Haku

VKL 363/15

Tulosta

Asianumero: VKL 363/15 (2016)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 18.11.2016

Ovatko vahingonkärsijän omistaman rakennuksen vauriot syy-yhteydessä naapuritontilla suoritettuihin purkutöihin?

Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A:n osoitteessa P 9 sijaitsevan omakotitalokiinteistön havaittiin painuneen huomattavasti naapurissa osoitteessa P 7 tehtyjen purkutöiden jälkeen.

Vaurioitunut omakotitalo on rakennettu vuonna 1970, johon tehtiin kuntotarkastus ennen vahingonkärsineiden muuttoa 23.1.2013. Kuntotarkastuksessa ei ole mainintaa rakennuksen merkittävästä painumisesta. Purkutyöt suoritettiin huhtikuussa 2013. Purkutöiden aloittamisen jälkeen A kertoo talon purettavan tontin päädyn painuneen huomattavasti. Painuminen ilmeni muun muassa siten, että rakennuksen lattia kallistaa voimakkaasti, uudet kiinteät keittiönkalusteet olivat purkutyön jälkeen selvästi vinossa ja kallistuivat, lisäksi rakennuksessa havaittiin halkeamia. A vaati korvauksia rakennuksen vahingoista purkutyön suorittaneelta yritykseltä B Oy:ltä.

B Oy:n vastuuvakuutusyhtiö katsoi päätöksessään, etteivät A:n omakotitalossa havaitut vauriot ole syy-yhteydessä tehtyihin purkutöihin. Yhtiön mukaan purkutöistä aiheutunut tärinä on ollut luokkaa 2-5 mm/s, kun taas P 9 kaltaiselle rakennukselle raja-arvo olisi 6 mm/s. Näin ollen painumisesta aiheutunutta vahinkoa ei voida suorittaa purkutyön suorittaneen B Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta. Valituksessa A selostaa asian tapahtumatiedot sekö asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä. A toistaa vaatimuksensa, että B Oy on katsottava olevan korvausvastuussa hänen omistamalleen omakotitalolle aiheutuneista vaurioista, koska on ilmeistä, että vauriot ovat aiheutuneet B Oy:n naapurustossa suorittamista purkutöistä. Purkutyöt ovat vaurioittaneet A:n taloa siten, että purkutyön seurauksena talon toinen, joka oli purettavaan kiinteistöön päin oleva puoli, painui merkittävästi. Lisäksi A vaatii, että vakuutusyhtiön antama korvauspäätös 7.7.2015 katsotaan valituksenalaiseksi korvauspäätökseksi, vaikka vakuutusyhtiö on kieltäytynyt antamasta muutoksenhakuohjetta antamansa päätöksen yhteydessä, vaikka A on toimittanut uudelleenkäsittelypyyntönsä mukana uuden selvityksen.

A viittaa erityisesti rakennuksessa ennen sen ostamista 29.1.2013 suoritettuun kuntotarkastukseen 23.1.2013, jonka mukaan asunnossa ei ollut havaittu painumista. Tämän tosiseikan voivat A:n mukaan vahvistaa asunnon myyneet henkilöt, kuntotarkastuksen tehnyt taho sekä asunnonvälittäjänä toiminut henkilö. A on myös jo purkutöiden ollessa käynnissä reklamoinut työmaahenkilökunnalle, jotka ovat tulleet paikalle tarkistamaan tilanteen. Varsinaisen reklamaation A on tehnyt B Oy:lle 29.4.2013. Myös A:n oma kotivakuutusyhtiö on tarkastanut vahingon ja todennut vauriot. B Oy:n vastuuvakuutusyhtiö on puolestaan osallistunut paikan päällä suoritettuun katselmukseen 30.5.2013.

A katsoo, että vakuutusyhtiön peruste olla korvaamatta vahinko sillä perusteella, ettei B Oy:n suorittamien purkutöiden ja A:n omistaman asuinrakennuksen painumisen ja halkeamavaurioiden välillä olisi syy-yhteyttä, ei ole kestävä. A katsoo, että syy-yhteys on ilmeinen hänen esittämiensä selvitysten perusteella. Niin ikään katsoo B Oy:n vastuun olevan ankaraa sillä perusteella, että se on suorittanut vahingon aiheuttaneen purkutyön. A:n mukaan yhtiön vastuun kiistäminen onkin perustunut lähinnä siihen, että pienen ja vanhan, vaikkakin täysin kunnossa olevan, rakennuksen korjauskustannukset olisivat suurehkot suhteessa rakennuksen arvoon.

Valituksen mukaan tapauksessa on riidatonta, että B Oy on laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia etukäteen naapurustossa olevien rakennusten katselmuksista sekä tärinä- ja mittauslaitteiden asentamisesta. Ilman näitä mittauslaitteita A ei käytännössä voi muulla tavoin kun ulkopuolisten todistajien havaintojen perusteella näyttää toteen syy-yhteyttä purkutöiden ja rakennuksen vaurioiden syy-yhteyden välillä. A toteaa, ettei yhtiö ole missään vaiheessa ottanut kantaa näihin esitettyihin selvityksiin. Myöskään yhtiön hankkima C Oy:n raportti on laadittu ilman, että laatija olisi käynyt tekemässä katselmusta vahingoittuneessa rakennuksessa. A on itse hankkinut asiassa vielä oman asiantuntijalausunnon syy-yhteyden olemassaolosta D Oy:ltä, jonka edusta kävi tutkimassa vahingon keväällä 2015 ja antoi siitä lyhyen lausunnon 23.4.2015, jonka mukaan varaston seinän halkeaman ja purkutyön välillä on ilmeinen syy-yhteys. Lausunnossa todetaan kylläkin, että on mahdollista, että jo ennen purkutöitä rakennus olisi hivenen painunut. A viittaa tältä osin etenkin silminnäkijöiden lausuntoihin, joiden mukaan purkutöiden jälkeen on painuminen ollut merkittävää ja näin ollen ovat purkutyöt ainakin aiheuttaneet rakennukselle huomattavat lisävahingot.

Korvattavan vahingon määrän osalta A toteaa tarjonneensa vakuutusyhtiölle sovintoa, jonka mukaan yhtiö ja B Oy olisivat korvanneet A:lle kokonaissummana yhteensä 25.000 euroa. Sovintoa ei kuitenkaan hyväksytty. Valituksen mukaan A arvioi, että painumisen korjaamisesta aiheutunut vahinko tulee olemaan ainakin 50.000 euroa. Muista vahingoista ja A:n omasta työstä on tämän lisäksi aiheutunut 1.360 euroa. A vaatii korvattavaksi myös hankkimastaan asiantuntijalausunnosta aiheutuneita kustannuksia, sekä asianajokuluja 10.535,04 euroa ja asianosaiskuluja 300 euroa, joista A katsoo niin ikään vakuutusyhtiön olevan voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon jälkeen A antoi vielä lisäkirjelmän, jossa todetaan, että myös lautakunnan asiantuntijalausunto puoltaa A:n käsitystä purkutöiden ja rakennuksen vaurioiden välisestä syy-yhteydestä. Lausunnossaan Peltomaa on myös arvioinut, että talon kallistuma on voinut lisääntyä purkutöiden johdosta ja todettujen halkeamien ja aluslaudoituksen irtoamisen Peltomaa on katsonut johtuvan varmuudella purkutöistä. A viittaa myös erityisesti siihen, että lausunnon mukaan olisi hänen omistamassaan rakennuksessa tullut suorittaa katselmus ennen töiden aloittamista. Näin ei kuitenkaan toimittu, mikä A:n mukaan ilmentää ilmeistä piittaamattomuutta urakoitsijan puolelta.

Kaikki edellä selostettu huomioiden A katsoo edelleen, että kysymys on B Oy:n aiheuttamasta vahingosta, joka tulee korvata B Oy:n vastuuvakuutuksesta

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin ja olennaiseen lainsäädäntöön.

Vastineen mukaan asiassa on ensinnäkin katsottava, että ympäristövahinkolain mukainen toiminnanharjoittaja ei ole tässä tapauksessa B Oy, vaan purkutyön tilannut X:n kaupunki. Näin ollen vain kaupungin korvausvastuun voidaan katsoa olevan tuottamuksesta riippumatonta ankaraa vastuuta. B Oy:n korvausvastuu edellyttää sitä vastoin tuottamusta sen toiminnassa. Yhtiö katsoo, ettei tapauksessa ole esitetty mitään sellaista virhettä tai laiminlyöntiä, jonka perusteella B Oy:n voitaisiin katsoa olevan korvausvastuussa A:n rakennukselle mahdollisesti syntyneistä vaurioista.

Toissijaisesti yhtiö toteaa, että vaikka B Oy:n katsottaisiin olevan tapauksessa ympäristövahinkolain mukainen toiminnanharjoittaja ja näin ollen ankarassa vastuussa aiheutuneista vahingoista, niin tapauksessa on joka tapauksessa jäänyt osoittamatta, että A:n rakennuksen vauriot olisivat syy-yhteydessä B Oy:n naapurikiinteistöllä suorittamiin purkutöihin. Yhtiö toteaa, että vaikka purkutöistä on todennäköisesti aiheutunut tärinää, niin on kysymys sellaisesta tärinästä, joka ei yleensä aiheutua vahinkoriskiä rakennuksille. Yhtiön mukaan työssä käytetyn koneiston ympäristölle aiheutuneet tärinät ovat yleensä olleet luokkaa 2-5 mm/s, kun RIL-253 mukainen sallittu tärinän perusarvo tapauksen kaltaiselle rakennukselle on 6 mm/s. Tärinä ei myöskään itsessään aiheuta rakennuksissa painaumaa, vaan se voi aiheuttaa painaumaa veden kyllästämissä löyhissä ja keskitiiviissä hiekkamaissa pohjavedenpinnan alapuolella.

Vastineen mukaan vauriokohde on myös sijainnut yli kymmenen metrin päässä töiden suorittamisen paikasta, mitä voidaan pitää turvallisena välimatkana. Naapuruston tien asvaltissa eikä toisen suorituspaikan naapurin rakennuksen sokkelissa havaittu halkeamia tai painaumia. Yhtiö toteaakin, että kaupungin geotekniikkayksikön tekemän selvityksen mukaan rakennuksen painuminen on alkanut jo heti rakennuksen rakentamisen jälkeen ja jatkunut siitä lukien maaperäolosuhteiden ja perustamistavan vuoksi. Painaumaeroja on lisännyt myös se, että rakennuksen raskaat rakenteet ovat sijoitettu savikolle perustettuun päähän. Yhtiö viittaa tältä osin vielä Vakuutuslautakunnan hankkimaan asiantuntijalausuntoon, joka on samalla kannalla edellä todetun suhteen.

Vakuutusyhtiö katsoo, että myös asiassa annetut muut selvitykset, kuten D Oy:n selvitys sekä myös lautakunnan hankkima asiantuntijalausunto tukevat vakuutusyhtiön näkemystä syy-yhteyden puuttumisesta rakennuksen vaurioiden sekä purkutöiden välillä. 

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella yhtiö katsoo edelleen, ettei B Oy:n voida katsoa olevan korvausvastuussa A:n omistaman omakotitalorakennuksen vaurioista.

Lopuksi yhtiö toteaa vielä, että mikäli lautakunta vastoin yhtiön käsitystä katsoisi B Oy:n olevan korvausvelvollinen, niin tällöin yhtiö varaa oikeuden ottaa erikseen kantaa mahdollisen korvauksen määrään.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana olevalla B Oy:llä ei ollut kommentoitavaa asiassa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon asiantuntijana käyttämältään DI Pentti Peltomaalta.

Lausunnossaan Peltomaa selvittää asian tapahtumatietoja ja analysoi käytettävissä olevaa asiakirja-aineistoa seuraavasti:

A.1 Rakennusvuosi

Tontille on vuonna 1970 rakennettu yksikerroksinen tasakattoinen puurakenteinen omakotitalo. Kattorakenne on 80-luvun alussa muutettu tasakatosta loivaksi harjakatoksi.

A.2 Perustukset

Sokkeli ja alapohja ovat teräsbetonirakenteisia. Sokkeli on ulkoseinillä ilman anturaa ja perustettu perusmaan varaan. Lattiassa on 100 millimetrin keskeisesti raudoitettu betonilaatta, jonka päällä puukoolaus ja 100 millimetrin lämpöeriste ja pintamateriaali. Pohjoisosan huolto-osassa, joka käsittää pesuhuoneen ja saunan eteistiloineen sekä kattilahuonetilan, öljysäiliötilan sekä varaston, on keskeisesti raudoitetun 100 millimetrin betonilaatan päällä 5 senttimetrin styrox ja sen päällä 8 senttimetrin pintabetonilaatta.

Keskeisesti raudoitettu betonilaatta ja sokkeli sekä rakennuksen sisäiset anturat raudoituksin on sidottu toisiinsa koko rakennusalueella ja muodostavat näin ainakin jossain määrin yhtenäisenä käyttäytyvän pohjalaatan. Raudoitus sinänsä on heikompi verrattuna myöhemmin 70–80-luvuilla käytettyjen reunavahvistettujen pohjalaattojen raudoituksiin.

Rakennuksen pohjoispäädyn huolto-osassa on yksirivinen savupiippu neljällä hormilla. Piipun betoniantura on alaltaan 0.8*2.0 m, paksuus on 0.4 m ja se on perustettu perusmaan varaan. Savupiippu ja sitä reunustavat tiiliseinärakenteet aiheuttavat lisäkuormitusta maapohjaan muutoin kevyissä puutalorakenteissa.

Rakennuksen ulkoseinän sokkelin alapinta on noin 70 cm:n syvyydellä ulkopuolisesta maanpinnasta. Rakennuksen sokkelia ei routasuojattu vaakaroutaeristelevyin.

Sen sijaan ulkoseinällä lämpöjohdon paluuputki on jätetty eristämättä. Ei ole käytettävissä tietoa, onko edelleen edellä esitetty lämpöjohdon paluuputki suojaamassa sokkelia roudalta. Sokkeli ja rakennuksen sisäiset anturat on perustettu samoin perusmaan varaan.

A.3 Terassit

Terassien pohjalaatat (2kpl) eivät ole kiinnitettynä rakennuksen sokkelista. Terassirakenteiden kohdalla on tehty 1,5 metrin syvyinen soratäyttö tiivistäen.

A.4 Salaojat

Salaojat on em. rakennepiirustuksessa merkitty ulkoseinille, niistä ei ole käytettävissä tarkempia tietoja.

A.5 Viemärit ja vesijohdot

Vesi- ja viemärijohto tulee kadulta rakennuksen pohjoispäädyn ns. huoltorakennusosaan. Viemärikaivo on ulkopuolella lähellä huoltorakennusosaa.

A.6 Pohjasuhteet

Rakennus sijoittuu savilaaksoalueen eteläreunaan. Rakennuksen eteläpäädyssä savikerroksen paksuus on n. 1,5- 2,0 metriä ja se on jäykkää tai kovaa savea. Rakennuksen pohjoisosassa savikerroksen paksuus on n. 4,5 metriä ja se on vetelää tai hyvin pehmeää.

Saven leikkauslujuus rakennuksen pohjoisosassa suuruusluokkana arviolta alle 10 kN /m2. Kaupungin geotekniikkayksikön laatiman kartan mukaan koko rakennusalue eteläpäätyä lukuun ottamatta on rakennettavuusluokaltaan vaikeasti rakennettavaa syvää pehmeikköä. Pohjavedenpinnasta ei ole havaintoja.

A.7 Kuntotarkastus

Kohteesta on tehty kuntotarkastus 28.1.2013. Kuntotarkastuksessa yleiskunto todettu tyydyttäväksi eikä vaurioita rakenteissa ole havaittu. Kuntotarkastuksen tekijän mukaan kuntotarkastukseen on muun muassa sisältynyt rakenneselvitys tilaajan toimittamien asiakirjojen pohjalta ja rakenteiden kuntotarkastus.

A.8 Omistajavaihdos

Nykyiset omistajat ovat ostaneet talon 29.1.2013. Kauppasopimuksen mukaan ostaja ottaa vastatakseen kiinteistöstä rakennuksineen eikä myyjä ole näin ollen vastuussa rakennuksesta.

B. Mahdollinen vaurio- ja tärinälähde: Viereisellä tontilla P 7 /tontti 2, suoritettu rakennuksen purku

Viereisellä tontilla on B Oy suorittanut purkutöitä P7 2.-5.4.2013. Purku-urakan tilaajana on ollut kaupungin tilakeskus.

Tilakeskuksen mukaan 3.4.2013 mennessä purku-urakasta oli suoritettu ainoastaan maanpinnalla olleen rakennuksen purkaminen eikä perustuksia ollut vielä ollenkaan purettu. Tilakeskuksen mukaan purku-urakka oli päättynyt 9.4.2013.

Purettu rakennus oli puurunkoinen, 1-kerroksinen pientalo, jonka perustamissyvyys oli 600 mm, antura 400 mm leveä, 200 mm korkea, maanvarainen laatta 70 mm. Käytetty työkone on ollut Cat 325, jonka työpaino on noin 30 tonnia

Purku-urakoitsijalla on ollut käytössään purusta työtapaselostus. Peltomaa ei ole saanut mainittua asiakirjaa urakoitsijalle ja C Oy:lle esitetyistä pyynnöistä huolimatta. Todennäköisesti purkua on suoritettu rikkomalla, mahdollisesti on täytynyt purkutyössä olla käytössä myös iskuvasara.

Etäisyys purkukohteen ja vauriorakennuksen välillä on lyhimmillään noin 14 metriä. Purettavan rakennuksen eteläosassa savikerroksen paksuus on n 5-6 metriä ja se on vetelää tai hyvin pehmeää. Leikkauslujuudeltaan savi on arviolta suuruusluokkaa alle 10 kN /m2.

Kaupungin geotekniikkayksikön laatiman kartan mukaan koko purettu rakennusalue on määritelty rakennettavuusluokaltaan vaikeasti rakennettavaksi syväksi pehmeiköksi.

C. Katselmukset ja havaitut vauriot

C.1 Etukäteen suoritetut katselmukset ja purku-urakan aikana suoritetut tärinämittaukset

Etukäteen ennen purku-urakan aloitusta ei vauriokohteessa ollut suoritettu katselmusta eikä purku-urakan aikana ollut suoritettu vauriokohteessa tärinämittauksia.

Ohjeen Rakentamisen aiheuttamat tärinät RIL 253- 2010 mukaan: tärinää aiheuttaviin rakennustöihin tulee sisällyttää ympäristön rakenteiden katselmukset siinä laajuudessa, että ennen rakentamista olemassa olevat vauriot ovat tiedossa ja rakennustyön jälkeen syntyvät vauriot voidaan erottaa rakennusaikana syntyneistä. Katselmus tulee tehdä sellaisella tarkkuudella, että vahinkovastuu on mahdollista määritellä. Rakennusten ja rakenteiden katselmuksesta tulee laatia suunnitelma, jossa esitetään tarkastettavat kohteet ja työtapa.

C.2 Havaitut vauriot ennen naapurirakennuksen purkua

Todennäköisesti painumat ovat olleet ennen viereisen rakennuksen purkutöitä vähäisiä, koska niistä ei oltu esitetty tehdyssä kuntotarkastusraportissa mitään kirjausta. Lisäksi kuntotarkastuksessa ei ollut havaittu rakenteissa vaurioita.

Kiinteistövälittäjän 22.10.2015 lausunnon mukaan, joka perustui katselmukseen 3.9.2013, ei lattiassa ollut ennen purkutöitä niin merkittäviä painautumia kuin mitä naapurikiinteistön purkamisen jälkeen oli havaittavissa.

Kiinteistön myyjän 23.10.2015 antaman lausunnon mukaan, joka perustui myös katselmukseen 3.9.2013, rakennus oli ennen 29.1.2013 lievästi kallellaan kohti purettua taloa.

C.3 Havaitut vauriot purkutöiden aikana tai niiden jälkeen

Vauriorakennuksen omistaja on käynyt ilmoittamassa purku-urakoitsijan kaivinkoneen kuljettajalle purku-urakasta syntyneistä vaurioista 3.4.2013 ja urakoitsijan työntekijä on käynyt katsomassa vauriot 4.4.2013. Kaupungin Tilakeskuksen urakoitsijalta saamiensa tietojen mukaan käynnillä ei havaittu merkkejä purku-urakan aiheuttamista vaurioista. Toisaalta tilakeskuksen mukaan tässä vaiheessa ei vielä ollut ollenkaan purettu perustuksia.

A:n kotivakuutusyhtiönvahinkotarkastajan raportin 14.5.2013 mukaan talo on painunut toisesta päästä n. 2-5 cm ja lattia viettää selvästi puretun tontin suuntaan. Myös räystään aluslaudoitukset ovat irronneet ja varaston tiilimuurissa on pieni halkemama. Lisäksi vahinkotarkastaja on havainnut terassilaatoissa laattoihin nähden vinosti menevän halkeaman.

C Oy:n raportin 1.8.2013 mukaan painuminen on havaittavissa niin, että rakennuksen lattia ja ennen naapurirakennuksen purkua asennetut keittiön uudet kiinteät kalusteet ovat selvästi vinossa ja kallistavat.

D Oy:n selvityksen 23.4.2015 mukaan varaston tiilimuurissa oleva halkeama on uusi ja rakennus on todennäköisesti kallistunut lisää purkutyön yhteydessä. Sokkelissa eikä lattioissa ei ole havaittu vaurioita lukuun ottamatta terassilla klinkkerilaatoissa havaittuja halkeamia.

D. Tärinätarkastelua ja havainnot painumista

D.1 Ominaistaajuudet

Pehmeissä savikerroksissa tärinän haitallinen vaikutusalue on huomattavasti laajempi kuin sitkeissä savikerroksissa tai kitkamaakerroksissa .

Tärinää purkutyössä aiheuttavat raskaiden kuorma-autojen liikkuminen pehmeällä savialueella ja kaivinkone siihen liittyvine purkulaitteineen. Hallitseva ympäristöön suodattuva taajuusalue pehmeiköillä purkutöissä on yleensä 4....20 Hz.

Savikerroksen ominaistaajuus voi olla suuruusluokkaa 3- 5 Hz ja vauriorakennuksen ominaistaajuus suuruusluokkaa 4-10 Hz.

On näin ollen mahdollista, että rakennuksen tai sen rakennusosien ja savikerroksen ominaistaajuudet ja purkutyöstä syntyvä taajuussisältö ovat lähellä toisiaan ja voimistavat kokonaisvaikutusta vauriokohteessa. Tällöin vauriot määrätyissä rakennusosissa ovat mahdollisia.

D.2 Rakennukselle sallittu tärinän ohjearvo

Vetelä tai pehmeä savikerros yhtenäisenä muodostumana ulottuu purkualueelta vauriokohteeseen. Purkutöitä tehdään tällöin pehmeän savikerroksen päällä ja sen läheisessä ympäristössä samalla savikerrostuma-alueella on erittäin herkälle maapohjalle perustettu rakennus.

Kun leikkauslujuus on alle 10 kN/m2, on kysymys oleellisesti huomattavasti heikommasta savesta kysymys kuin että leikkauslujuus olisi 25 kN/m2.

Koska on kysymyksessä tärinä- ja värähtelyherkästä vanhasta rakennuksesta maaperäolosuhteissa, jossa suljettu leikkauslujuus on alle 10 kN/m2, Peltomaan käsityksen mukaan RIL 253-2010 mukainen rakennukselle sallittu tärinän ohjearvo on suuruusluokkaa 6 mm/s *(0.55...0.65) = 3.3 ...3.9 mm/s.

Samaan suuruusluokkalopputulokseen koskien rakennukselle sallittua tärinän ohjearvoa voidaan päätyä standardilla Ruotsin Svensk Standard SS 025211 v= v(s) *F(b)*F(m)*F(g), jossa

- v(s) =tärinän perusarvo = 6 mm/s, kun kysymys on tiivistystärinästä tai vastaavasta

- F(b)=0.6 , kun on erityisen herkkä rakennus

- F(m)=1.2, kun materiaali on puu

- F(g)=0.6, kun kysymys laattaperustuksesta

eli v= 6*0.6*1.2*0.6= 2.6 mm/s

Edellä mainittujen tarkastelujen perusteella rakennukselle sallittu tärinän ohjearvo on suuruusluokkaa 2.5- 4 mm/s.

C Oy mainitsee lausunnossaan 1.8.2013, että tyypillisesti korkeimmat suoritetun purkutyön tasoisella kalustolla ympäristölle aiheutuneet tärinät ovat suuruusluokkaa 2-5 mm/s.

D.3 Havainnot painumista

Todennäköisesti tärinä on aiheuttanut vauriokohteen savikerrostumassa vähäisiä pysyviä muodonmuutoksia. Lattioiden kallistuksista ei ole käytettävissä mittaustuloksia lukuun ottamatta kotivakuutusyhtiön vahinkotarkastajan mainintaa raportissaan, että talo on painunut toisesta päästä n. 2-5 cm ja lattia viettää selvästi puretun tontin suuntaan.

Todennäköisesti painumat rakennuksen pohjoisosassa kokonaisuudessaan ovat olleet muutaman senttimetrin suuruusluokkaa.

Pohjaviemäreistä ei ole tehty mitään poikkeavaa havaintoa, esim. jätevesien patoutumisesta putkistoihin tai rakennuksen vieressä olevaan kaivoon.  Samoin ei ole tehty mitään poikkeavaa havaintoa rakennuksen vierustoilla tai ympäristössä.

Johtopäätökset

Edellä esitettyjen havaintojen perusteella Peltomaa toteaa, että rakennuksen pohjoisosan raskaammat kivirakenteet hormeineen ja pehmeämmät ja syvemmät savikerrokset verrattuna vastaaviin rakennuksen eteläosassa ovat aiheuttaneet lattian (=pohjalaatan) kallistumista puretun tontin suuntaan. Peltomaan mukaan on kuitenkin mahdollista, että kallistuma on jonkin verran lisääntynyt purkutöiden johdosta.

Lausunnon mukaan rakennuksen pohjoisosan hormia ympäröivissä tiiliseinärakenteissa jännitykset ovat saattaneet epätasaisesta, ja osittain raskaasta kuormituksesta ja erittäin pehmeästä maapohjasta johtuen olla niin lähellä murtotilaa, että jo pienet tärinät ovat niihin aiheuttaneet halkeamista. Lisäksi ominaistaajuuserot hormissa ja sitä ympäröivissä kevyemmissä tiiliseinissä ovat todennäköisesti lisänneet riskiä halkeamiin tietyissä rakennusosissa.

Peltomaan mukaan halkeama varaston tiilimuurissa ja pohjoispäädyn päätyräystään aluslaudoituksen irtoaminen on todennäköisesti johdettavissa edellä esitetyin perustein.

Maaperäolosuhteiden vaikutuksesta vahingon syntyyn Peltomaa toteaa, että vetelä tai pehmeä savikerros yhtenäisenä muodostumana ulottuu purkualueelta vauriokohteeseen. Kun leikkauslujuus on alle 10 kN/m2, on kysymys oleellisesti huomattavasti heikommasta savesta kysymys kuin että leikkauslujuus olisi 25 kN/m2. Kaupungin geotekniikkayksikön laatiman kartan mukaan koko purettu rakennusalue on määritelty rakennettavuusluokaltaan vaikeasti rakennettavaksi syväksi pehmeiköksi.

Peltomaan mukaan tällaisissa olosuhteissa, kun on kysymys rakennuksesta, joka on perustettu pehmeän tai vetelän saven varaan, rakennukselle sallittu tärinän ohjearvo on myös alhainen. Lisäksi pehmeissä savikerroksissa tärinän haitallinen vaikutusalue on huomattavasti laajempi kuin sitkeissä savikerroksissa tai kitkamaakerroksissa. Käytetyllä pohjalaattaratkaisulla on ollut jonkin verran jäykistäviä ominaisuuksia, jolloin on vältytty haitallisimmilta vaurioilta.

Lopuksi Peltomaa toteaa vielä, ettei pääkaupunkiseuduilla kaavoitetuilla alueilla ole ollut suositeltavaa perustaa omakotitaloa saven varaan enää 20 – 30 vuoteen. Tätä pidetään liian riskialttiina ratkaisuna jo pelkästään painumisesta aiheutuvien vaurioiden takia. Lisäksi riskejä lisäävät käyttöiän aikana tapahtuvat ympäristömuutokset.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko pidettävä riittävän todennäköisenä sitä, että A:n omistaman rakennuksen vauriot ovat aiheutuneet naapurikiinteistöllä suoritettujen purkutöiden seurauksena. Tapauksessa on riitaa myös siitä, onko purkutöitä suorittanutta B Oy:tä pidettävä ympäristövahinkolain mukaisena toiminnanharjoittajana siten, että sen vastuuta arvioidaan ankaran vastuun perusteella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta

Lain 1 § 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuna ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut:

1) veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta;

2) melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta; taikka

3) muusta vastaavasta häiriöstä.

Lain 3 §:n mukaan ympäristövahinko korvataan tämän lain mukaan, jos voidaan osoittaa, että 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Lain 7 § 1 momentin mukaan tämän lain mukainen korvausvelvollisuus on silloinkin kun vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta, sillä:

1) jonka harjoittamasta toiminnasta ympäristövahinko johtuu

2) joka on rinnastettavissa 1 kohdassa tarkoitettuun toiminnan harjoittajaan; sekä

3) jolle ympäristövahingon aiheuttanut toiminta on luovutettu, jos luovutuksensaaja toiminnan saadessaan tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta tai 1 §:ssä tarkoitetusta häiriöstä taikka sellaisen uhasta.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua rinnastamista arvioitaessa on otettava huomioon henkilön määräysvalta, hänen taloudelliset suhteensa toiminnan harjoittajaan ja hänen toiminnasta tavoittelemansa taloudellinen etu.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 201.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Käsillä olevassa tapauksessa vahingonkärsinyt A:n omistamassa omakotitalossa on havaittu vaurioita naapuritontilla suoritettujen purkutöiden jälkeen. Purkutyöt on suorittanut B Oy ja työn tilaajana on ollut X:n kaupunki. A hakee korvausta purkutyön aiheuttamasta rakennuksen painumisesta ja muista vaurioista urakoitsijan toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että urakoitsija B Oy on suorittanut nyt kysymyksessä olevan purkutyön, joten mikäli vaurioiden voidaan katsoa aiheutuneen purkutöiden seurauksena, on B Oy niistä toiminnanharjoittajana vastuussa ympäristövahinkolain 7.1,1 §:n nojalla. B Oy on siten velvollinen korvaamaan vahingonkärsineelle aiheutuneen vahingon tuottamuksestaan riippumatta, mikäli vaurioiden katsotaan olevan seurausta purkutöistä. Kaupungin mahdollista vastuuta voidaan niin ikään tarkastella ympäristövahinkolain näkökulmasta siten, että onko kaupunkia pidettävä ympäristövahinkolain 7.1,2 § nojalla toiminnanharjoittajaan rinnastettavana tahona. Jos kaupungin katsottaisiin myös olevan vastuussa purkutöiden yhteydessä mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta, vastaisivat B Oy ja kaupunki vahingosta yhteisvastuullisesti. Vahinkoa kärsineellä olisi joka tapauksessa oikeus hakea korvauksen koko määrää kummalta vahingonaiheuttajalta tahansa.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on katsonut, ettei vakuutuksenottajan suorittamien purkutöiden ja rakennuksen vaurioiden välillä ole näytetty olevan syy-yhteyttä. Tältä osin vakuutusyhtiö viittaa rakennuksessa suoritettuihin tarkastuksiin, joiden perusteella rakennus on ollut kallistunut jo ennen purkutöitä. Lisäksi yhtiö toteaa, ettei ennen purkutöitä suoritetussa kuntotarkastuksessa ei lainkaan otettu kantaa rakennuksen alapohjan ja perustusten kuntoon.

Ympäristövahinkolain mukainen korvausvastuu ei edellytä tuottamusta toiminnanharjoittajan puolelta. Korvausvastuun syntymiseksi riittää se, että harjoitetun toiminnan voidaan osoittaa olevan syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. Näyttötaakka syy-yhteyden olemassaolosta on korvausta vaativalla. Korvauksenvaatijan on siten osoitettava, että syntynyt vahinko on syy-yhteydessä ympäristövahinkolain mukaiseen toimintaan. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Ympäristövahinkolakia koskevan hallituksen esityksen mukaan ilmaisulla, jonka mukaan syy-yhteyden on oltava todennäköinen, tarkoitetaan lieventää näyttövelvollisuutta siten, ettei korvausvastuun syntyminen edellytä täyttä näyttöä syy-yhteydestä. Todennäköinen-sana tarkoittaa tässä korkea-asteista todennäköisyyttä, joka matemaattisesti ilmaistuna merkitsee selvästi yli 50 %:n suuruista varmuutta. Todennäköisyyttä arvioitaessa kiinnitettäisiin huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin. Tämä voisi merkitä esimerkiksi sen arvioimista, miten tyypillisiä kulloisetkin vahingot tai niihin johtaneet ympäristömuutokset ovat kysymyksessä olevia toimintoja harjoitettaessa. Vastatodistelulla todennäköisenä pidetyn aiheuttajan vastuu voitaisiin sulkea pois.

Vakuutuslautakunnan käyttämä asiantuntija DI Pentti Peltomaa on lautakunnan pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa arvioinut rakennuksessa P 9 havaittujen vaurioiden ja naapuritontilla suoritettujen purkutöiden välistä syy-yhteyttä. Asiantuntijalausunnossaan Peltomaa katsoo, että rakennuksen painumisen puretun tontin suuntaan on aiheuttanut rakennuksen pohjoisosan raskaammat kivirakenteet ja pehmeämmät ja syvemmät savikerrokset verrattuna rakennuksen eteläpuolen painoon ja maaperään. Peltomaan mukaan on kuitenkin mahdollista, että kallistuma on jonkin verran lisääntynyt purkutöiden johdosta. Peltomaa kiinnittää huomiota myös siihen, ettei tapauksessa ole mahdollista saada tarkkaa tietoa purkutöistä syntyneen tärinän voimakkuudesta, koska tärinää ei ollut mitattu eikä myöskään naapurustossa suoritettu katselmuksia. Peltomaan mukaan pohjoisosan hormia ympäröivissä tiiliseinärakenteissa jännitykset ovat saattaneet epätasaisesta, ja osittain raskaasta kuormituksesta ja erittäin pehmeästä maapohjasta johtuen olla niin lähellä murtotilaa, että jo pienet tärinät ovat niihin aiheuttaneet halkeamista. Näin ollen halkeama tiilimuurissa on todennäköisesti syntynyt tärinän seurauksena.

Lautakunta toteaa, että vaurioiden suhteen jää kuitenkin jossain määrin epäselväksi se, kuinka paljon rakennus on ollut kallistunut jo ennen purkutöiden aloittamista. Lautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan on ilmeistä, että rakennuksen painuminen oli ainakin alkanut ennen purkutöitä ja mahdollisesti jo sen rakentamisen jälkeen.  Hankkimaansa asiantuntijalausuntoon viitaten lautakunta kuitenkin katsoo, että painuminen on todennäköisesti lisääntynyt purkutöistä aiheutuneen tärinän seurauksena. A:n kiinteistön vaurioituminen on ainakin osittain syy-yhteydessä naapuritontilla suoritettuihin purkutöihin. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon tältä osin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö on vastineessaan varannut mahdollisuuden selvittää korvattavan vahingon määrän erikseen, mikäli lautakunta katsoo kysymyksessä olevan korvattava vahingon. Näin ollen lautakunta ei tässä vaiheessa ota kantaa vahingon määrään.

Lautakunta toteaa, ettei tapauksessa ole sinänsä kysymys kanneajan menettämisestä. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa kuitenkin, että A:n asia on tullut vireille lautakunnassa 8.7.2015, jolloin vanhentumisajan kuluminen on katkennut velan vanhentumisesta annetun lain 11.1,4§:n mukaisesti. Näin ollen vakuutussopimuslain mukainen kanneaika ei ole kulunut loppuun, vaikka se laskettaisiin yhtiön 5.8.2013 antamasta päätöksestä, sillä lautakunnan suosituksen antamisen jälkeen alkaa kulua uusi kanneaika.

Lopputulos

Edellä mainituin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että A:lla on oikeus saada korvausta rakennuksen vahingoista B Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta sitä osin kuin niiden on katsottava aiheutuneen purkutöiden synnyttämästä tärinästä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Hanén

 

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Toimi

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia