Haku

VKL 37/13

Tulosta

Asianumero: VKL 37/13 (2014)

Vakuutuslaji: Yritysvakuutus

Ratkaisu annettu: 21.01.2014

Vakuutusehtojen tulkinta. Lehmän menetyksestä aiheutuneen vahingon määrän laskeminen.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan karjasta jouduttiin lopettamaan kuusi lehmää salmonellatartunnan vuoksi. Korvausta lehmien arvosta on haettu salmonellavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut suorittavansa korvauksen vakuutusehtojen mukaisesti Finanssialan Keskusliiton hyväksymän korvaustaulukon mukaan siten, että korvaus on kunkin lehmän osalta laskettu kyseisen lehmän tiedossa olevan vuosituotoksen ja muiden asiaan vaikuttavien tietojen pohjalta. Sen mukaisesti vakuutusyhtiö on, suoritettuaan ensin korvausta neljän lehmän osalta vahvistetun luokituksen luokan 4 mukaan ja kahden lehmän osalta luokan 2 mukaan, oikaissut korvauksen mainittujen neljän lehmän osalta luokkaan 3.

Valitus

Vakuutuksenottajan mukaan vakuutusyhtiö on soveltanut vakuutusehtoja virheellisesti määrittämällä korvauksen kunkin lehmän oman vuosituotoksen perusteella. Sen asemasta korvaus tuli suorittaa koko karjan keskimääräisen vuosituotoksen perusteella. Karjan keskimääräinen vuosituotos oli yli 10 000 litraa lehmää kohti, joten korvausta tulisi kunkin kuuden lehmän osalta suorittaa korvaustaulukon luokan 1 mukaan.

Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut käyttävänsä Finanssialan Keskusliiton hyväksymää korvaustaulukkoa, jossa korvattavien eläinten arvo määräytyi karjan keskimääräisen vuosituotoksen perusteella. Yhtiö oli kuitenkin taulukkoa soveltaessaan käyttänyt korvausperusteena virheellisesti yksittäisen eläimen vuosituotosta. Erotusta edellä laskentatapojen summien välillä oli 2 767,80 euroa. Yksittäisestä eläimestä ei tuotantoseurannassa käytetty käsitettä keskituotos, vaan käsitteitä vuosituotos tai elinikäistuotos. Koko karjasta käytettiin termiä keskituotos tai keskimääräinen vuosituotos.

Finanssialan Keskusliitos hyväksymässä korvaustaulukossa tuotosseurannassa olevat karjat oli jaettu keskimääräisen vuosituotoksen perusteella luokkiin 1, 2 ja 3. Luokka 4 oli ei‑tuotosseurannassa olevat karjat, joiden keskimääräinen vuosituotos ei ollut tiedossa. Korvaustaulukossa oli määritelty korvausarvot ja katetuotosmenetys karjan keskimääräisen vuosituotoksen perusteella luokissa 1, 2, ja 3 myös niille kyseisiin luokkiin kuuluvien karjojen hiehoille ja lehmävasikoille, jotka eivät olleet vielä tuottaneet maitoa ja joilla ei siis vielä ollut eläinkohtaista tuotosta. Eläinkohtaisen tuotoksen perusteella korvaustaulukkoa tulkittaessa kyseiset eläimet kuuluisivat automaattisesti luokkaan 4, sillä niillä ei vielä ollut eläinkohtaista tuotosta.

Huolimatta siitä, että karja kuului keskimääräisen vuosituotoksen perusteella luokkaan yksi, oli tilalta salmonellasaneerauksen takia poistettuja eläimiä vakuutusyhtiön virheellisen tulkinnan vuoksi korvattu luokkien 2 ja 3 mukaisesti.

Vakuutuksenottajan kannalla oli myös Eläintautien Torjuntayhdistyksen terveydenhuoltoeläinlääkäri A, joka oli myös Finanssialan Keskusliiton Eläinvakuutustyöryhmän jäsen.

Vakuutuksenottaja on pyytänyt Vakuutuslautakunnalta ratkaisusuositusta siitä, onko Finanssialan Keskusliiton Eläinvakuutustyöryhmän hyväksymää korvaustaulukkoa sovellettu kyseisen työryhmän tarkoittamalla tavalla.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön mukaan eläinmenetyksistä maksetaan korvaus lehmäkohtaisesti kun tiedossa on lehmän vuosituotos, ikä ja poikimakerrat, ja nämä tiedot saadaan vakuutusyhtiölle toimitetuista lehmäkorteista. Näihin tietoihin ovat perustuneet myös Finanssialan Keskusliiton taulukot. Vakuutusyhtiö on pitänyt valitusta aiheettomana.

Selvitykset

Selvityksenä Vakuutuslautakunnalle on toimitettu lehmäkortit menetetyistä lehmistä sekä Eläintautien Torjuntayhdistyksen terveydenhuoltoeläinlääkärin A:n lausunto, jossa korvaustaulukon tehneen Finanssialan Keskusliiton eläinvakuutustyöryhmän jäsenenä toimineen A:n mukaan karjan kuuluessa keskimääräisen vuosituotoksensa perusteella korvaustaulukon ryhmään 1, sanottuun karjaan kuuluneet eläimet tulisi korvata ryhmä 1:n mukaisesti. Sanotuilla perusteilla kaikki nyt kysymyksessä olevat lehmät tulisi korvata ryhmän 1 mukaan.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Ehto 8.1, Vahingon määrän laskeminen

Vakuutustapahtuman seurauksena menetetystä eläimestä aiheutuneen vahingon määrä saadaan vähentämällä erillisen taulukon mukaisesta eläimeen ikään ja keskituotokseen perustuvasta eläimen keskimääräisestä arvosta eläimen lihoista saatu hinta ja lisäämällä tähän taulukon mukaisen katetuoton arvo. Taulukoiden euromäärät eivät sisällä arvonlisäveroa.

Ratkaisu

Asiassa on kyse siitä, miten menetetystä eläimestä aiheutuneen vahingon määrä on laskettava. Vakuutusehtojen tulkinnassa on lähdettävä sanamuodon mukaisesta tulkinnasta, ja epäselvää ehtoa tulee tulkinta ehtojen laatijan, tässä tapauksessa vakuutusyhtiön, vahingoksi.

Vakuutusehtojen määritelmän mukaan "vahingon määrä saadaan vähentämällä erillisen taulukon mukaisesta eläimen ikään ja keskituotokseen perustuvasta eläimen keskimääräisestä arvosta eläimen lihoista saatu hinta ja lisäämällä tähän taulukon mukaisen katetuoton arvo". Kun vakuutusehdoissa ei nimenomaisesti ilmoiteta, onko kysymys karjan vai yksittäisen lehmän keskituotoksesta, Vakuutuslautakunta katsoo, että lähtökohtaisesti on mahdollista, että vakuutusehdoissa tarkoitetaan yksittäisen lehmän keskimääräistä vuosituotosta. Ehdoissa käytetään termiä ”lehmän keskituotos”, taulukoissa käytetään sen sijaan termiä ”vuosituotos”.

Lehmäkorteista on saatavissa tieto kunkin lehmän iästä ja keskituotoksesta, joihin ehtojen mukaan perustuu eläimen keskimääräinen arvo. Taulukossa on esitetty katetuoton menetys, joka on riippuvainen edellä mainituista arvoista. Taulukossa on merkitystä annettu muun muassa sille, kuinka monta kertaa lehmä on poikinut. Finanssialan Keskusliiton eläinvakuutustyöryhmän jäsen A:n lausunnon mukaan taulukkoa tulee tulkita siten, että arvot viittaavat koko karjan vuosituotokseen.

Vakuutusehdoissa viitataan erillisiin taulukoihin. Ensimmäisessä, "Lypsykarjatuotanto. Menetetyn lypsykarjan lehmävasikan ja nuoren hiehon arvo ja katetuotto" –nimisessä taulukossa on karja jaettu neljään eri karjaryhmään, ja se, mihin ryhmään karja kuuluu, riippuu siitä, mikä on vuosituotos lehmää kohti vuodessa. Ryhmän ja iän perusteella saadaan taulukosta eläimen arvo ja katetuotto.

Toisessa "Lypsykarjatuotanto 2011. Menetetyn siemennetyn hiehon arvo ja katetuotto" –nimisessä taulukossa on ensimmäistä taulukkoa vastaava jaottelu neljään karjaryhmään, joiden mukaisesti arvo ja katetuotto ovat saatavissa ryhmän ja iän mukaan. Kolmannessa, "Lypsykarjatuotanto 2011. Menetetyn lypsylehmän arvo €/lehmä" –nimisessä taulukossa on jaottelu tehty vastaavalla tavalla neljään eri karjaryhmään. Neljännessä taulukossa "Lypsylehmä menetyksestä johtuva katetuoton menetys euroa/lehmä/päivä" –nimisessä taulukossa keskeytyskorvaus saadaan taulukosta niin ikään karjaryhmän perusteella.

Lautakunta katsoo, että taulukkojen ja ehtojen muodostamaa kokonaisuutta voidaan pitää siten epäselvänä, ettei siitä selkeästi ilmene, onko korvaus menetetystä lehmästä ollut tarkoitus laskea lehmän keskimääräisen vuosituotoksen vai sen karjan keskimmäisen vuosituotoksen perusteella, johon asianomainen lehmä kuului. Käytettyjä termejä ”keskituotos” ja ”vuosituotos” ei ole määritelty. Vakuutuslautakunta katsoo kuitenkin, että korvaustaulukoita tulee tulkita johdonmukaisesti yhtenä kokonaisuutena. Kun mainittujen taulukoiden mukaan myönnetyn lehmävasikan ja nuoren hiehon sekä siemennetyn hiehon arvo lasketaan myös vuosituotoksen perusteella, vaikkei niillä ole vielä voinut olla yhden kokonaisen lypsykauden eläinkohtaista maitotuotosta, on ilmeistä, että kysymys on karjan keskituotoksesta. Vastaavasti myös lypsävän lehmän menetyksestä suoritettava korvaus on laskettava karjan keskimääräistä vuosituotosta perusteena käyttäen. Vakuutuslautakunta viittaa myös siihen, että epäselvää ehtoa tulee tulkita sen laatijan eli vakuutusyhtiön vahingoksi. Vakuutusehdoissa viitataan yksittäiseen eläimeen, mutta taulukoissa puhutaan karjaryhmistä ja vuosituotos on ilmaistu pikemminkin karjan keskimääräiseen tulokseen viittaavalla ilmaisulla ”lehmä/vuosi”. Näin ollen Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen korvauksenhakijan vaatimusten mukaisesti.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos sekä jäsenet Löppönen, Nyyssölä, Makkula, Pesonen, Sarpakunnas ja Sjögren. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta