Haku

VKL 362/12

Tulosta

Asianumero: VKL 362/12 (2013)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 04.04.2013

Kirjanpitotoimisto oli kirjannut arvonlisäverottoman määrän virheellisesti arvonlisäverolliseksi ja tilittänyt laskennallisen arvonlisäveron määrän valtiolle Vahinko havaittu sen jälkeen, kun verooikaisua ei enää pystytty tekemään Korvausperuste Kysymys saamisen vanhentumisesta ja siitä, oliko kysymyksessä törkeä huolimattomuus

Tapahtumatiedot

A Oy toimi turkistarhan kirjanpitotoimistona vuosina 1999–2003. Turkistarhan turkiseläinten nahat myytiin vuosittain turkishuutokaupassa. Huutokaupanpitäjä teki aina laskun myyjän puolesta. Huutokaupanpitäjä oli toimittanut A Oy:lle myyntiyhteenvedon, jota pidettiin laskuna myydyistä nahoista vuosina 1999–2003. Myyntiyhteenvedoissa ei ollut ollut merkittynä arvonlisäveroa, vaikka turkistarha oli ollut arvonlisäverovelvollinen vuodesta 1995 al­kaen. Kirjanpitotoimisto A Oy oli tehnyt myyntiyhteenvetojen perusteella turkistarhan kirjanpitoa. Kirjanpitäjä oli pitänyt myyntiyhteenvedoissa ollutta summaa arvonlisäverollisena hintana ja tilittänyt laskennallisen arvonlisäveron määrän valtiolle vuosina 1999–2003. Tilitetty määrä noilta vuosilta oli yhteensä runsaat 16 000 euroa. Väärä menettely havaittiin turkistarhan verotarkastuksessa 2007. Verotus voitiin oikaista vuodelta 2004 ja senjälkeisiltä vuosilta, mutta ei tätä aiemmilta vuosilta eli nyt käsiteltäviltä vuosilta
1999–2003.

Turkistarhaaja haki korvauksia sille aiheutuneesta vahingosta kirjanpitotoimistolta, joka teki asiasta vahinkoilmoituksen vastuuvakuutusyhtiöönsä.

 

Vakuutusyhtiön korvauspäätökset

Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksissään 24.8.2010 ja 28.9.2010, että arvonlisäveron puuttuminen ajoittui vuosille 1999–2003. Vakuutusyhtiö katsoi, että verovelka oli verolainsäädännön perusteella vanhentunut viimeistään vuonna 2009. Yhtiö katsoi, että arvonlisäverovelka oli vanhentunut eikä käsitellyt asiaa kirjanpitotoimisto A Oy:n varallisuusvastuuvakuutuksen perusteella.

 

Valitus

Vakuutuksenottaja on lausunut, että vahinko on tapahtunut, kun kirjanpitäjä on kirjannut tositteen väärin. Kirjanpitäjä ei ollut kirjannut tositetta kirjanpitoon sellaisilla tiedoilla, kuin tositteeseen oli ollut merkittynä. Jos kirjanpitäjä olisi merkinnyt tositteen siten, kuin se oli merkitty myyntiyhteenvedossa, olisi arvonlisäveron puuttuminen myyntiyhteenvedosta tullut ilmi viimeistään tilinpäätöksessä. Tällöin virhe olisi voitu korjata eikä vahinkoa olisi aiheutunut. Kun kirjanpitäjä oli ryhtynyt muuttamaan tositetta ja laskenut itse tositteen loppusummasta laskennallisen arvonlisäveron osuuden ja tehnyt kirjanpitoon tositteen vastaisesti merkinnän siten kuin arvonlisäveroa olisi tositteen mukaan ollut, vaikka tämä ei pitänyt paikkaansa, tästä virheellisestä merkinnästä aiheutui turkistarhaajalle vahinkoa. Turkistarhaaja oli kyseisinä vuosina tilittänyt tilitoimistossa lasketun määrän arvonlisäveroa valtiolle. Tämän vuoksi turkistarhaaja ei ollut huomannut virhettä. Asiakkaalle aiheutui virheellisestä asiakirja-aineiston vastaisesta käsittelystä ja merkinnästä valtiolle tilittämänsä kirjanpitäjän laskeman arvonlisäveron määräinen vahinko. Tosite ei sisältänyt lainkaan arvonlisäveroa eikä ostaja ollut suorittanut turkistarhaajalle arvonlisäveron määrää. Asiakkaan vahingoksi oli vuosina 1999–2003 kertynyt kaikkiaan runsaat 16 000 euroa. Myöhemmältä ajalta eli vuosilta 2003–2007 arvonlisäverotus oli voitu oikaista ja tältä osin vakuutusyhtiö oli maksanut korvausta veronlisäyksistä, koroista ja korotuksista. Valitus ei koskenut tätä aikaa.

 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on viitannut aiemmin tekemiinsä korvauspäätöksiin ja lausunut vielä seuraavaa:

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan kirjanpitäjä oli vastoin saamaansa asiakirja-aineistoa laskenut itse tilityksestä arvonlisäveron ja tehnyt siitä merkinnät kirjanpitoon. Näin ollen kirjanpitäjä oli virheellisesti muuttanut laskun sisältöä, kun oli oma-aloitteisesti laskenut ja sitten kirjannut laskun tiedoista poikkeavasti osan loppusummasta arvonlisäveroksi, vaikka käytettävissä ei ollut ollut arvonlisäverolain määräykset täyttävää laskua. Varallisuusvastuuvakuutus ei korvannut sellaista vahinkoa, jonka henkilö, jonka puolesta vakuutuksenottaja oli vahingonkorvausvastuussa, oli aiheuttanut tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Törkeä tuottamus ilmeni selkeänä piittaamattomuutena, häikäilemättömyytenä ja välinpitämättömyytenä asian hoitamisessa. Törkeän tuottamuksen tyyppitapauksina on oikeuskirjallisuudessa pidetty menettelyä, jossa oli vahvat epäilyt tahallisuudesta, mutta siitä ei ollut riittävää näyttöä. Vakuutusyhtiö on viitannut Vakuutuslautakunnan lausuntoihin VKL 763/03 sekä VKL 379/95. Lisäksi on viitattu useampaan korkeimman oikeuden ratkaisuun, joissa on arvioitu törkeän huolimattomuuden rajaa.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että kun kirjanpitäjä ei alansa ammattilaisena kirjannut tositteita kirjanpitoon sellaisilla tiedoilla kuin tositteisiin oli merkitty, vaan teki kirjanpitoon tositteiden vastaisesti merkinnän, jonka mukaan tositteet olisivat sisältäneet arvonlisäveroa, tämä osoitti kirjanpitäjän toiminnassa sellaista tuottamuksen astetta, joka oli vakuutusyhtiön mukaan törkeää. Törkeällä huolimattomuudella aiheutuneet vahingot oli rajoitusehtokohdalla rajattu korvausten ulkopuolelle. Sen vuoksi korvausta ei tullut suorittaa varallisuusvastuuvakuutuksesta.

 

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot ja lainkohdat

Varallisuusvastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuksenottajan toiselle aiheuttaman sellaisen taloudellisen vahingon, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Yhden vakuutuskauden aikana aiheutettuja vahinkoja korvataan yhteensä enintään vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä kaksinkertaisena.

Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta joko toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai muulle henkilölle vakuutettua toimintaa koskevan lainsäädännön nimenomaisen määräyksen perusteella.

Rajoitusehtojen kohdan 2.8 mukaan vakuutus ei korvaa vakuutuksenottajan tai muun henkilön, jonka puolesta vakuutuksenottaja on vahingonkorvausvastuussa, tahallaan tai törkeällä tuottamuksella aiheuttamaa vahinkoa.

Velan vanhentumisesta annetun lain 4 §:n mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua 5–7 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Saman lain 7 §:n mukaan vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua: 2) asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita.

Ratkaisu

Huutokaupanpitäjä on maksanut turkistarhan myyntitilitykset vuosilta 1999–2003 arvonlisäverottomina, vaikka turkistarha oli ollut vuodesta 1995 arvonlisäverollinen. Myyntitilitykset on ilmoitettu myyntikautta koskevalla yhteenvedolla kerran vuodessa. Tämän myyntiyhteenvedon perusteella kirjanpitäjä on tehnyt arvonlisäverolaskelmat ja kirjaukset. Kirjanpitäjä on pitänyt myyntituloja arvonlisäverollisina ja laskenut myyntisummasta laskennallisen arvonlisäveron määrän ja tilittänyt sen verottajalle. Virhe on havaittu turkistarhan verotarkastuksessa marraskuussa 2007. Huutokaupanpitäjä on oikaissut virheen marraskuussa 2007 maksamalla vuosien 2004–2006 arvonlisäveron osuuden. Tämän jälkeen arvonlisäverotus on pystytty oikaisemaan tuolta ajalta. Sitä vastoin vuosien 1999–2003 osalta huutokaupanpitäjä ei maksanut arvonlisäveron osuutta eikä verotusta saatu enää oikaistua.

Vanheneminen

Ensinnä kysymys on siitä, ovatko vuosien 1999–2003 mahdollisesti aiheutuneet vahingot vanhentuneita.

Myyntitilitysten arvonlisäverottomuus on selvinnyt turkistarhalle verotarkastuksen yhteydessä marraskuussa 2007. Koska kirjaukset oli tehty arvonlisäverollisina ja arvonlisäverotilitykset valtiolle oli tehty vuosittain, virhettä ei ollut aiemmin huomattu. Kun huutokaupanpitäjä ei maksanut vuosien 1999–2003 arvonlisäveron määrää eikä verotusta voitu enää oikaista, turkistarhaaja haki korvauksia tuolta ajalta silloin käyttämältään kirjanpitotoimisto A Oy:ltä helmikuussa 2010. Tuolloin A Oy teki asiassa vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöönsä.

Turkistarhaajan vahingonkorvausvaatimuksen vanhenemista kirjanpitotoimistoa kohtaan arvioidaan velan vanhentumisesta annetun lain perusteella. Kun kirjanpitäjän virhe arvonlisäveron laskemisessa on havaittu verotarkastuksessa marraskuussa 2007 ja kun korvausta on vaadittu kolmen vuoden kuluessa eli helmikuussa 2010, ei turkistarhaajan korvausvaadetta kirjanpitäjään nähden ole tehty liian myöhään eikä saatava ole vanhentunut. Vakuutusyhtiö ei voi evätä korvausta tällä perusteella.

Törkeä huolimattomuus

Toiseksi asiassa on kysymys siitä, onko virhe aiheutettu törkeällä huolimattomuudella.

Kirjanpitotoimisto A Oy:n kirjanpitäjä on suorittanut turkistarhan arvonlisä­verolaskelmat ja arvonlisäverotilityksen aina vuosittain huutokauppayrityksen myyntiyhteenvedon perusteella. Myyntiyhteenvedossa oli lukenut brutto­arvonlisävero 0 %. Samoin arvonlisävero 22 % kohdalla ei ollut ollut mitään summaa. Kirjanpitoa ammatikseen tekevän kirjanpitäjän tulee tietää arvonlisäverosäännökset ja se, miten arvonlisävero tulisi laskuun merkitä. Kirjanpitäjän menettelyä on pidettävä huolimattomana.

Kirjanpitäjä on tiennyt turkistarhaajan olleen arvonlisäverovelvollinen ja hän on laskenut arvonlisäveron määrän ja tilittänyt sen vuosittain valtiolle. Näin menettelemällä hän on pyrkinyt hoitamaan tehtävänsä asianmukaisesti. Tällöin kirjanpitäjän menettelyä ei ole pidettävä törkeän huolimattomana. Korvaukset vahingosta tulee maksaa kirjanpitotoimiston varallisuusvastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta ei ole tällä ratkaisusuosituksella ottanut kantaa vahingon määrään.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Löppönen, Makkula, Nyyssölä, Sarpakunnas ja Sjögren sekä varajäsen Taivalmaa. Sihteerinä toimi Snellman.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia