Tapahtumatiedot

Pankkilakimies A laati notariaattitoimeksiantona testamentin, jossa B testamenttasi omakotitalonsa pojanpojalleen C:lle ja kesämökkikiinteistön yhtä suurin osuuksin kahdelle pojalleen. Lisäksi testamentin mukaan kaikki muu omaisuus tuli jakaa pojille yhtä suurin osuuksin. B:n kuoltua A teki perunkirjoituksen ja ositus- ja perinnönjakokirjan B:n jälkeen. C sai hänelle testamentatun omakotitalokiinteistön, mutta hän joutui ositus- ja perinnönjakokirjan mukaisesti maksamaan sedälleen D:lle lakiosan täydennyksenä 75 815,15 euroa.

A ei C:n mukaan kertonut B:lle, että asiassa tulee suorittaa ositus B:n ensiksi kuolleen puolison E:n jälkeen, jotta C ei joudu suorittamaan lakiosan täydennystä ja että B voi testamentata omaisuudestaan vain neljäsosan lakiosia loukkaamatta. C:n mukaan hänen lakiosan täydennyksenä suorittamansa summa on vahinkoa, joka on aiheutunut pankkilakimies A:n huolimattomasta menettelystä B:n testamenttia laadittaessa. Korvausta tästä vahingosta haetaan pankin vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön mukaan toimeksiannon sisältönä on ollut testamentin laatiminen. Testamentti oli pätevä ja se oli tehty B:n tahdon mukaisesti. A on kertonut antavansa aina testamentintekijälle tiedon, että leskenä hän voi testamentata vain puolet omaisuudestaan, jos lapset ovat jo perineet toisen puolen. Omakotitalo oli yksin B:n nimissä, joten hän on voinut sen testamentilla osoittaa haluamalleen taholle. Kyseinen toimeksianto on ollut testamentin laadinta, ei laaja perintöoikeudellinen neuvonta siitä, miten jäämistö E:n jälkeen tulisi jakaa. Testamentti on laadittu notariaattitoimeksiantona, josta ei laadittu erillistä kirjallista toimeksiantosopimusta. Lisäksi testamentilla ei voida ottaa kantaa tuleviin tapahtumiin. C olisi voinut myös olla ottamatta vastaan testamenttia, kun hän sai tiedon hänen maksettavakseen tulevasta lakiosan täydennyksestä.

Vakuutusyhtiön hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan C:n ei olisi tullut lainmukaisesti tehdyssä perinnönjaossa maksaa D:lle lainkaan lakiosan täydennystä. C on kuitenkin vapaaehtoisesti suorittanut D:lle maksun, eikä A ole vastuussa tästä.

Asiakkaan valitus

A:n toimeksiantoon sisältyi sen varmistaminen, ettei C:n testamenttisaantoon kohdistu lakiosavaatimuksia. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaikka A antoi B:n ymmärtää näin tulevan tapahtumaan. A:n on testamentin laatimisen yhteydessä täytynyt saada B:ltä tieto siitä, että hän oli puolisonsa jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa pysyttänyt omistuksensa itsellään. Kun B:n ja hänen puolisonta välistä ositusta ei kuitenkaan ennen B:n kuolemaa saatettu loppuun, mainittu B:n omistuksen pysytys raukesi ja B:n lakiosien täydennysvaatimusten ulkopuolelle jäävä omistus pesän arvosta supistui puolesta neljännekseen. Tästä seurasi lakiosien täydentämistarve. Jos E:n ja B:n välinen ositus olisi saatettu ennen B:n kuolemaa loppuun, olisi B voinut testamentata lakiosia loukkaamatta puolet pesän omaisuudesta

Jos A olisi kertonut edellä mainitun tiedon osituksen loppuun saattamisen merkityksestä, B olisi ilman epäilystä saattanut tämän täysin hänen päätettävissään olleen yksinkertaisen toimenpiteen valmiiksi. A:lla ei kuitenkaan ollut riittävää oikeudellista osaamista tähän.

A on, kuten edellä ja aikaisemmin on selvitetty, perinnönjaon toimittajana tehnyt jakoehdotuksen, jonka perusteella C:n testamenttisaanto ei olisi edellyttänyt lakiosien täydentämistä. C oli odottanut näin käyvän ja C oli valmis hyväksymään jakoehdotuksen. Erikseen esitettävä vaatimus siitä ei ollut tarpeen.

Vakuutusyhtiön vastine

A toimi testamenttia laatiessaan toimeksiannon edellyttämällä huolellisuudella selvittäen B:lle avio-oikeuden ja lakiosavaatimusten määrittävän lopullisen jakotilanteen hänen kuolemansa jälkeen. Testamentin laadinta ei sisältänyt laajaa perintöoikeudellista neuvontaa, kuten sitä, miten ensiksi kuolleen puolison jäämistö tulisi jakaa. Testamentin tekohetkellä ei voida ottaa kantaa tuleviin tapahtumiin. B:n kuoltua testamentinsaaja C maksoi omasta tahdostaan D:lle lakiosan täydennystä, jotta hän sai omistukseensa hänelle testamentatun omakotitalon. Lakiosan täydennys ei ole C:lle aiheutunutta vahinkoa, vaan seurausta perillisten lakiosavaatimuksista.

Toimeksiantona on ollut ainoastaan testamentin laadinta B:n tahdon mukaan, ei C:n edun valvonta. Mikäli ositus olisi haluttu tehdä E:n jälkeen, sen tekemiseen on ollut aikaa vuodesta 1996 lähtien. Testaattorin tahtoa on jälkikäteen mahdotonta saada selville.

Vaatiessaan ositusta E:n jälkeen C ei kuitenkaan osoita, miten E:n jälkeen, ennen B:n kuolemaa tehty ositus olisi muuttanut hänelle maksettavaksi tulleen lakiosan täydennyksen määrää. Perinnönjaossa perinnönsaajalle ja testamentinsaajalle tulevan osuuden suuruuteen vaikuttaa pesän omaisuuserien arvostaminen, mahdolliset lakiosat, ennakkoperinnöt ja aviovarallisuussuhteet.

C:lle maksettavaksi tullut lakiosan täydennys ei ole korvattavaa varallisuusvahinkoa. Perintökaaren lakiosasäännökset rajoittavat testamentin saajan oikeuksia siltä osin kuin ne estävät lakiosan saajaa saamaan lakiosansa jäämistöstä. Perillisillä on ollut oikeus lakiosaan isänsä jälkeen eikä tätä oikeutta voi testamentilla loukata. Testamentin saaja voi kuitenkin suorittaa lakiosan saajalle puuttuvan määrän rahana, kuten tapauksessa on tehty.

Mikäli ositus olisi tehty E:n ja B:n välillä ennen B:n kuolemaa, C olisi mahdollisesti myös tuolloin joutunut maksamaan lakiosan täydennystä. Mikäli näin olisi, ei esitetyn vahingon määrä siten voisi olla tämä 75 815,15 euroa, vaan lakiosien täydennysten erotus.

Vakuutusyhtiön hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan ositus E:n ja B:n välillä on tehty jo vuonna 1996 siten, että B on lopullisesti ja lainvoimaisesti vedonnut tasinkoprivilegiin. Hänen poikansa ovat hyväksyneet tämän vuonna 1996. He eivät voi enää vaatia tasinkoa äitinsä kuolinpesään.

C:n ei olisi lain mukaan toimitetussa lesken pesän perinnönjaossa tarvinnut maksaa D:n lakiosien katteeksi rahaa saadakseen hänelle testamentatun tontin. C ei kuitenkaan ole vedonnut ei vedonnut 2015 suoritetussa osituksessa ja perinnönjaossa vuoden 1996 ositukseen. Näin toimien hän tuli vapaaehtoisesti maksaneeksi D:n lakiosan katteeksi 75.815,15 euroa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A korvausvastuussa C:n sedälleen maksamasta lakiosan täydennyksestä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Toiminnan vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetut henkilö ja esinevahingot, kun

• vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta

• vahinko on todettu vakuutuskauden aikana ja

• vahinko koskee voimassaoloalueella siihen kuuluvissa maissa voimassa olevan oikeuden mukaan käsiteltäviä korvausvaatimuksia.

Erityisehdon 515 mukaan vakuutuksesta korvataan myös sellainen varallisuusvahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta se, että A:n laatima testamentti on sinänsä muodollisesti pätevä, eikä hän ole toiminut huolimattomasti testamentin laatimisessa. Asiassa tulee siksi tarkastella sitä, onko A toiminut huolellisesti tarkasteltaessa B:n perinnönjakoon liittyviä toimia laajemmin. Vakuutusyhtiön mukaan toimeksianto on kattanut vain testamentin laatimisen. A on kuitenkin tehnyt myös perukirjan, osituksen ja perinnönjaon B:n jälkeen. Tämän vuoksi A:n toiminnan huolellisuutta tulee tarkastella laajemmin kuin vain testamentin laatimisen osalta.

Vakuutusyhtiön hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan C:n ei olisi tullut lain mukaan toimitetussa perinnönjaossa maksaa lakiosien katteeksi rahaa saadakseen hänelle testamentatun tontin. C:n olisi kuitenkin perinnönjaossa tullut vedota vuoden 1996 ositukseen.

Lautakunta toteaa, että A:n käytettävissä on ollut vuonna 1996 laadittu osittaiseksi perinnönjako- ja osituskirjaksi otsikoitu asiakirja, jonka B:n pojat ovat hyväksyneet ja jonka johdosta he eivät voineet enää vaatia tasinkoa äitinsä kuolinpesään. A:n laatimassa ositus- ja perinnönjakokirjassa ei kuitenkaan oteta huomioon vuonna 1996 laaditun asiakirjan oikeudellista luonnetta, minkä johdosta C on maksanut perinnönjakokirjan mukaan hänen maksettavakseen tulevaa lakiosan täydennystä pitääkseen hänelle testamentatun kiinteistön. Lautakunta katsoo, että A:n olisi tullut ottaa 1996 laadittu asiakirja huomioon laatiessaan ositus- ja perinnönjakokirjaa B:n jälkeen. Sillä seikalla, että C ei ole edukseen vedonnut kysymyksessä olevaan asiakirjaan, ei ole merkitystä A:n huolimattomuutta arvioitaessa.

Asiassa on tullut selvitetyksi, että perinnönjako olisi voitu hoitaa siten, että C olisi saanut hänelle testamentatun kiinteistön ilman velvollisuutta maksaa lakiosan täydennystä. Lautakunta katsoo, että A:n olisi huolellisesti toimiessaan tullut ottaa huomioon vuonna 1996 laaditun asiakirjan oikeudellinen luonne laatiessaan perinnönjako- ja osituskirjaa. Koska A ei ole näin tehnyt, on hän vastuussa C:lle koituneesta vahingosta.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa C:lle aiheutuneen vahingon pankin vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Mäenpää

Jäsenet:

Korpiola

Rantala

Rusanen

Toimi