminen, ahtaaminen tai purkaminen lähettäjän tai vastaanottajan tai jonkun muun heidän puolestaan toimivan henkilön toimesta. Jos rahdinkuljettaja näyttää, että vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen on voinut johtua edellä tarkoitetusta vaarasta, vahingon oletetaan siitä aiheutuneen, jollei muuta näytetä.

 

Lautakunnalle on toimitettu ristiriitaista selvitystä siitä, mitä kardaanin irrottamisesta oli puhuttu ja sovittu. Lähtökohtaisesti hinauksen suorittajan on huolehdittava siitä, että kardaani on irrotettu ennen hinauksen aloittamista. Mikäli hinauksen suorittaneella O.K:lla on keskustelujen perusteella kuitenkin ollut perusteltua syytä uskoa, että lausunnonpyytäjäyrityksen oma kuljettaja oli irrottanut kardaanin jo ennen O.K:n saapumista paikalle, ei sitä, ettei O.K. vielä itse tarkistanut kardaanin irrotusta, voida pitää virheenä. O.K:n oman kertomuksen tueksi on tässä tapauksessa esitetty myös T.H:n kertomus puhelinkeskustelustaan lausunnonpyytäjän edustajan J.P:n kanssa. Mikäli asiassa oli sovittu, että lausunnonpyytäjäyrityksen oma kuljettaja irrottaa kardaanin, vahinko on tässä tapauksessa johtunut lähettäjän virheestä ja laiminlyönnistä ja erityisestä vaarasta, jonka syynä on tavaran käsittely lähettäjän tai jonkun muuna heidän puolestaan toimivan henkilön toimesta. Tällöin rahdinkuljettaja vapautuu tiekuljetussopimuslain 27 §:n mukaisesta korvausvastuusta.

 

Vakuutuslautakunta voi ohjesääntönsä mukaisesti erityisestä syystä olla antamatta lausuntoa sen käsiteltäväksi saatetusta asiasta. Koska Vakuutuslautakunta ratkaisee asiat sille toimitetun kirjallisen selvityksen perusteella eikä lautakunta voi kuulla todistajia valan nojalla, lautakunta ei vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti anna lausuntoa asiasta, jossa sille on esitetty ristiriitaista tietoa asioista, joilla on merkitystä korvausvastuuta ratkaistaessa.

 

Edellä olevan vuoksi lautakunta ei anna lausuntoa tässä asiassa