Tapahtumatiedot
Eläkesäätiö on myöntänyt vuonna 1941 syntyneelle lausunnonpyytäjälle säätiön lisäturvan mukaisesti vanhuuseläkkeen 1.11.2004 alkaen.
Tapaturmavakuutuslaitos on maksanut lausunnonpyytäjälle vuonna 1981 ilmenneen ammattitaudin johdosta tapaturmavakuutuslain mukaan elinkorkona peruskorkoa 10 %:n haitta-asteen mukaan 18.7.1995-31.7.2003 ja 15 %:n haitta-asteen mukaan 1.8.2003-30.11.2004. Tapaturmavakuutuslaitos on maksanut 1.12.2004 alkaen elinkoron sijasta tapaturmavakuutuslain määräysten mukaisesti kertakaikkisen korvauksen 15 % haitta-asteen mukaan.
Eläkesäätiön päätös
Eläkesäätiö on 8.12.2004 antamallaan päätöksellä ilmoittanut, että lausunnonpyytäjän eläke on laskettu uudelleen 1.11.2004 alkaen, jolloin eläkkeen rajoittamisessa on otettu huomioon myönnetty tapaturmavakuutuslain mukainen korvaus.
Lausuntopyyntö
Lausunnonpyytäjä on tyytymätön eläkesäätiön päätökseen. Hän pyytää tarkistamaan lisäeläketurvan mukaisen vanhuuseläkkeen rajoittamiseen huomioitavat eläkkeet. Koska tapaturmavakuutuslain mukainen korvaus on loppunut 1.12.2004, ei asian pitäisi vaikuttaa lisäeläkkeen määrään.
Lisäeläkkeessä on otettu huomioon vähentävänä tekijänä tapaturmavakuutuslain mukainen korvaus. Tapaturmavakuutuslaitos on maksanut hänelle elinkorkoa, joka on muodostunut 15 %:n haitta-asteen perusteella. Kysymyksessä on peruskorko eli lääketieteellinen haittakorvaus. Elinkorko on maksettu hänelle kertakaikkisena korvauksena joulukuussa 2004.
Eläkesäätiön sääntöjen mukaan vanhuuseläkettä rajoitetaan silloin, kun saadaan tapaturmavakuutuslain perusteella tapaturmaeläkettä. Eläkesäännöissä ei ole mainintaa, että vanhuuseläkettä olisi rajoitettava elinkoron perusteella. Hänelle maksetaan elinkorkona peruskorkoa, joka vastaa nykyistä tapaturmavakuutuslain mukaista haittarahakorvausta, ei tapaturmaeläkettä.
Eläkesäätiön vastine
Eläkesäätiö toteaa, että sen sääntöjen mukaan vanhuuseläkkeen rajoittamisessa otetaan huomioon muun muassa tapaturmavakuutuslain tai valtion viran- ja toimenhaltijain tapaturmakorvauksesta annetun lain mukainen päiväraha ja tapaturmaeläke. Vakuutustapahtuma, jonka perusteella tapaturmavakuutuslaitos on myöntänyt lausunnonpyytäjälle korvausta, on sattunut vuonna 1981. Myönnetyn etuuden nimi on silloisen lain mukaan elinkorko ja se on muodostunut peruskorosta. Tapaturmavakuutuslakeja ja etuuksien nimiä on muutettu vuonna 1982. Lausunnonpyytäjä on saanut edelleen elinkorkoa. Eläkesäätiö on perustettu vuonna 1995, joten silloin voimassa olevassa tapaturmavakuutuslainsäädännössä käytettiin jo uusia nimiä eikä säätiön sääntöihin ole otettu etuuksien vanhoja nimiä. Lausunnonpyytäjälle myönnetty elinkorko kuuluu silti eläkesäätiön mielestä ottaa huomioon lisäeläkkeen rajoittamisessa. Lakisääteisen eläkkeen yhteensovituksesta on saatavissa tukea tälle kannalle.
Voimassa olevassa TEL:n 8 §:ssä on säännös, jonka mukaan yhteensovituksessa otetaan huomioon tapaturmavakuutuslain säännöksiin perustuva päiväraha tai tapaturmaeläke. Eläketurvakeskuksen laatimissa yhteensovitusta koskevissa ohjeissa kerrotaan, että elinkorko (sekä peruskorko että täydennyskorko) otetaan huomioon yhteensovituksessa. Ne ovat siis sen tyyppisiä etuuksia, jotka otetaan huomioon.
Vanhojen meluvammojen huomioon ottamisesta TEL:n mukaisessa eläkkeessä on annettu täydentävä soveltamisohje. Siinä on kerrottu, että kertakaikkista korvausta pidetään elinkoron maksutavan muutoksena ja se voidaan ottaa huomioon yhteensovituksessa. Kertakaikkista korvausta ei ole kuitenkaan pääomitettu, koska korvauksen saajan ikä ei vaikuta kertakaikkisen korvauksen määrään. Tämän vuoksi on pidetty epäkohtana, että yhteensovitus pienentää henkilön eläkettä koko hänen loppuelämänsä ajan. Ohjeeksi on annettu, että kertakaikkisen korvauksen voi katsoa vastaavan korvausta laskettaessa käytetyn, tapaturmavakuutuslain mukaisen, muuntotaulukon mukaisia vuosia. Kyseisten vuosien kuluttua eläke yhteensovitettaisiin uudelleen ilman meluvammakorvausta. TEL:ssa ei tällaista säännöstä ole, mutta näin siis voisi ohjeen mukaan menetellä.
Eläkesäätiö katsoo, että elinkorko on sellainen etuus, joka otetaan huomioon lisäeläkkeen rajoittamisessa. Lisäeläkkeen rajoittamisessa otetaan huomioon se määrä, joka etuutta olisi kuukausittain maksettu. Koska kertakaikkinen korvaus ei kuitenkaan ole pääomitettu korvaus, eläkesäätiö on päättänyt noudattaa lisäeläkkeen rajoittamisessa Eläketurvakeskuksen ohjetta. Lausunnonpyytäjän elinkorkoa on maksettu 15 % haitta-asteen perusteella. Näin ollen kertakaikkinen korvaus vastaa neljän vuoden elinkorkoa. Tämän perusteella eläkesäätiö tulee rajoittamaan lisäeläkkeen uudelleen 1.11.2008 alkaen ilman elinkorkoa.
Vakuutuslautakunnan lausunto
Eläkesäätiön sääntöjen 14 §:n mukaan vanhuuseläkkeen määrän rajoittamisessa otetaan huomioon tapaturmavakuutuslain mukainen päiväraha tai tapaturmaeläke.
Tapaturmavakuutuslaissa on 1.1.1982 alkaen ollut etuutena työkyvyn alentuman perusteella myönnettävä tapaturmaeläke sekä pysyvän yleisen haitan perusteella myönnettävä haittaraha. Tapaturmaeläkkeen suuruus määräytyy kyseisen henkilön vuosityöansion perusteella. Haittarahan suuruus määräytyy vamman haittaluokan ja tapaturmavakuutuslain mukaisen vähimmäisvuosityöansion perusteella, joten kyseisen henkilön ansiot eivät vaikuta haittarahan määrään.
Lausunnonpyytäjälle on myönnetty tapaturmavakuutuslain perusteella elinkorkoa vuonna 1981 ilmenneen ammattitaudin perusteella. Koska vakuutustapahtuma on sattunut ennen 1.1.1982, korvaukset on myönnetty silloin voimassa olleen tapaturmavakuutuslain säännösten mukaisesti.
Ennen 1.1.1982 voimassa olleessa tapaturmavakuutuslaissa ei ollut etuutena tapaturmaeläkettä ja haittarahaa, vaan elinkorko, joka muodostuu peruskorosta ja täydennyskorosta. Elinkoron suuruus määräytyy vahingoittuneen vuosityöansion perusteella. Elinkorko on 60 % vuosityöansiosta. Peruskorko on haitta-asteen osoittama osa elinkoron puolikkaasta. Haitta-asteella tarkoitetaan lukua, joka osoittaa, minkä verran vammasta tai sairaudesta on katsottava vahingoittuneen sitä ennen vallinneeseen tilaan verrattuna yleensä koituvan haittaa.
Täydennyskorko on enintään puolet elinkorosta. Täydennyskorkoa myönnetään haitta-asteen mukaan laissa olevan taulukon osoittama osa täydennyskoron enimmäismäärästä, kuitenkin niin, ettei täydennyskorkoa myönnetä, jos haitta-aste on pienempi kuin 30 %. Kuitenkin voidaan haitta-asteesta riippumatta harkinnan mukaan määrätä, onko ja minkä verran täydennyskorkoa myönnettävä, jos vamman vaikutusta ansiokykyyn on vahingoittuneen ammatissa, huomioon ottaen myös ikä, sukupuoli, uuteen ammattiin siirtymismahdollisuudet ja muut asiaan vaikuttavat seikat, pidettävä yleensä poikkeuksellisen suurena tai pienenä.
Jos lopullisesti vahvistettu haitta-aste on pienempi kuin 30 %, ei elinkorkoa suoriteta, mikäli erityisestä syystä ei toisin määrätä. Tällöin myönnetään elinkoron sijasta kertakaikkinen korvaus. Kertakaikkisen korvauksen suuruus määräytyy haitta-asteen ja vuosityöansion perusteella.
1.1.1982 voimaan tulleeseen tapaturmavakuutuslain muutokseen liittyvän hallituksen esityksen (nro 53/1981 vp., sivut 6-7) mukaan aiemmin voimassa olevan tapaturmavakuutusjärjestelmän elinkorolla on kaksinainen tehtävä. Toisaalta sillä on tarkoitus korvata tapaturmasta aiheutunut ansiotulon menetys, ja toisaalta sen pitäisi olla korvauksena vammasta tai sairaudesta aiheutuneesta yleisestä haitasta. Tästä elinkoron kaavamaisesta, lääketieteellisiin perusteisiin nojautuvasta määrittelytavasta luovuttaisiin ja otettaisiin huomioon vahingoittuneen yksilölliset olosuhteet määritettäessä tapaturmasta tai ammattitaudista johtuvaa työkyvyn alenemaa. Tämän vuoksi elinkorko muutettaisiin tapaturmaeläkkeeksi. Sairaudesta tai vammasta aiheutunutta yleisen haitan korvaamista varten muodostettaisiin uusi korvausmuoto, jota nimitettäisiin haittarahaksi.
Lausunnonpyytäjälle on edellä mainittujen ennen 1.1.1982 voimassa olleiden säännösten mukaisesti myönnetty elinkorkona peruskorkoa 10 %:n haitta-asteen mukaan 18.7.1995-31.7.2003 ja 15 %:n haitta-asteen mukaan 1.8.2003-30.11.2004 sekä 1.12.2004 alkaen elinkoron sijasta kertakaikkinen korvaus 15 %:n haitta-asteen mukaan.
Lautakunta toteaa ensinnäkin, ettei eläkesäätiön säännöissä ole mainittu tapaturmavakuutuslain mukaista elinkorkoa sellaisena etuutena, joka tulisi ottaa huomioon vanhuuseläkkeen määrän rajoittamisessa. Säännöissä on mainittu ainoastaan tapaturmavakuutuslain mukainen päiväraha tai tapaturmaeläke. Lautakunta katsoo kuitenkin, että kyseistä sääntöjen kohtaa on tulkittava siten, että se tarkoittaa myös sellaista tapaturmavakuutuslain mukaista etuutta, joka vastaa siinä mainittua tapaturmaeläkettä, jos tämän tapaturmavakuutuslain mukaisen etuuden nimi on lainmuutoksesta johtuen muuttunut. Sääntöjä ei voida tulkita siten, että ennen 1.1.1982 voimassa olleen tapaturmavakuutuslain mukaan myönnetty tapaturmaeläkettä vastaava etuus ei tulisi lisäeläkkeen määrän rajoittamisessa huomioiduksi.
Sääntöjä tulkittaessa on kiinnitettävä huomiota kyseisen sääntökohdan tarkoitukseen. Siinä vanhuuseläkkeen määrän rajoittamisessa otetaan huomioon tapaturmavakuutuslain mukainen tapaturmaeläke, joka on työkyvyn alentuman perusteella myönnettävä kyseisen henkilön ansionmenetystä korvaava etuus. Sen sijaan sellaista etuutta, joka perustuu pelkästään vamman aiheuttamaan yleiseen haittaan ilman korvausta ansionmenetyksestä, ei ole tarkoitus ottaa huomioon eläkkeen määrän rajoittamisessa.
Tapaturmaeläke ja haittaraha tulivat 1.1.1982 alkaen elinkoron tilalle. Vaikka elinkorossa on nähtävissä sekä yleiseen lääketieteelliseen haittaan perustuva komponentti (haitta-asteen perusteella määräytyvä peruskorko) että myös työkyvyn alentumaan ja ansionmenetykseen perustuva komponentti (täydennyskorko), näitä kahta elinkoron osaa ei kuitenkaan voida erottaa toisistaan, vaan elinkorko-korvaus on käsitettävä yhdeksi kokonaisuudeksi. Edellä mainittu johtuu siitä, että elinkorko määräytyy kuitenkin aina vahingoittuneen vuosityöansion perusteella eli se on ansionmenetystä korvaava etuus.
Vaikka tässä tapauksessa lausunnonpyytäjälle myönnetty elinkorko on muodostunut pelkästä peruskorosta ilman täydennyskorkoa, tämä ei ole tarkoittanut sitä, ettei työkyvyn alentumaan ja ansionmenetykseen perustuvaa komponenttia olisi elinkorossa ollut lainkaan, vaan se on tarkoittanut vain sitä, että haitta-aste on ollut niin pieni, ettei tuolloin voimassa olleen lain mukaan täydennyskorkoa tullut suoritettavaksi. Elinkoron määrään vaikuttaa siis myös silloin, kun se muodostuu pelkästä peruskorosta, vahingoittuneen vuosityöansio, myös kertakaikkisessa korvauksessa.
Lautakunta viittaa myös 1.1.1982 voimaan tulleeseen tapaturmavakuutuslain muutokseen liittyvään hallituksen esitykseen, jossa on nimenomaan todettu, että elinkorko muutettaisiin tapaturmaeläkkeeksi. Lisäksi sairaudesta tai vammasta aiheutunutta yleisen haitan korvaamista varten muodostettaisiin uusi korvausmuoto, jota nimitettäisiin haittarahaksi. Tämänkin perusteella elinkoron on katsottava vastaavan kokonaisuutena nykyisen tapaturmavakuutuslain mukaista tapaturmaeläkettä. Nykyisessä tapaturmavakuutuslaissa oleva haittaraha on puolestaan sellainen etuus, jota ei oteta huomioon lisäeläkkeen rajoittamisessa.
Lautakunnan käsityksen mukaan eläkesäätiöiden vakiintuneessa soveltamiskäytännössä vastaavissa tilanteissa sääntöjä on tulkittu niin, että elinkorko on otettu huomioon eläkkeen rajoittamisessa. Myös lakisääteisessä eläkejärjestelmässä on olemassa vastaava työeläkelain säännös, jonka mukaan yhteensovituksessa otetaan huomioon tapaturmavakuutuslain säännöksiin perustuva päiväraha tai tapaturmaeläke. Eläketurvakeskuksen laatimissa yhteensovitusta koskevissa ohjeissa on todettu, että yhteensovituksessa otetaan huomioon elinkorko, joka muodostuu peruskorosta ja täydennyskorosta (molemmat siis yhteensovitetaan). Nykyisen tapaturmavakuutuslain mukaista haittarahaa ei näiden ohjeiden mukaan oteta yhteensovituksessa huomioon.
Näin ollen, edellä selostamillaan perusteilla, lautakunta katsoo, että ennen 1.1.1982 voimassa olleen tapaturmavakuutuslain mukaista elinkorkoa on pidettävä eläkesäätiön sääntöjen 14 §:ssä tarkoitettua tapaturmavakuutuslain mukaista tapaturmaeläkettä vastaavana etuutena, joka on myös otettava huomioon vanhuuseläkkeen määrän rajoittamisessa.
Lautakunta toteaa kuitenkin, että eläkesäätiö on ilmoittanut tulevansa rajoittamaan lausunnonpyytäjän lisäeläkkeen uudelleen 1.11.2008 alkaen ilman elinkorkoa, koska lausunnonpyytäjälle maksettu 15 %:n haitta-asteen mukainen kertakaikkinen korvaus vastaa neljän vuoden elinkorkoa.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Helle, Korpiola, Koskiniemi ja Rauhamaa sekä varajäsen Kauppila. Sihteerinä toimi Immonen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA