Lausunnonpyytäjä (synt. 1966) liukastui 28.2.2009 vakuutuksenottajana olevan kiinteistöyhtiön kunnossapitämän rakennuksen ulkoportailla saaden kaatuessaan oikean nilkan weber B –tyyppisen murtuman, joka hoidettiin konservatiivisesti kuuden viikon kipsihoidolla. Kipsin poiston jälkeen lausunnonpyytäjän oli kivun vuoksi vaikea varata oikealle jalalle ja nilkan seudussa oli turvotusta. Kesäkuussa 2009 otetuissa röntgenkuvissa murtumarako oli osittain vielä näkyvissä. Nilkka kipsattiin vielä kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeenkin lausunnonpyytäjän kävely, portaidennousu ja kyykistely olivat hyvin vaikeita nilkan varaamisarkuuden ja jäykkyyden vuoksi. Lausunnonpyytäjälle tehtiin 14.10.2009 oikean nilkan MRI-tutkimus, jossa todettiin, että pohjeluun murtumalinja erottuu vielä varsin hyvin. Lisäksi todettiin luutunut pieni takakolmiomurtuma. Syyskuussa 2010 otettujen röntgenkuvien perusteella murtuma oli luutunut. Lausunnonpyytäjälle kehittyi nilkkaan CRPS-tyyppinen kiputila. Lausunnonpyytäjälle tehtiin alaraajojen ENMG-tutkimus, jossa ei kuitenkaan todettu hermovauriota. Vuoden 2010 aikana tilanne jonkin verran parani, kivuliaisuus väheni, liikelaajuudet ja kävely jonkin verran parantuivat.

Lausunnonpyytäjällä on keskivartalo-obesiteettia, joka tapaturman jälkeen lisääntyi niin, että 1.3.2011 hänen painokseen todettiin 124 kiloa (pituus 168 cm). Lausunnonpyytäjällä on myös ahdistus- ja masennusoireita.

1.3.2011 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan lausunnonpyytäjä ei pysty tällä hetkellä oikean alaraajan kiputilan, masentuneisuuden ja ylipainoisuuden vuoksi aiemmin tekemäänsä siivoojan työhön. Lausunnonpyytäjä katsottiin kokonaan työkyvyttömäksi 31.3.2012 saakka. Kliinisessä tutkimuksessa 1.3.2011 todettiin lausunnonpyytäjän kävelyn jonkin verran parantuneen, hän kuitenkin ontui selvästi oikeaa alaraajaa lyhyelläkin matkalla. Kyykistyminen ei kivun vuoksi onnistunut lainkaan. Nilkan aktiivinen dorsifleksio oli aivan olematon ja plantaarifleksio korkeintaan 10^o:een luokkaa. Lausunnonpyytäjä käveli kahden kyynärsauvan kanssa tukikengällä varaten oikean jalan ulkosyrjälle.

Korvausta lausunnonpyytäjälle aiheutuneesta henkilövahingosta haettiin kiinteistöyhtiön vastuuvakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on vastuuvakuutuksen perusteella korvattava henkilövahinko. Hoitokulujen lisäksi vakuutusyhtiö on korvannut lausunnonpyytäjän ansionmenetyksen 100 %:n korvausasteen mukaan ajalla 28.2.2009 – 31.3.2011. Ajalla 1.4.2011 – 31.3.2012 vakuutusyhtiö on korvannut ansionmenetyksen 50 %:n mukaisesti katsoen, että lausunnonpyytäjän työkyvyttömyys johtuu osaltaan masennuksesta ja ylipainoisuudesta, jotka eivät ole syy-yhteydessä tapaturmassa aiheutuneeseen nilkan vammaan. Tilapäisen haitan osalta vakuutusyhtiö on korvannut yhteensä 4.200 euroa (luokka 4) ja pysyvästä haitasta vakuutusyhtiö on maksanut korvauksen haittaluokka 3:n mukaan.

Valitus

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ansionmenetyksen ja tilapäisen haitan osalta.

Lausunnonpyytäjä katsoo, että työkyvyttömyys tulisi korvata 100 %:n mukaan, sillä hänen pääasiallinen ongelmansa on nilkka.

Vakuutusyhtiön vastine

Työkyvyttömyyden osalta vakuutusyhtiö viittaa lääkärinlausuntoon 1.3.2011, jossa todetaan, että lausunnonpyytäjä ei pysty siivoustyöhön ajalla 1.4.2011 – 31.3.20012 oikean jalan kiputilan, masentuneisuuden ja ylipainoisuuden vuoksi. Vakuutusyhtiö on arvioinut, että lausunnonpyytäjä on tapaturmassa saamiensa vammojen vuoksi 50 %:sesti työkyvytön ajalla 1.4.2011 – 31.3.2012, koska osaltaan työkyvyttömyys johtuu masennuksesta ja ylipainoisuudesta, jotka eivät ole syy-yhteydessä tapaturmassa aiheutuneeseen nilkan vammaan.

Vakuutusyhtiö katsoo, että sen tilapäisestä haitasta maksama korvaus on vakiintuneen korvauskäytännön mukainen.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajana olevan kiinteistöyhtiön puolesta lautakunnalle on puhelimitse ilmoitettu, ettei sillä ole lisättävää asiaan.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat ehdot ja lain säännökset

Kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön omistajana toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana ja joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1. tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista.
2. ansionmenetyksestä.
3. kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta
4. pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut.

2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Ansionmenetys

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että lausunnonpyytäjä sai 28.2.2009 vastuuvakuutuksesta korvattavassa tapaturmassa oikean nilkan ulkokehräsen Weber B –tyyppisen murtuman. Murtuma hoidettiin konservatiivisesti kipsaamalla, mutta kipsin poiston jälkeen nilkka oli kovin kivulias. Murtuma todettiin osittain luutumattomaksi ja luutumisen edistämiseksi nilkka kipsattiin vielä kahdeksi viikoksi. Nilkan kiputila jatkui tämän jälkeenkin ja nilkkaan kehittyi CRPS –tyyppinen kiputila. Kuntoutumista hidasti lausunnonpyytäjän huomattava ylipaino, joka tapaturman aiheuttaman liikkumattomuuden ja lausunnonpyytäjän käyttämän kipulääkityksen (Lyrica) seurauksena lisääntyi. Lisäksi lausunnonpyytäjälle kehittyi masennusoireita. Viimeisimmän, 1.3.2011 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan lausunnonpyytäjä ei pysty tällä hetkellä oikean alaraajan kiputilan, masentuneisuuden ja ylipainoisuuden vuoksi aiemmin tekemäänsä siivoojan työhön. Lausunnonpyytäjän työkyvyttömyyden arvioitiin jatkuvan 31.3.2012 saakka. Tilakuvauksen 1.3.2011 mukaan lausunnonpyytäjällä oli selvää oikean alaraajan ontumista lyhyelläkin matkalla eikä hän pysty kyykistymään kivun vuoksi lainkaan. Nilkan liikkeet ovat huomattavasti rajoittuneet.

Vahingon sattuessa lausunnonpyytäjä teki puolipäiväistä siivoustyötä, peruspesua ja vahausta.

Lääkärinlausunnosta 1.3.2011 ilmenevien tilankuvaustietojen perusteella arvioituna lausunnonpyytäjä on nilkkansa vuoksi kykenemätön siivoojan työhön, joka on alaraajoja rasittavaa. Lausunnonpyytäjän työkykyä heikentää myös hänen huomattava ylipainoisuutensa ja masennusoireet. Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ei kuitenkaan ilmene, että lausunnonpyytäjän ylipaino olisi ennen nyt kyseessä olevaa vahinkotapahtumaa aiheuttanut hänelle työkyvyttömyyttä. Lausunnonpyytäjän ylipaino on tapaturman jälkeen lisääntynyt johtuen nilkkavamman aiheuttamasta liikkumattomuudesta sekä lausunnonpyytäjän nilkan kiputilan vuoksi käyttämästä kipulääkityksestä. Lausunnonpyytäjän masennustilan vaikeusasteesta ja sen mahdollisesta vaikutuksesta hänen työkykyynsä ei lautakunnan käytettävissä olevassa lääketieteellisessä selvityksessä ole tarkempaa tietoa. Lautakunta pitää mahdollisena, että myös lausunnonpyytäjällä todettu masennusoireisto johtuu osaltaan pitkittyneestä kiputilasta ja lausunnonpyytäjän kiputilan vuoksi käyttämästä Lyrica-lääkityksestä. Asiakirjoista ei ilmene, että lausunnonpyytäjällä olisi ollut masennusoireita ennen kyseistä vahinkotapahtumaa tai, että hänellä olisi tapaturman ohella muita merkittäviä masennuksen syntyyn vaikuttavia tekijöitä.

Edellä todetun perusteella lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjän työkyvyttömyys myös ajalla 1.4.2011 – 31.3.2012 on johtunut pääasiassa vastuuvakuutuksesta korvattavan nilkkamurtuman jälkitilasta. Tämän vuoksi lausunnonpyytäjän ansionmenetys kyseiseltä ajalta tulee korvata 100 %:n korvausasteen mukaisesti.

Tilapäinen haitta

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Kyseistä lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 167/2003) mukaan haitalla tarkoitetaan vauriota, häiriötä tai hankaluutta, jota henkilövahinko eri tavoin aiheuttaa. Korvattavaa haittaa ovat ensinnäkin henkilövahingosta johtuvat epämiellyttävät aistimukset ja muut oireet kuten kipu ja särky. Korvattavaa haittaa on myös fyysisistä tai psyykkisistä syistä johtuvan toiminnanvajavuus, esimerkiksi kykenemättömyys aistia tai liikkua normaalisti. Kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus kokonaisarvion perusteella. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2c §:ssä luetellaan ne keskeiset perusteet, jotka tulee ottaa huomioon määrättäessä korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Korvauksen määrä arvioidaan niiden mukaan objektiivisesti.

Hallituksen esityksen mukaan korvauskäytännön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi korvausta määrättäessä on otettava huomioon henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset. Huomiota on aiheellista kiinnittää myös muihin yleistä korvauskäytäntöä sääteleviin normistoihin, kuten liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin.

Henkilövahingon laatu ja vaikeusaste ovat ensisijaiset korvauksen määräämisen perusteet. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia. Esimerkiksi pirstaleisuuden vuoksi tavanomaista vaikea-asteisemman luunmurtuman aiheuttamasta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta voidaan määrätä suurempi korvaus kuin samankaltaisen tyyppimurtuman perusteella yleensä.

Henkilövahingon edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika antavat hallituksen esityksen mukaan viitteen siitä, minkä laatuisesta ja kuinka vaikea-asteisesta henkilövahingosta on kysymys. Samanlaatuinenkin vamma tai sairaus saattaa kuitenkin vahinkoa kärsineen yksilöllisistä ominaisuuksista tai muista olosuhteista johtuen aiheuttaa erilaista hoidon tarvetta. Korvauksen määrässä voitaisiin ottaa korottavana tekijänä huomioon esimerkiksi se, että vamma on yksittäistapauksessa edellyttänyt pidempiaikaista sairaalahoitoa tai useampia leikkauksia kuin vastaava vamma yleensä vaatii.

Tilapäisen haitan kestoajalla tarkoitetaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kunnes siitä ei enää aiheudu vahinkoa kärsineelle kipua ja särkyä tai muuta tilapäistä haittaa. Haitan kestoaika riippuu yleensä henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta. Samanlaatuisen vamman paraneminen saattaa kuitenkin eri henkilöillä kestää eripituisen ajan. Tämä voi johtua esimerkiksi vammaan tai sen hoitoon liittyvistä komplikaatioista. Korvauksen määrässä voidaan tämän vuoksi ottaa korottavana tai alentavana tekijänä huomioon se, että vammasta on aiheutunut tilapäistä haittaa tavallista pidemmän tai lyhyemmän ajan. Tilapäisen haitan tavallista pidempi kestoaika pitää kuitenkin olla todettavissa objektiivisin perustein. Korvausta ei yleensä ole aiheellista määrätä tavallista suuremmaksi esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo vammasta aiheutuneen kipua pidempään kuin vamman laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen on tavanomaista.

Lausunnonpyytäjä sai vastuuvakuutuksesta korvattavassa tapaturmassa nilkkamurtuman, joka hoidettiin konservatiivisesti. Murtuma on luutunut normaalia hitaammin ja lausunnonpyytäjälle kehittyi CRPS-tyyppinen kiputila, joka on sittemmin lievittynyt. Kipuja ja liikerajoituksia nilkassa on edelleen ja lausunnonpyytäjälle on jäänyt nilkkaan pysyvä haitta.

Ottaen huomioon korvattavasta tapaturmasta lausunnonpyytäjälle aiheutuneen henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja kestoajan sekä haitan kestoajan lautakunta pitää vakuutusyhtiön tilapäisestä haitasta maksamaa korvausta (4.200 euroa) riittävänä eikä suosita tältä osin lisäkorvausta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA