Päätöksellään 5.3.2002 A maksoi korvausta 1.941,59 m³:stä 13,12 euroa/m³. Korvaus oli yhteensä omavastuuosuus huomioon ottaen 25.305,47 euroa. Korvaus perustui K Oy:n mittaustodistuksen mukaan myrskyssä tuhoutuneen puuston määrään 1.921,59 m³sekä korjaamatta jääneeseen 20 m³:n kuusitukkimäärään. Taimikolle aiheutuneen vahinkomäärän selvittämiseksi A pyysi vakuutuksenottajaa olemaan yhteydessä metsänhoitoyhdistykseen, josta arvioidaan taimikolle aiheutunut korvattavan vahingon määrä.

 

Päätöksellään 4.10.2002 A maksoi korvausta taimikosta 0,6 ha:n osalta 787,20 euroa. Lisäksi A maksoi lisäkorvausta puuston osalta 60 m³:n määrästä niin ikään 787,20 euroa. Kanta-Hämeen Metsänhoitoyhdistyksen arvion mukaan tuhoutuneiden taimien määrä oli 1200 kpl, joka vastasi 0,6 ha:a. Lisäkorvaus puustosta perustui K Oy:n arvioon.

 

 

Korvauspäätöksellään 1.11.2002 B maksoi vakuutuksenottajille korvausta vahingon arviointikustannuksista 82,08 euroa sekä vakuutusyhtiö A:lle pinta-alaperusteisena korvauksena puustosta 11.081,04 euroa ja pinta-alaperusteisena korvauksena taimikosta 694,25 euroa.

 

Kirjeellään 2.12.2002 vakuutuksenottaja P.K:lle vakuutusyhtiö A toteaa omansa ja B:n maksamat korvaukset sekä vakuutussopimuslain monivakuutusta koskevat pykälät 59 ja 60.

 

Kirjeen mukaan vakuutuksenottajan metsä on vakuutettu sekä A:ssa että B:ssä, eli kyseessä on ollut vakuutussopimuslain 59 §:n mukainen tilanne, jossa ”sama etuus” eli metsä on vakuutettu ”saman vahingon varalta” eli tässä tapauksessa myrskyn varalta kahdessa yhtiössä. Tällöin molemmat yhtiöt ovat vakuutuksenottajalle vastuussa myöntämänsä vakuutuksen perusteella.

Puustolle aiheutunut vahinko on Kanta-Hämeen Metsänhoitoyhdistys ry:n laskelman mukaan 22.709,40 euroa ja taimikon vahinko 1200 tainta/pinta-ala 0,6 ha. A:n maksamat korvaukset kattavat jo yksinään vakuutuksenottajan kärsimän vahingon. Tällöin tilanteessa on kyse vakuutussopimuslain 59 §:n tarkoittamasta ylivakuutustilanteesta, jolloin vakuutuksenottajalla ei ole oikeutta saada korvausta eri vakuutuksista yhteensä enempää kuin vahingon määrä. Tästä syystä B on maksanut osuutensa korvauksesta A:lle vastuumääränsä suhteessa eli 43 %. A:n vastuulle jää näin ollen 57 %. A toteaa, että monivakuutustilanne ei aina johda ylivakuutukseen. Mikäli molempien vakuutuksien korvaukset tarvitaan vahingon kattamiseksi, kyseessä ei ole ylivakuutus.

 

Kirjeen mukana olleen monivakuutuslaskelman mukaan vahinko jakautuu A:n ja B:n kesken seuraavasti:

 

Puuston vahinko metsävahinkoarvion 3.6.2002 mukaan on 22.709,40 euroa.

 

A:n korvaus                    13,12 euroa/m³

B:n korvaus                    10,00 euroa/m³

 

Vastuumäärät

A            13,12/13,12 x 22.709,40 =  22.709,40

B            10,00/13,12 x 22.709,40 =   17.308,99

                                                           40.018,39

 

A            22.709,40/40.018,39 = 0,567

B            17.308,99/40.018,39 = 0,433

 

Lausuntopyynnössään 5.5.2003 vakuutuksenottajat toteavat olevansa tyytymättömiä vakuutusyhdistys B:n korvauspäätökseen ja pyytävät Vakuutuslautakunnalta lausuntoa siitä, onko yhdistys menetellyt oikein jättäessään korvaamatta vahinkoarviolaskelman mukaista korvausta ja maksamalla noin puolet laskelman mukaisesta korvausvelvollisuudestaan B:lle monivakuutukseen ja ylivakuuttamiseen vedoten.

 

Perusteluinaan vakuutuksenottajat toteavat, että metsä ei ole ylivakuutettu. Molemmilla yhtiöillä on maksimikorvaus / kuutio, joka ei yhdistettynäkään takaa vakuutuksen kohteena olevan metsän arvoa eikä edes metsän puuston tämänhetkistä kantohintaa.

 

A:n ja B:n vakuutukset ovat luonteeltaan erityyppisiä ja kattavat samasta vahingosta metsälle aiheutuvien kokonaiskustannusten eri elementtejä, eikä niitä vakuutuksenottajien mielestä voida pitää päällekkäisinä.

 

B:n vakuutus kattaa vahingon kohteena olevan puuston arvon alenemisen, vahingon kohteena olevan puutavaran laadun heikentymiseen liittyvät kustannukset ja vahingon seurauksena kohonneet puuston hakkuu- ja korjuukustannukset. B:lle on toimitettu Kanta-Hämeen Metsänhoitoyhdistys ry:n laskelma, jonka perusteella korvaussumma on määritetty näiden kustannusten osalta.

 

A:n vakuutus ei erityisesti rajaa korvauksen kohdetta tiettyihin kustannuseriin, joten vakuutuskorvauksen on ajateltu kattavan vahingon aiheuttamaa metsänarvon alentumista ja muita lisäkustannuksia.

 

Vahingon seurauksena ei voida valita taloudellisesti parasta ja vakuutuksenottajien tarpeita huomioivaa puuston myyntihetkeä, mikä aiheuttaa metsästä saatavan tulon menetystä. Jäljelle jääneen metsän arvoa alentaa pirstaleisuus, pienemmät aukot, juurivaurioita aiheuttaneet ajourat, korjaamatta jääneet puut pitkin metsiä ja myrskyn jälkeen kallistuneet puut. Metsänhoidollisesti järkevien uudistuskuvioiden saamiseksi vakuutuksenottajat joutuivat myymään pystyyn jääneitä puita paljon hinnoilla, joihin myrskyn aikaansaama ylitarjonta vaikutti alueella alentavasti. Kerralla liian suurille uudistusaloille vakuutuksenottajat joutuivat käyttämään palkallisia istuttajia. Korvaussumma perustuu sopimuksessa ennalta kiinnitettyyn vahinkopuiden kuutiomäärään suhteutettuun erään.

 

Vastineessaan vakuutusyhdistys B toteaa korvanneensa vakuutuksenottajien metsävakuutuksen perusteella vakuutusyhtiö A:lle yhteensä 11.775,29 euroa. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vahinkohetkellä enintään 10,10 euroa/m³. B:n saaman vahinkoarvion mukaan puustolle aiheutunut vahinko on ollut 22.709,40 euroa, josta A on korvannut 25.576,09 euroa vakuutusehtojensa mukaan. Koska A:n maksama korvaussumma ylittää aiheutuneen vahingon, voidaan todeta, ettei vahingosta ole aiheutunut vakuutuksenottajille enempää vahinkoa, kuin heille on korvattu. Tämän johdosta, kun ”kiinteää” omaisuutta ei voi vakuuttaa kuin yhteen kertaan, B on korvannut osuutensa 43 % vahingon määrästä suoraan A:lle.

 

B on pyytänyt vakuutuksenottajilta kirjeitse selvitystä puun myynnistä saadusta tulosta, jolloin B olisi voinut todeta vahingon todellisen määrän, mutta vakuutuksenottajien ilmoituksen mukaan asia ei kuulu vakuutuksenantajalle. Koska mitenkään ei ole toteen näytetty, että vakuutuksenottajien saama korvaus ei olisi riittävä aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen, B ei näe syytä muuttaa korvauskäytäntöä tältä osin.

 

Vastineessaan 5.6.2003 vakuutusyhtiö A toteaa, ettei vakuutuksenottajien valitus kohdistu suoraan A:n asiassa antamaan päätökseen, vaan B:n tekemään ratkaisuun. Sikäli A on osallinen asiassa, että B on katsonut kyseessä olevan monivakuutustilanteen ja ylivakuutuksen, ja maksanut korvauksen A:lle vastuumäärien suhteessa. A on ottanut korvauksen vastaan ja on kirjeellä 2.12.2002 yrittänyt selittää vakuutuksenottajille, mistä asiassa on kysymys.

 

Jos lautakunta katsoo, että kyseessä ei ole vakuutussopimuslain 59 §:n tarkoittama monivakuutukseen liittyvä ylivakuutus, A luonnollisesti palauttaa B:lle sen maksaman osuuden.

 

Tapahtuma- ja vakuutustietojen osalta A toteaa, että myrskyssä 15.11.2001 tuhoutui puustoa 1.941,59 m³. K Oy:n kokoomatulosteen ja ”vahinkoarvio taimikosta” mukaan vielä 60 m³ sekä taimikkoa 0,6 ha.

 

Metsä oli vakuutettu A:ssa talousmetsävakuutuksella, jossa korvausperusteena on talousmetsän puusto ja puutavaravahingoissa vakuutuskirjassa ilmoitettu määrä puuston tai puutavaran tuhoutunutta kiintokuutiometriä kohti. Vahinkohetkellä se oli 13,12 euroa/m³.

 

Talousmetsän taimikkovahingoissa korvausperuste on vakuutuskirjassa ilmoitettu määrä tuhoutunutta, keinollisesti metsitettävää hehtaaria kohti. Vahinkohetkellä se oli 1.312 euroa/ha.

 

Näillä perusteilla A maksoi korvauspäätöksellä 5.2.2002 puustosta 1.941,59 m³ x 13,12 euroa = 25.473,66 euroa – omavastuu, ja päätöksellä 4.10.2002 taimikkovahingosta 0,6 ha x 1.312 euroa = 787,20 euroa ja puustosta lisää 60 m³ x 13,12 euroa = 787,20 euroa. Metsävahinkoarvion mukaan puustolle aiheutunut vahinko oli 22.709,40 euroa. Lisäksi taimikkovahinkoa 0,6 ha.

 

B on 1.11.2002 antamallaan päätöksellä maksanut A:lle puustosta 11.081,04 euroa ja taimikosta 694,25 euroa sekä vakuutuksenottajille vahingon arviointikustannukset 82,08 euroa.

 

B:n päätöksestä ei mitenkään ilmene, miten korvaus on laskettu ja mihin se perustuu, mutta A:n saaman tiedon mukaan yhdistyksessä on korvausperuste ollut 10 euroa/m³ ja sen mukaan laskien näyttäisi siltä, että B on katsonut kyseessä olevan monivakuutustilanteen/ylivakuutus ja osuutensa olevan 43 %. Laskelmaa A ei ole pysty tarkemmin tarkistamaan, koska tiedossa ei ole esim. omavastuun suuruutta. R.K:n tiedusteltua yhtiöltä mahdollisia perusteluja yhdistyksen menettelylle A on kirjeellä 2.12.2002 kertonut käsityksensä asiasta.

 

Sama metsä on vakuutettu kahdessa eri yhtiössä saman vahingon varalta. Molemmissa vakuutuksissa on sovittu kiinteä korvaus per kuutio tuhoutunutta kiintokuutiometriä kohti. Jos vakuutus olisi vain yhdessä yhtiössä, vahingon tapahduttua korvaus määräytyy tuhoutuneet kiintokuutiometrit x sovittu euromäärä. Tällöin ei erikseen selvitetä, mikä puustolle todella aiheutuneen vahingon määrä on, eli periaatteessa voi saada korvausta yli todellisen vahingon määrän. Näin tässäkin tapauksessa on tapahtunut. A:n maksama korvaus ylitti ilmoitetun todellisen vahingon määrän.

 

Lautakunnalla on käytettävissään Kanta-Hämeen Metsänhoitoyhdistyksen vahinkoarviot puustosta ja taimistosta. Puuston osalta arvio päätyy 22.709,40 euroon ja taimiston osalta 787,20 euroon.

 

Omaisuus tai etuus on ylivakuutettu, jos vakuutussopimukseen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden tai etuuden oikeaa arvoa suurempi.

 

Vakuutuksenantaja ei ole velvollinen korvaamaan ylivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta enempää, kuin vahingon peittämiseksi tarvittavan määrän. Jos kuitenkin vakuutusmäärä olennaisesti perustuu vakuutuksenantajan tai sen edustajan antamaan arvioon, korvaus on suoritettava vakuutusmäärän mukaisena, paitsi milloin vakuutuksenottajan tahallisesti antamat väärät tai puutteelliset tiedot olivat vaikuttaneet arvioon.

 

Jos usea vakuutuksenantaja on myöntänyt samalle etuudelle vakuutuksen saman vahingon varalta, on jokainen heistä vakuutetulle vastuussa niin kuin olisi yksin myöntänyt vakuutuksen. Mikäli etuus vakuutukset yhteenlaskettuina on ylivakuutettu, vakuutetulla ei kuitenkaan ole oikeutta saada korvausta eri vakuutuksista yhteensä enempää kuin vahingon määrä ellei 57 §:n 2 momentista muuta johdu.

 

Jos usea vakuutuksenantaja on vastuussa samasta vahingosta ja eri vastuumäärät yhteenlaskettuina ylittävät vakuutetulle tulevan korvauksen, jaetaan vastuu vakuutuksenantajien kesken vastuumäärien suhteessa.

 

 

Kohta 2

Vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle äkillisesti ja ennalta arvaamatta sattuneet suoranaiset omaisuusvahingot korvaamisperusteiden mukaisesti.

 

Kohta 3.2, ”Korvaamisperusteet”

Talous- ja tonttimetsän taimikkovahingossa korvattavan vahingon määrä on vakuutuskirjassa ilmoitettu markkamäärä tuhoutunutta keinollisesti metsitettävää hehtaaria kohti.

 

Talousmetsän puusto- ja puutavaravahingossa sekä tonttimetsän puustovahingossa korvattavan vahingon määrä on vakuutuskirjassa ilmoitettu markkamäärä puuston tai puutavaran tuhoutunutta kiintokuutiometriä kohti.

  

 

Kohta 3.2, laaja turvataso

3.2.1 Palo-, myrsky- ja lumivahinko

Vakuutuksesta korvataan irtipäässeen tulen ja sen sammutustoimien sekä myrskyn ja lumen aiheuttama vahinko:

-         puustolle (valtapituus yli seitsemän metriä) ja puutavaralle, kun vahingoittuneen puuston tai puutavaran määrä vakuutustapahtumaa kohti on vähintään 15 kiintokuutiometriä

-         taimikolle (valtapituus korkeintaan seitsemän metriä), kun keinollinen metsittäminen on vahingon johdosta syntyneen vajaatuottoisuuden poistamiseksi tarpeellinen, ja yhtenäinen metsitettävä alue on vähintään puolen hehtaarin suuruinen.

 

4.1 Korvauksen laajuus

4.1.1 Vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtuman johdosta puustolle ja puutavaralle aiheutunut vahinko:

-         puutavaralajisiirtymästä

-         käyttökelvottomaksi tulemisesta

-         tuhoutumisesta.

 

Lisäksi vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtuman johdosta aiheutunut vahinko:

-         hakkuu- ja korjuukustannusten kohoamisesta

-         liian aikaisin tapahtuneesta hakkuusta (odotusarvovahinko).

 

4.1.2 Vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtuman johdosta taimikolle sen tuhoutumisesta aiheutunut vahinko (kustannusarvovahinko).

 

 

Esillä olevassa asiassa on kyse kahden eri vakuutuksenantajan samalle metsälle myöntämistä vakuutuksista maksettavista korvauksista sekä yli- ja monivakuutuksesta.

 

Lautakunta katsoo, että A:n ja B:n vakuutuksenottajille myöntämät metsävakuutukset ovat vakuutussopimuslain 59 ja 60 §:n mukaisesti koskeneet samaa etuutta (metsä) saman vahingon (myrsky) varalta, joten lain moni- ja ylivakuutusta koskevat säännökset tulevat noudatettaviksi.

 

A:n ehtojen 2 –kohdan mukaan korvataan vakuutuksen kohteelle sattuneet suoranaiset omaisuusvahingot. Suoranaisia vahinkoja ei ehdoissa ole tarkemmin määritelty. Korvaus määräytyy ehtojen 3 –kohdan mukaan vakuutuskirjassa ilmaistun rahamäärän mukaisesti tuhoutunutta kiintokuutiometriä kohti. Tässä tapauksessa korvaus on ollut 13,12 euroa/k-m³. Korvauksessa ei ole otettu kantaa, ylittääkö vai alittaako se todellisen vahingon määrän. A on maksanut korvauksen, joka on ylittänyt metsänhoitoyhdistyksen vahinkoarvion.

 

Taimikkovahingon osalta A:n korvaus on ehtojen 3 –kohdan perusteella määräytynyt vakuutuskirjassa ilmoitetun rahamäärän nojalla tuhoutunutta keinollisesti metsitettävää hehtaaria kohti.

 

B:n ehtojen 3.2.1 –kohdan mukaan vakuutus korvaa myrskyn puustolle ja puutavaralle aiheuttaman vahingon sen ylittäessä 15 kiintokuutiometriä. Ehtojen 4.1.1 ‑kohdan mukaan mainittu vahinko koostuu puutavaralajisiirtymästä, käyttökelvottomaksi tulemisesta ja tuhoutumisesta. Lisäksi ehdon mukaan korvataan vahinko hakkuu- ja korjuukustannusten kohoamisesta sekä liian aikaisin tapahtuneesta hakkuusta (odotusarvovahinko). B on vastuumäärien eron nojalla korvannut osuutenaan puuston vahingosta 43 % kokonaisvahinkoarviomäärästä eli 11.801,04 euroa.

 

Lautakunta pitää mainittuja puutavaralajisiirtymää, käyttökelvottomaksi tulemista ja tuhoutumista vakuutustapahtumasta johtuneina suoranaisina vahinkoina, joilta osin A:n ja B:n vakuutukset ovat yhteneväiset. Hakkuu- ja korjauskustannusten kohoamisen sekä odotusarvovahingon lautakunta katsoo vakuutustapahtumasta seuraavaksi välilliseksi vahingoksi, joka ei sisälly A:n maksamaan korvaukseen.

 

Taimiston osalta B korvaa ehtojen nojalla vahingon, kun keinollinen metsittäminen on sen johdosta syntyneen vajaatuottoisuuden poistamiseksi tarpeellinen. Lautakunta katsoo, että A:n ja B:n vakuutukset taimiston osalta ovat yhteneväiset.

 

Muun selvityksen puuttuessa lautakunta pitää puustolle ja taimistolle aiheutunutta suoranaista vahinkoa Kanta-Hämeen Metsänhoitoyhdistyksen arvioiden mukaisina. Vakuutuksenottajien saatua suoranaisen vahingon osalta A:n maksamana täyden korvauksen, ei heillä ole oikeutta korvaukseen suoranaisesta vahingosta B:ltä.

 

Mikäli B:n A:lle vakuutussopimuslain monivakuutusta koskevien säännösten nojalla puuston osalta maksama korvaus on B:n korvaussäännösten nojalla pitänyt sisällään edellä todettua välilliseksi vahingoksi katsottavaa osuutta, katsoo lautakunta, että A:n tulee palauttaa tämä osuus B:lle monivakuutuksen piiriin kuulumattomana. Se on vakuutuksenottajille kuuluvaa B:n maksettavaa korvausta. Selvityksen puuttuessa lautakunta ei ota kantaa mahdollisen välillisen vahingon määrään.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann sekä jäsenet Aminoff, Henriksson, Kallioinen, Laasonen ja Nyyssölä. Sihteerinä toimi Savonen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA