Haku

VKL 362/14

Tulosta

Asianumero: VKL 362/14 (2014)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 16.12.2014

Lakipykälät: 22, 23

Ennen autovakuutuksen myöntämistä esitetyt kysymykset. Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus. Auton haltijaa ja käyttötarkoitusta koskeva tieto. Todistelu. Oliko vakuutussopimus vakuutusyhtiötä sitova?

Tapahtumatiedot

A on vakuuttanut avopuolisonsa B:n omistaman auton osakaskovakuutuksella 7.1.2014 alkaen. A on tehnyt 8.2.2014 vahinkoilmoituksen, jonka mukaan auto oli syttynyt palamaan 7.2.2014 kesken ajon. Korvausta auton vahingoista on haettu auton palovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että sitä oli erehdytetty antamaan kaskovakuutus vilpillisin tiedoin, kun A oli ottanut B:n omistamaan autoon vakuutuksen, vaikkei ollut sen pääasiallinen käyttäjä. Järjestelyyn oli ryhdytty vakuutusyhtiön mukaan sen vuoksi, että auton pääasiallinen käyttäjä B ei olisi saanut kaskovakuutusta henkilöluottotietojensa vuoksi. Lisäksi autolla oli ajettu vakuutusyhtiön mukaan offroad-ajoa yleisten teiden ulkopuolella sekä metsässä. Tällainen ajo oli ajoneuvon normaalin käyttötarkoituksen ulkopuolella olevaa riskialttiimpaa käyttöä, jollaiseen käyttöön vakuutusyhtiö ei vakuuttanut autoa vapaaehtoisella kaskovakuutuksella. Vakuutusyhtiö katsoi vakuutuksenottaja A:n menetelleen vilpillisesti vakuutusta ottaessaan eikä vakuutus tämän vuoksi sitonut vakuutusyhtiötä. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei korvannut auton palovahinkoa.

Asiakkaan valitus

Ajoneuvoa on käyttänyt sen haltija eli vakuutuksenottaja A, koska omistaja B:llä ei ollut voimassa olevaa ajo-oikeutta. Kyseessä on ollut perheen ajoneuvo, joten ajoneuvon omistaja ja sen haltija ovat olleet avoliitossa ja asuneet samassa taloudessa. Vakuutuksenottaja A:lta ei kysytty missään vaiheessa ajoneuvon pääasiallista käyttäjää. Valituksessa vaaditaan vakuutusyhtiötä korvaamaan ajoneuvo sen kaskovakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiön vastine

Finanssialan keskusliiton vastuunvalinnan yleisten periaatteiden mukaisesti vakuutusyhtiö voi kieltäytyä sopimuksen tekemisestä asiakkaaseen liittyvästä syystä, jos vakuutusyhtiöllä on perusteltu aihe epäillä, että asiakas toimii sellaisen henkilön lukuun, jonka kanssa vakuutusyhtiö ei tee sopimusta. Vakuutuksenottajan valtuuttaman henkilön aggressiivinen ja uhkaileva käytös korvauksen saamiseksi vahvistivat vakuutusyhtiön näkemystä siitä, ettei ajoneuvon vakuuttaja ollut ajoneuvon tosiasiallinen käyttäjä ja että vakuutusyhtiölle oli annettu tietoisesti ja vilpillisesti väärät tiedot. Vakuutusyhtiö ei olisi myöntänyt ajoneuvon omistajalle vapaaehtoista autovakuutusta, jonka tietäen A hankki vakuutuksen nimiinsä. Hankkiessaan vakuutusta asiassa osalliset ovat toimineet vilpillisesti ja tietoisesti pyrkineet erehdyttämään vakuutuksenantajaa ja tämän vuoksi vakuutusyhtiö on katsonut, ettei vakuutussopimus sido vakuutuksenantajaa eikä ajoneuvon palovahinkoa korvata.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytössä on ollut mm. seuraavat tiedot:

- Yhteenveto vahinkoilmoituksesta.

- Asiaa on selvitelty Finen Vakuutus- ja rahoitusneuvonnassa ja tuolloin vakuutusyhtiöltä on pyydetty vakuutushakemusta. Vakuutushakemusta ei ole saapunut Finen Vakuutus- ja rahoitusneuvontaan eikä Vakuutuslautakuntaan.

- Kyseessä olevaa ajoneuvoa koskeva vakuutuskirja.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut vakuutussopimuslain mukaan oikeus vedota vakuutuksenottajan vilpilliseen menettelyyn, kun tämä on ottanut autovakuutuksen avopuolisonsa omistamaan autoon eikä ole tällöin kertonut sitä, että avopuoliso käyttää autoa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 23 §:n mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta vastata oikein niihin kysymyksiin, jotka vakuutuksenantaja vakuutusta haettaessa esittää. Vakuutussopimuslain säännösten perusteella vakuutuksenottajan puolella ei ole oma-aloitteista tiedonantovelvollisuutta, vaan tiedonantovelvollisuus koskee vakuutuksenantajan esittämiä kysymyksiä. Vakuutuksenottajapuolen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnissä on kysymys vakuutusyhtiön vastuuta rajoittavasta tai sen poistavasta seikasta. Vakuutusyhtiöllä on näyttövelvollisuus sen saamista virheellisistä tiedoista. Tämä merkitsee sitä, että riitatilanteessa vakuutusyhtiön tulee selvittää, mitä vakuutuksenhakijalta on kysytty ja minkälaisen vastauksen hakija on antanut vakuutusyhtiön kysymyksiin.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa vakuutuksenottaja A on ottanut avopuolisonsa omistamaan autoon vapaaehtoisen auto- eli kaskovakuutuksen. Valituksessa Vakuutuslautakuntaan on todettu, ettei vakuutuksenottajalta ole kysytty vakuutusta haettaessa missään vaiheessa ajoneuvon pääasiallista käyttäjää. Vakuutusyhtiö ei ole antanut vastausta tähän väitteeseen eikä vakuutusyhtiö ole toimittanut Vakuutuslautakunnalle vakuutushakemusta. Vakuutusyhtiö ei ole täten väittänyt, että se olisi kysynyt vakuutusta tehtäessä B:n omistaman auton haltijatietoja tai pääasiallista käyttäjää tai sitä, missä käytössä autoa on pidetty. Vakuutusyhtiö ei ole täten esittänyt mitään selvitystä siitä, mitä vakuutuksenottajalta on kysytty vakuutusta otettaessa ajoneuvon haltijasta tai käyttötarkoituksesta. Asian arviointiin vaikuttaa vielä se, että A ja B ovat asuneet samassa taloudessa ja ovat olleet avopuolisoita, jolloin heillä on pääsääntöisesti oikeus ajo-oikeuden omatessaan käyttää perheen yhteistä autoa.

Lopputulos

Esitetty selvitys ei osoita, että vakuutuksenottaja A olisi antanut vakuutusta ottaessaan puutteellista tai vilpillistä tietoa ajoneuvon pääasiallisesta käyttäjästä tai käyttötarkoituksesta. Vakuutusyhtiö ei voi tämän vuoksi olla tällä perusteella korvaamatta vahinkoa. Vakuutuslautakunta ei ota tällä ratkaisusuosituksella enemmälti kantaa vahingon korvattavuuteen autovakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Melander, puheenjohtaja
Snellman, sihteeri

Jäsenet:
Sario
Siirala
Uimonen
Vaitomaa

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia